Lähettäjä: Kanahäkki 
Päivämäärä:   28.7.24 09:44:36

Avaudun tänne, sillä ystäville en kehtaa puhua. Tai enpä oikein pystyisikään.

Olemme miehen kanssa olleet pitkään yhdessä, mutta minua ahdistaa. Vuosi vuodelta mies on alkanut muuttua enemmän takiaiseksi, enkä saa olla enää missään yksin. Kun saavun töistä kotiin, mies kulkee perässäni joka paikkaan - kauppaankin pitää mennä yhdessä. Mitään kotona ei tapahdu astioiden koneeseen laittamista lukuunottamatta, vaan hoidan muuten talouden yksinäni, mies toki kävelee perässä koko ajan. Kun mies jäi kotiin etätöihin, niin tilanne alkoi pahentua ja minä en saa enää hengitettyä kotona.

Emme käy missään muiden ihmisten kanssa, enkä näe ystäviäni enää samalla tavalla, sillä mies ei halua nähdä kaveripariskuntia ( tai jos tulee mukaan, niin istuu puhelin kädessä sivussa) ja jos lähden yksin, niin mököttää kotona niin, että minulle tulee paha mieli. Jos ystäväni tulevat meille, niin mies tulee viereen istumaan ja kuuntelemaan, eikä ikinä voi mennä kauppaan / tai edes toiseen huoneeseen, joten syvällisemmät keskustelut jäävät puhumatta.

Aloitin salikäynnit pitkästä aikaa, sillä huomasin ettei mies seuraa minua sinne. Aiemmin lähti ulos lenkillekin kanssani, jolloin koko lenkki meni pilalle, sillä täytyi koko ajan pitää taukoja/ mies piti tupakkitaukoja joka väliin. Miehen mielestä kaupassa käynti on liikuntaa, eikä muuten liiku. Painoa on reilusti, kuten minullakin - toki itselläni salikäyntien ansiosta alkaa kroppa taas hakea normaalia muotoa.

Ahdistaa kun miehen unelmaelämä on syödä rasvaa tai maata katsomassa telkkaria. Ei liiku, ei tee mitään. Pitsaa, hamppareita täytyisi syödä useamman kerran viikossa ja jos teen normaalia kotiruokaa (keittoja jne) niin niille nyrpistellään. Olen yrittänyt parantaa omia ruokailutottumuksiani, sillä tajuan itsekin että ruokailut ovat lähteneet väärälle polulle näiden vuosien aikana.

Rakastan kyllä tuota miestä, mutta minua ahdistaa tulla nykyisin kotiin. En saa ikinä olla omissa ajatuksissani, jollen erikseen lähde salille jonne ei seuraa perässä. Kaikki tehdään yhdessä ja toki mihinkään ei voida lähteä. Seksi josta nautin suurettoman paljon ennen, on kuivunut pois ja välttelen tilanteita. Mies pystyy kahteen asentoon, muita ei kokeilla. Jos yritän ehdottaa jotain muuta, niin lerpahtaa. Tämä erityisesti harmittaa, sillä nuorempana olin melko kokeilunhaluinen ja aikaisempien kumppaneiden kanssa on melkein kaikki muu tehty, paitsi pissaleikit. Nyt tuntuu että olen 36 vuotiaana mummo, joka harrastaa seksiä kirkon kellojen tahtiin.

Elämän palikat on sinänsä kunnossa. Mies ei juo, ei hakkaa, on omakotitalo, lemmikit ja mies käy töissä ja maksaa omat laskunsa. Tulee toimeen minun edellisestä suhteesta olevan teinin kanssa ja huolehtii kyllä hänestä. Siksi tuntuukin, että olen jossain omassa henk.koht kriisissä, kun arki tuntuu pelkältä mössöltä. Olen yrittänyt olla kiitollinen tasaisesta arjesta, mutta silti huomaan monesti ajattelevani, että olisin lapseni kanssa onnellisempi kaksistaan..

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   28.7.24 09:46:53

On sulla rima korkealla, ei voi muuta sanoa...

Lähettäjä: sdas 
Päivämäärä:   28.7.24 09:47:53

Minä ajattelin koko kevään samankaltaisesti ja kesäkuussa puhuin miehen kanssa asiasta kunnolla. Päädyimme asumuseroon. Tuntui, että tukehdun kotona.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   28.7.24 09:53:27

Oletko miettinyt asiaa omien rajojen asettamisen kannalta? Eli asetat omat rajasi, sanallistat ne miehelle, ja pidät kiinni rajoistasi. Eli vaikka mikä on hyvä, ja mikä ei, ihan seksissäkin kuten mainitsit.

Ja kysymys sulle, tekeekö se miehestä hyvän, että ei juo, hakkaa, tai maksaa laskut onalta osaltaan. Eikö nämä nyt pitäisi olla ihan perusselviöitä? Mutta kohteleeko hän sinua arvostaen, ja rakastaen, kuten suhteessa kuuluisi?

