Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:30:00

…saako sitten, jos mies sabotoi ihan kaikkea? Jo synnärillä jätti minut yksin, kun tuli ”kipeäksi”. Sen jälkeen lupasi että kaikki muuttuu. Ei muuttunut. Hoitaa kyllä lasta (vaikka välillä ei tee mieli antaa lasta hänelle), joskus siivoaa ja leikkii lapsen kanssa. Muuten ei suunnilleen halua olla missään tekemisissä, on omissa oloissaan. Ei käy enää ulkona muuten kuin töissä. On koko ajan passiivisaggressiivinen ja kommentoi ilkeästi, esim. ”ei ihme että vauva itkee eikä nuku kun syöt tuollaista paskaa ja juot kahvia” (imetän, syön einesruokia kun en ehdi aina tehdä ruokaa. Ja nyt rehellisesti olen kyllä herkutellut ihan pahaan oloonkin. Kahvia en juo joka päivä, vain rankimpien öiden jälkeen, eikä edes maksimimäärä kofeiinia täyty. Vauvakaan ei oikeasti ole kovin itkuinen ja nukkuu hyvin). Kommentoi myös, miten vähän teen kotona.

Neuvolassa (jonne mies aina osallistuu) epäiltiin jonkinlaista masennusta tms. Mies ei tätä myönnä eikä halua mennä lääkäriin. Kuulemma on vain väsynyt (vaikka nukkuu täydet yöt). Pariterapiassa ollaan käyty 2x, sielläkään terapeutti ei saanut miehestä oikein mitään irti ja suositteli yksilöterapiaa.

En tajua mikä mieheen on mennyt. Ollaan oltu yhdessä yli 10v enkä ole koskaan nähnyt häntä tällaisena. Etenkin ihmetyttää että muutos tapahtui heti samalla sekunnilla kun lapsi syntyi, vielä kuukausi aiemmin vei minut yllättäen hotelliin ja oli aivan tohkeissaan vauvasta. Aiemmin on myös siivoillut ja viettänyt aikaa kanssani paljon enemmän, suhteen alkuvaiheessa sairastuin vakavasti ja silloin hoiti kaiken 100% reilun vuoden: työt, siivouksen, ruuanlaiton, parhaimmillaan vielä käytti minut suihkussakin.

Tilanne on nyt äitynyt siihen että olen itsekin koko ajan ärtynyt. Nytkin harmittaa, kun mies tulee illalla töistä ja on kokonaiset kaksi päivää kotona mököttäen. Tunnelma on ihan jäätävä, toinen on olkkarissa ja toinen makkarissa. Käyn niin pitkillä kävelyillä kuin mahdollista. Olen jatkuvasti yrittänyt ”ottaa yhteyttä”, ehdottaa tekemistä, kysyä mitä hän tarvitsee… Mutta vetäytyy vain.

Surettaa ja hävettää niin paljon jos tämä päättyy. En missään nimessä halunnut tehdä lapsestani isätöntä ja kasvattaa häntä rikkonaisessa perheessä kuten itse kasvoin. Olen itkenyt asiaa vaikka kuinka. Toivon edellleen että joku ratkaisu löytyy, mutta tiedostan että tämä nykyinen stressitilakaan ei ole hyväksi :( Mitä ihmettä oikein teen??

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   2.8.24 18:35:26

Oletko kertonut miehelle, että ero on seuraava askel, jos meno ei muutu? Joko hankkii itselleen apua, tai sinä lähdet.

Lähettäjä: Ecg 
Päivämäärä:   2.8.24 18:38:22

Mitä mies ehdottaa ratkaisuksi? Lääkäriä ja yksilöterapiaa on suositeltu muiden kuin sinun toimesta. Pistä mies valitsemaan joko se, että tekee asialle jotain, tai sitten suhde loppuu.

P.S. mies voi silti olla isä, vaikkette yhdessä olisikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:39:46

En ole suoraan puhunut erosta, kuten neuvolasta ohjeistettiin. Mutta olen kyllä kysynyt, että mitä miehen mielestä pitäisi seuraavaksi tapahtua. Siihen hän on sanonut että ”sittenpähän kasvatat *lapsen nimi* yksin, mitähän siitäkin tulee”. Eli tietää että ero on mahdollinen eikä tunnu välittävän, päinvastoin :( Ihan sairasta, vielä jouluna mies oli ihan innoissaan perhe-elämästä, luki vanhemmuusoppaita ja suunnitteli kaikkea kanssani.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 18:39:57

