Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.7.24 13:31:04

Ei olekaan enää ketään kenen kanssa mennä vanhaan tapaan piknikille tai rannalle.

Olisi mukava keskustella, ottaa aurinkoa, käydä uimassa ja ehkä rantakahvilassa yksillä.

Nyt se on lasten jatkuvaa vahtimista, viihdyttämistä ja keskustelusta ei tule mitään jatkuvien keskeytysten (lapsi haluaa äidin tai minun huomiota, lasta täytyy komentaa) takia.

Lasten kanssa on välillä ihan mukava touhuta esim. leikittää kaverin taaperoa matalassa vedessä tai opettaa isompaa uimaan, mutta kaipaan enemmän noita rentoja rantahetkiä aikuisten kesken.

Mutta jotenkin rannalle meno on sellaista tekemistä, että tottakai lapset halutaan ottaa joka kerta mukaan.

Tämä nyt oli tällainen avautuminen kun tässä pohdin että menenkö yksin rannalle lukemaan kirjaa vai pyydänkö jotain kaveria lapsineen mikä on sitten rentoutumisesta kaukana. 

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   30.7.24 13:32:46

Niinpä.

Mutta minusta kolmen lapsen äidistä rannalla olo ilman lapsia olisi kyllä joskus kivaa. Ehkäpä isä voisi vahtia niitä ajoittain, tai tehdä jotakin muuta?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 13:32:56

Sellaista se on, toisilla elämä etenee ja toisilla ei

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   30.7.24 13:34:47

Niin se vaan menee. Jos hyvin käy, tapaat jonkun samanlaisen. Anyway elämä jatkuu yksin tai yhdessä. Varaudu myös siihen, että niistä lapsista tulee vanhempana äipälle kaveri, eikä sinua tarvita.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.7.24 13:37:01

Nyyh nyyh, nyyhkyti nyyh.

Hanki kavereita samassa elämäntilanteessa tai hanki itsellesi perhe.

Kaverit saa elää omanlaistaan elämää. Aikansa kutakin. Ne kavereiden pienet lapsetkaan ei ole vahdittavia enää muutaman vuoden päästä ja sitten on kavereiden aika pyöritellä silmiään kun ikivelat tekeekin sen ainokaisen lapsen myöhemmällä iällä ja passaa ne pilalle ja larppaa täydellistä kasvattajaa ja äitiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 13:47:00

Minulla taas lapseton kaveri on aina seuraa vailla klo 21 jälkeen kun olen itse menossa nukkumaan. :D Yöuinneille, baariin yksille tai kävelylle. Lapset hällä sen ikäisiä että isommat hoitavat pienempiään jo.

"Sellaista se on, toisilla elämä etenee ja toisilla ei"

Etenee se kummasti ilman lapsiakin. Tai varsinkin ilman lapsia. :D

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 13:47:19

Mut niin se menee. Pienten lasten äidit usein menee rannalle toisten pienten lasten äitien kanssa, koska se nyt vaan on kätevää ja miellyttävää kaikille. Syntyy uusia ystävyyksiä ja vanhat voi heikentyä. Kyllä äidit voi käydä rannalla myös ilman lapsia, mutta nimenomaan rannat on sellaisia paikkoja joissa saa ns. monta kärpästä yhdellä iskulla, lapset viihtyy ja äideillä on juttuseuraa toisistaan. Jos sulla olisi lapsi niin säkin varmaan toivoisit että sun lapsi olisi tervetullut sun ja ystäviesi juttuihin. Ei lasten tarvitse aina olla mukana, mutta äidin ei toidaalta tarvitse käyttää mahdollisesti harvinaisia/arvokkaita lapsivapaitaan juuri sinun kanssa olemiseen.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.7.24 13:50:00

Apua miten vihamielisiä vastauksia! Kannattaisi näiden ihmisten katsoa peiliin.

Etenkin kun en aloituksessa edes haukkunut lapsia.