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   28.7.24 10:38:16

No joo miehesi ei sentään juo? Ja miksi alistut siihen että sosiaalinen elämä kuukahtaa vain siksi kun mies ei viitsi/halua vieraita tai lähteä mihinkään? Se on hänen ongelmansa, ei sinun. Oletko yrittänyt puhua edes ongelmista ukon kanssa? Pariterapia??

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   28.7.24 10:38:35

Aikuinen ihminen tehkööt elämällään mitä haluaa, mutta haluatko oikeasti, että oma lapsesi joutuu elämään kodissa, jossa puoliso käyttää henkistä väkivaltaa? Jos tuo tuntuu rajulta ajatukselta, niin vaihda henkinen väkivalta epäterveeseen parisuhteeseen. Onko tuo se malli, jonka haluat eteenpäin opettaa?

Miehesi käytös ei ole normaalia. Hän ei hoida omaa psuuttaan taloudesta (kotityöt). Hän stalkkaa sinua ja rajoittaa menemisiäsi.

Puolison pitäisi täydentää sinua, saada sinusta parempi versio esiin kuin mitä yksin olisit. Tuntuuko, että mies on sinulle nyt tällainen henkilö? Jos ei, niin ihan rehellisesti, mitä järkeä on olla yhdessä?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.7.24 10:43:45

Mietin jo, että onko mies etätöissä/työtön ja siksi yksinäinen, mutta ilmeisesti käy töissä muualla?

Ei auta kuin tehdä selväksi, että haluat nähdä ystäviäsi itseksesi ja että tarvitset omaa tilaa ja aikaa.

Lähettäjä: HH 
Päivämäärä:   28.7.24 10:47:01

Tuota voi miettiä myös niin päin, että mitä sanoisit, jos hyvä ystäväsi tai vaikka siskosi kertoisi sinulle saman kuin mitä nyt itse aloituksessa kirjoitit. Sanoisitko hänelle että hei, olen onnellinen puolestasi, että sinulla on tuollainen parisuhde? Jos et, niin mitä sanoisit? Kenties ehdottaisit pariterapiaa tai miehen kanssa asiasta vakavasti muuten vain keskustelua? Tai suoraan eroa?

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   28.7.24 10:50:32

"Mies ei halua nähdä kaveripariskuntia ( tai jos tulee mukaan, niin istuu puhelin kädessä sivussa)"

"Jos ystäväni tulevat meille, niin mies tulee viereen istumaan ja kuuntelemaan, eikä ikinä voi mennä kauppaan / tai edes toiseen huoneeseen, joten syvällisemmät keskustelut jäävät puhumatta."

Siis tiedätkö itsekään, mitä sinä siltä mieheltä nyt haluat? Jos teillä on ystäviä käymässä, mies ei saisi liittyä joukkoon ja keskusteluun vaan pitäisi mennä toiseen huoneeseen tai poistua asunnosta. Jos mies taas ei kavereita nähdessä osallistu keskusteluun vaan vetäytyy sivuun, se on huono ja miehen pitäisikin mielestäsi osallistua. Sinullahan on täysin ristiriitaiset vaatimukset!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.7.24 11:00:36

"Ja kysymys sulle, tekeekö se miehestä hyvän, että ei juo, hakkaa, tai maksaa laskut onalta osaltaan. Eikö nämä nyt pitäisi olla ihan perusselviöitä?"

Niin tämä. Mä en ymmärrä miksi niin monet naiset tyytyy niin vähään.

Lähettäjä: Aidan 
Päivämäärä:   28.7.24 11:26:48

Tohditko näyttää tämän ketjun miehellesi?
Aloittaa ensin rakentavasti ja toivottavasti myös jatkaa.

Ei auta kuin käskeä se mies pois, että nyt just nyt tarvitsen tilaa. Tai kylässä olosta kysyä, että eikö tunnu epäkohteliaalta räplätä kännykkää?
Oletko vahingossa käskyttänyt miestäsi, jotta hänestä on tullut tuollainen lapatossu? Naiset huomaamattaan tekevät niin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   28.7.24 11:26:56

Miehellä ei ole mitään asiaa mököttää siitä, että sinä näet kavereitasi ilman häntä! Tuo on henkistä väkivaltaa ja äijä heti pellolle, jos ei tuo perseily lopu!
Sama juttu kotitöiden suhteen: joko mies hoitaa puolet, maksaa ulkopuolisen hoitamaan oman osuutensa tai muuttaa ihan omaan osoitteeseen hoitamaan yksin kaikki kotityönsä.
Mies voi järjestää ihan itse omat ruokansa, jos nyrpistelee sinun laittamillesi.
Jokaisella on oikeus olla kotonaan myös yksin, joten keskustelemaan vaan millä järjestelyllä asian hoidatte. Mies voi mennä yksin kauppaan, grillille tai ihan mihin vaan, sen verran että sinäkin saat kaipaamasi sosiaalisuuspaaston.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.7.24 13:56:50

Omien rajojen pito. Älä syyllisty syyttä. Toiselle voi tulla ikävä fiilis, jos jää yksin, mutta se ei ole sinun vikasi. Oletteko rakentavasti puhuneet näistä tilanteista?