Kyse siis ekasta lapsesta? Jos mies kirjoittaisi näin naisesta niin hänet h irtettäisiin munista täällä jos miettisi eroa. Juu tiedän että se on naisella synnytyksen jälkeen vähä eri juttu, hormonit yms mutta on se iso muutos miehellekkin että vähä siima pitäisi antaa mutta toki tiukkoja keskusteluja tilanteesta myöskin. Eihän tuo käytös mitenkää hyväksyttävää tietenkään ole ja kyllähän mies herätyspotkun persuksille selvästi tarvitsee.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 18:42:03

Jotain on nyt miehelle tapahtunut, onko joutunut luopumaan jostain isosta, kenties koko identiteettiä määrittävästä harrastuksesta yms? Pitäisi saada kaivettua esiin totuus mikä vaivaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.24 18:42:09

Tiedätkö millainen miehen oma lapsuus on ollut? Ettei olisi joku trauma aktivoitunut? Omassa suhteessa kävi vähän samalla lailla kun esikoinen syntyi. Mies sairastui masennukseen ja minä siinä samalla. Terapiassa selvisi, että miehellä on ollut pikkuveli, joka on kuollut vauvana. Mies ei kunnolla itsekään muista veljeään, on ollut n. parivuotias, mutta vauvamme itku laukaisi hänessä jonkin reaktion.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:44:15

Eka lapsi on ja kyllä olen yrittänyt ymmärtää ja jaksaa, mutta omat voimat alkaa puolen vuoden jälkeen loppua ja huomaan itsessäkin masennuksen merkkejä.

Ei ole ollut mikään iso identiteetinmuutos, ei ole joutunut luopumaan mistään. Kavereitaankin pääsisi tapaamaan, mutta ei mene.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:48:07

Oletko kysynyt mieheltä haluaako hän enää olla sinun kanssa?

Jotta mikään muutos olisi mahdollinen, pitää molemmilla olla motivaatio suhteeseen. Yksin suhdetta ei voi tehdä. Väsymys, masennus tms. ei ole syy ruveta ilkeäksi. Asiat täytyy käsitellä muutoin.

Mitä jos muutat joksikin aikaa muualle. Vanhemmillesi tai vuokrakämppään. Mies saisi miettiä miten vaimoaan kohtaan tulee käyttäytyä ja mitä nyt haluaa. Vaikka se on kuinka kurjaa et voi pakottaa miestä täyttämään lupauksiaan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   2.8.24 18:50:06

Sanot että jos mies ei hae apua ja hommat ei muutu, on edessä ero. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:55:29

Miehen itsensä mukaan lapsuus on ollut ihan tavallinen eikä siinä ole mitään erikoista.

Näin vanhempainvapaalla ei kyllä ole varaa vuokrailla ekstrakämppiä, että kyllä se on sitten kerralla ulos valitettavasti. Siltähän tämä nyt näyttää, kun eron mahdollisuuskaan ei miestä kiinnosta ja näyttää ettei lapsenkaan kanssa halua olla. On niin epäonnistunut ja syyllinen olo. Miten en arvannut tätä. Mies oli niin lapsiläheinen ja innostunut ennen vauvan syntymää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 18:58:17

Etkö ole kysynyt, miten mies näkee tilanteen? Onko mies omasta mielestään muuttunut?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   2.8.24 18:59:12

" Siihen hän on sanonut että ”sittenpähän kasvatat *lapsen nimi* yksin, mitähän siitäkin tulee”."

Ja tähän sinun tulee napakasti vastata, että EI, lapsi kasvatetaan edelleen yhdessä tai teoriassa 50/50 jos ei yhdessä sopien onnistu vaikka hän kuinka ajaisi sinut omalla käytöksellään pois.

Valitettavasti taas näitä aika tyypillisiä miehiä, ketkä odottavat vauvan hoitamisen ja kaikkien kotitöiden onnistuvan kätevästi sinä aikana kun ovat itse töissä. Ja nyt ei puhuta mistään "on tehty" vaan että oikein odottavat sitä kiiltävää kotia missä se pikkuvaimo essu päällä, ruoka valmiina odottaa murua kotiin ja sitten söpösti leikitään ruoan päälle vauvan kanssa ja loppuillan naidaan tai ainakin vaimo ottaa suikkiin ennen unia. Pettymys on ihan aito kun koti ei olekaan normaalia vielä siistimpi eikä mikään muukaan odotuksissa toteudu, ITSE pitäisi vielä jotain extraa jaksaa ! Mutta kun eivät jaksa, ihan oikeasti ovat pettyneitä kun heidän mielikuvansa supervaimosta ei toteudukaan ja päästävät noita sammakoitaan ihan aidosta tyrmistyksestä: TÄTÄkö se elämä nyt tulee olemaan. Ja pum, masennus... ihan oikeasti noin se yllättävän monen miehen päässä vaan menee... selitä siinä sitten !

