Lähettäjä: Hevosen ääni? 
Päivämäärä:   25.7.24 22:12:27

Mennään 200 vuotta taaksepäin. Talossa on 1-2 hevosta jotka asuu siinä oman perheen kanssa, jopa samassa tuvassa. Varsasta hautaan asti, se hevonen on tärkein kumppani ja työväline selviämiseen. Ne hevoset ovat perheenjäseniä ja toimivat kuin ihmisen mieli. Ne jotka ei toimi menee monttuun ja pataan, vain toimivat jatkaa sukua. Kriteereinä työmoraali ja terveys.

Tullaan tähän päivään niin nykyihminen säilyttää harrastetavaraansa tallipaikalla. Nimenomaan säilyttää, sillä sitähän se on. Postimerkkitarha ilman turpakaveria tai perhettä. Ihmiset vaihtuu, ei ketään pysyvää. Seisotaan. Käydään kiertämässä ympyrää. Seisotaan. Seisotaan. Varsotetaan rikkinäinen emä kun sillä ei voi enää ratsastaa, ongelmat periytyy ja hevosten käyttöikä lyhenee.

Tässä ei ole järkeä ihmiset, ihan oikeasti. Olen koko hevosurani 30 vuotta pitänyt hevosia kotona ja ne ovat samalla tasolla kuin koirat. Nekään eivät kuulu pihanperäsäilytykseen vaan kaipaavat sitä omaa ihmistä ja laumaa. Pysyvää laumatoveria jonka kanssa rapsutella.

On aivan naurettavaa, että tässä mun pikkutallilla asuvan hevosen omistaja paasaa mulle hevosensa ominaisuuksista kun itse näkee hevostaan 7 tuntia viikossa. Minä näen 28. Omaani näen vielä enemmän koska hoidot ja liikunta. Näen myös kun ollaan arkisista asioista pihalla kuin lumiukko, koska hevostelu on ollut vain sitä että se heppa on jollain muulla säilytyksessä. Ei osata kantaa samanlaista vastuuta sen olosta kun ei tarvitse omalla takapihalla katsella sen touhuja. Tiesittekö että hevoset tykkää muplata ihan kaikkea ja tutkia? Vanhat kannot saavat kyytiä, maahan kaatuneet rungot kuoritaan, maistellaan havuja talvella ja syödään lehdet mistä yletetään. Silti ihmiset valitsee säilytyspaikaksi ennemmin tallin jossa on maneesi ja naurettavat tarhat eikä vaihtelevaa maastoa.

Mitä enemmän vietän aikaa omien hevosten kanssa, ja näen miten älykkäitä ja herkkiä ne ovat, niin tuntuu pahalta että ne ovat joutuneet ihmisten hyväksikäyttämiksi.

Lähettäjä: Pap 
Päivämäärä:   25.7.24 22:19:19

Olen samaa mieltä. Minulla on ollut hevosia hoidossa muualla, mutta vieraalta se tuntui. Omassa pihassa tuli ihan erilainen kontakti.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   25.7.24 22:20:23

Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän olen sitä mieltä, että ihminen on tämän maapallon syöpä.

Lähettäjä: Fokus hakusessa 
Päivämäärä:   25.7.24 22:30:19

Et ole tainnut lukea Kaarlo Partasen muistelmia niin tietäisit millaisia hevosia siihen aikaan oli. Eivät todellakaan toimineet kuin ihmisen mieli ja silti pidettiin.
Mutta joo just luin HU:sta jokin aika sitten Katja Melkon haastattelun. Hän on hyvin menestynyt ravivalmentaja Ruotsissa.
Aika samoilla linjoilla hänkin oli ja syy on aika tavalla se että hevosten työkäyttö on vähentynyt. Ei tule hevosmiestaitoa sitä kautta enää.
Toisaalta eräiltä tahoilta kyseenalaistetaan koko hevosen käyttö ihmisen tarkoituksiin ja paineet kasvavat. Melkkokin mietti kuinka kauan enää jaksaa koko touhua kun se on mennyt niin vaativaksi joka taholta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.7.24 22:30:54

Hohhoijaa. Olet varmaan se sama tyyppi joka keväällä väitti että hevosta ei saisi omistaa ellei pidä sitä omassa pihassaan? Tiedoksi, että sun kruunu ei kimalla yhtään sen kirkkaammin vaikka kuinka muita mollaisit.

