Lähettäjä: Luotijuna 
Päivämäärä:   25.7.24 16:34:40

Olen nyt 28 ja ajatellut jo ihan pienestä asti, että en varmaan hanki lapsia. Sama ajatus on pysynyt koko elämän. En ole aivan täysin ehdoton, mutta enemmän sillä kannalla, että en hanki. 1-tyypin diabeetikkona minulla ei tietysti ole enää kovin montaa vuotta harkinta-aikaa ja saatan olla jo nytkin vähän liian vanha, koska diabeetikoiden pitäisi ilmeisesti saad lapset mahdollisimman nuorena.

Olisi kauhean kiva kuulla, miten te, jotka ette koskaan hankkineet lapsia, vietätte elämäänne? Itse näen, että voisin kolmen- ja neljänkympin välillä vielä toteuttaa monta haavetta, joita olen lykännyt opiskeluiden, töiden ja asumistilanteen vuoksi. Tietysti vähän jännittää, että alkaako mieheni jossain välissä haluta lapsia ja kaatuuko hyvä parisuhteemme lapsikysymykseen, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.24 16:41:42

Noin 50-vuotiaaksi oli ihan kivaa, sen jälkeen tylsää ja masentavaa kun oikeastaan mitään uutta ei tullut elämään ja ”kaikki oli nähty”. Yksinäistä myös läheisten kuollessa, ystäviä on vaikea saada mitä vanhemmaksi tulee. Nyt odottelen vain kuolemaa, eläkkeelle jääminen on kohta edessä ja pelottaa jo valmiiksi, sekoanko lopullisesti.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   25.7.24 16:46:20

Mä olen 56 v. Lapset ei ikinä ole ollut mun juttu.
Omia hevosia ei enää ole, paitsi osuuksia kimppahevosista. Käyn välillä ajamassa kaverin hevosia. Kasvatan pienimuotoisesti koiria. Asun omassa talossa maalla yksin. Kaverit on kaikki koira-tai/ ja hevosporukkaa. Puuhaa riittää. Mä olen elämääni tyytyväinen.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   25.7.24 16:53:44

Osa ystävyyssuhteista kaatuu, kun ihmiset kuvittelee, ettei lapsetonta kiinnosta enää ystäviensä kuulumiset, jos ne koskee lapsia. On lopulta aika koomista miten yksi jäädyttää varoittamatta välit jo lasta harkitessaan ja toinen pyytää samaan aikaan lapsensa kummiksi kertoen kaiken raskaudestaan ihan kuten erilaisista tärkeistä aiheista nuorempanakin.

Oma elämä on helppoa ja mukavuudenhaluista, mutta huomattavasti vähemmän sosiaalista kuin leikkitreffeillä pyörivillä ikätovereilla. Työelämässä ollessaan ihmisillä on hyvin rajallisesti aikaa jaettavaksi perheen ulkopuolelle ja uusia ystäviä ei juurikaan enää tapaa, jos ei ole super innostunut ties mistä harrastuksissa juoksemisista.

Lähettäjä: Suide 
Päivämäärä:   25.7.24 17:24:21

Juuri tällä hetkellä vietän elämääni Manamansalossa, eilen vietin 53-vuotissyntymäpäivääni höyrylaivaristeilyllä Ärjänsaareen. Reissuun lähdin viikko sitten. Lapsia en vihaa, en vain ole omia koskaan halunnut. En halua koiraa, moottorivenettä tai viikonloppulomaa Pariisissa mutten silti ole koskaan vihannut niitäkään. Teen töitä sen verran että pärjään ja pystyn rahoittamaan luontoiluharrastukseni, onnekseni olen päätynyt kutsumusammattiini.

Lähettäjä: Mina 
Päivämäärä:   25.7.24 17:35:31

Lähes 50-vuotiaana olen elämänvalintoihini oikein tyytyväinen. Tiesin varhain etten halua puolisoa tai perhettä. Asun kaupungin keskustassa, mieluisa ammatti, ei eläimiä. Ystäviä ja tuttavia aivan riittävästi. Pidän yhden lapsiperheen kanssa tiiviisti yhteyttä, vietän aikaa lasten kanssa ja pääsen siten minulle sopivalla tavalla sisälle lasten / lapsiperheen arkeen ja juhlaan.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   25.7.24 17:39:52

Keski-iässä edelleen tyytyväinen valintaani ! Vielä enemmän kun näkee minkälaiseksi hyysäämiseksi ja harmaaksi massaksi kaikki lasten ympärillä on mennyt (ei saa kieltää, ei saa vaati, ei sukupuolia ei mitään). Eläimiä on, pienimuotoista kasvatustakin, miehen kanssa reissataan kun mahdollisuus ja muuten tehdään koti- ja harrastusjuttuja, mutta juurikin oman mielen ja aikataulun mukaan. Ystävissä on lapsiperheitä, niin jo lapsensa kasvattaneita (nuorten aikuisten asiat ja ongelmat) kuin ihan pieniä eli lapsia kyllä näkee ja heidän asioistaan ja nykymaailmasta kuulee. Ja sanoisinko sopivasti, yhtään enempää ei jaksaisi, mikä vain vahvistaa päätöksen oikeaksi.

Lähettäjä: elli 
Päivämäärä:   25.7.24 17:52:07

Ikää 57 ja tyytyväinen olen elämääni, lapsettomuutta en ole edes valinnut, se on aina ollut itsestäänselvä asia. En ole koskaan tykännyt bilettää, reissata ym mikä usein liitetään omasta tahdosta lapsettomiin. Hyvin introverttinä en edes kaipaa juurikaan ihmisiä ympärilleni, kahden kissan kanssa paljolti kotoilen ja teen etätyötä.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   25.7.24 17:55:13

Rauhallista. Asutaan miehen kanssa kaksin, koiran haluaisin, mies empii. Tosi paljon ollaan kotona ja rötvätään sohvalla, käydään reissussa, ravintoloissa etc. Mies on myös paras ystäväni eli käytännössä mun ainoa seura. :D En ole ikinä halunnut lapsia, mies ehkä joskus mietti mutta tajusi varmaan ettei kannata. Ollaan 40-vuotiaita, oltu yhdessä 20 vuotta.

Lähettäjä: Nippa 
Päivämäärä:   25.7.24 18:07:57

Minä 32v., mies 45v., mut ei ole lapsia toistaiseksi, jos koskaan, suunnitelmissa täälläkään. Meillä on paljon lapsettomia kavereita tai kavereita, joiden lapset on jo aikuisia, niin paljon aikaa menee viikonloppuisin aikuisten kesken illanvietoissa milloin missäkin. Muutoin laitellaan kotia, harrastetaan omia juttuja, mökkeillään, veneillään, matkustellaan ympäri Suomea ja ulkomaita.

Lähettäjä: Riisikakku 
Päivämäärä:   25.7.24 19:32:24

Olen äärimmäisen tyytyväinen valintaani jättää lapset tekemättä, nyt siis ikää 65v. Nautin vapaa-aikani hevosten, ystävieni (joista myös suurin osa lapsettomia) ja puolisoni kanssa. Tehdään spontaanejakin asioita ja nautitaan elämästä. Rakastan sitä ns riippumattomuutta, ns huolettomuutta ja vapautta mikä minulla on. Ja vaikka minulla ei ole lapsia, niin ympärilläni on aivan mielettömän ihana ns ei biologinen ”perhe” rakkaista ihmisistä, yksinäisyyttä en ole koskaan kokenut.
Päätös on ollut minulle aina selkeä, en ole koskaan kokenut halua saada omia lapsia. En minä lapsia vihaa (en tosin lapsista kyllä myöskään tykkää :D) ja tulen toimeen vieraiden lasten kanssa, mutta en vaan halunnut missään nimessä omia. Sellainen perhe-elämä ei vaan ole yhtään minun juttu.
Uskon että kohdallani lasten teko olisi myös ollut suorastaan julma teko sitä lasta kohtaan, koen että sen verran suuri riski olisi ollut välittää lapselle tavalla tai toisella oman lapsuuteni traumat - se on sellainen asia mitä en olisi voinut antaa itselleni ikinä anteeksi.

Lähettäjä: Zxc 
Päivämäärä:   25.7.24 20:14:27

45v, avoliitossa ja maalla asuvana on elämä ihan mallillaan. Lapsia en ole koskaan halunnut, olen aina ollut onnellinen yksin.