Toisaalta monesti äidit kirjoittavat yksinäisyydestä ja siitä miten kaverit hylkäävät. Miksi tältä toiselta puolelta ei saa keskustella tunteistaan?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.7.24 13:51:51

"Lähettäjä-

Päivämäärä30.7.24 13:39:36

***: Meni vissiin äippylillä tunteisiin kun kaikki ei haluakaan viettää aikaa niitten äpärien kanssa? :D"

Ei vaan kommenttini oli tarkoituksella samaa vastaikkainasettulua kuin aloituskin. Eikö tunnukin tylyltä noin päin?

Mulla on sama kaveriporukka 3-7 vuotiaasta roikkunut mukana jo yli 30 vuotta ja nähdään toisia mitä ruuhkavuosilta ehditään, ystäviä ollaan silti kaikki. Lapsettomat toki joutuneet ehkä extempore bileseuran etsimään muualta, muutaman kerran vuodessa jammailee meistä äiditkin. Toki meillä on monella sinullakin jokin harrastus joka täyttää elämästä 95%, joten tuntuu, että melkein helpoiten kalenterin saa tyhjäksi lapselliset.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   30.7.24 13:52:22

Sinullakin = sinkullakin

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.7.24 13:53:50

***, siis miten aloituksessa oli tylyä vastakkainasettelua? Touhuan välillä mielellään kaverien lapsien kanssa, mutta välillä kaipaisin rentoa rantailua kuten aikaisempina vuosina. Mikä tässä oli niin väärää?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.7.24 13:54:08

"Miksi tältä toiselta puolelta ei saa keskustella tunteistaan?"

Koska olet paska vela etkä Pyhä Äippyli. Siksi. Oikeasti turhan moni tuntuu synnyttävän myös aivonsa pihalle. Omastakin kaveripiiristä muutama on seonnut ihan täysin lasten myötä.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 13:56:10

No mitä aloittaja ehdottaa? Ei pieniä lapsia voi kotiinkaan jättää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.7.24 13:57:26

"Ei pieniä lapsia voi kotiinkaan jättää."
Miksei voi?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 13:58:14

No varmasti tajuat, että ilman valvontaa, kunhan näsäviisastelit

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.7.24 13:59:22

Kyllä se taas niin päin meni, että äitejä ruvettiin nimittelemään. Mikä niin monia nykyään vaivaa, että pitää ryhtyä nimittelemään vaikka tunteet vähän kuohahtavatkin?

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   30.7.24 14:02:46

Minä en ole pystynyt enää vuosiin keskustelemaan järkevästi joidenkin kavereiden ja sukulaisten kanssa, koska lapsia on aina mukana jos näemme. Kysyvät mitä minulle kuuluu, kun alan vastaamaan niin saman tien joko joku lapsi huutaa tai juoksee nurkan taakse ja on pakko mennä perään. Sitten ei enää muistetakaan että joku juttu jäi kesken, ja tapaamisen jälkeen mietin että enpä taaskaan saanut kerrottua yhtään mitään omia asioitani. Välillä tulee sellainen olo ettei minun elämäni kiinnosta ketään kun minulla ei ole jälkikasvua. Jos laitan viestiä, niihin unohtuu vastata koska lapsen kanssa oli taas sitä ja tätä.

Itse teen nykyään monia asioita mieluiten yksin tai lapsettomien kavereiden kanssa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.7.24 14:06:38

”No mitä aloittaja ehdottaa?”

Tässä avauduin omista tunteistani, koska ei minulla ole mitään ratkaisua. Muuta kuin se, että menen sitten yksin kirjan kanssa ja tapaan näitä ystäviäni sitten jossain toisenlaisessa tilanteessa myös ilman lapsia. Saa kai se silti harmittaa, että elämä muuttuu?

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   30.7.24 14:08:49

"No mitä aloittaja ehdottaa? Ei pieniä lapsia voi kotiinkaan jättää."

Eikö tosiaan voi jättää toisen vanhemman kanssa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.7.24 14:11:08

No sitähän se Juu ihan varmasti tarkoitti *sarkasmi*.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 14:18:43

Kun mun lapset oli pieniä, niin silloin harvoin kun mulla oli täysin lapsista vapaata aikaa, harkitsin kyllä tosi tarkkaan mihin sen käytän. Useimmiten valitsin olla ihan yksin, mieluiten yksin kotona, tai lähdin omiin harrastuksiin, joissa oma porukkansa. Jos ystävän kanssa voi jutustella myös lasten läsnä ollessa, silloin ystävän tapaamiseen ei kannata näitä omia hetkiä "tuhlata". Se että lapset keskeyttää välillä, on elämää ja menee parissa vuodessa ohi. Ystävyys joko kestää sen tai sitten ei. Vaikka olemassa on toinen vanhempi, hänelläkin on omat työnsä, harrastuksensa ja kaverinsa.