Tiedoksi myös, että eläimillä on yleisesti ottaen nykyään asiat todella paljon paremmin kuin parisataa vuotta sitten. Silloin hevosista todella otettiin kaikki irti, ei väliä pienillä eikä isommillakaan ontumisilla, saatikka hampaiden hoidolla, kunhan kuorma kulkee eteenpäin. Menneisyyden ja postimerkkitarhojen välillä on kultainen keskitie, sitä kannattaa kulkea.

Lähettäjä: Hevosen ääni? 
Päivämäärä:   25.7.24 22:44:22

Kaarlo Partanen? Luulitko tosiaan että puhun jostain ravipuolen äijistä tässä aloituksessa! Eihän tällaisilla partasilla ollut muut kuin markan kuvat silmissä hevosten jalostuksessa, mieti vaikka Nevele Pride.

Viivalle kommentoin että en ole sama, ja oikeasti hyvä ettei kaikki uunot pidä hevostaan omassa pihassa. Tämäkin rouva meidän tallilta olisi varmaan saanut hevosensa tapettua.

200 vuotta sitten saattoi olla konkurssi kun hevonen kuoli, mitä veikkaat pidettiinkö niitä yhtä suurella todennäköisyydellä niin huonosti kuin nykyään?

Lähettäjä: Leila 
Päivämäärä:   25.7.24 22:47:25

Onneksi edes sä pidät hyvin vaikka kukaan muu ei niin tee.

Lähettäjä: rompe 
Päivämäärä:   25.7.24 22:49:19

Muistetaanpa myös se että yleensä ennen vanhaan talossa oli YKSI hevonen. Se eli joko navetassa lehmien kanssa tai jossain pienessä tallintapaisessa pilttuuseen kytkettynä. Ei ollut lajitoverien seuraa jota nykyisin pidetään hyvin tärkeänä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   25.7.24 22:50:42

Ei se ennen mitään parasta ollut, mutta ei ole nykyäänkään, paitsi joillain onnekkailla hevosilla.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   25.7.24 22:53:01

Aloittaja voisi ottaa selvää mistä eläinsuojelutyö meillä on alkanut: loppuunajettujen hevosten ostamisella pois markkinoilta ja pistämällä ne teuraaksi.
Työhevoset ajettiin oikeasti loppuun, ei tavan ihmisillä ollut varaa elättää eläkeläishevosia. Hevosia kuoli aisojen väliin kun ikälopuilla, sairailla raakeilla teetettiin työtä.

Hevosissa oli paljon vihaisia ja ryöstäjiä. No, kun on hevosella kuljettu niin kyllä se esimerkiksi parinkymmenen kilometrin matka taittuu nopeammin laukkaa painavalla "mailin hapattajalla" kuin kävellä lontustelevalla.

Tottakai oli niitä jotka hoiti hevoset viimeisen päälle ja oikeasti pitivät hevosista mutta menneinä aikoina hevonen oli isolle osalle kansasta vaan välttämätön paha, työkone jolla oli vaihtoehtojen puutteessa pakko töitä tehdä.

Ja hevosten tarhaaminen on hyvin uusi ilmiö. Ennen tylhevoset pääsi kesäisin laitumelle mutta laidunkauden ulkopuolella ne seisoi tallissa, pilttuussa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.7.24 22:54:04

200 vuotta sitten suurin osa kansasta oli todella köyhää, siis todella köyhää. Mitäpä luulet, käytettiinkö ne vähäiset rahat johonkin hevosen lääkäriin vai siihen ettei itse kuolla nälkään ja tauteihin? Varmasti varakkaampien ihmisten hevosia hoidettiin paremmin.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   25.7.24 22:55:57

No, nykyään sentään siitä hevosesta ymmärretään useimmiten luopua, jos ei esim pystytä sitä ruokkimaan. Savupirttiin se kuoli se hevonenkin jos ei isäntäväki saanut ruokaa eteen. Ei se ihan nyt ruusuilla tanssimista ole ollut se hevosen elämä silloinkaan. Töitä on pitänyt tehdä ja perkeleesti. Kuka ne kannot sieltä kaskipellolta ylös otti?

Ja eiköhän se Partanen todella hevosmies ollut, ei se muuten olisi siihen aikaan menestynyt.