Parisuhteeseen päädyin, koska tapasin ihmisen joka antoi enemmän kuin otti. Silti elämä olisi varmasti hyvää yksinkin.

Surulta ja murheelta ei kukaan tässä elämässä pysty suojelemaan, miksi tekisin 20v palkatonta työtä jota inhoan? Vain jotta olisi joku yhteiskunnan häilyvä lupaus ihmisestä, joka huolehtii minusta vanhana?

Ei mitään järkeä.

Mulla on hevosia ja ystäviä, uskon että kaikki lutviintuu. Kunnes tietenkin ei, mutta ei lapsellisuuskaan mitään ikuista elämää lupaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.24 20:18:12

Kivaahan se on kunnes vauhti alkaa hidastua ja ympäriltä poistuu ihmisiä hiljalleen. Itse matkustelin kolmekymppiset, neli- ja viisikymppiset harrastin. Nyt alkaa olla maailma nähty ja vielä pitäisi jaksaa.

Lähettäjä: -++- 
Päivämäärä:   25.7.24 20:20:32

Mukavaahan se on ollut. Kaikenlaista on tullut tehtyä pitkistä reissuista moniin seikkailuharrastuksiin.

Mutta kyllähän se niin on, että kun ihmiset vanhenevat, niin hyvin monille lapsenlapset ovat se juttu. Minun täytyy keksiä jotain muuta.

Lähettäjä: Rousi 
Päivämäärä:   25.7.24 23:25:48

Ikää 38 vuotta, aina tiennyt etten halua lapsia. Miehen kanssa eletään kaksistaan, molemmat käydään töissä, minulla on hevonen, joka vie lähes kaiken vapaa-ajan, lisäksi haaveillaan koirasta. En tiedä missä välissä ehtisin hoitaa lapsia, kun kaikki aika menee jo näinkin. :D

Olen läheinen sisarusteni kanssa ja sisarteni lapset ovat minulle todella rakkaita, vaikken lapsi-ihmisenä itseäni muuten pidäkään. Kyllä, välillä miettii että mitäs sitten vanhana, kun ei ole lapsia, mutta ei lasten saaminen ole tae siitä, että he vanhemmistaan myöhemmin huolehtivat tai edes auttavat, saati että tulisi lapsenlapsia jne., joten se on huono peruste hankkia lapsia ja elättää heitä (vähintään) se 20 vuotta. Toivon, että jos ja kun itse olen vanha ja/tai sairas, eutanasia olisi Suomessa jo sallittua. Toki toivon pysyväni myös aktiivisesti mukana sisarusteni lasten elämässä, kuten tähänkin asti.

Lähettäjä: Tii 
Päivämäärä:   25.7.24 23:57:30

Oikein hyvää, kiitos kysymästä.

Pidän lapsista, mutta vauvat ei ole mun juttu. Siksi niitä lapsia ei ole.

Ikää on jo 56v. ja olen oikein tyytyväinen elämääni. Ystävät alkavat tulla mummoiksi. Olen iloinen heidän ilostaan, mutta samalla erittäin tyytyväinen, että oma tilanteeni on eri.

Lähettäjä: Luotijuna 
Päivämäärä:   26.7.24 00:07:38

Kiitos paljon vastauksista tähän asti, ihan jokaiselle. :)

Lähettäjä: lomailija 
Päivämäärä:   26.7.24 00:23:36

Paras sana kuvailla elämääni; ihanaa. Minulla (43v) sekä puolisolla (49v) on todella hyvät työpaikat, mikä tietenkin edesauttaa asiaa enemmän. Omistetaan pieni (meille just sopiva) talo merenrannalla, ajetaan omilla laadukkailla autoilla (tesla ja mersu), ja käydään 2x vuodessa lomalla ulkomailla, tänä vuonna kohteena oli Seychellit ja Italia.
Meillä on ihana kissa joka pitää meille seuraa, jota vanhemmat hoitavat lomien aikana kun ollaan poissa.
Käydään treffeillä edelleen 23v jälkeenkin 2x viikossa, meillä on palkattuna siivooja joka käy kerran joka toinen viikko imuroimassa, moppaamassa, ja pyyhkimässä. Käydään yhdessä salilla, lenkillä, kylpylässä. Seksiä melkeimpä joka päivä. Yleensä minä kokkaan ja mies tiskaa, mutta jos ei jakseta on hyvin varaa käydä ylimääräisiä kertoja jossakin syömässä. Viikonloppuna nukutaan pitkään ja käydään usein aamulenkillä ja hakemassa lauantaikarkkeja leffailtaa varten.

En vaihtaisi elämääni mihinkään, olen ikuisesti kiitollinen siitä että löytyi mies joka ei myöskään halua lapsia!

Lähettäjä: lomailija 
Päivämäärä:   26.7.24 00:30:32

Ja lisäyksenä, en ole koskaan tykännyt lapsista. Olen herkkä äänille ja hajuille, ja minulla menisi kyllä kuppi nurin jos monta vuotta pitäisi vaihtaa vaippoja ja kuunnella itkua. Lapset ihan ok, mutta koska olen introvertti en jaksaisi sitä että 24/7 pyörisi joku ympärillä. Olen aina iloinen ystävien puolesta jotka haluavat lapsia, mutta vältän kyllä käymistä kylässä. Käydään usein ystävien kanssa vaikka kahdestaan kahvilla, lenkillä, tai syömässä, synttärilahjaksi annan yleensä lahjakortin kylpylään että he saisivat välillä ottaa rentoja viikonloppuja :)

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   26.7.24 00:46:03

”Paras sana kuvailla elämääni; ihanaa. Minulla (43v) sekä puolisolla (49v) on todella hyvät työpaikat, mikä tietenkin edesauttaa asiaa enemmän. Omistetaan pieni (meille just sopiva) talo merenrannalla, ajetaan omilla laadukkailla autoilla (tesla ja mersu), ja käydään 2x vuodessa lomalla ulkomailla, tänä vuonna kohteena oli Seychellit ja Italia.
Meillä on ihana kissa ”

Mulla melkein samat puitteet, vielä vähän hiomista, mutta lapseton, enkä vaihtaisi mitään pois.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.7.24 05:47:56

Ei valittamista. Hyvä duunipaikka, hevoset pihassa, mökille 20min matka. Saa olla ja tehdä just niin kuin sillä hetkellä tuntuu. Ei järjetöntä sotkua sisällä ja ulkona eikä koko ajan joku lahkeessa kiinni, että äitiäiti.

Lähettäjä: N62 
Päivämäärä:   26.7.24 06:02:36

En vaihtaisi kenenkään kanssa. Pari hevosta, pari koiraa, pari kissaa, lintuja ja luonnoneläinten hoitola. Omakotitalo paikalla, jota useampikin on luonnehtinut paratiisiksi ja sitä se minulle on. Urheilen paljon ja monipuolisesti, harrastan musiikkia, piirrän, luen, kaukoputkeilen tähtiä, marjastan. Matkustella voisin sen kuin sielu sietää, mutta ajattelen ympäristöä; enkä toisaalta halua olla kotoa pois kun täällä on paras. Aikaa on, kun onnistuin sijoituksissani sen verran hyvin, että pääsin ”eläkkeelle”. Olen introvertti, ääniherkkä ja kuormitun hyvin äkkiä ihmisseurasta, siksipä minimoin sen. Lapsien haluamattomuus ei ole päätös, vaan aina ollut itsestäänselvyys.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   26.7.24 08:07:42

Tämä halutusti lapseton on samanlaista ulkokultaista alleviivausta, kuin vapaaehtoisesta lapseton termi, voisi sanoa, että lapsellista käytöstä. Aikuiset vain elää, ja antaa muiden elää. Elämä on.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.7.24 08:13:59

"Noin 50-vuotiaaksi oli ihan kivaa, sen jälkeen tylsää ja masentavaa kun oikeastaan mitään uutta ei tullut elämään ja ”kaikki oli nähty”."

"Itse matkustelin kolmekymppiset, neli- ja viisikymppiset harrastin. Nyt alkaa olla maailma nähty ja vielä pitäisi jaksaa."

Maailmaa on varmasti vielä näkemättä ja muuttunutkin 20-30 vuodessa. Mitä jos ottais uusia matkahaaveita ja -suunnitelmia, eikä odottais jo kuolemaa? Ystäväni (62v) laskee päiviä eläkkeeseensä, jotta voi jatkaa matkustelua.