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 19:02:12

No ei se ole vastaus kysymääsi miten mies näkee tilanteen. Jos jankkaa tuota lapsen kasvatusta, vaadit että vastaa siihen mitä kysytään. Että näkeekö mies käytöksessään mitään erilaista aiempaan verrattuna.

Lähettäjä: Ming 
Päivämäärä:   2.8.24 19:07:12

Ei kai se pettymys kotitöistä vielä sielä synnärillä alkanut? :D Kuulostaa enemmän siltä, että lapsen syntymä tosiaan laukaisi jonkun trauman tai muuten heitti tolaltaan. Mutta ei sillekään mitään voi, jos mies itse ei halua muutosta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 19:17:51

Itse PTSD:n kokeneena voisin hyvin kuvitella, että lapsen syntymä on laukaissut jonkin trauman miehessä.
Itselläni se laukesi sillä, että muutin yhteen miehen kanssa, jolla oli lapsi. Lapsi sitten oli meillä viikonloppuisin ja olin siitä innoissani, olen aina tykännyt lapsista. No, sitten iski kovaa trauma omasta lapsuudestani. En todellakaan muistanut hyväksikäyttöä, joka mulle lapsena tapahtui, se löytyi vasta terapiassa. Kävin kyllä todella pohjalla, mutta se on työstetty ja kun oma lapsi syntyi, oli tilanne ihan eri, ja kaikki on mennyt hyvin.

Toki tilanteen pitää teillä muuttua, ja se kyllä tarkoittaa sitä, että mies ottaa yksilöterapiaa ja mahdollista lääkitystä vastaan. Ilman apua ei tuosta selviä, jos se tuota on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 19:48:50

Saa erota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 20:14:52

Mä veikkaan, että mies on pettänyt.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.8.24 20:22:18

Vauvan tulo perheeseen voi olla iso shokki ja puoli vuotta on lyhyt aika. Se ei ole mitään puppua että vauvavuonna ei kannata erota. Ottaisin nyt ihan rauhassa ja yrittäisin vaan puhua ja kommunikoida asioista. Sanoa, että mä haluan saada tän toimimaan, mutta näin tää ei toimi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.8.24 20:23:33

Miten Hmm aikoo pakottaa miehen kasvattamaan lasta? Parempi ettei passiivisaggressiivinen ole mukana lapsen kasvatuksessa. Saa aikaan isot vauriot lapselle.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   2.8.24 20:24:25

Tosi rankkaa vauvallekin kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä ja äidin stressissä. Lähtisin ja pian, eroa voi miettiä myöhemmin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 20:25:30

Tietysti saa erota jos tulee ilmi jotain järisyttävää, kuten nyt jotain tällaista, eikä kumppani osoita mitään merkkejä paremmasta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 20:58:39

Jos terapiassakin on käyty, mitä muuta ap voi tehdä saadakseen suhteen toimimaan?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 21:06:37

Kuulostaa masennukselta tai traumalta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   2.8.24 21:12:49

Mies eli haavemaailmassa ennen vauvan syntymää ja todellisuus ei vastaakaan ennakko-odotuksia? Jostainhan se kertoo, kun niin moni pari päätyy eroon heti lapsen tekemisen jälkeen...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 21:29:05

Eihän tuossa ole yhtään syytä erota nyt. Mikä muuttuu paremmaksi erolla juuri nyt? Teet sitten kaikki kotityöt yksin ja olet vauvasta vastuussa 24/7 yksin ja sanot ettet nytkään ehdi laittaa ruokaa vaikka mies osallistuu jonkin verran sekä kotitöihin että vauvan hoitoon. En näe mikä muuttuisi paremmaksi erolla?
Tiukka puhe, kysyt missä vika ja miksi mies muuttui ja vaadit muutosta takaisiin siihen mieheen joka oli vielä kuukausi ennen vauvan syntymää.
Ihmiset eroaa aivan herkästi. Kyllä sillä miehelläkin voi olla jotakin masennuksen tapaista vaikkei olekaan synnyttänyt. Myötä ja vastamäessä toista kuuluu tukea eikä ensimmäisenä miettiä eroa.
Jos mies on väkivaltainen, silloin kuuluu lähteä heti mutta aloituksessa kuvattu käytös vaihe nyt vain on sellainen vastamäki joita kaikissa suhteissa on joskus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 21:29:49

Jos alkoi jo synnärillä, niin tuskin mitkään odotukset ehti murtua. Ellei sitten vauva ollut ruma tms

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   2.8.24 21:44:52

Baby blues voi tulla miehellekin. Ihan kuin vauvan läsnäolo laukaisee oksitosiiniryöpyn miehellä kuten äidillä.