Nykyään hevoset on niin kilttejä, että miltei kuka tahansa pärjää niiden kanssa, joten ei tosiaan taitoa tarvi. Nevelen luonnetta et paljoa nykylämpösissä näe.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.24 00:20:58

Nyt on kyllä mielenkiintoinen käsitys historiasta.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   26.7.24 01:04:39

Minun isäni teki 1950- luvulle saakka kaikki maatalon työt hevosilla. Myös kaikki matkat tehtiin ja tavarat kuljetettiin hevosilla. Hevosilla vietiin mm. rahdit surkeaa tietä pitkin ajaen yli 100 km päivässä. Savotoilla talvisin hevoset laihtuivat usein luurangoiksi. Rannikoiden miehet sitten keväisin ostivat näitä ontuvia luuläjiä ja pitävät niitä kesän ajan rantalaitumilla (itikoiden seassa), jotta ne saivat jalkojaan jotenkin työkuntoon ja lihaa luoden päälle. Syksyllä ne myytiin taas takaisin uudelle isännälle savotoihin.
Isä sanoi usein, että hevosia tahtoi käydä sääliksi, kun piti esimerkiksi vedättää kesähelteellä pitkää päivää soisella rannalla niittokonetta ja hevosesta valui veri, kun paarmat söivät sitä koko ajan joka puolelta. Vain yksi homma mainitakseni. Ei ollut ötökkämyrkkyjä eikä -loimia. Työ piti tehdä, jotta saatiin eläimille talveksi ruokaa ja sen myötä leipää taloon.
Tarhoja ei ollut meidänkään talossa muita kuin yksi orivarsoille. Hevoset seisoivat koko talven kiinni pilttuissa silloin kun eivät olleet ajossa.
Eivätkä ne kaikki kuskit hevosista edes pitäneet, monesti oli ronskit keinot käytössä. Hevosia silloinkin ostettiin ja myytiin eivät ne kaikki mitään oman talon kultamussukoita olleet.
Sota-ajasta en edes viitsi kirjoittaa.
Jos nykyään on suurin huoli hevosten henkisestä hyvinvoinnista, on hevosilla asiat entiseen verrattuna hyvin.
Kyllä tähän ve

Lähettäjä: Eff 
Päivämäärä:   26.7.24 02:01:04

Oikeastihan hevoset elävät nykyään paljon pidempään kuin ennen. Ennenvanhaan jollei hevonen tehnyt mitä piti, sitä piiskattiin kunnes se teki. Ja tosiaan yksi hevonen per talo, ei siellä mitään turpakavereita ollut. Sitä yhtä pidettiin sidottuna pilttuussa.

Hevosilla on nykyään huomattavasti paremmat olosuhteet kuin ennen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 02:59:53

Aloittaja ja muu tallinpitäjä tuntevat heillä hoidossa olevat hevoset varmasti hyvin yhdeltä kantilta: siltä, mitä arkipäivien rutiinit sisältävät. Omistaja näkee hevostaan tuntimääräisesti paljon vähemmän, mutta eri kantilta: sen käytöksen ratsastuksessa tai muussa liikutuksessa, käytöksen hoitotoimissa ja niissä ehkä tapahtuvat muutokset. Molemmat näkökannat ovat hevosen kannalta arvokkaita.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   26.7.24 07:25:00

Mä: toi on jotain mitä moni ei tajua. Ei menneiden aikojan elämä ollut mitään Astrid Lindgrenmäistä idylliä vaan kovaa. Täällä itäisessä Suomessa tehtiin töitä hevosilla vielä 70- luvulla, ei rakkaudesta hevosiin vaan rahan puutteen takia: ei pientiloilla ollut varaa traktoriin. Appiukko on tehnyt hevosella savottaa 60- luvulla ja hevoset eli käytännössä laavuissa.

Lähettäjä: Zxc 
Päivämäärä:   26.7.24 07:30:42

Hevoset ei ole ikinä voineet niin hyvin kuin nyt, joka muuta väittää katselee historiaa hyvin vaaleanpunaisin linssein.

