|
Lähettäjä: ?
Päivämäärä: 2.8.24 00:46:28
Olen ikäni kuullut, kuinka pitäisi olla kunnon tyttö ja tehdä sitä ja tätä ja mitä ne muutkin ajattele. Elin vain omaa elämääni ja jossain vaiheessa tarjouduin kysymään "niiltä muilta" ajatuksiaan, jos se tuo muille rauhaa. Ei tarvinnut kysyä. Tein töitä ja säästin asuntoon, oli toki irtosuhteita ja kapakassa käyntejä. Sitten löysin sen miehen, kenen kanssa haluan perheen. Teimme lapset ja ostimme yhteisen talon. Hiuksia en ole leikannut enkä lapsellisesta hevosharrastuksesta luopunut, ja ulkomaillakin on käyty lasten kanssa, mutta silti nyt minut hyväksyttäisiin :D
Miten joku voi olla niin tyhmä, että kuvittelee yli nelikymppisen perheellisen (tao sinkun) naisen kaipaavan yhtään kenenkään hyväksyntää? Miten hemmetissä tämä on mahdollista tänä päivänä?? Oma äitinikin on kasikymppinen ja ymmärtää, että jokaisella on se oma elämänsä ja sitten jotkut 55-70- vuotiaat itkevät toisen "suuresta erilaisuudesta" vielä tänäkin päivänä. Ja joo, myönnän olevani pahapäinen mutta silti! Laittakaa vanhat sukulaisenne kuriin ettei meidän toisten tarvitse...
|