Lähettäjä: Hmm. 
Päivämäärä:   30.7.24 14:46:22

Ne on näitä äityleitä joilla ei ole muuta elämää kuin ne lapset

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   30.7.24 14:48:13

Aloittaja, totta kai saat olla surullinen. Mutta tiesit kyllä jo aloittaessasi, mikä nimittelyketju tästä tulee.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 14:55:05

Harjoituksen puutetta ja tottumattomuuttahan se on. Äidit pystyvät keskenään kyllä keskustelemaan vaikka mistä vaikka lapset ovatkin mukana ja keskeytyksiä tulee takuuvarmasti.

Lähettäjä: mutsi 
Päivämäärä:   30.7.24 14:56:06

Elämä on.

Itseänikin aikoinaan harmitti kun oli kaksi pientä lasta ja olisin halunnut nähdä sinkkuaikojen ystäviäni ja pyytelin heitä useamman kerran kahville tai lounaalle ja koska oli lasten isän työn vuoksi ottaa lapsia mukaan niin eihän siinä pystynyt kunnolla keskittymään. Tiedostan (ja tiedostin jo silloin), että osa ystävistä vaan katoaa ja jatkaa elämäänsä eri tavalla kuin minä. Lapset ovat lopulta niin lyhyen aikaa pieniä, että jollain tasolla oletin, että ystävät ymmärtävät. Ja osa ymmärsikin, nyt kun lapset ovat jo teinejä niin meillä on se entisaikojen sinkkuporukka lähes vanhassa muonavahvuudessa, vaikka suurin osa onkin rengastettuja.

Mun paras tuki on ollut eräs lapseton ystävä, jolle olen ikuisesti kiitollinen ja muistan sen hänellekin kertoa. Hän joutui "sietämään" niitä pikkulapsivuosia, ruuhkavuosia ja nyt teinien kotkotuksia ja silti on tukena. Ja toki tuen itse häntäkin, missä ikinä vaan tarvitsee olkapäätä tai muuttoapua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 14:59:01

Niin me mammatkin joudutaan etsimään uusia ympyröitä ja kavereita, tee sinäkin niin. Se avartaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 15:00:54

Minä voisin mennä rannalle ilman lasta, mutta sitten se tarkoittaa sitä että isä katsoo lasta sillä aikaa. Ja jos isällä on tekemistä tai sovittuja menoja niin en voi lähteä muuta kuin että lapsi tulee mukaan. Isä on voinut sopia nämä menot ja tekemiset kauan ennen kuin joku pyytää yhtäkkiä rannalle joten ei siis ole ihan yksinkertaista että isä vain ottaa lapsen kun päätän lähteä. Toki se useimmiten onnistuu mutta ei välttämättä aina.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   30.7.24 15:01:58

Juu, kyllä täällä osa on ihan asiallisiakin viestejä. Sinä et omalta osaltasi kannustanut siihen.

Lähettäjä: problem solved 
Päivämäärä:   30.7.24 16:08:18

Hankit uusia ystäviä, sellaisia joilla ei ole lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 16:45:42

Keskimäärin 2,5v/lapsi, kun niiden kanssa on enemmän sekoilua. Vauva kulkee mukana. 1v ei ymmärrä ja pinkoo joka paikkaan, 2v on jo enemmän ohjattavissa, mutta mm. Höpöttää päälle. Mutta kun alusta asti opettaa, niin ainakin meidän just 4v täyttänyt osaa aikuisten keskustelun lomasta kertoa, että on asiaa ja odottaa vuoroansa. On kovin itsenäinen jo monessa toimessa, joten monesti riittää, että sitä pitää silmällä.