Lähettäjä: .x 
Päivämäärä:   26.7.24 07:33:04

Partasesta sen verran, että oli ns hevosmiessukua. Jo Kaarlon isä, Toivo oli kokenut hevosmies ja hän jopa luennoi muille hevosmiehille hyvästä hevosenpidosta. Tämän sukupolven hevosmiehet ymmärsivät hevosen tärkeyden ja pitivät niitä arvossaan. Sille hevoselle vietiin talosta viimeinen leipäpalakin.
Toki olemme vuosien saatossa oppineet paljon lisää siitä, millainen eläun hevonen on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 07:43:03

”200 vuotta sitten saattoi olla konkurssi kun hevonen kuoli, mitä veikkaat pidettiinkö niitä yhtä suurella todennäköisyydellä niin huonosti kuin nykyään?”

Kyllä, TIEDÄN että niitä pidettiin paljon huonommin kuin nykyään. Joka toista väittää niin on kyllä täysin irtaantunut todellisuudesta.

Lähettäjä: Tex 
Päivämäärä:   26.7.24 07:54:15

Ennen lähes kaikissa taloissa oli hevonen, mutta kaikissa taloissa ei tosiaan asunut hevosmies.
Naapurin 100-vuotias setävjoskui kertoili, miten osa hevosista ajettiin työajossa ihan loppuun ja miten hänen kävi niitä sääliksi.
Sotien jälkeen hevosilla ajettiin tukkia metsästä vähän isommassa mittakaavassa. On ollut rankkaa miehille ja on ollut rankkaa hevosille. Kyllä nykypäivän hevonen ihan oikeasti hoidetaan paremmin kuin koskaan. 90-luvun hevosten pito oli osittain aika kamalaa.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   26.7.24 08:03:42

"Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän olen sitä mieltä, että ihminen on tämän maapallon syöpä."

Tästä olen aivan samaa mieltä. Suurin osa, varsinkin valkoisista, on aivan tekopyhiä kateellisia paskiaisia, mielensäpahoittajia milloin mistäkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 08:11:17

Meillä on "aina" ollut talossa hevonen. Isäni 75v. muistelmia on hauska kuunnella. Yksi hevonen aina kerrallaan, ja 3 lehmää. Lisäksi kanoja.

Hevosella tehtiin niin pelto kuin metsätyöt. Pihalla se oli vapaana ja söi ojan pohjien rikkakasveja.
Ei ollut kuulemma ihan helppo hevonen, tiesi ketä voi jallittaa ja ketä ei. Eli kuitenkin pitkään, kunnes lopulta ruumiinavauksessa löytyi yli 15kg painava kasvain vatsasta.

Summa summarum: hevonen oli tärkeä osa perheen toimeentuloa. Se nähtiin ensisijaisesti työjuhtana, toki varmasti siihen joissain parheissä muodostui myös tunneside, mutta oli myös perheitä joissa ei hevosista yhtään pidetty, mutta pakko oli pitää että sai työt hoidettua. Yksin asuvan hevosen elämä ei vastannut luontaista, mutta olihan sillä ainakin varsasta hautaan sama paikka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 08:20:18

Jatkan vielä edelliseen, että vaikka kuinka itsekin haluaisin tarjota hevoselleni pysyvän lauman isossa vaihtelevamaastoisessa tarhassa, niin sellaisia palveluita ei paikallisesti löydy. On siis tehtävä kompromissi, jossa hyväksytään tietyt puutteet mutta mahdollistetaan silti paljon hyvää.

Katsoisin ensisijaisesti hevosta: Vaikuttaako se tyytyväiseltä ja rennolta? Jos ei, niin mitkä asiat vaikuttavat siihen, ettei se viihdy nykyisessä paikassaan?

Itse olen todella onnellinen, että meillä on tallissa todella pieni vaihtuvuus. Hevosia lähtee lähinnä uusiin koteihin tai sitten sille viimeiselle matkalleen. Hevoset tarhaavat joko yksin tai pareittain - osa pihatossa. Kesäisin ne pääsevät aina tuttujen kavereiden kanssa isoille vaihtelevamaastoisille rantalaitumille. Mielestäni meillä on tarjottu hevosille hyvät puitteet - vaikka ainahan tarhat voisivat olla vielä isommat ja vielä monipuolisemmat.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   26.7.24 09:22:38

Sukulainen asuu omakotitalossa jonka ulkorakennuksessa on edelleen kahden hevosen pilttuut. Pieni, pimeä koppi jossa mahtuu juuri ja juuri kääntymään, ei tulisi nykypäivänä mieleenkään laittaa sinne yhtään eläintä.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   26.7.24 09:24:50

Tex: noinhan se oli. Oli hevosmiehiä/ naisia mutta suurimmalke osalle hevonen oli kuin suurimmalle osalle auto nykyään. Pakollinen osa arkea johon ei kiinnytä ja jonka "hoitoon" ei hirveästi panosteta.