Itse 51v. lapseton ja pelastuskoiraharrastus vie paljon aikaani. Saatetaan viettää porukalla koko päivä metsässä harjoitellen ja varsinkin nyt tähän aikaan myös marjastajia etsien.

Harrastuksesta saan valtavasti sisältöä ja tarkoitusta elämään. Toivottavasti kroppa kestäisi vielä 20 vuotta (yksi aktiiveistamme on pitkästi yli 70v) ja olen kyllä miettinyt keinoja jatkaa ilman metsässä rämpimistäkin.

Vapaaehtoistyötä on todella erilaisia ja monelle perheellisellekin tärkeää toimintaa. Sellaisen pariin kannustan, jos tuntee elämänsä sisällöttömäksi!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.24 08:22:32

Minä olen 57 ja ollut vauvasta asti "ainasairas". Mimulla oli perheessä paljon sairautta. Toiselta puolen perhettä luonnevikaisia hirvittävän pahoja ja kylmiä ihmisiä. Katselin maailmaa lapsena jo ala-ja yläasteiän taitteessa lukemieni kirjojen ja koulun opettamienkin asioiden lävitse, ja mietin että tällainen suku ei ainakaan minun kauttani kyllä jatku.

Eikä jatkunut. Ja se on hyvä niin.

En ymmärrä sellaista miten ihmisistä olisi loogista tai järkevää, normaalia, todella huonon kropan terveyden kanssa ajatella lisääntymisiä johin sitten painostetaan muita jopa. Enkä ymmärrä miksi ihan hirveät lapsuus- ja nuoruusiän kokeneiden pitäisi ollakenestäkään henkisesti ja tunne-elämältään sopivialisääntyjiä.

Ihmisillä on jokin henkinen pakko siihen, kaikkien TÄYTYY pariutua ja tehdä lapsia vaikka pää olisi irti joka suhteessa. Sitten pelotellaan yksin jäämisillä "muuten".

Minä olen aina ollut ihan hemmetillisen yksin jo.

Se ei tarkoita, että pitäisi tehdä lisää sairaita jälkeläisiä jatkamaan niitä geenejä.
Maailma hukkuu ihmisiin, ja isolla osalla on ihan hyvät tai keskiverrot geeniperimät ja taustat.

Meidän, joilla ei ole mitenkään OK, ei kuulu tehdä viattomia uhreja kärsimään lisää.

Ei minusta olisi ikimaailmassa ollut vanhemmaksi.
Henkisesti, tunnepuolella eikä fyysisesti eikä rahallisesti. Eikä geneettisesti.

Lähettäjä: pp 
Päivämäärä:   26.7.24 08:30:20

55 v. ikää, elämä on ihanaa ja teen mitä tykkään. En ole koskaan halunnut lapsia, enkä lapsiperhe-elämää, joka mun mittapuulla olisi ihan painajasta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.7.24 08:30:30

Lapsia minusta sopii tehdä vain jos omalla itsellä on halu ja kyky sekä erilaiset resurssit olla vanhempi.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   26.7.24 08:49:42

Nyt 35-vuotias, naimisissa, miehen kanssa oltu 8 vuotta. Parisuhde voi hyvin, kun meillä on aikaa omille harrastuksillemme, kavereille ja toisillemme. Asumme maalla ja minulla on hevosia, kilpailen kansallisella tasolla, katselen hevosiani laitumella talomme ikkunasta ja kuopsuttelen kukkapenkkejä ja kasvimaata. Kotona on hiljaista kun halutaan ja toisaalta täällä käy aika usein kavereita pistäytymässä, yön yli tai viikonlopun. Nyt olen lomalla ja on IHANAA vain tehdä pihahommia, opiskella, käydä asioilla, nähdä ystäviä ja ratsastaa kaiket päivät ja olla miehen kanssa. Kukaan ei mangu, huuda, kitise ja vaadi.

Meillä olisi puitteet kunnossa lapsille ja olemme molemmat tasapainoisia, korkeasti kouluttautuneita ja hyvää kasvatusta arvostavia. Jos lapsen saisi/hankkisi, kyllähän sitä varmaan rakastaisi, mutta lapsen tulo veisi suuren osan tästä kaikesta pois, vaikka jotain uutta sinänsä hienoa tulisi tilalle. Suurella osalla ystäväpiiristä on lapsia ja kyllä nämä lapselliset ovat niitä, joiden on vaikea päästä enää lähtemään mihinkään, mutta välillä heitäkin päästään näkemään. Elämä on ihanaa, kun monista muista velvoitteista huolimatta sitä ei tarvitse omistaa lasten tarpeiden täyttämiselle.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   26.7.24 12:06:56

Olen 37-vuotias eikä ole ikinä käynyt mielessäkään hankkia lapsia. Olen aika introvertti enkä jaksa töissä ja tallilla käymisen lisäksi paljoa hakeutua ihmisten pariin. Olisi kamalaa asua jonkun kanssa. En myöskään jaksa ylimääräistä meteliä, ja vauvan itku saa hyvin äkkiä raivon partaalle. Tulee oikein sellainen kiehahdus ja tekisi mieli huutaa että vie nyt se ***** siitä kiljumasta. Kumppania ei ole, tuskin tuleekaan. Että eipä näillä spekseillä ole mitään järkeä, eikä tosiaan ole ikinä ollut haluakaan hankkia lasta.

Elämäni on minulle itselleni oikein mukavaa ja sopivaa. Teen asioita, joita oikeasti haluan tehdä. Menen mieluummin yksin kiertelemään kaupungille ja syömään ravintolaan kuin että pyytäisin jonkun mukaan. Olen matkustellut jonkin verran, enimmäkseen yksin nykyään koska tuli pari huonoa kokemusta kanssamatkustajista menneinä vuosina. Kotonani on rauhallista, mieluiten ei ole edes tv eikä radio päällä. Hiljaisuudessa saan akkujani ladattua, ja jaksan taas mennä töihin ihmisten pariin.

Välillä näen kavereita, perhettä ja sukulaisia, mutta varmaan harvemmin kuin useimmat. En minäkään ihmisiä tai lapsia vihaa, mutta en hirveästi jaksa olla heidän kanssaan, varsinkaan jos kyseessä on kovaäänisempi tyyppi. Minulle maailma on muutenkin jo liian kovaääninen.

Lähettäjä: Dcg 
Päivämäärä:   26.7.24 12:20:54

Olen vasta 45, teen kaikkea, mitä huvittaa.
Nuo vanhemmat tuntemani lapsettomat myöskin tekevät mitä huvittaa. Osalla on maatila, osalla omakotitalo, osalla pienempi kämppä jossain keskustassa. Harrastetaan, matkustellaan opiskellaan, nautitaan elämästä.
Tosin kyllähän 50+ lapsellisetkin, joiden lapset ovat jo isompia, voivat tehdä noita asioita. Heillä vain jostain syystä ei näytä olevan energiaa yhtä paljon kuin lapsettomilla.

Lähettäjä: 60v 
Päivämäärä:   26.7.24 14:33:34

Tylsää ja kamalaa, mutta mikäs tälle enää mahtaa.
Hevonen ja koiria on + mieskin.
Olis pitänyt tehdä lapsia silloin joskus niin olis elämässä jotain oikeaa sisältöä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.7.24 14:37:04

"Tämä halutusti lapseton on samanlaista ulkokultaista alleviivausta, kuin vapaaehtoisesta lapseton termi, voisi sanoa, että lapsellista käytöstä. Aikuiset vain elää, ja antaa muiden elää. Elämä on."

Mies, millä tavalla olisit otsikoinut keskustelun hötölään, jos haluaisit nimenomaan vastauksia ihmisiltä, jotka ovat valinneet olla hankkimatta lapsia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 14:37:13

No ainakaan itse en enää kuusikymppisenä samalla lailla jaksa fyysisesti sitä kiertelyä mitä tein vaikka kolmekymppisenä (lentämiset ottaa todella koville) eikä sitä samalla lailla enää myöskään innostu. Kaipaisi sitä että olisi se ”oma porukka” lähellä, mutta kun pirulaiset alkavat hiljalleen kuolemaan.

Luonnosta nautin ja siellä tykkään olla, mutta ei sitäkään aina jaksa.

Lähettäjä: vatti 
Päivämäärä:   26.7.24 14:38:26

"Olis pitänyt tehdä lapsia silloin joskus niin olis elämässä jotain oikeaa sisältöä."

