Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   27.7.24 21:17:57

Kuinka usein muut ovat omien kummi lapsien elämässä/ kuinka paljon lastenne kummit näkevät omia kummi lapsia?

En tiedä olenko liian herkkä muutenkin vai johtuuko raskaudesta mutta esikoisen kummit ei pahemmin ole tekemisissä sillon tällöin nähdään 30min-1h ja yleensä joudun aina itse pyytämään että nähtäisiin kyseessä Miehen sisko sekä minun sisko molemmat asuu lähellä. Nyt kun odotan toista pitäisi valita kummit eikä huvittaisi ketään pyytää kummeiksi, ollaan vielä nuoria 25 vuotiaita joten kaverimme elävät erillaista elämää kun me heillä ei ole esim omia lapsia eikä muutenkaan omat kaverit ole kysynyt kertaakaan miten raskaus sujuu tai miten voin tai miten neuvola käynnit sujunut mutta ovat ilmaisseet että haluavat kummeiksi. Silti joudun itse aika paljon kysellä edes näkemään minua. Pelkään että halutaan vauvan kummeiksi tittelin takia ja sitten ei kiinnosta edes oikeasti olla tekemisissä. Haluaisin lastemme elämään aikuisia jotka haluavat olla heidän elämässä mukana eikä että heitä pitää pakottaa. Millaisia kokemuksia muilla?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.7.24 21:20:58

En ole tekemisissä kummilapsen tai hänen perheensä kanssa. Olin vain lahja-automaatti ja kuviteltiin, että ne kalliit ja isot hankinnat voi pyytää minulta. Kiitosta ei tullut koskaan niistä lahjoista mitä ostin.
Päätin, että eipä tarvi näiden kanssa enää tekemisissä olla. En tiedä mitä heille kuuluu enkä muista kuinka vanha tuo kummilapsi nykyään on. En ole menossa rippikirkkoon siunaamaan, kun se päivä koittaa.

Lähettäjä: Harvemmin 
Päivämäärä:   27.7.24 21:26:58

Omilla lapsilla sukulaisia kummeina ja minä mies ollaan myös sukulaisten lapsille kummeina ja lähinnä nähdään sen verran kuin kuin muutenkin sukulaisia näkee eli omalla kohdalla omia sisaruksia näen pari kertaa vuodessa ja miehen sisarukset sitten näkevät useammin vanhempiensa luona. Ei meillä kellään ole sellaista kummi kummilapsi sidettä, että vietäisiin kummilapsi tapahtumiin yms. Enkä itse edes omilta sisaruksilta odota, että ostelisivat lahjoja yms. Kun sen verran harvoin muutenkin nähdään.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   27.7.24 21:29:16

Ymmärrän hyvin miksi et ole tekemisissä. Itse en kyllä kummeja lahjojen takia halua vaan juuri sen että nähtäisiin ja vietettäisiin aikaa yhdessä ja kun lapset ovat isompia voisi viettää aikaa myös keskenään kumminsa kanssa.

Lähettäjä: Harvemmin 
Päivämäärä:   27.7.24 21:36:55

Äippä//Harvasta kuitenkaan on tuohon rooliin. On oma elämä, omat lapset, työt, harrastukset ja sitten pitäisi vielä sovittaa ystävien ja sukulaisten näkemiset niin harvasta tänä päivänä nyt vaan on siihen, että luo vankan siteen kummilapseen ja sen kanssa viettää aikaa yms. Tänä päivänä edes moni isovanhemmista ei ehdi tai jaksa nähdä lapsen lapsiaan yms. Joten toisaalta onko tuo nyt ihmekkään ettei siteitä synny ja opita.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   27.7.24 21:44:59

Harvemmin/ tätä juuri mietin että vaadinko itse vaan liikaa kummeilta ja olenko itse vaan liian herkkä näissä asioissa

Lähettäjä: Rewe 
Päivämäärä:   27.7.24 22:25:04

Sinulla ei ilmeisesti ole omia kummilapsia? Kuinka paljon vietät kahdenkeskistä aikaa lähipiirisi lasten kanssa?

Lähettäjä: ilta 
Päivämäärä:   27.7.24 22:32:25

Mulla ei ole omia lapsia, niin aikaa on kummilapsille enemmän.

Tosin molempiin on välimatkaa, mutta yritän viettää aina kesäisin yhden "kummipäivän" lapsen kanssa, vielä sen ikäisiä että vanhemmista toinen on ollut mukana ja on siinä heidän sisaruksiakin sitten helposti mukana.