Ei ole puppua se ettei vauvavuonna tulisi erota. Se on raskainta aikaa elämässä ja muuttaa ihmistä, tuo traumoja esiin ja mitä vielä. Kun lapsi on 2v ja asiat on yhä huonolla tolalla on aika pakata laukut.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   2.8.24 21:52:51

Mun mies muuttuu välillä aivan samanlaiseksi kuin aloittajan. En tiedä miksi eikä miehestä saa hyvinäkään aikoina mitään irti, että miksi persoonallisuus on joskus vaikka 2kk ajan aivan eri. Lasten kanssa käyttäytyy melko normaalisti.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.8.24 21:57:46

Miehellä varmaan joku stressi yms isyydetsä . Onko hänellä itsellään ollut isä ja isänmalli lapsuudessaan ? Toisille on taas vaikeaa kun vauva vie huomion . Ensimmäinen lapsi on aina iso juttu kun parisuhde muuttuukin perheeksi. Oma mies kärsi siitä että hänellä ei ollut isämallia koska vanhemmat olivat eronneet kun hän oli niin pieni ettei muista mitään ja jostain syystä isä ei osallistunut hänen elämään vaikka asui samassa kaupungissa.
Joillekin miehille tuo myös stressiä se että vaimo muuttuukin äidiksi. Vaikka olemme samoja ihmisiä silti kuin ennen vauvan syntymää niin imettävä ja vauvajutuista puhuva vaimo jolla ehkä hormonitkin vielä vaikuttaa niin voi joillekin miehille kuitenkin saada hämmennystä aikaan.
Toivotaan että mies siitä vielä löytää isän roolinsa ja perhe pysyy kasassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 22:05:20

Miehen käytös on henkistä väkivaltaa. Omaa pahaa oloa ei tulisi purkaa toisiin. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Yhdessä tulisi kestää ylä- ja alamäet, mutta nyt mies on jo eronnut ja aloittaja roikkuu lahkeessa. Mikä suhde on sellainen, jossa pidetään mykkäkoulua ja mökötetään, nälvitään toisen syömisistä, vähetellään toisen vanhemmuutta ja uhkaillaan vastuun pakoilulla.

Tuore äiti ei tarvitse moista mieslasta lisästressiksi vaan aikuisen miehen,jonka kanssa tiimin voi selättää haasteet toinen toistaan tukien. Hyviä päiviä voi olla ja huonoja, mutta lopulta aina pitäisi löytyä tie toistensa syliin. Vaikka rättiväsyineinä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 22:29:13

"Miehen käytös on henkistä väkivaltaa. Omaa pahaa oloa ei tulisi purkaa toisiin. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Yhdessä tulisi kestää ylä- ja alamäet, mutta nyt mies on jo eronnut ja aloittaja roikkuu lahkeessa. Mikä suhde on sellainen, jossa pidetään mykkäkoulua ja mökötetään, nälvitään toisen syömisistä, vähetellään toisen vanhemmuutta ja uhkaillaan vastuun pakoilulla.

Tuore äiti ei tarvitse moista mieslasta lisästressiksi vaan aikuisen miehen,jonka kanssa tiimin voi selättää haasteet toinen toistaan tukien. Hyviä päiviä voi olla ja huonoja, mutta lopulta aina pitäisi löytyä tie toistensa syliin. Vaikka rättiväsyineinä."

^Tämä. Aloittaja voi alkaa vetää omia rajojaan ja asiallisesti puolustaa itseään, tuollaista käytöstä ei tule sallia. Ensimmäisenä käytte yhdessä läpi, että haluatteko te olla vielä toistenne kanssa. Jos mieskin haluaa, on hänen muutettava käytöstään. Vauvavuosi voi olla rankka, mutta siinä tulee pelata rakkaus edellä samalla puolella kumppanin kanssa, eikä verkon toisella puolella tätä vastaan. Voi ja saa olla väsynyt nälvimättä toista.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   2.8.24 22:54:51

Halusiko mies lapsen?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   3.8.24 02:07:05

"Siihen hän on sanonut että ”sittenpähän kasvatat *lapsen nimi* yksin, mitähän siitäkin tulee”."