Tuo aika kuluu lopelta nopeasti. Ymmärrän, että se turhauttaa, mutta se on kaverin elämää sen hetken, sitten se on taas vapaampi. Ja tosiaan, koska isäkin käy töissä ja silläkin on omat menot, lapset on jommalla kummalla aika usein mukana. Tukiverkostolle ei lapsia tungeta, kuin ihan ääritapauksissa.

Lähettäjä: Monituinen 
Päivämäärä:   30.7.24 17:00:47

Itse en saanut lapsia ja olen kyllä iloinen että olen saanut olla mukana sisarusten ja ystävien lasten elämässä. Ilomielin olen ollut porukalla esim. rantaretkillä mukana. Onneksi äiti-ystäväni ovat siihen antaneet mahdollisuuden eivätkä ole sulkeneet minua pois lapsettomuuteni vuoksi

Elämä muuttuu ja me siinä mukana, ei kai kukaan loputonta huoletonta nuoruutta voi tai halua elää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 18:53:27

No miehet voisivat ottaa koppia että naiset pääsisivät joskus ilman lapsia johonkin. Mutta meillä esimerkiksi mies tekee aivan koko ajan jotain kuten korjaustöitä. Kun hän lopettaa työt, menee autotalliin missä on koko illan. Jos sanon että menisin rannalle , hän sanoo että hänen on nyt saatava valmiiksi mikä on kesken. Jos lähden tai edes yritän lähteä, tulee huono tunne, että vien miehen ajan. Mies vain kokee että hänen on saatava tehdä ja aika ei talvella riitä. Talvella ei voi mennä enää rannalle. Mies voi myös todeta, että kukas nämä sitten korjaa. Lapsi on siis pakko ottaa mukaan jos johonkin haluan mennä.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   30.7.24 20:03:39

. : sua viedään kuin litran mittaa. Mies tekee mitä haluaa, sä hoidat lapsen

Lähettäjä: Kellokas 
Päivämäärä:   30.7.24 20:40:11

Monituinen: minulla on pari kaltaistasi tosiystävää, olen saanut heidät lapsensaamisen jälkeen. Sinä ja nämä ystäväni ovat kultaa. On ihanaa, kun voimme jakaa kaikki ilot ja surut, ja ovat oikeastaan sellaisia kummiystäviä. En ole koskaan hoidattanut lastani heillä, mutta ovat auttaneet ihan tavallisessa kasvatustyössä ja nyt kun lapsi on jo 10-vuotias, niin osaa jo auttaa ystäviäni. Viime viikolla leikkasi toiselle nurmikkoa ja toisen koiraa on hoitanut. Suunnittelevat myös tämän nurmikkoystävän kanssa menevänsä virtuaalihuoneeseen ilman minua tylsimystä. Toivon että lapseni vielä aikuisenakin on näiden sedän ja tädin elämässä mukana ilona ja apuna ja saamassa viisautta näiltä ihanilta ihmisiltä. Se on kaikille vain hyväksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.7.24 22:23:11

"Mies voi myös todeta, että kukas nämä sitten korjaa."

Miehelle voi todeta, että kuka sitten sinun mielenterveyden korjaa, jos olet aina päävastuussa lapsista, etkä pääse koskaan omiin menoihin. Kuka sitten rakentaa hänen ja lasten väliset suhteet, jos hän ei koskaan ole lasten kanssa? Ja kuka ylläpitää teidän kahden välistä rakkaussuhdetta, jos hän pakenee perhettä aina korjailemaan jotakin ja sen päälle vielä autotalliin.

Vakavan keskustelun paikka siitä, miten perheessänne jaetaan ajankäyttöä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   30.7.24 22:36:41

"Minulla taas lapseton kaveri on aina seuraa vailla klo 21 jälkeen kun olen itse menossa nukkumaan. :D "

-Mulla taas päinvastainen ongelma: osa lapsia saaneista kavereista ei ehdi mihinkään ennen kuin lapset on saatu nukkumaan (mies ei suostu vahtimaan kuin nukkumisen ajan), eli heidän kanssaan pitäisi drinksutella omien yöunien kustannuksella. Voisin aivan hyvin kahvitella lasten mekastuksesta huolimatta lastenkin seurassa, mutta siihen kelpaa vain lapselliset kaverit.