Ei lapsia hankita siksi, että elämässä olisi sisältöä. Kyllä se sisältö luodaan itse, eikä rakenneta muiden varaan. Ei lapsien, puolison tai kenenkään muunkaan.

Lähettäjä: Öää 
Päivämäärä:   26.7.24 14:45:02

"Ei lapsia hankita siksi, että elämässä olisi sisältöä. Kyllä se sisältö luodaan itse, eikä rakenneta muiden varaan. Ei lapsien, puolison tai kenenkään muunkaan."

Tämä. Eikä niitä lapsia hankita senkään takia että "joku hoitaa vanhana". Ihan uskomattoman itserakasta porukkaa nämä tällaiset. Ja sitten itketään marttyyrina kun lapsi ei ollutkaan sellainen, kun haluttiin.

Lähettäjä: My 
Päivämäärä:   26.7.24 15:10:30

Olen 44v ja ihan kivaa on elämä! Pidän siitä että voi tehdä spontaanisti asioita ja ettei tarvitse joka euroa laskea, kun palkka on ihan suht hyvä. Asun omakotitalossa, mies on miutta toistaiseksi emme asu yhdessä. Ajattelin muuttaa ulkomaille vanhempana, olen säästänyt nyt 150k euroa eläketurvaa. Ne tuhlaan koska ei ole ketään kenelle testamentata.

Lähettäjä: Puffi 
Päivämäärä:   26.7.24 17:22:29

"Lähettäjä vatti

Päivämäärä26.7.24 14:38:26

Ei lapsia hankita siksi, että elämässä olisi sisältöä. Kyllä se sisältö luodaan itse, eikä rakenneta muiden varaan. Ei lapsien, puolison tai kenenkään muunkaan."

Voi kyllä suuri osa vanhemmista hankkii lapsia nimenomaan siksi, että saisi sisältöä elämäänsä. Kuinka monen olet kuullut sanovan "Kyllä olisi elämä tyhjää ilman lapsia!"? Minä olen kuullut todella monen. No, samat ihmiset kyllä myös valittavat, kun eivät pääse sinne tai tänne kun lasten takia pitää aina vahtia kotona tai ei ole rahaa, kun kaikki menee lapsiin. Moni elää lapsensa kautta. Nämä ihmiset ovat niitä, jotka suuttuvat ja itkua tuhertavat, kun lapsi haluaa muuttaa omilleen lähtiessään jatko-opintoihin. Että mitä sitä nyt keksii elämäänsä sisällöksi kun tuo lapsikin lähtee oman katon alle.

Lähettäjä: Hmm. 
Päivämäärä:   26.7.24 17:34:00

Ihan kivaa on elämä nelikymppisenä, miehen kanssa on asunto kaupungissa ja talo maalla. Lomilla matkustellaan. Pari koiraa on.

Lähettäjä: R 
Päivämäärä:   26.7.24 19:07:04

Ikää 48 ja elämä on niin hyvää, että ei sitä oikein tohdi edes ääneen sanoa - olen ollut tavattoman onnekas. Hyvä mies, molemmilla hyvä ja kiinnostava duuni josta maksetaan paljon, pari hevosta, pari koiraa ja talo maalla ja lisäksi mökki. Ei se varsinainen onni kuitenkaan tule materiasta vaikka tunnustan että siinäkin on puolensa, vaan siitä ei voi tehdä mitä haluaa ja toteuttaa unelmiaan ja olla oma itsensä.

En koskaan ole aktiivisesti halunnut lapsia, mutta olen tiennyt varmaan 2-vuotiaasta että koiria ja hevosia haluan. Olen niitä ihmisiä, jolle olisi voinut taipua lapseen jos puoliso olisi kiihkeästi halunnut, mutta olen tyytyväinen siitä että näin ei ollut. Jos meille joskus tulee ero (elämästä kun ei tiedä), hankin jostain pienen talon ja jatkan tätä samaa elämää, jossa suurin ilo tulee luonnossa liikkumisesta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 19:18:16

"No, samat ihmiset kyllä myös valittavat, kun eivät pääse sinne tai tänne kun lasten takia pitää aina vahtia kotona tai ei ole rahaa, kun kaikki menee lapsiin."

Valittavatko vai toteavatko vain?

Lähettäjä: Zxc 
Päivämäärä:   26.7.24 19:26:59

Kiva elämä lapsella, olla oman vanhempansa elämän sisällöntuottaja :-D
Muistan yhden, joka sanoi ettei hänellä ollut koskaan perhettä niin hän teki itse itselleen perheen. Kuulostaa lapsen välineellistämiseltä. Entä jos lapsi ja vanhempi ei ole yhtään yhteen sopivat? Lapsi on itsenäinen vaikka ja haluaa valita omat kaverinsa?

Kyllä lasten teon pitäisi lähteä siitä että suojellaan, mutta hihna on löysällä. Ihmisen pitäisi saada kasvaa omaksi itsekseen, ei äidin tai isän pikku kopioksi.

Liikaa näkee näitä itsekkäitä vanhempia.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   26.7.24 19:49:58

'Noin 50-vuotiaaksi oli ihan kivaa, sen jälkeen tylsää ja masentavaa kun oikeastaan mitään uutta ei tullut elämään ja ”kaikki oli nähty”. Yksinäistä myös läheisten kuollessa, ystäviä on vaikea saada mitä vanhemmaksi tulee. Nyt odottelen vain kuolemaa, eläkkeelle jääminen on kohta edessä ja pelottaa jo valmiiksi, sekoanko lopullisesti."

Heko heko, tuo ensimmäinen vastaus on kyllä jonkun 25-vuotiaan kolmen lapsen äidin katkeruuksissaan trollailema :D
Ei ne läheiset nyt viisikymppisenä ala joukoittain kuolemaan...

Itse olen 55 ja aina tiennyt, etten halua lapsia. Rauhaa rakastava introvertti joka inhoaa kovia ääniä. Sama miesystävä ollut yli 20 vuotta, mutta ei asuta vakituisesti yhdessä. Hänellä 2 aikuista tytärtä.
Parasta minusta on vapaus, olen aina voinut matkustella ja tehdä muutenkin mitä haluan. Sattumoisin kaikki parhaat lapsuuden ystävänikin ovat lapsettomia, joten aikataulujen yhteen sovittaminen ei ole koskaan ollut kovin vaikeaa. Taloudellisesti menee hyvin, asun maaseudulla omakotitalossa ja toinen asunto on vuokralla (sattumoisin henkilöllä, joka nykyisin viettää paikkakunnalla vain lomia ja viikonloppuja, kun teini-ikäinen tyttärensä halusi takaisin kaupunkiin).

Nykyään lapset vaikuttavat kauhean kovaäänisiltä ja rasittavilta. Vielä kouluikäisetkin puhuvat koko ajan huutamalla. Mitään käytöstapoja ei ole, viimeksi lomamatkalla (Suomessa) paremman ravintolan terassilla lapset juoksivat kiljuen ja melkein kaatoivat tuoleja - äiti kielsi muutaman kerran, ei mitään tehoa, joten lopulta vain luovutti. Olen äärimmäisen onnellinen, ettei omassa kodissani ole sellaista, en olisi kestänyt.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   26.7.24 19:57:33

En ymmärrä mikö vika on siinä, että hankkii lapsia tuomaan sisältöä elämään. Kyllähän se lapsi väkisinkim tuo just sitä sisältöä. Ja lapsen takia on pakko vähentää muuta sisältöä elämästä, jotta on aikaa lapselle. Eli lapsi tuo erittäin paljon sisältöä elämään. Ja ainakin seuraavaksi n 15-20 vuodeksi. Sen jälkeenkin yleensä lapset ovat yhteydessä vanhempiinsa. Aika harvoin ne lapset katkaisee välit, jos nyt normaaleista ihmisistä puhutaan.