Muutenkin näen sitten yleensä perheenä 2-6 kertaa vuodessa. Lapsen vahtina olen muutamia kertoja ollut, yleensä omasta aloitteesta, mutta tosiaan välimatka on haastava molempiin.

En ole lahja-automaatti, lahjani ovat yleensä suht pieniä ja juurikin esimerkiksi tämä "kummipäivä" voi olla lahja, esimerkiksi korkeasaaressa käynti.

Jouluna teen joulukalenterit lapsille.

Lähettäjä: Kummi 
Päivämäärä:   27.7.24 22:48:08

Kummin tehtävänä on auttaa kristillisissä kasvatuksessa. Se riittää.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   27.7.24 23:00:00

Mulla on kaksi kummilasta, ei omia lapsia. Molempia näen 2-3 krt vuodessa, välimatkaa 50-100 km eli ei mistään kovin kaukana kuitenkaan. Ostan synttäri- ja joululahjan. Hintaluokassa 50-70 eur. Kerran vuodessa ollaan käyty lapsen toiveen mukaan Serena, Lintsi, Särkänniemi tai vastaava. Toinen lapsi 9-v ja toinen 16-v. Teinin kanssa käyty leffassa myös ja olen ostanut jotain meikkejä tms. Olen hyvin tienaava ja lapset kivoja, joten ihan mukavaa ollut näitä järkätä.

Lähettäjä: N23 
Päivämäärä:   27.7.24 23:00:29

Minulla ei ole lapsia - ei omia eikä kummi, joten vastaan näin kummilapsen näkökulmasta.

Kummitätini (äidin pikkuserkku) lähetti postissa aina joululahjan ja tuli käymään syntymäpäivinä. Lisäksi nähtiin yleensä myös toisen kerran vuoden aikana. Eli kummitätiin tuli vuodessa kolme kontaktia. Kun kasvoin ja olin vastuussa yhteydenpidosta itse, on tilanne hieman parantunut. Nykyään soitellaan noin 3-4 kertaa vuoteen ja nähdään muutamia kertoja. Ei olla kovin läheisiä, mutta ollaan yhteydessä.

Kummisetäni (isän veljenpoika, eli minun serkku).. no, hänestä ei pahemmin näkynyt eikä kuulunut. Joskus soitti isälle ja sain hetken puhua hänen kanssaan. Joskus lähetti jonkun paketin jostain päin maailmaa (työn puolesta lähes aina reissussa). Kutsuttiin aina esim niille synttäreille kylään, mutta enemmän yllätyttiin jos oikeasti ilmaantui paikalle. Teininä - kun taas olin jo itse vastuussa yhteydenpidosta - yritin olla häneen tosi paljon yhteydessä. Ei edelleenkään nähty kuin max kerran vuodessa, usein ei sitäkään, mutta viestiteltiin paljon ja soiteltiinkin silloin tällöin. Hän on aivan ihana ihminen, mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa hänestä, mutta valitettavasti hän priorisoi suurinpiirtein kaiken muun mun edelle. Yhteydenpitokin on jäänyt, kun kasvoin tarpeeksi tämän tajutakseni.

Sisarusteni kummit ovat olleet ja ovat yhä samalla tasolla kuin minun kummitätini oli lapsuudessani. Eli synttäreillä tultiin käymään ja se siitä.
En tiedä sisaruksistani, mutta minua tämä on harmittanut. Olisin mielelläni paljon, paljon läheisempi kummieni kanssa ja todella mietin tarkkaan keitä pyydän tuleville lapsilleni kummeiksi. Monet tosiaan haluaa tittelin takia, ei oikeasti olla lapsen kanssa, mutta sille lapselle hyvä kummi on todella arvokas. Itse en ainakaan kaivannut tai kaipaa mitään lahjoja, vaan nimenomaan sitä yhteistä aikaa.