Lähettäjä: gfr 
Päivämäärä:   31.7.24 05:03:06

Sun täytyy etsiä uusia kavereita, jotka ei elä pikkulapsiarkea..

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   31.7.24 14:10:39

"Jos lähden tai edes yritän lähteä, tulee huono tunne, että vien miehen ajan. Mies vain kokee että hänen on saatava tehdä ..."

No kyllä sinäkin voit jatkossa kokea, että sinun on saatava mennä rannalle. Miksi miehen haluamiset menevät jatkuvasti sinun haluamistesi edelle? Lapset ovat kuitenkin myös miehen lapsia. Nythän sinut on jo hienosti totutettu siihen, että miehen pitää saada tehdä omia juttujaan ja sinulle tulee huono tunne jos meinaat välillä tehdä toisin.

Lähettäjä: Pulu 
Päivämäärä:   31.7.24 14:44:04

"Voisin aivan hyvin kahvitella lasten mekastuksesta huolimatta lastenkin seurassa, mutta siihen kelpaa vain lapselliset kaverit."

Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Siedän turhaa meteliä muutenkin huonosti, joten ei keskustelusta tulisi mitään, jos siinä joku huutaisi taustalla. Lapselliset ilmeisesti tottuu tähän.

Ei sille mahda mitään, että tiet erkanee, kun elämien suunnat muuttuu. Kyllä ne lapset kasvaa, jos haluaa silti pitää ystävänsä ja vähän tsemppaa itseäänkin sen pikkulapsiajan. Joskus voi ihan suoraan ehdottaa, että mitäs jos nähtäisi kahdestaan, mutta rannalle meno ilman lapsia voi tuntua vanhemmasta absurdille. Aivan kuten minä en lähde kävelylle, jos en voi ottaa koiraa mukaan. Kävele sitten sen kanssa uudestaan...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 14:45:40

"Hanki kavereita samassa elämäntilanteessa tai hanki itsellesi perhe."

Tää.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   31.7.24 14:53:27

Jos äidit ovat synnyttäneet aivot pellolle, niin lapsettomalle ne aivot eivät ole ikinä kasvaneetkaan. Ei tarvinut selata hötölää taas kuin parin keskustelun verran ja vahvistui taas heti tuokin käsitys, ettei täällä monellakaan aivoja ole.

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   31.7.24 14:57:45

No onpas surkeita ystäviä, kun noin laittoivat oman napansa ystävänsä edelle!

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   31.7.24 15:07:25

Jos ”huoleton nuoruus” on sitä että voi jutella ja käydä kahvilassa, niin kyllä, osa meistä kyllä on pystynyt ja halunnut elää sellaista elämää loputtomasti. Kuolemaan tietty loppuu sitten hommat meiltä kaikilta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.7.24 19:07:57

"Hanki kavereita samassa elämäntilanteessa tai hanki itsellesi perhe."

-Mikä siinä erilaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa yhteyden pitämisessä on niin hirveän vaikeaa osalle ihmisistä? Osan kanssa ystävyys voi hyvin välimatkoista ja erilaisista elämäntilanteista huolimatta, osa katkoo välit jo siksi, että toinen ei aloita samaa uutta harrastusta yhtäaikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 19:11:14

Itsellä on vielä lapsettomia kavereita, mutta nämä ”ai miksi et voi huomenna aamulla lähteä rannalle, kerran olet kotonakin” -tyypit ovat jääneet onneksi pois.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   31.7.24 19:45:58

No, itsehän sen sanoit. Jos ei vanhaan tapaan onnistu, niin sitten täytyy valita uusi tapa. Valitset joko sen kirjan tai sitten valitset mamman ja lapset. Ihmisiä ne lapsetkin on, vaikka paljon pienempiä. Nyt kun jaksat niiden kotkotuksia ja olla mukana kasvattamassa, niin kun ne kasvaa yli metrin mittaseksi, niin ne on ihan viihdyttävää seuraa. Tai sitten valitset sen kirjan. Oma valinta.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   31.7.24 20:09:44

Todellinen ystävyys joustaa ja kestää. Minulla on tämmöinen ystävä, kenen kanssa kaikki tekeminen mukautettu eri elämänvaiheisiin. Toisella meistä on lapsia ja toisella ei.