Lähettäjä: Linkku 
Päivämäärä:   26.7.24 18:50:17

Aihe ei ole omakohtainen, mutta tuli vain mieleen. Usein ihmissuhdeongelmia koskevissa keskusteluissa puhutaan siitä, kuinka toiselle on annettava tilaa, mutta mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa?

Jos vaikkapa parisuhteen toinen osapuoli haluaa tilaa, niin mitä se lopulta tarkoittaa? Jos asutaan yhdessä, onko vältettävä samaan huoneeseen menemistä? Jos ollaan samassa tilassa, onko sijoitettava itsensä kauemmas, vaikka normaalisti esim. istuisi sohvalla toisen vierellä? Saako toiselle puhua? Mistä tietää että toinen on saanut tarpeeksi tilaa, jos hän ei ilmaise mitenkään ettei haluaisi enää pitää etäisyyttä? Jos täytyy olla fyysisesti ja henkisesti etäällä, niin jossain välissähän se kääntyy niin, että etäisyyttä toivonut tuntee itsensä hylätyksi.

Entä ystävän, kaverin tai vanhemman kohdalla? Lopetetaan viestittely/soittelu eikä mennä käymäänkään? Entä jos etäisyyttä toivoneesta ei enää kuulu mitään? Missä menee se maaginen raja, jonka jälkeen asia kääntyykin niin, että "sinä hylkäsit minut"?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 18:53:33

näistä asioista voi keskustella sen tilaa tarvitsevan kanssa?

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   26.7.24 19:18:22

No sehän riippuu ihan siitä ihmisestä joka tarvitsee tilaa ja mikä on ollut lähtökohta ja syy tilan tarpeelle. Ainoa oikea tapa toimia on keskustella ja sopia yhteiset säännöt. Ja sen tilan tarvitsijakin voi joutua tulemaan vastaan asioissa.

Esimerkiksi jos jollain on elämässä tosi paljon stressiä, he voivat kaivata taukoa ystävän jatkuvasta viestittelystä. Tällöin parin viikon täysholjaisuus voi toimia (tai vaikka niin että on ok viestitellä mutta ei ole mitään painetta vastata). Sitten taas jos parisuhteessa tarvitsee tilaa, se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä että yksi ilta viikossa on ihan itselle. Meidän parisuhteessa pienen lapsen kanssa se tarkoittaa että mies vie lapsen mukanaan lauantaina ja mä saan ainakin pari tuntia vaan olla ihan itsekseni.

Jos toinen ei osaa keskustella, silloin ongelma ei ole tilan tarve vaan kommunikoimattomuus. Toki voi joutua sen verran antamaan tilaa ihan alussa että toinen saa mietittyä mitä haluaa. Me kirjoitettiin ihan paperille, viikko oli aikaa, mitä kumpikin haluaa parisuhteelta. Niistä sitten soviteltiin yhteiset ”säännöt”

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.24 19:59:52

Toiset tarvitsevat henkistä tilaa, toiset fyysistä. Aina on myös tärkeää saada tilaa olla oma itsensä, eli että kumppani ei määrää tahtia täysin omien toiveidensa ja halujensa mukaan. Pitää myös olla tilaa muuttua ja kasvaa. Kukaan ei säily samanlaisena ja on väärin pitää kiinni vanhasta muotista. Yhdessä täytyy kyetä löytämään uusia tapoja olla yhdessä. Sillekin on oltava tilaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.7.24 22:20:42

Sitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä nenä toisen perseessä. Joillakin (varsinkin naisilla) on omituinen ajattelutapa, että kun ollaan parisuhteessa pitää mennä kaikkialle yhdessä, missään ei voi käydä itsekseen, on oltava samat harrastukset, on katsottava samoja televisio-ohjelmia samalla sohvalla, ollaan pelkästään me. Jos toinen haluaa omaa aikaa ja tilaa, alkaa ihme analysointi mikä nyt on ongelmana, onko ero tulossa, onko kumppanilla toinen, nyt on parisuhdeterapian paikka jne. No ei ole toista, vaan kun saisi edes hetken rauhaa siltä ensimmäiseltäkin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.7.24 22:28:50

Itselleni parisuhteessa oma tila on tärkeää. Minulle se tarkoittaa siis omia harrastuksia, menoja ja tekemisiä. Sitä omaa parisuhteen ulkopuolista elämää. En voisi elää parisuhteessa, jossa kaikki pitäisi tehdä yhdessä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   27.7.24 11:21:58

Tilan anto voi olla ihan perustasolla myös sitä että antaa toisen tehdä itselleen parhaalla tavalla. Esimerkiksi siivoamisessa, ruuanlaitossa, lasten hoidossa. Täällä on ollut topikkeja ihan alkaen siitä että mies ei muka vie roskia oikealla tavalla ulos. Siinä ei todellakaan anneta toiselle tilaa olla edes oma itsensä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 11:46:23

Minulle tilan anto on hiljaisuus. Elin ennen yksiössä opiskelukaverin kanssa. Elämä oli hektistä, joten molemmille omatila tarkoitti, että istutaan hiljaa omissa sängyissä ja tehdään mitä halutaankin, puhelinta,kirjaa, läppäriä jne. Ja se toimi hyvin. 1-2h hiljaisuutta, jossa molemmat keskittyy vain omiin juttuihin. Opiskelukaverille tämä oli todella hyvä tapa myös ja kehui kun asia sujui luonnostaan molemmilta.