Tämä on niin epäkunnioittavaa käytöstä, että olisin varmasti pakannut laukkuni viimeistään tässä kohtaa. Tuohan on ihan järkyttävää. Halveksuu sinua ääneen, lapsen kuullen? Jos rakkautta ei ole, ei ole mitään syytä jatkaa tuollaista. Lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat, enkä näe että tuollaisen kielenkäytön jälkeen sellainen jostain tyhjästä roihahtaisi. Hän ei kunnioita sinua enää edes äitinä! Ei ole normalia.

Älä hukkaa tuollaiseen kuvotukseen arvokasta aikaasi enää sekuntiakaan. Sinä ansaitset parempaa.

Lähettäjä: Entäs 
Päivämäärä:   3.8.24 09:16:51

En käsitä mikä joihinkin miehiin menee heti lapsen syntymän jälkeen. Minun exä oli myös semmonen, oli maailman ihanin ja lempein ihminen ennen vauvan syntymää, sitten samantien muuttui. Tämä vaan meni niin ettei kestänyt sitä että vauva vei niin paljon minun aikaa. Heti synnärillä sanoi ettei lapsen syntymä tuntunut miltään ja halus vaan kattoa jääkiekkoa telkkarista. Kunnioitus sitä henkilöä kohtaa rapisi aika äkkiä lapsen syntymän jälkeen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.24 09:19:40

Tai käyttää jotain aineita miksi persoona muuttuu?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.8.24 09:42:30

Ap,

Erota saa Suomessa ihan milloin tahansa kun huomaajoutuneensa esim. tuollaisen kohteeksi.

Pakottaa hoitoonhakeutumaan toista ei voi eikä sinua kestämään tuota.

Lähettäjä: Miaou 
Päivämäärä:   3.8.24 10:07:53

Puoli vuotta on lyhyt aika nähdä mihin asiat on menossa. Miehilläkin lapsen syntymä voi aiheuttaa hormonimyrskyjä ja henkisiä mullistuksia, joten jos suinkin vielä jaksat niin anna vähän aikaa asioiden asettua. Pidä puoliasi, ei sinun tarvitse kuunnella haukkumista. Miehen olisi tosi hyvä mennä sinne yksilöterapiaan, jos siellä pystyisi avautumaan tuntemuksistaan ja pääsisi ehkä itsekin selville mistä kiikastaa. Kuulostaa kuin heijastelisi omia alemmuudentunteitaan sinuun. Ja kysy suoraan onko miehellä itsetuhoisia ajatuksia. Tuo "itsehän hoidat" kuulosti siltä kuin ei näkisi itseään lapsen tulevaisuudessa. Koita vakuuttaa miehelle että asiat paranee vielä, olitte sitten jatkossa yhdessä tai ette. Ettei vain tekisi mitään liian lopullista ratkaisua. Saattaa toki potea "vain" eron miettimistä tai uutta ihastusta.

Pystytkö mennä kyläilemään vaikka viikonlopuiksi vanhemmillesi, kavereillesi tms? Saisit vauvan kanssa vähän lepoa tuosta passiivisaggressiivisesta ympäristöstä ja mies voisi kelailla omat kelansa rauhassa ja fiilistellä tuleeko ikävä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.8.24 10:29:17

Mies tajusi vasta vauvan synnyttyä, kuinka paljon vauva vie sinun ajastasi ja teidän yhteisestä ajastanne, ja ei pääse yli kun ei tajua, että vauva-aika on vain lyhyt pätkä lapsuudesta.

Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   3.8.24 11:05:09

Meillä vähän saman tyyppistä, ollaan myös oltu 10v ja alkuun mies oli innoissaan, nyt 3kk kohdalla huomaan että yhä useammin minä peuhaan vauvan kanssa ja juttelen, vaihdan vaippaa yms. Mies jaksaa ehkä päivässä yhteensä tunnin puuhailla vauvan kanssa mutta ennemmin makaisi tietokoneella. Oletko varma ettri miestä ole alkanut kaduttaa vauvan teko? Ymmärtää vasta nyt että tuossa ollaan kiinni koko loppuelämä ja että alkuvuodet tulee olemaan rankkoja erilaisten vauvan vaiheiden kanssa. Ehkä ei uskalla sanoa sitä ääneen saatika itselleen myöntää, voi iskeä aika avuttomuuden tunne kun tajuaa ettei ollutkaan sitä mitä halusi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.24 12:25:07

https://www.libero.fi/sinun-vaiheesi/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.24 12:26:04

