|
Lähettäjä: Rakkaudessa
Päivämäärä: 30.7.24 09:31:41
Nyt tarvitsen näkemyksiä, kokemuksia ja ajatuksia. Olen eronnut noin vuosi sitten yli kymmenen vuoden parisuhteesta. Ihan viime metreillä mukaan astui uskottomuus omalta osaltani, mikä on tietenkin väärin, mutta sain siitä voiman repäistä itseni irti. Muutimme erilleen, mutta olemme edelleen pysyneet yhteyksissä ja ex on halunnut minut koko ajan takaisin.
Minä olen ollut avoimen mielin ja katsonut mitä elämä on mukanaan tuonut. Olen miettinyt paljon suhdettamme ja sitä miksi se ajautui tuohon tilaan, vaikka suhteen piti olla ns. Loppuelämän suhde. Olen tunnistanut, että en saanut mieheltä tarpeeksi fyysistä tai henkistä läheisyyttä ja ero onkin käynyt mielessä tasaisesti suhteen aikana. Ajattelin sen kuitenkin olevan normaalia ja joitakin asioita saimmekin aina työstettyä eteenpäin.
Nyt on kuitenkin tilanne, että haluaisin lopullisen päätöksen. Ex on sanonut, että ei pysty olemaan pelkkä kaveri ja minä en jaksaisi koko ajan miettiä pitäisikö vielä yrittää ja palata yhteen. Meillä arki toimi mainiosti kuin kämppiksinä, olemme tasaisia ja elämä oli tietyllä tavalla helppoa. Se, mikä minua mietityttää eniten on se, etten jaksaisi tätä samaa erorumbaa uudelleen, mikäli toiselle tulisikin se olo, että no ei kuitenkaan. Mutta kuitenkin silmiini osuu jatkuvasti kommentteja, että puolison kun on valinnut, siitä pitäisi pitää kiinni ja vain opetella toimimaan yhdessä. Ja olen miettinyt olenko todella antanut kaikkeni ja tarpeeksi, mutta vuosi sitten se eron tunne oli niin vahva, että siitä ei pystynyt enää peruuttaa.
Meillä ei ole lapsia emmekä ole naimisissa ja elämää on vielä enemmän edessä kuin takana. Mitä sinä tekisit?
|