Lähettäjä: Bussler 
Päivämäärä:   26.7.24 19:58:08

Kyllä ne lapsellisetkin haluaa yllättäen ystävystyä siinä 50+, kun kakarat on häipänneet ja elämä on tyhjää. Heillä sitä tyhjyyden tunnetta tuntuu enemmän olevan, vai onko kontrollin menettämisen tunnetta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 19:58:17

^ No kyllä ne voi kuolla. Vanhempani kuolivat kun olin 49&50, vanhemmat siskot kun olin 55&58, mies kun olin 58, 2 serkkua kun olin 59&60. Toki jos ottaa paljon nuoremman miehen ja saa hankittua kavereita jotka pysyvät matkassa, niin helppoahan se on. Ja jos on esikoinen (toki eihän se taattua aina ole).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 20:09:04

"Kiva elämä lapsella, olla oman vanhempansa elämän sisällöntuottaja :-D"

Jokainen meistä on tuonut sisältöä vanhempiensa elämään, ei sitä voi kiistää. Ei se tarkoita että minut olisi kahlittu johonkin muottiin tai tehty vanhempieni kopioksi.

Lähettäjä: gfr 
Päivämäärä:   26.7.24 20:56:33

Miksi diabeetikon tulisi saada lapset nuorena?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.7.24 22:29:59

^ Riskit lisäsairauksille ja komplikaatioille kasvavat sairastamisvuosien myötä.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   26.7.24 22:37:02

"Nykyään lapset vaikuttavat kauhean kovaäänisiltä ja rasittavilta. Vielä kouluikäisetkin puhuvat koko ajan huutamalla. Mitään käytöstapoja ei ole, viimeksi lomamatkalla (Suomessa) paremman ravintolan terassilla lapset juoksivat kiljuen ja melkein kaatoivat tuoleja - äiti kielsi muutaman kerran, ei mitään tehoa, joten lopulta vain luovutti. Olen äärimmäisen onnellinen, ettei omassa kodissani ole sellaista, en olisi kestänyt."

TÄMÄ!

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   26.7.24 22:46:58

Olen 35 ja olen aina ollut sitä mieltä, ettei lapsia minulle. En ole koskaan edes punninnut ajatusta, että mitä jos, koska tunne on niin vahva ollut aina.
Molemmilla sisaruksilla on lapsia joten lapsielämää näen läheltä. Liian vähän jaksan olla edes läsnäoleva täti. Minusta ei vaan ole pienten lasten viihdyttäjäksi. Ehkä sitten kun alkavat olla teinejä, löytyy juttuja jota heidän kanssaan voidaan enemmän tehdä yhdessä.

Olen löytänyt ”oman alani” vasta nyt ja opiskelen siihen. Suunnitelma on tehdä työtä josta nautin hyvällä omalla tunnolla ja tienata, ilman huonoa omaa tuntoa että se aika on joltain pois. Nyt minulla on koira, joka on vähän vaikea hoitoon laitettava ulkopuoliselle. Kun siitä aika jättää, spontaani matkustelu on suunnitelmissa.

Vanhoille päiville koitan tehdä jo nyt sellaisia valintoja, että silloin en olisi sen varassa, että
Olisipa lapsi joka huolehtisi. Toisaalta näin lapsettomana minulla olisi meistä sisaruksista helpommin mahdollisuus olla vaikka se, joka tarvittaessa vanhempiamme enemmän hoitaa, jos sellainen tilanne tulee.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   27.7.24 08:53:40

"Eikä niitä lapsia hankita senkään takia että "joku hoitaa vanhana". "

-Niinpä. Minua aina huvittanut tuo kuvitelma, että lapset auttaa sitten kun olet vanha. Ne lapset elää elämäänsä siellä minne elämä heidät on kuljettanut, eikä satojen kilometrien päästä työpäivän jälkeen noin vaan käydä huolehtimassa päivittäisistä tarpeista, vaikka olisi miten lämpimät välit.

Parasta vanhuuden hoitoa omassa tuttavapiirissä on saanut lapseton sukulaistäti, joka asui lapsettoman veljensä tyttären työpaikan naapurissa. Toiseksi parasta taas sitten tuon em. lapseton hoitaja myöhemmin vanhennuttuaan, kun jo eläkeikäinen siskonsa ehtii parin viikon välein matkustamaan tarkistamaan, että pyykit on pesty ja roskat viety. Jos siskon nuorimmainenkin olisi tehnyt lapsenlapsia hoidettavaksi, niin eipä ehtisi. Ukit ja mummot on käytännössä hyvin pitkälti hoitanut yhteiskunta. Joko siksi että loppu on ollut nopea ja sairaalahoitoa vaativa tai siksi, ettei samalla paikkakunnalla ole ollut ketään hoitamassa ja kaikki terveet kiinni töissä omilla paikkakunnillaan.

Vanhuuden turvan kannalta on paljon olennaisempaa asua lähellä perhepiirin seuraavaa sukupolvea ja olla mukana heidän elämässään kuin hankkia nimenomaan omia lapsia.

"Ehkä sitten kun alkavat olla teinejä, löytyy juttuja jota heidän kanssaan voidaan enemmän tehdä yhdessä."

-Joo, niinhän sitä löytyisi, mutta miksi ihmeessä omien kavereidensa kanssa pyörivä teini enää innostuisi olemaan kasvavassa määrin tekemisissä etäisen tätinsä kanssa? Siinä kohtaa on aika vaikea lähteä mitään suhdetta rakentamaan tyhjästä. Kokemusta on, tuon varaan minäkin aikanaan laskin :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 10:02:55

"lapseton sukulaistäti, joka asui lapsettoman veljensä tyttären työpaikan naapurissa."

Täh? Lapsettomalla veljellä tytär?

Lähettäjä: Vela 
Päivämäärä:   27.7.24 10:10:40

Tyhjää ja kuolema tulee yksin.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   27.7.24 11:47:26

"No kyllä ne voi kuolla. Vanhempani kuolivat kun olin 49&50, vanhemmat siskot kun olin 55&58, mies kun olin 58, 2 serkkua kun olin 59&60. Toki jos ottaa paljon nuoremman miehen ja saa hankittua kavereita jotka pysyvät matkassa, niin helppoahan se on. Ja jos on esikoinen (toki eihän se taattua aina ole)."

Juu ja voihan noin huonolla tuurilla käydä vaikka kolmikymppisenä. Tai kuolla itse. Mutta eipä aikuisista lapsista vanhana monellekaan seuraa ole, heillä on omat elämänsä. Ja tuo että lapset hoitaisivat vanhana, katin paskat. Äitini oli muistihäiriöisten hoitokodissa ja viimeksi terveyskeskuksen vuodeosastolla, siellä käytännössä kaikkien jälkikasvu kävi 2 kertaa vuodessa - jouluna ja äitienpäivänä. Itse kävin kerran viikossa mutta ei kyllä kukaan muu. Joillakin terveyskeskuksessa oli samaa ikäluokkaa olevia ystäviä tai puoliso, jotka kävivät usein. Ja pahemmin siitä yksinäisyydestä kärsii jos on ikänsä tottunut lapsiperheen härdelliin ja laumaan ympärillä. Itse esimerkiksi luonnossa yksin liikkuessa pikemminkin säälittelen niitä, jotka eivät saa kulkea rauhassa vaan huuto ja älämölö seuraa kaikkialle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.7.24 11:56:16

Hoitoalalla pitkään työskennelleenä on pakko korjata että kyllä monia vanhuksia lapset auttavat paljonkin ja pitkään. Ei kotihoito pystyisi millään hoitamaan kaikkia niitä hommia joita lapset tekevät. Monet vanhukset muuttavat asumaan lähemmäs lapsia ja lapset (ja lastenlapset) hoitavat siivoamiset, kuskaavat kauppaan, lääkäriin, hoitavat laskut, varaavat vastaanottoajat jne. Sitä avuntarvetta on paljon jo ennen hoitokotivaihetta.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   27.7.24 13:08:54

Viisikymppisenä olen onnellinen etten tehnyt lasta. Minulla on paljon mukavia harrastuksia, ja voin lähteä reissuun kun haluan. Elämä on ollut mukavaa näin.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   27.7.24 13:13:53

Eikös viisikymppisenä pysty kuitenkin tekemään mitä huvittaa riippumatta siitä onko lapsia vai ei? Ovat jo aikuisia silloin.

Lähettäjä: tirsk 
Päivämäärä:   27.7.24 13:14:24

LähettäjäVela

Päivämäärä27.7.24 10:10:40

Tyhjää ja kuolema tulee yksin.

Heh, enpä ole tyhjyyttä huomannut, kuolema tulee jokaiselle ja ainakin itse en haluaisi että joku siinä vieressä vahtaisi.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   27.7.24 19:10:17

""lapseton sukulaistäti, joka asui lapsettoman veljensä tyttären työpaikan naapurissa."

