Lähettäjä: Tilda
Päivämäärä: 2.8.24 12:42:56
Paras täältä saatu neuvo 16v sitten samassa tilanteessa olleena oli juuri tuo, että lakkaa yrittämästä kaikkea mahdollista ja stressaamatta, kun ei ne keinot toimi. Yritä ajatella, että tämäkin menee ohi, tämäkään ei kestä ikuisesti, tämä on vain vaikeampi vaihe joka helpottaa kyllä jossain kohtaa. Itselleni oli iso helpotus lopettaa kirjojen/netin/vertaistukipalstojen/neuvolan/lääkärin konsultoiminen ja vain mennä sen vauvan tahtiin. Ikäänkuin luovutin haraamasta vastaan ja annoin vauvan olla sellainen kuin oli, ei yritetty rampata kyläilemässä/kerhoissa/vaunulenkeillä, vaan ulkoiltiin liinassa (nukkui päivisin ainoastaan siinä ja heräsi heti kun liike loppui, sohvalla imetyksen jälkeen nukahti 5-10 minuutiksi), nukuttiin perhepedissä, täysimetin 9kk ikäiseksi (ei huolinut edes soseita tai puuroa pikkulusikallista enempää) ja osaimetyksenä 2-vuotiaaksi (sai turvaa siitä, ei huolinut tuttia tai tuttipulloa koskaan). Autossa huusi kaikki matkat, ei nukahtanut koskaan. Koska pulauttelua ei ollut, ei diagnosoitu refluksia. Närästystä alkoi tunnistaa jo ennen kouluikää ja lääkkeen sai siihen vasta ylä-asteella tähystyksen jälkeen. Mitään rakenteellistakaan vikaa ei löytynyt, mutta vatsahapon määrä oli yli viitearvon. Oletan, että vaivaa on ollut vauvasta asti, koska alkoi huutaa heti kun laski makuuasentoon. Öisin heräsi ekan 1,5v ajan 6-25 kertaa joka ainoa yö, eikä nukkunut päiväunia tosiaan kuin 5-15min pätkissä. Kokonaisia öitä alkoi nukkua vasta 4-vuotiaana ja päikkärit lopetti 2-vuotiaana kokonaan. Myöhemmällä iällä tullut esiin myös piirteitä autismikirjon häiriöstä ja erityisherkkyydestä, selittävät myös tuota vauva-aikaa osaltaan aika hyvin.
Tsemppiä aloittajalle, kyllä se siitä helpottaa! Ehdit vielä hippaloimaankin ihan riittävästi, vaikka nyt hetken aikaa omistaudut vauvallesi =) Muistan kyllä edelleen elävästi tuon fomon omallakin kohdalla. Mutta minä olen ehtinyt kyllä pikkulapsivuosien jälkeen kyllä mennä, tehdä ja kokea. 16 vuodessa jo kolmas parisuhdekin ja välissä sinkkuaikoina hurvitellut ihan huolella =D Silti aina lapsen paras edellä, en ole esim. muuttanut kenenkään kanssa yhteen ja esitellyt uuden kumppanin vasta puolen vuoden jälkeen. 2vk rutiinia arkea ja sitten vklp itselle tehden mitä huvittaa on ollut ihan riittävästi omaa elämää.
|