Lähettäjä: Nella
Päivämäärä: 3.8.24 14:33:37
Olen ihan samaa mieltä otsikon kanssa. Itsekin olisin halunnut syntyä perheeseen, jossa olisi ollut korkeintaan 3 lasta. Mutta synnyin esikoiseksi ja minulla on 8 pikkusisarusta. Meidät kasvatettiin hengellisen, henkisen, sekä fyysisen väkivallan alla hiljaisiksi ja tottelevaisiksi, omia rajoja poljettiin tuon tuosta niin, että niitä on joutunut opettelemaan yhä näin 46-vuotiaanakin. Koska koko lapsuus meni siinä uskossa, että kaikkien muiden tarpeet merkitsevät, paitsi minun. Anteeksipyyntö piiskattiin ulos vitsalla. Uskonnollisen yhteisön kokouksissa traumatisoitiin pienet lapset niin, että pelotti alkaa nukkumaan, jos vaikka tulisi se ylöstempaus yöllä ja itse jäisi yksin maan päälle. Sisaruksilta varmuuden vuoksi pyydeltiin anteeksi iltaisin, jotta varmasti olisi omatunto puhdas. Sanomattakin selvää, että koko sakilla on ihan jokaisella mielenterveyden ongelmia.
Meillä ei ollut todellakaan varaa käydä missään kylpylöissä, ravintoloissa tai huvipuistoissa. Jos mentiin johonkin ilmaiseen tapahtumaan, porukka matkusti minibussissa, yövyttiin teltassa tai sukulaisilla, haettiin eväät kaupasta. Pienestä asti tehtiin hiki päässä töitä maatilalla, isää ei juuri näkynyt ja sitten kun näkyi, oli äreä. Äiti oli pitkään kotiäitinä ja molemmat aina kuolemanväsyneitä. Silti sinne seurakunnan kokoukseen piti lähteä joka ainut sunnuntai 20km päähän.
Tällä nyt siis yritän sanoa sitä, että eivät kaikki suurperheet ole häiriköitä. Meillä julma kasvatus tuotti kuuliaisia, ahkeria harmaita työmyyriä, mutta millä hinnalla? Murrosiässä muistan huutaneeni isälle, että miksi piti tehdä näin paljon lapsia, jos ei niistä pysty huolehtimaan. Epäreilua toki, kun tyyppi on koko elämänsä raatanut niska limassa kyseisen porukan eteen montaa duunia yhtä aikaa, mutta silloin vain keitti yli. Itse tein vain yhden lapsen ja olen ollut päätökseeni erittäin tyytyväinen. Hänestä kasvoi ihan pehmeällä kasvatuksella ja rakkaudella oikein mukava ja tunnollinen teini, sanoittaa tunteitaan (jota itse en osaa vieläkään kunnolla), uskaltaa näyttää niitä ja kääntyy puoleeni aina kun tarvitsee. Kuria on pitänyt olla kyllä, mutta ei ole tarvinnut käyttää kuin keskustelua, kiristystä ja lahjontaa sopivasti.
Mutta joo, summa summarum; älkää hankkiko liikaa lapsia. Se, mikä on sitten kenellekin liikaa, on ihan toinen stoori.
|