|
Lähettäjä: jjrr
Päivämäärä: 26.7.24 17:46:27
Elimistö pyrkii pitämään kiinni siitä mitä sillä on ja palautumaan siihen, mitä se on joskus ollut. Eli jos joskus olet ollut ahkera ja lihaksikas, ja sitten laiskistunut ja plösähtänyt, niin on huomattavasti helpompi kasvattaa lihasta uudelleen kuin sellaisen, joka ei ole koskaan ollut urheilullinen ja kasvattanut lihasta. Eli kropan on helpompi palautua siihen, mitä se on joskus ollut kuin saavuttaa sellainen tila, jossa se ei ole koskaan ollut. Ja muutos on elimistölle stressi, joten laihtuminen vaatii muutoksen, johon kaikkien kroppa ei ongelmitta sopeudu. Ja jos laihtuu kiduttamalla kehoaan, niin toki silloin laihtuu, mutta myös helposti lihoo, kun kaloreita alkaa tulla enemmän kuin tarvitsee, jolloin "paisuu kuin pullataikina".
Ja jos joskus olet ollut lihavampi, niin keho pyrkii helposti takaisin korkeaan painoon, koska se luulee, että se on se mihin pitää pyrkiä.
Ja jos laihduttaa rasvattomalla ruokavaliolla, niin elimistö tajuaa ainoastaan sen, että ruuasta ei rasvaa tule joten silloinhan siitä on pulaa, jolloin täytyy pitää kaikin keinoin kiinni siitä, mitä jo omistaa, ettei se vain lopu kesken. Ei elimistö tajua, että rasvaa kyllä riittää ja siitä on varaa ja tarkoituskin luopua.
Kun ravintoa tulee liian vähän kulutukseen nähden, niin elimistö luopuu helpommin lihasmassasta kuin rasvakudoksesta, koska nythän on nälänhätä ja täytyy pitää vararavinnot tallessa. Lihasmassan ylläpito taas kuluttaa energiaa, joten sitä kannattaa kalorivajeessa vähentää. Eli paino lähtee lihaksista, ei rasvakudoksesta, koska elimistö vain toimii valtaosalla näin. Lähes kaikki laihduttajat menettävät lihasmassaa. Siksi pitäisikin treenata lihaksia kun pudottaa painoa. Monissa laihdutusohjelmissakin laihduttajille tehdään kehonkoostumusmittaus ennen, välissä ja lopussa, ja lähes poikkeuksetta he ovat menettäneet lihasmassaa, vaikka ovat koko ajan treenanneet salilla pt:n avulla.
Ja jos laihduttaa kituuttamalla, elimistö ei halua päästää omistaan irti, ja sitten mässää liikaa kun ei jaksa ja kiinnosta ja tekee mieli ja on nälkä, jolloin elimistö varastoi varmuuden vuoksi kaiken, ja taas kituutetaan, jolloin elimistölle vahvistuu se, että kannattaa tosiaan hamstrata kaikki mikä liikenee silloin kun se on mahdollista.
Monilla alkaa laihtuminen onnistua vasta sitten, kun syödään riittävän usein ja määrällisesti riittävästi mutta ravintokoostumuksellisesti oikein, eli elimistö ymmärtää, että ravinto ei lopu, rasvaakin tulee, proteriinia on että lihakset ei lähde lipettiin ja omaa rasvavarastoaan pitää ja saa käyttää energiaksi. Mutta tuossakin pitää muistaa se, että ravinnosta tosiaan pitää tulla vähemmän kaloreita kuin mitä niitä kuluttaa, ja kaikki kulutettava energia ei saa tulla ravinnon hiilareista, koska muuten elimistöllä ei ole mitään syytä käyttää ravinnoksi omaa rasvakudostaan.
Eli on ihan mahdollista olla lihava siksi, että syö liian vähän, kun elimistö on siihen vähään tottunut, eikä suostu omistaan luopumaan ja kerää talteen kaiken jonka saa. Kun se "liian vähän" näyttää kuitenkin olevan aivan tarpeeksi ja vähän enemmänkin siihen nähden, mitä elimistö tarvitsee.
Monilla on aineenvaihdunta ihan jumissa, joten ei ihme, että kaloreita ei paljon kuluteta, kun liikuntakin on vähäistä.
|