Hemmetti, katkas linkin

https://www.libero.fi/sinun-vaiheesi/

artikkelit/vauva--/isan-synnytyksen-jalkeinen-masennus/

Pakko laittaa näin, muuten ei lähetä.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   3.8.24 14:57:27

En kaikkia kommentteja lukenut,mutta apua ihan isolla A:lla. Olen aloittajan kuvaileman elämän vaiheen kokenut. Iski kuvaus todella. Olin aina kuvitellut että näin kävi vain minulle. Siis venyin ja venyin niiden ihan utopistisen kuvitelmien takia. Silloinen puolisoni ja lasteni isä jopa "haukkui" minua omille vanhemmilleni koska en kaksosten syntymän jälkeen kyennyt pitämään kotia yhtä siistinä kuin ennen. Ka koska olin kuulemma aina netissä.
Mulla oli hoidettavana kaksoset,koti ja hevoset. Hä kävi kyllä töissä,mutta sen päiväsen valituksen jälkeen hoidin yösyötötkin aina yksin. Kyllä varmasti vajvan itkuun heräsi,muttei sängystä tarvinnut nousta
Mä en ymmärtänyt sitä valitusta,tein kaiken minkä pystyin,vaan ei riittänyt. Ymmärsin aina ettei se ollut normaalia mutta lasten vuoksi ajattelin että on pakko. Silloin kun neljä vuotiaan poikani alkoi sanallisesti jo puolustamaan minua isänsä solvauksilta,päätin että tämän täytyy muuttua. Tilanne tuntui ihan kauhealta ja tuli pelko että lapset kasvavat ihan "sairaaseen" ympäristöön. Eihän ihmiset noin toisiaan kohtele.
Olin ensin valmis sietämään vaikka millaista kohtelua koska perhe,mutta se kuva minkä lapset olis saaneet perhe-elämästä? En voinut jatkaa enää. Eron laitoin vireille lasten ollessa viisi.
Eihän se yksiselitteisesti helppoa ollut. Mutta yllättäen lapset saivat eron myötä isän joka osallistuu ja on läsnä! Ennen olin vain minä jota venytettiin joka suuntaan. Piti olla täydellinen vaimo,lasten äiti,piti olla puhdas koti,puhtaat vaatteet ja ruoka valmiina oikeaan aikana ja niin ettei hänen tarvinnut tehdä mitään. Ja tietenkin lasten hoito kuului äidille paitsi kun oli vieraita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.8.24 15:02:48

Ihan varmaan joku trauma/järkytys jos oikeasti alkoi heti syntymän jälkeen ennen kuin sairaalasta pääsitte. Eihän siinä ehdi mitkään odotukset muuttua, eihän sitä edes siinä vaiheessa vielä tunne vauvaa ja vauvan luonnetta tai sitä, miten arki sujuu.

Synnytyksenjälkeinen masennus koskee myös miehiä!

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   3.8.24 15:24:44

Jos tässä kertomuksessa ei olisi tuota vauvaa, täällä huudettaisiin että toinen nainen kyseessä. Minä epäilen pettämistä tässä kyllä vauvasta huolimatta. Itse olen kokenut mieheltä juuri tuollaisen ilkeän ja kaikesta syyttelevän käytöksen kun ajoi ottamaan eroa, kun itse ei sitä voinut tehdä - silloinhan pettämisen olisi joutunut myöntämään. Ettei vain olisi aloittajan mies silloin synnäriaikaan käynyy vieraissa ja häpeäänsä peitellyt olemalla "kipeänä"?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.8.24 17:16:15

Kaikkia en jaksanut lukea mutta oletko järjestänyt teille kahdenkeskistä aikaa? Oletko antanut miehelle mitään huomiota vauvan syntymän jälkeen?

Lähettäjä: 13 
Päivämäärä:   3.8.24 17:32:45

”Minä epäilen pettämistä tässä kyllä vauvasta huolimatta. Itse olen kokenut mieheltä juuri tuollaisen ilkeän ja kaikesta syyttelevän käytöksen kun ajoi ottamaan eroa, kun itse ei sitä voinut tehdä ..”