Mitä mies sanoo kun kerrot että haluat mennä yksin lenkille tai kauppaan? Vai siedätkö aina hiljaa jupisten? Oletko kertonut miksi tarvitset omaa tilaa?

Mies voi kokea, että ajaudut etäämmälle ja vaistomaisesti pyrkii pitämään kiinni tiukemmin. Syntyy juuri tällainen tilanne. Voisiko asian keskustella auki ja näyttää että kun saat omaa aikaa, haluat myös tulla lähemmäs niin henkisesti kuin fyysisestikin sen jälkeen.

Lähettäjä: Böh 
Päivämäärä:   28.7.24 17:35:29

Sun kriisi loppuun siihen paikkaan kun potkit ton loisen ulos kämpästä tai muutat itse.

Usko vaan mitä täällä sanotaan, mullakin omaa kokemusta moisesta pskaläjästä.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   28.7.24 23:11:11

Ehkä pitäisi yrittää keskustella miehen kanssa että tarvitset omaa tilaa. Yhdessä tekeminen kivaa mutta toinen tarvitsee myös omaa aikaa ja tilaa.

Lähettäjä: Gbj 
Päivämäärä:   28.7.24 23:35:50

Kysy mieheltä, mitä HÄN haluaa elämältä. Että riittääkö pitsansyönti ja sohvalla makaaminen seuraavat 40 vuotta. Ja että olet huolissasi, koska hänellä ei enää näytä olevan ystäviä eikä mitään muutakaan elämää. Älä tivaa vastauksia, vaan anna hänen ajatella asiaa. Jotkut tajuavat, että kaikenlaista kivaa maailmassa on koettavana, jotkut taas odottavat kuolemaa sen 40 vuotta. Itselläsi sama juttu; älä anna miehen mökötyksen pilata päivääsi, vaan mene ja tee asioita.

Lähettäjä: h 
Päivämäärä:   29.7.24 07:20:47

Miten mies perustelee sen, että on oltava koko ajan kiinni sinussa? Onko mustasukkainen - mikä on vaarallista - vai eikö hänellä vaan ole omaa elämää?

Yritä edes löytää tähän jotain ratkaisua. Olisihan sekin jotain, että mies lähtisi mukaan salille.

Mutta miksi se olet sinä, joka teet nyrpisteltävää ruokaa? Tehköön itse, mitä tahtoo. Ja sinä voit aivan hyvin tavata omia kavereitasi ja käydä itse lenkillä miten tahdot. Istukoon mies tupakalla missä tahtoo.

Sinäkin olet riippuvainen miehestä, mutta et ehkä ole itse sitä havainnut. Ei sinun tarvitse miehen vuoksi pitää lenkillä taukoja! Ilmoitat vaan miehelle, että minä jatkan nyt, tavataan sitten kun olen lenkin tehnyt.

Lähettäjä: El Chefe 
Päivämäärä:   29.7.24 11:55:49

Oletko keskustellut miehen kanssa asiasta/asioista?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.7.24 12:16:42

"Elämän palikat on sinänsä kunnossa. Mies ei juo, ei hakkaa, on omakotitalo, lemmikit ja mies käy töissä ja maksaa omat laskunsa."

^ Ai kauhee. Hörähdin, vaikkei saisi :'D
Hei nyt nainen ne prioriteetit ja itsetunto kuntoon. Miltä tuntuisi jos oma teini sanoisi sulle noin, kun kyselet hänen uudesta tyttö-poikakaveristaan? "Joo, on se tosi kiva. Ei juo, ei vedä turpaan, maksaa omat ruokansa."

Kaiken läpi ei sen rakkaus tarvitse kantaa. Mua alkoi hengitys ahdistamaan pelkästään lukiessa - sulla on siis mennyt ystävyyssuhteet, harrastukset, ei seksielämää, ei yhteisiä kiinnostuksenkohteita, perässävedettävä ylipainoinen sohvaperuna joka ei halua että sä teet muuta kuin mökötät kotona hänen kanssaan.

Voi oksennusrefleksi sentään. Miten voi olla että hötölään kerääntyy aina ne naiset joiden omat standardit menevät näin negatiivisissa luvuissa? Miksi siedätte tuollaista kohtelua? Miksi uskotte että elämä ei anna parempaa kuin ukon joka ei dokaa ja vedä turpaan ja kaikki muu on plussaa? :(

Lähettäjä: Crownest 
Päivämäärä:   29.7.24 13:04:30

Surullista että vielä nykyään pitää suorastaan kehua että mies on hyvä kun se ei lyö.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   29.7.24 13:15:44

Apua. Täällä on ihmisillä toinen toistaan järkyttävämpiä suhteita.
Ja hei oikeasti, se ettei puoliso juo eikä hakkaa, ei tee hänestä vielä mitään unelmien kumppania. Nyt sitä rimaa ylös oikeasti!!! Ap:n kirjoituksessa oli monta syytä erota.

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   29.7.24 18:11:25

Parisuhdeterapeutin juttusille!