Lähettäjä: Hoi 
Päivämäärä:   27.7.24 23:36:57

Toinen kummilapseni on sisarukseni lapsi. Hänen kanssaan olen tosi läheinen. Näemme oikeastaan joka viikko, hän on yksi elämäni tärkeimpiä ihmisiä. Olen myös ystäväni lapsen kummi. En ole nähnyt lasta pariin vuoteen. Olen yrittänyt sopia tapaamisia, mutta ystävälleni ei ikinä käy. Mutta hän ei myöskään ehdota tapaamista. En ole ostanut synttärilahjaakaan hetkeen, kun ei ole pyytänyt synttäreille, vaikka sellaiset somen perusteella on järjestänyt.
Enää en edes halua kummiksi.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   28.7.24 00:36:39

Jaa minä olen kummi lähinnä sen takia että ei ole löytynyt lähipiiristä muita kirkkoon kuuluvia. Asun ulkomailla joten yhteydenpito on hyvin harvinaista. Välillä mietin että pitäisi lähettää vaikka kortti mutta jotenkin se aina jää oman elämän kiireissä. En tiedä olisiko kummeus ollut erilaista jos olisin asunut lähellä. Ehkä, ehkä ei. Mutta itse sanoisin että jos haluaa vahvan suhteen kummin ja lapsen välille, pitää pienestä pitäen viettää aikaa kummin kanssa. Eli mieluiten sellainen henkilö jonka kanssa jo ennen kummeutta tulee nähtyä usein.

Lähettäjä: heippa 
Päivämäärä:   28.7.24 00:40:38

Mäolen nähnyt kummejani ehkä 20 vuotta sitten viimeksi, en itse asiassa tiedä ovatko elossakaan. Koko kummijuttu on ihan täyttä pelleilyä.

Lähettäjä: Tuu 
Päivämäärä:   28.7.24 00:57:11

Esikoisella 3 kummia. Näistä miehen kaverista ei kuulu juuri laisinkaan, mutta tullut aina synttäreille ja muistaa myös jouluna. Minun kaverini ei ikinä kysy mitä lapselle kuuluu vaikka ollaan yhteyksissä melkein päivittäin. Ei myöskään näe lasta kuin synttäreinä jne. Kolmas kummi on sukulainen jota näkee eniten mutta eivät varsinaisesti vietä aikaa keskenään.

Kuopuksella kaksi kummia. Miehen kaveri joka soittelee ja kysyy kuulumisia. Näkee muutamia kertoja vuodessa. Toinen kummi Minun kaveri jonka kanssa jutellaan paljon lapsista sillä lapsemme suht saman ikäisiä mutta välimatkan takia ei juuri livenä nähdä.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   28.7.24 02:11:06

Mä sain kummiltani joulu- ja synttärilahjan. Muuten ei oltu tekemisissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.7.24 08:01:59

Mun kummilapset asuu 90, 700 ja 900 km päässä. Ei tässä jouda olemaan fyysisesti tekemisissä näiden välimatkojen vuoksi. Tuota lähimpänä asuvaa näen muutamia kertoja vuodessa. Toiseksi lähimpänä 1-2 kertaa vuodessa ja kauimmaista 1-2 vuoden välein. Posti kulkee, joulu ja synttärilahjat menee monesti näin ja välillä laitan muuten vaan kortteja.

Elämä on muuttuvaista.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   28.7.24 08:13:01

Ei olla juurikaan tekemisissä puolin ja toisin.

Lähettäjä: Kunniatehtävä? 
Päivämäärä:   28.7.24 08:15:25

Kirkon määrittelemä turha jäänne joka aiheuttaa täälläkin jatkuvaa typerää ihmettelyä lahjoista ja siitä mikä kummin tehtävä on.

Kirkon pitää uudistua ja tämä kummien välttämättömyys lapselle on yksi poistettava asia.
Sille ei ole mitään järjellistä perustetta.

Ja en ole omien kummipoikieni jotka ovat jo aikamiehiä elämässä pahemmin ollut kuin se lahjoja tiettyyn pisteeseen antava osapuoli.
Aika harva ihminen pystyy olemaan mitään muuta jos hengellisestä puolesta viis veisaa ja on omatkin lapset pieniä.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   28.7.24 08:21:15

Voi mennä vuosi, että lähetän joulukortin. En välttämättä muista edes synttäreinä, mutta pyrin siihen, että joka vuosi vietettäisiin päivä yhdessä. On käyty leffassa tai huvipuistossa tai mitä nyt milloinkin. Meille voi aina tulla, jos halua on itsellä ja usein niitä kummilapsia täällä näkyykin näin loma-aikaan. Ovat siis jo koululaisia ja kukaan ei asu kovin lähellä.