Tässäpä tämä. Odottaa että teet ratkaisun.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.8.24 17:50:24

Varsin tavallista, että mies paljastaa todellisen luonteensa heti ja vasta, kun nainen on ns. saatu nalkkiin. Miehestä riippuen tämä tarkoittaa joko naimisiin menoa, puolison raskautumista, yhteistä asuntolainaa, tai lapsen syntymää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.24 18:01:49

"Kaikkia en jaksanut lukea mutta oletko järjestänyt teille kahdenkeskistä aikaa? Oletko antanut miehelle mitään huomiota vauvan syntymän jälkeen?"

Miksi tässä asetetaan vain naisen tehtäväksi järjestää yhteistä aikaa? Ja asennoidutaan, että miehen kiukuttelu olisi ok, jos tuoreen äidin huomio olisi enemmän lapsessa?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   3.8.24 20:43:55

Juu, että synnytyksestä palsutuvan ja vauvaa hoitavan naisen pitäisi vielä hemmotella kiukuttelevaa miestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.24 21:07:06

Baby blues

Lähettäjä: Koo 
Päivämäärä:   3.8.24 21:29:20

''Miehen itsensä mukaan lapsuus on ollut ihan tavallinen eikä siinä ole mitään erikoista.''

- Se joka näin sanoo, usein valehtelee osittain. Tarkoituksella tai tiedostamattaan. Se ''ihan tavallinen lapsuus'' on monella traumoja kokeneellakin.

Se lapsen tulo on mitä todennäköisimmin laukaissut jonkun trauman miehessä, sellaisen jota mies ei tunnista. Ei miehet yleensä ajattele tällaisia, että voisi olla kyse omasta lapsuudesta. Jos otat puheeksi miehen kanssa, hän tulee vain sanomaan että ''ei ole mitään sellaista!'' Been there...

Lähettäjä: Miaou 
Päivämäärä:   3.8.24 21:40:57

Aloittaja, tule kertomaan meille kun tilanne ratkeaa suuntaan tai toiseen. Näihin aina haluaisi kuulla loppuratkaisunkin. Oliko se baby blues, uskottomuus, eron teettely, masennus, lapsuuden trauma vai miehen todellinen karva?

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   3.8.24 23:08:12

Harrastatteko seksiä? Se sitoo ihmisiä tunnetasolla. Älä luovuta vähällä, vaikka miehesi ei ole täydellinen. Ehkä se menee ohi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.24 01:08:49

Joko sillä on baby blues tai sitten pettää tai molemmat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.24 01:54:45

"Harrastatteko seksiä? Se sitoo ihmisiä tunnetasolla. Älä luovuta vähällä, vaikka miehesi ei ole täydellinen. Ehkä se menee ohi"

Hei ihan tosissaan ihmiset. Jos joku vieras ihminen haukkuisi ja alentaisi teitä, niin syttyisikö teillä halut vai kenties kiertäisitte tätä kaukaa? Yleensä seksin haluamiseen parisuhteessa vaaditaan turvaa ja yhteyttä, nämä puuttuvat aloittajan suhteesta täysin, eikä todella ole oikea tapa lähteä ratkomaan noin kamalaa tilannetta sillä, että mahdollisesti vastoin tahtoaan jaetaan sille kiukkuavalle kakaralle vielä piparia JOS se vaikka alkaisi käyttäytyä paremmin aloittajaa kohtaan.

2024 ja täällä jaetaan naista alentavia vinkkejä. Puoli vuotta synnytyksestä on usein hormonaalisestikin naiselle todella myrskyisää aikaa, saa olla haluamatta. Koko loppuelämä on aikaa harrastaa seksiä. Kyllä miehen täytyy se kestää taantumatta noin asiattomaksi.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   4.8.24 04:40:47

Mikä ihmeen "synnytyksen jälkeinen" masennus, kun mies on kiukutellut ja ollut törkeä jo synnärillä.

Oli mitä oli, tuollaisella käytöksellä voi olla vaikutuksia sekä lapsen kehitykseen, että parisuhteen hyvinvointiin. Tiedostaako hän että kaikki ei ole kohdallaan? Jos ei oikeasti millään suostu hakeutumaan hoitoon, tai hae edes vertaistukea, valitettavasti ei ole lapsen edun mukaista muu kuin nostaa kytkintä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.24 13:17:34

Niin, se synnytyksen jälkeinen masennus johtuu hormoneista ja hormonitoiminta usein muuttuu jo siinä synnytyksen aikana tai heti sen jälkeen. Jos mies on ollut oikein innoissaan lapsesta, voipi olla että hänen hormonitoimintansa on ollut oikein aktiivista. Jotkut miehet jopa saavat raskausoireita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.24 15:48:38