Täh? Lapsettomalla veljellä tytär?"

-Anteeksi virheellinen sanajärjestys, veljen tytär on lapseton, siksi hänellä oli aikaa huolehtia tätinsä asioista aikanaan.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   27.7.24 19:11:38

"Eikös viisikymppisenä pysty kuitenkin tekemään mitä huvittaa riippumatta siitä onko lapsia vai ei? Ovat jo aikuisia silloin."

Juu, näin lapsellisena (pahoittelut!) tällai päälle 5-kymppisenä lasten kanssa onkin jo ihan "rusinat pullasta- olo"!

Lähettäjä: Espoolainen 
Päivämäärä:   27.7.24 20:32:34

LähettäjäJuu tuota

Päivämäärä27.7.24 19:11:38

"Eikös viisikymppisenä pysty kuitenkin tekemään mitä huvittaa riippumatta siitä onko lapsia vai ei? Ovat jo aikuisia silloin."

Juu, näin lapsellisena (pahoittelut!) tällai päälle 5-kymppisenä lasten kanssa onkin jo ihan "rusinat pullasta- olo"!

^Aika monella on viisikymppisenä kouluikäisiä lapsia. Henkisesti he ovat täysin loppu kun pitäisi jaksaa vaihdevuodet plus lapset yhdistelmää.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   27.7.24 20:33:57

Se onkin järjen köyhyyttä tehdä lapset niin myöhään, en itsekään enää jaksaisi!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.7.24 20:37:02

En jaksaisi myöskään aikuisia lapsia ja mahdolliset lapsenlapset olisi totaalisen uuvuttavaa jo ajatuksen tasolla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   27.7.24 20:42:51

Luotijuna et oo vielä liian vanha. Mä sain mun lapsen ku olin 33 täytin 34 parin kuukauden päästä. Minäkin diapeetiko

Lähettäjä: Mmm 
Päivämäärä:   31.7.24 05:31:42

Näin kesälomien aikaan olen miettinyt monta kertaa, että ei minusta olisi perheelliseksi. Ainakin mitä somea ja työkavereitten juttuja seuraa, niin kesälomat ovat lapsiperheillä melkoista suorittamista. Pitää jatkuvasti järjestää jotain virikettä lapsille. Itse olen vain lepäillyt ja tehnyt ex-temporejuttuja ihan ilman aikatauluja. Taidan olla aika peruslaiska ihminen, kun nautin siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 06:40:38

Lapseton ihminen on myös suhteellisen tietoinen omasta ikääntymisestään ja siihen kuuluvista haasteista. Olisi hyvä, jos kaikki ihmiset miettisivät realistisesti omaa vanhenemistaan hyväksyisivät tosiasiat.
Kaikkille voi käydä niin, että tarvitsee ulkopuolista apua ja ihmiset ympäriltä häviää. Se vain kuuluu elämään, mutta siihen voi valmistaua ja sen voi opetella hyväksymään.

Jokainen ihminen on loppuun asti itse vastuussa omasta elämästään, sitä ei voi siirtää muille ihmisille.

Lähettäjä: Aa 
Päivämäärä:   31.7.24 08:23:48

Lapseton ihminen on myös suhteellisen tietoinen omasta ikääntymisestään ja siihen kuuluvista haasteista. Olisi hyvä, jos kaikki ihmiset miettisivät realistisesti omaa vanhenemistaan hyväksyisivät tosiasiat.
Kaikkille voi käydä niin, että tarvitsee ulkopuolista apua ja ihmiset ympäriltä häviää. Se vain kuuluu elämään, mutta siihen voi valmistaua ja sen voi opetella hyväksymään.

Jokainen ihminen on loppuun asti itse vastuussa omasta elämästään, sitä ei voi siirtää muille ihmisille------------------------------------

Kuules, ihan on vanhainkodissa niitä vanhuksia joilla on lapsia. Samoten kotipalvelunpiirissä on lapsia tehneitä ihmisiä.

En nykyään tunne ketään joka olisi hoidettu kotiin lapsien toimesta, aina ne vanhemmat jossain vaiheessa kärrätään vanhainkotiin tai sairaalaan.

Typerin syy tehdä/haluta/saada lapsi on omaishoitajuus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 09:11:32

35v, steri tehty joten lapsia ei ole tulossa. mulla on ihan jees duuni ja kiva mies, hevonen ja kaksi kissaa. panostan hevoshommaan pariltakin eri kantilta ja vapaa-aika menee ihan täysin hevosjuttuihin. jos olisi enemmän tunteja vuorokaudessa niin keksisin kyllä vaikka mitä tekemistä lisää.

Lähettäjä: Utelias 
Päivämäärä:   31.7.24 09:37:19

Minne teidän perintö menee?

Lähettäjä: Jepi 
Päivämäärä:   31.7.24 09:54:14

Mikä on sitten hyväksyttävä syy tehdä lapsia, jos ei ”sisältö elämään”? Ainakin omassa ystäväpiirissä tuntuu, että lapsia tehdään just elämän sisällöksi ja elämää ilman lapsia kuvataan ”tyhjäksi”. Ja kyllähän ne lapset ihan realistisesti ovat pitkän aikaa vanhempiensa elämän pääsisältö, jos ne itse hoitaa.

Mutta aloituksen kysymykseen: aika ihanaa. Ollaan puolison kanssa tehty uraa, harrastettu, juhlittu ja matkusteltu. On ollut mahdollisuus tehdä ja kokeilla kaikenlaista, on esim. asuttu ulkomailla.

Keski-iässä muutettiin puoliksi maalle asumaan ja opetellaan siihen liittyviä asioita (ruuan kasvatusta, rakentelua ja remppaamista, koneiden huoltoa) ja nautitaan maaseutuelämästä. Koska minulla on työt kaupungissa, asun siellä osan viikosta. Tällainen kahden asunnon taktiikka sujuu aika helposti kahden aikuisen perheessä.

Puolison kanssa keksitään aina jotain uutta ja tekemistä riittää. Olen tosi onnellinen elämässäni ja kiitollinen kaikesta mitä olen saanut. Pahin pelko on, että tämä loppuisi liian nopeasti.

Vanhuuteen pitää varautua toki, toivottavasti silloin on varaa palkata apua sen minkä tarvitsee. On myös vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä että pitäisi kerätä tai jättää omaisuutta jälkipolville.

Kasvatan puutarhassani sellaisia myrkyllisiä kasveja, joilla tarvittaessa saan itseltäni hengen jos eläminen menee liian vaikeaksi. Perintö menee puolisolleni jos kuolen häntä ennen, jos kuolen viimeisenä, katson varmaan että osa menee sukulaisille (jos ovat mukavia ja tarvetta rahalle on) tai sitten johonkin hyväntekeväisyyteen.

Lähettäjä: Viiru 
Päivämäärä:   31.7.24 10:16:10

Mikä ihmeen perintö? En tule itse saamaan, eikä multakaan tule jäämään mitään. Itseeni voin käyttää kaiken.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 10:41:26

Todellakin, mikäs ihmeen perintö..? Omat säästöni käytän siihen, että pystyn pitämään vanhetessani itse yllä mielekästä elämää. Ostan esimerkiksi tarvittavaa apua, en vaadi sitä omilta lapsiltani. Sillä on myös työllistävä vaikutus ja merkitys yhteiskunnalle. Ja oman loppusijoituspaikkani olen jo veroina maksanut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 11:22:25

Niiden, jotka hammaavat lapsia elämän sisällöksi elämän tuntuessa tyhjältä, ei kannata sitten suuttua, jos lapsi jossain vaiheessa haluaa omaan elämäänsä muutakin sisältöä, kuin omat vanhempansa.

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   31.7.24 12:55:04

Ihan hyvää kiitos. Olen jo lapsena pitänyt enemmän eläimistä kuin lapsista ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän vieraannun lapsista, en oikein voi sietää monia eikä vauvat herätä minussa mitään. Eläinlapset ja eläimet on ihania, ne on kai minun karvaisia lapsia.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   31.7.24 21:13:02

Mun mielestä jokainen saa elää elämänsä ihan kuten huvittaa. Jokaisen valinnat ovat henkilökohtaisia ja niitä ei pitäisi kenenkään joutua puolustelemaan. Se o jokaisen oma päätös tekeekö lapsia vai ei ja jos tekee, niin minkä ikäisenä tekee. Keskustella toki saa, mutta kannattaa muistaa, että kukaan ei ole toista parempi ja jokaisessa valinnassa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 21:25:55

"ei kannata sitten suuttua, jos lapsi jossain vaiheessa haluaa omaan elämäänsä muutakin sisältöä, kuin omat vanhempansa."