En kyllä todellakaan halua ottaa mitään paineita kummiudesta. Kummilapset ovat lapsia siinä kuin muutkin lapset. Kyllä tämä oma elämä ja työnteko syö mehut, ettei jaksa välttämättä olla enää kovin sosiaalinen, järjestää tapaamisia ja aktiivisesti osallistua jokaisen kullannupun elämään. Kyllä meillä ainakin ennemmin on kyse kummilapsen omasta aktiivisuudesta, itse ne soittelevat, että voiko tulla yökylään silloin ja silloin.

Lähettäjä: N36 
Päivämäärä:   28.7.24 08:22:28

Itselläni (ja miehellä) kaksi kummilasta (1v ja pian 3v). Tuota kohta 3v näen useita kertoja vuodessa, joskus parikin kertaa viikossa ja joskus voi olla usean kuukauden taukoja. 1v näen myös useita kertoja vuodessa, mutta en ehkä ihan niin tiheästi kuin vanhempaa kummilastani.

Olen siis enemmän hoitoapuna eli leikitään, ulkoillaan, ollaan yhdessä kuin mikään lahja-automaatti. Toki synttäri- ja joululahjat ostetaan molemmille.

Miehellä lisäksi armeijaikäinen kummilapsi ja häntä näemme todella harvoin. Pääasiassa suvun juhlissa (ristiäiset, rippijuhlat, lakkiaiset, häät tai hautajaiset) jutellaan kuulumiset. Jokunen koripallopeli käyty katsomassa, kun on ollut tässä lähellä. Nykyään synttärit muistetaan viestillä, jouluna joku koko perheen lahja (esim. suklaarasia tai lautapeli).

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   28.7.24 08:31:38

No ei kummit nyt niin paljon kai yleensäkään ole tekemisisssä ? Muistetaan joulut ja synttärit yms. Tietty riippuu miten lähellä kummilapsi asuu ja kuinka läheisiä hänen vanhemmat ovat ja tietty kuinka aktiivinen kummi sitten itse on.
Lapseton nuori aikuinen ei osaa kysellä neuvolakäynneistä.
Ei etukäteen tiedä kuinka aktiivinen kummista tulee. Voi vain yrittää löytää sopivalta tuntuvan kummin .

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   28.7.24 08:47:46

Ja eikö kummin tehtävä ole huolehtia yhdessä vanhempien kanssa kristillisestä kasvatuksesta? Laiminlyötyä on tätä tehtävää kyllä tullut, kun en ole ketään lapsukasista vetänyt sunnuntaiaamuna kirkkoon.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   28.7.24 08:50:11

Koko perinne on aikansaelänyt keskivertoelämässä.

Älä etsi ja kysele kummeja, älä ala koko juttuun. Lopeta miettimästä. Elämä on tarpeeksi vaikeaa. Miksi stressata itseään ja muita?

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   28.7.24 08:51:25

Itse en juurikaan ole tekemisissä, eikä omien lasten kummitkaan pidä sen yhteyttä.
Mulle ja meidän sukulaisille/kavereille kummius on enemmän "kunnianosoitus" sille kummiksi pyydettävälle kuin ajatus saada lapselle lisää aikuisia elämään. Synttärit, joulut ja rippijuhlat, valmistujaiset jne...muistetaan.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.7.24 09:01:52

Kummilapsen näkökulmasta:
Kummitäti on vanhempieni ystävä. Lapsena muistan tavanneeni häntä toisinaan, mutta lähinnä hänen jutellessaan äitini kanssa, en muista että varsinaisesti olisimme yhdessä mitään tehneet. Tapaamiset väheni selvästi, kun muutimme toiselle paikkakunnalle. Välit katkesi kokonaan kun hänen uusi hieman erikoisella persoonallisuudella varustettu miesystävänsä riitaantui isäni kanssa. Aikuisiällä en ole hänestä kuullut pihaustakaan, mutta toisaalta en ole itse koskaan edes puhelinnumeroaan tiennyt tai kysellyt.

Kummisetäni on äidin veli. Hän on aina asunut kaukana ja touhunnut ihan omiaan. Älyttömän mukava ihminen, mutta aina kiireinen yleisessä avuliaisuudessaan. Lapsena ei juurikaan tehty mitään yhdessä, mutta aikuisiällä ollut vahvasti tukena oman osaamisalueensa asioissa.