On surullista, että naisen asema on tämä: nainen on kantanut lasta sisällään 9kk kärsien raskausoireita ja vaivoista, sitten hän on riskeerannut terveytensä synnytyksessä, joka voi olla erittäin kivulias ja aiheuttaa jopa pysyviä vammoja. Synnytyksen jälkeen täytyy opetella uutta elämää ja taiteilla imetyksen kanssa. Sekään ei aina ole ihan tuosta vain juttu. Tuore äiti on 24/7 lapsen tarpeita varten eikä voi jättää vauvaa yksin. Kaiken tämän aijan hormonitoiminta heittää häränpyllyä sinne ja tänne.

Mies taas on tuikannut siemenet sisään ja jatkaa elämäänsä.

Sitten kun miehellä tulee kriisi, kehotetaan, miten naisen pitää kaiken tämän jo kantamansa ja läpikäydyn lisäksi kannatella miestä hänen draamaillessa kuin pikkulapsi. Ymmärtää ja tukea.

Milloin päästään siihen, että naisen panosta lisääntymisessä oikeasti arvostetaan ja vaafittaisi myös miehiltä hieman enemmän. Sen sijaan että mies heittäytyy lapseksi, tulisi miehen kasvaa mieheksi, joka kantaa lastensa äitiä ja pyrkii ottamaan niin paljon taakkaa pois kuin vain pystyy.

Toivottavasti nämä kaikki miehen päänsilittelijät edes kasvattavat poikansa paremmin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.8.24 16:07:12

.: Näin! Kun sain toisen lapsemme, vietin pääosin noin kuukauden sängyssä vauvan kanssa. Nukuin, imetin, katselin leffoja. Mies teki ruuat ja kantoi ne sänkyyn. En ollut kipeä tai muuta, vaan mies antoi mahdollisuuden palautua ja nauttia vauvakuplasta. On halunnut kovasti lapsia ja pitää niistä hyvää huolta sekä arvostaa minua äitinä sekä ymmärtää että minä olen ja haluan olla muutakin kuin äiti.

Lähettäjä: Niinpä 
Päivämäärä:   4.8.24 16:55:02

Milloin päästään siihen, että naisen panosta lisääntymisessä oikeasti arvostetaan ja vaafittaisi myös miehiltä hieman enemmän. Sen sijaan että mies heittäytyy lapseksi, tulisi miehen kasvaa mieheksi, joka kantaa lastensa äitiä ja pyrkii ottamaan niin paljon taakkaa pois kuin vain pystyy.

^ Tämä. Mutta voi itkupotku yhyy kun nainen kiskittyy yllätys yllätys vauvaan. Ja kusipääakat vieressä moittimassa kun miestä noin epäreilusti kohdellaan.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   4.8.24 17:29:17

Olemme kuulleet tarinasta vain yhden puolen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.8.24 20:30:42

Mä:

Eiköhän täällä ole ymmärretty sitä miestä.ihan enemmän kuin tarpeeksi sen toisenkin puolikkaan edestä.

Vai mikä sinusta antaa oikeuden tuollaiselle käytökselle?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   4.8.24 20:42:24

Mies pelkää isyyttä ja on lamaantunut? Ei uskalla ottaa vastuuta, kun tuntuu että ei osaa eikä riitä. Moni mies ei uskalla edes isäksi ryhtyä ollenkaan. On helppoa olla iloinen, kun lapsi ei ole konkreettisesti vielä siinä. Nyt on totuus edessä ja se pelottaa kovasti.

Joo, näin keittiöpsykan heitto tilanteesta..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   4.8.24 20:48:49

---

Silti täytyisi osata käyttäytyä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 08:19:42

Varsin tavallista, että mies paljastaa todellisen luonteensa heti ja vasta, kun nainen on ns. saatu nalkkiin. Miehestä riippuen tämä tarkoittaa joko naimisiin menoa, puolison raskautumista, yhteistä asuntolainaa, tai lapsen syntymää.

Tämä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.8.24 08:53:27

Jos puoliso alkaa käyttäytyä kuin sen olisivat ufot kaapanneet ja kloonanneet vain ulkopuolen käytettäväksi, eikä koko äijää enää tunne samaksi ihmiseksi, kyllä silloilla kannattaa se pieni ihminen kainalossa turvata se lapsi ja itsensä.

Ei ole mitään sääntöä milloin sen saa tai ei saa tehdä. Pikimmiten, jos mitä.