|
Lähettäjä: Kaippa
Päivämäärä: 29.7.24 09:45:34
Olen ihan totaalijumissa nykyisessä elämäntilanteessani. En tiedä mitä tännekään kirjoittaminen auttaa, mutta ehkä muitakin on jumissa.
Olen vakituisessa työssä aika isossa firmassa, mutta työtehtävä jota varten olen palkattu on tällä hetkellä vähissä eli työtä ei käytännössä ole kuin kausiluonteisesti. Saan silti koko ajan firman sisällä sijaisuuksia milloin kesälomatuurausta, saikun tuurausta, kiireapulaisena oloa, työtehtäviä muutetaan tai kehitetään ja tulee hetkellisesti lisää töitä. Eli työnkuva muuttuu ja uusiin vaikeampiinkin tehtäviin pitää asennoitua nopeasti. Tavallaan olen tyytyväinen tästä, että en vaan saa potkuja ja minuun luotetaan niin paljon, että saan tehdä vaikeampiakin työtehtäviä, joihin minulla ei ole koulutusta, mutta olen valmis opettelemaan. Palkassa se on myös näkynyt.
Tämä tilanne on kuitenkin stressannut minua nyt koko talven yli, koska koko ajan on vähän kuin hirttosilmukassa, että milloin työt loppuu tai pitää taas olla heti valmis ottamaan uusi tehtävä haltuun. Välillä on ollutkin lyhennettyä työaikaa ja esimiehiä ei tunnu kiinnostavan kertoa firman tulevaisuuden suunnitelmia, koska ovathan he koko ajan vaan olleet sitä mieltä, että kaikki työ mitä tulee niin se tarjotaan. Eli omasta mielestään ovat reiluja, kun töitä yleensäkään on ja hyviä työtehtäviä. Itse koen tämän tilanteen tosi hankalaksi, koska en tiedä onko minulla esim parin kuukauden päästä töitä vähän tai paljon. Lisäksi työkaverit ovat aika hankalia. Eivät tietysti hekään nauti siitä, että kaikkien työtehtäviä pallotellaan ja toimeenkuvat muuttuvat, kun koko ajan joku on raskaana tai palkataan uusia esimiehiä jne.
Koska alunperinkin olen tehnyt myös satunnaisesti omia töitä toiminimellä esim kesäkausina, niin en tietty saa lyhyistä lomautuksista yhtään mitään työttömyyspäivärahaa. Eli ne ajat pitää kehitellä omia hommia. Omia töitä ei kuitenkaan ole firmalle niin paljon, että kannattaisi jäädä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Eli pahimmillaan teen paljon töitä kahdessa eri paikassa samaan aikaan ja sitten on pari kuukautta, jolloin ei ole kuin muutamana päivänä viikosta tuloja.
Koska kaikki on nykyään kallista ja toimeentuloa koko ajan epävarma ja työssäjaksaminen kortilla, niin olen hakenut töitä kuudesta eri paikasta siinä onnistumatta. Joko olen ollut liian vähän koulutettu tai liian pätevä ja liikaa työkokemusta.
On avopuoliso ja omakotitalo ja lainat päällä. Mies on vakityössä, mutta ei duunarina tienaa mitään älyttömiä, joten ei pysty tukemaan minun epätasaista talouttani kovin paljoa. Toki satunnaisesti, mutta ei jatkuvasti. Eli tilanne stressaa häntäkin.
Olen jo punninnut, että muuttaisin jonnekin etelään, jossa töitä on enemmän saatavilla, mutta sitten tänne jäisi mies, omat iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat satunnaisesti jo apua monissa askareissa. Sekä tietty kaikki pitäisi kasata uudestaan uudelle paikkakunnalle, ei olisi miestä, perhettä, harrastukset, kaverit jne...
|