Kummitädin näkökulmasta:
Olen kummi kolmelle. Kaksi näistä on sisarusteni lapsia ja kummeus osunut kohdalle perheen kumminvalintaperinteen kautta. Kolmas on hyvän ystäväni lapsi ja olin kummeuspyynnöstä hieman yllättynyt, kun hän tiesi aivan hyvin etten ole suoriutunut aiemmistakaan kummin velvollisuuksista mitenkään kehuttavasti. Asun satojen kilometrien päässä kaikista mainituista, joten tapaan heitä ehkä keskimäärin 1-4 kertaa vuodessa. En muista kenenkään tarkaa syntymäpäivää ja ostelen lahjoja hyvin satunnaisesti. En ole koskaan ollut kenenkään synttäreillä. En erityisemmin pidä pienistä lapsista, enkä osaa innostua niiden kanssa touhuamaan. Olen hyvin pitkälti samanlainen kummi pikkulapselle, kuin omakin kummitätini oli: juttelen vanhempien kanssa tapaamisilla. Heidän kanssaan on niin paljon juteltavaa ja lapsen jokelluksesta taas en saa tolkkua. Lasten kuulumiset toki kiinnostaa erityisesti siinä mielessä, miten ne vaikuttavat sen aikuisen läheiseni hyvinvointiin ja mielialaan, ihan kuten muutkin heille tärkeät asiat. Siinä kohtaa kun kummilapset on alkaneet olla puhekykyisiä ja sisäsiistejä olen pyrkinyt tapaamisilla järjestämään aina jotain pientä yhteistä matalan kynnyksen kahden keskistä kommunikaatiota. Kysynyt kummilapsen kuulumisia suoraan lapselta, mennyt ehkä mukaan johonkin leikkiin hassuttelemaan, vienyt jäätelölle tai lounaalle. Nyt kun vanhin alkaa olla jo aikuinen, koitan pitää yhteyttä myös puhelimitse, mutta luonnollisesti hänellä on jo ihan omat kuviot ja tärkeäpiäkin sosiaalisia suhteita arjessa ylläpidettävänä. Koitan lähinnä olla turvallinen aikuinen jossain siellä taustalla, sen verran läsnä, että uskaltaisi ottaa yhteyttä, jos tulisi tarvetta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   28.7.24 09:17:34

Aloittajan tilanteessa suosittelisin armollisuutta niitä läheisiä kohtaan. Lapset on iso juttu teille, mutta ei kosketa heidän elämäänsä ollenkaan samalla tavalla. Tuossa iässä niin harva on vielä saanut lapsia, että tilanne on kaikille vähän opettelua, eikä vielä tiedetä mitä kaikkea odottava äiti toivoo huomioitavan. 25 vuotiaana en ollut kuullutkaan monista asioista, joita nykyään osaan tiedustella osoittaakseni huomaavaisuutta raskaana olevan läheisen tilannetta kohtaan. Ja samassa iässä ihmisten elämät alkaa muutenkin hajaantua omille poluilleen, kun siirrytään opinnoista työelämään erilaisille aloille ja ehkä eri paikkakunnille, on varaa panostaa harrastuksiin jne.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä aloittaja tarkoittaa silloin tällöin tapaamisella? Näin nelikymppisen näkökulmasta olen jo tyytyväinen, jos näen samalla paikkakunnalla asuvia kavereita pari kertaa vuodessa, niin vaikeaa tuntuu olevan löytää yhteistä aikaa. Samalla alalla olevia kolleegoita (työpaikat samalla alueella lounastapaamiset mahdollistavasti), joilla ei juuri nyt satu olemaan 0-5 vuotiasta kotona, onnistun näkemään ehkä jopa kuukausittain.

Lähettäjä: Bussler 
Päivämäärä:   28.7.24 09:54:24

Toivottavasti latelet ennen kummiksi pyytämistä noi vaatimukset ja kerrot myös aikovasi suuttua ellei kummi tanssi sun pillin mukaan.
Voit sitten ihmetellä miksei kukaan halua purjon kummiksi.

Miksei ihmiset ymmärrä ettei se oma muksu ole muille mitenkään tärkeä? Jos joku random ulkopuolinen haluaa olla sun muksun kanssa jatkuvasti ja kuljetella sitä ympäriinsä niin on syytä olla huolestunut, ei tyytyväinen.

Itse lähetän joululahjat ja käydään synttäreillä, that’s it. Miehellä sama juttu. Meillä on omakin elämä.

Mulle tyrkättiin 2 kummilasta saatesanoilla ”tiedän ettet tykkää lapsista, mutta…” ja sitten ollaankin oltu käsi ojossa.