Tietenkin lasten elämässä kuuluu olla muuta sisältöä kuin omat vanhemmat.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.7.24 21:37:15

"Minne teidän perintö menee?"
- Jos en ehdi tehdä testamenttia, niin vanhemmilleni tai heidän kuoltuaan sisaruksilleni. Tarkoitus on jättää verojen välttämiseksi suoraan sisarusten lapsille ja/tai kummilapselle (ystävän lapsi). Kunhan vaan nuo 8 läheisintä lasta kasvaa sellaiseen ikään, että voi päätellä kuka osaa arvostaa omaisuuseriäni, niin valitsen keille heistä testamenttaan mitäkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 21:50:20

En ole koskaan ymmärtänyt että se on veloilta joitain pois, jos joku saa elämäänsä iloa ja sisältöä oman lapsensa kautta. Velat pahoittaa mielensä hyvin katkeran sävyisesti vielä.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   31.7.24 21:57:19

Lähettäjä.

Päivämäärä31.7.24 21:50:20

En ole koskaan ymmärtänyt että se on veloilta joitain pois, jos joku saa elämäänsä iloa ja sisältöä oman lapsensa kautta. Velat pahoittaa mielensä hyvin katkeran sävyisesti vielä.

Kuin myös niin päin että miksi se on lisääntyneiltä pois kun jotkut eivät lapsia koskaan halua, paljon on piikikkään katkeria kommentteja kuultu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.7.24 22:00:02

Tais kolahtaa, kun vastaus oli tuommoinen. No sanotaanko, etten ole yllättynyt.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   31.7.24 22:02:30

Niinpä tais sinuun kolahtaa

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   31.7.24 22:10:09

"Kuin myös niin päin että miksi se on lisääntyneiltä pois kun jotkut eivät lapsia koskaan halua, paljon on piikikkään katkeria kommentteja kuultu."

Kyllä se menee aina niin päin että velat alkavat nimitellä ja rääpiä lapsellisia ja lapsia, tälläkin palstalla.

Lähettäjä: yksi vela 
Päivämäärä:   31.7.24 22:18:25

Olen kyllä livenä kuullut työkaverilta ja joiltakin sukulaisilta kuittia miten paljon menetät kun et hanki lapsia ym Ikinä en ole heitä arvostellut heidän valinnoistaan, kyllä siinä on jo karvat pystyssä kun törkeää kuittia tulee tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 06:26:20

"Kyllä se menee aina niin päin että velat alkavat nimitellä ja rääpiä lapsellisia ja lapsia, tälläkin palstalla."

Tämä. Pisterivi hyvänä esimerkkinä toimi juuri näin.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   1.8.24 06:46:54

En oo ko

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   1.8.24 06:47:42

En oo koskaan kenenkään lapsien hankkimista kyseenalaistanut. Toisin kuin lapselliset minun

Lähettäjä: Eeppinen 
Päivämäärä:   1.8.24 06:48:04

Olen vasta 35 mutta oikeastaan aina tiennyt että en halua lapsia ja mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän niitä ihan rehellisesti inhoan. Liikaa huonosti kasvatettuja minä itse kakaroita. Sukua ei juurikaan ole mutta en kaipaakkaan kummemmin. Nautin kun saan tehdä mitä huvittaa ja käyttää rahani itseeni. Olisi liian raskasta olla kiinni jossain niin paljon kuin lapsessa on. Lisäksi aika vähän näkee onnellisia lapsiperheitä, aina on rahat loppu, huonot unet kun mukulat sairastaa, täitä ja mitä sattuu kuoppaa, sitten aletaan murehtimaan missä se menee ja kenen kanssa ja ryyppääkö se ja vetääkö huumeita. Aika harvalla se perhe-elämä menee kuin elokuvissa että on edes 90% yhtä Onnea ja iloa. Katsokaapa kaupassa pikkulapsiperhettä, kuinka onnellisia vanhempia siellä näkee.

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   1.8.24 07:13:19

Menipäs pitkään ennen kuin ensimmäinen äityli tuli sanomaan mitään.

Vastaavassa lapsiin liittyvässä keskustelussa viimeistään viides viesti pliis ollut raivovelalta, joka julistaa miten ei halua lapsia ja miten se olisi painajaista.

Minä olin päättänyt jo nuorena etten hanki lapsia, enkä saanut mitään kritiikkiä miltään taholta päätöksestäni. No sitten asioita tapahtui ja sainkin lapsen. Sen jälkeen olen kyllä saanut useammalta taholta kommenttia siitä, että kyllä minun pitäisi tehdä toinenkin.

Elämä ilman lasta tuntuisi NYT sisällöttömältä, mutta ei se silloin ennen lasta tuntunut. Eli jos minulta nyt otettaisiin lapsi pois, elämä olisi tyhjää. Jos taas en olisi koskaan halunnutkaan hankkia lasta, en usko että se nytkään olisi tyhjää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 07:20:24

Parhaalla ystävälläni on lapsi, minulla ei. Tavallinen arki ei meillä poikkea paljonkaan. Käydään töissä, tehdään kotityöt, harrastetaan kolmena tai neljänä iltana viikossa ja sen ajan, jonka ystäväni käyttää lapseen, minä käytän mökin ja tiluksien kunnosteluun.

Ei ole koskaan tullut mieleen kritisoida kaverini lapsenhankintaa, eikä kaverini ole ikinä puuttunut minun vapaaehtoiseen lapsettomuuteeni.

Meillä on omat ilonaiheet ja murheet ja ne jaetaan, koska ollaan parhaita ystäviä.

Lähettäjä: Tamperisti 
Päivämäärä:   1.8.24 09:57:36

35 v olen enkä ikinä ole halunnut lapsia. Ajatuskin raskaudesta ja synnytyksestä saa voimaan pahoin. Muiden lapset on ihan ok, eli en mitenkään vihaa lapsia.

Elämä ilman lapsia on siis IHANAA. Arvostan rauhaa ja omaa aikaa todella paljon ja kuormitun, jos hoidan pitkään vaikka sisarusteni lapsia, vaikka hyväkäytöksisiä ovatkin. Samoin tuntemattomien huutavat ja itkevät lapset yleisillä paikoilla nostavat heti niskavillat pystyyn.

Mulla on lauma hevosia ja koiria ja ne tuovat niin paljon sisältöä elämään, etten voisi kuvitella mahduttavani siihen lasta. Parasta on, kun voi tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa. Ei myöskään inspiroi kakkavaipat, täit, oksutaudit, äitylikerhot tai oikeastaan mikään muukaan lapsiin tai vanhemmuuteen liittyvä. En silti arvostele heitä, jotka lapsia jostain syystä haluavat.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   1.8.24 10:04:07

Anonyymi: kyllä heti ensimmäinen vastaus tässä keskustelussa on jonkun äitylin kirjoittama. Tekeytyy velaksi, kertoo vain odottavansa kuolemaa :-D

Äitylit on maailman syöpä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 10:08:18

Lapsettoman kannataa varautua yksinäiseen vanhuuteen. Ja jos siulla ei oo sisaruksia niin kukaan ei tuu katsomaan sinua vanhainkodissa.
Miulla on edessä tuollainen vanhuus.

Eli en ees toivo serkkujen lasten muistavan minua.