Mun mummo, siskonsa ja suurin osa veljistään osasi valjastaa, ajaa hevosella ja ruokkia mutta eivät olleet kiinnittäneet mitään huomiota hevosen nimeen. "No, sellainen ruskea se oli". Yksi oli hevosmies jolla oli ikänsä hevonen; kaupungissa rintamamiestalon pihassa piti hevostaan. Työuran teki Ahlströmillä hevosmiehenä. Mummo piti hevosmiehenä sellaista joka osasi opettaa varsan, kengittää, hoitaa sairaudet, pärjäsi hankalan hevosen kanssa, jne...hänelle se että osaa ajaa hevosella ja antaa sille ruokaa ei tee sinusta hevosmiestä.

Lähettäjä: Tietoa 
Päivämäärä:   26.7.24 09:40:38

Kettutytöt ja vihervasurit taas riehuu , voi teidän raskasta elämää....

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.24 10:50:38

"Ihanaa", kun ihmiset ideologisuuden huumassaan keksivät hevostelulle historiaa, jota ei ole koskaan tapahtunut.

Hevonen oli aikoinaan niin arvokas eläin, että aika monessa pienemmässä talossa niitä oli tasan yksi. Siis hevosia pidettiin paljonkin yksin. Lisäksi hyvin tyypillinen hevosten pitopaikka oli pitkään pilttuu. Siellä hevonen seisoi päästään kiinni sidottuna, eikä talvella ollut välttämättä minkäänlaista muuta ulkoilua kuin se, mitä tapahtui työnteon yhteydessä. Ai niin, ja rehukin oli usein laadultaan sellaista, että jos nykytallinpitäjät koettaisivat hevosille sellaista syöttää, raivokkaimmat hevosenomistajat yrittäisivät repiä silmät päästä.

Niin että juu. Kyllä on vain nykyhevosen kohtalo ihan kauhea, kun karsinassa ei ole turpakosketusta ja kokopäiväinen, ympärivuotinen ulkoilu hyvillä pohjillakin tapahtuu tarhassa, joka on PIENI. Voi kyynel ja itkupotku.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.24 11:07:12

Nebbiolo: Ei ollut, ei, mutta onko se sitten plussa vai miinus, että hevonen on voinut olla jossain tukinajossa aivan älyttömän pitkiä päiviä? Tosiaan yhdistettynä siihen, että välillä on sitten taas seisottu päivät ja yöt läpeensä siellä pilttuussa.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   26.7.24 11:08:06

Mun appiukolla ja edellä mainitulla isän enolla oli työhevoset vielä 70- luvun puolella. Oljet syötettiin hevoselle appeena(=silputtua olkea ja kuumaa vettä), kuivikkeena käytettiin hakoja eli kuusenhavuja. Heinä oli mitä oli. Kesällä tienpientareilta, ojanpohjilta, rannoilta ja vastaavista niitettiin syötävää. Appiukon laidun oli meidän näkökulmasta metsätarha eli perinteinen hakamaa. Ei pienviljelijällä ollut varaa viljeltyyn ja lannoitettuun laitumeen. Isän enon hevonen pääsi kesäisin jollekin pienelle vihreälle pläntille, monesti liekanarussa.

Mun ensimmäinen hoitohevonen 80- luvun alkupuolella oli vanha työhevonen. Talvisin se pääsi ulos liekanaruun, kesällä laitumelle. Asui yksin karsinassaan johon tehtiin patja eli vain lannat otettiin pois ja lisättiin kuiviketta. Kesällä se sitten tyhjennettiin. Hevonen söi heinää ja kauraa sekä kasvispohjaiset ruuantähteet kuten porkkanan, perunan ja omenan kuoret sekä kuivat leivät.

Mun hevosta hoitanut nyt jo eläköitynyt eläinlääkäri oli nuorena vastavalmistuneena 60- luvulla hoitanut niin työhevosia kuin lehmiä Itä- Suomessa ja sanoi että kun on ne olot ja eläintenpidon nähnyt ei viitsi nipottaa jostain senteistä.