Lähettäjä: ha 
Päivämäärä:   1.8.24 10:12:48

Kyllähän lapsettomalla voi olla puoliso, ystäviä jne. Miksi olisi yksinäistä? Voi siihen omaan lapseenkin mennä välit, tai siitä voi tulla joku nisti. Ei se ole varmaa, että se lapsi sinusta huolehtii vanhana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 10:51:04

Miten vanhainkodissa voi tuntea olonsa yksinäiseksi, jos lapset eivät käy katsomassa..? Kelpaako joku muu, kuin oma lapsi..? Asennekysymys ja me kaikki kuolemme yksin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.8.24 10:53:51

Yleisesti ottaen en halua arvostella tässä muita mietteellä elä ja anna elää. Omia mielipiteitä silti on kuten

- maailma hukkuu ihmisiin eikä pärjää ihmislajin kanssa tällä menolla, eikö totta?
- vaikka jokin tuhansia vuosia vanha uskonto tai toimen komentaisi miten sikiämään, mitä siitä? Kts edellinen
- on ihan sairasta, suorastaan silkkaapahuutta ja tulisi olla rikollista sellaisen perusteella kieltää uskonnoilla (ja niiden lahkoilla) perustella yrittäen seksuaalivalistus, ehkäisy, abortti, ja korottaa lapsitehtailu "pyhäksi" ja alentaa naiset aivopestyjen orjien rooliin
- kenelläkään yksilöllä tai pariskunnalla tuskin millään voi olla sellaisia niin täydellisiä geenejä että pitäisi tehdä esim neljää useampaa lasta

- sellaiset tahot jotka tällaista määräävät edelleen 2020-luvulla, ovat täysin itse sokaistuneita aivopesusta eikä heillä ole mitään empariaa eikä ymmärrystä eikä halua siihen

- Suomessa jo koirien jalostuksessakin on pitkään ymmärretty paremmin millä kannattaa jatkaa ja miten paljon kuin osa ihmisistä kykenee tai orientoituu ymmärtämään omassa ja "uskonlaumansa" lisääntymisestä

- koiraharrastuksessa vastaavia pidetään pentutehtailijoina jotka suoltavat vain myytävää rahasta liukuhihnalta. Niinhän lapsia vastaavasti suunnattomana laumana tekevistä moni tekee niitä tukien varassa putkeen.

Seuraus on koko lääni täynnä keskenään samaa perhettä ja sukua olevia lisääntymässä keskenään. Kun ylhäältäpäin on pakkomääräys lisääntyä vaikka henki menisi. Naisista tulee maksimi taikauskoisia ja salaliittivainoharhaisia, mitään asiamedioita lukemattomia. Maatiloilla ei tule edes oman läänin aamulehtä, Maaseudun Tulevaisuutta, eikä mitään sanoma- tai muita lehtiä, maksimi huonointa Iltapaskaa tai huonointa juorulehteä, ei katsota ei kuunnella uutisia, ei ole minkäänlaista tietokonetta vaikka varat sallisivat, tynnyrissä kasvaneita jotain ylilautaa tai muita lukevia hoitajaksi muodollisesti varalta koulutettuja, joista rokotukset ovat noituutta ja salaliitto, heitä vainotaan, U:ta väitetään perusteiksi asioille maailman lapskaupan keskukseksi ja myötäillään Veetä ja P:tä, Drumppi on Pyhimys joka pelastaa muka maailman lapsikaupalta.
Tätä kuullaan USA:sts lahkon sielun veljiltä ja sisarilta Pyhänä Totuutena.

Minulle on kerrottu.

Ei uskota tieteeseen, mutta mihin tahansa taikauskoon, humpuukiin ja hölynpölyyn sekä tietysti langetaan innosta tohisten "vaihtoehtoiseen lääketieteeseen" ja pahimpaan päähän siitä. Kaupataan sitä rahasta muille pöhköparoille ja viis piitatan esimerkiksi sille, mitä tutkiva journalismi näistä pyramidihuijauksista sun muista rahankoijauksista sanoi.

Ei uskota lääketieteeseen.

Eletään ns pimeää keskiaikaa pään sisällä niin kuin mitään valistuksen aikaa ei olisi koskaan tapahtunut.
Se puuttuu ettei ihan polteta ihmisiäroviolla siksi, että joku toinen nainen kulki ohi autolla kun lehmistä yksi navetossa sairastui sinä aamuna tai edellisyönä.

Tyhmyys on tyhmyyttä luovaa, sanotaan nyt näin.

- liian sairaiden ja huonot geenit omaavien tulisi ymmärtää olla olematta jatkaa niitä geenejä eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, on hyvin hoitoon vastaava mutta ruokavaliota ym tarvitseva verenpaine tai silmälasit tai tai tai.

Tyhmyys tai fanaattisuus on yksi asia sekä pahemmat MT-häiriöt.

1 tyypin diabeetikoille mietteeksi
(ja kaikille jotka pitävät huuhaana ajatusta että sen pitäisi toimia minään mietteen aiheena lisääntymisessä):

Esimerkiksi ihan vain tasan länsimaisessa USA:ssa diabeetikkojen asema on kamala. Siellä on systeemi niin kamala ja insuliinin hinnat niin hirveät.

Mikään muu kuin geopoliittinen maailmanrauha yleisesti ja lähimaantieteellisesti sekä kotimaisen ja lähinaapurin äänestäjäkunnan ymmärrys lainkaan alkuunkaan ei takaa sitä, näilläkin maailman nurkilla sekä itse Suomessa säilyy systeemi missä tulevaisuudessakin diabeetikko pärjää hyvin eikä joudu konkurssiin /asunnottomaksi kadulle eikä koko terveys mene. Tai että se raha määrittelisi, ettei voi lisääntyä, ei voi eri suhteissa aaian ympäriltä ottaa riskiä itsensä, pärjäämisensä tai mahdollisesti sairaiksi osoittautuvien lastensa puolesta.

Ei varmaan liene kiva myydä peffaa jotta saisi lapselle lääkkeitå, sen paremmin omaa kuin sen lapsiparankaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 10:58:40

Kuulostaa todella huolestuttavalta, miten paljon aikuiset ihmiset pelkäävät yksinolemista ja elämistä ja takertuvat omiin lapsiinsa kykenemättöminä luomaan tasavertaisia ystävyyssuhteita tai olemaan itseohjautuvia ja itsenäisiä.
Jokin aikuiseksi kasvamisen ja kehittymisen vaiheista on mennyt pieleen tai siihen ei ole kapasiteetti riittänyt.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 10:58:54

"Suomessa jo koirien jalostuksessakin on pitkään ymmärretty paremmin millä kannattaa jatkaa"

Ja silti koirarodut ovat kokoajan entistä sairaampia :D

Lähettäjä: Niinuska 
Päivämäärä:   1.8.24 11:05:23

Olen töissä senioreiden palvelukdskuksessa. Lapset eivät takaa sitä, etteikö vanhana voisi olla yksinäinen.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.8.24 11:11:01


Sisäsiitettyyn porukkaan uppoaa "hybridivaikuttaminen" "kuin kuuma veitsi voihin".

Se tyhmyys.

MOT.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.8.24 11:16:40

Kuulostaa aika rajulta synnyttää lapsia itselleen kavereiksi. Ihmisen tulisi pystyä muodostamaan sosiaalisia suhteita ihan itse ja jopa vanhemmalla iällä.
Kannattaa myös poistua sieltä ummehtuneelta 50-luvulta jolloin lapsettomat ihmiset leimattiin reppanoiksi ja hylkiöiksi ja elivät kunnon ihmisten suopeuden ja säälin turvin.

Jos ihminen potee yksinäisyyttä koko ikänsä ja syrjäytyy, se potee sitä hamaan hautaan asti. Lapset eivät ole ratkaisu omaan kykenemättömyyteen muodostaa pysyviä ihmissuhteita tai niiden ylläpitämiseen.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   1.8.24 11:23:04

Jos ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi yksin ollessaan, hän on huonossa seurassa.

Lähettäjä: Fvh 
Päivämäärä:   1.8.24 11:23:47

Setäni on lapseton 62v. Käy töissä, puuhailee kotona, käy sukulaisista. Valitettavasti melko köyhä niin se rajoittaa tekemisiä.
Tädilläni on lapsi, joka asuu ulkomailla ja käy Suomessa kerran vuodessa. Tekee samaa kuin setäni, tosin on jo eläkkeellä ja on käynyt muutaman kerran lapsensa kotimaassa. Hänellä on myös mies, mutta se jurmu ei lähde minnekään, istuu kotona viettämässä eläkepäiviä.
Naapurin täti sen sijaan viettää eläkepäiviään harrastamalla ja matkustelemalla ympäriinsä kavereiden kanssa. Noh, hänellä on rahaa. Itse tehtyä, miestä ei ole, mainittakoon nyt kun täällä on niin paljon sovinisteja.

Nuoremmat töissä olevat tekevät mitä huvittaa. Useimmat ovat hyvässä työssä. Kaikilla on joku juttu, mikä vie paljon aikaa ja laaja ystäväpiiri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.24 11:33:23

Kyllä lapset tuovat sisältöä elämään, vaikkei heitä olisi siihen tehtävään hankittu.