Lähettäjä: .
Päivämäärä: 24.7.24 20:40:37
Itsellä tuntui kovilta kuukautiskivuilta. Odotin vaan että ne pahenisi ja säännöllistyisi, kun toiset oli paljon pahempia ja toiset lieviä. Synnäriltä sanottiin että tule vaan aamulla. Onneksi mies käski soittaa uudelleen kun olin tosi kivulias ja ravasin sängyn ja suihkun väliä ja oksensin - minun teki mieli vain nukkua. Sitten taksissa tuntui selvästi vauvan pää lantiossa alapäätä vasten, muljui vaan kun taksi kääntyili. Juuri ja juuri ehdittiin synnytyssaliin, silloin kipu oli jo kovaa. Olin kuitenkin ihan pihalla koko tilanteesta ja uskoin ponnistavani vielä tunteja, ja anelin ilokaasua (vaikka toiveena oli lääkkeetön synnytys). Siihen ei kuitenkaan ollut aikaa kun salin ilokaasu ei toiminut ja kätilö kovasti pahoitteli että nyt pitää vaan ponnistaa, vauva tulee jo.
Ponnistusvaihe tuntui siltä että iho klitoriksen alapuolella venyy ja repeää, siihen sattui paljon. Yllättäen ei revennyt. Supistuksiin ei enää ehtinyt keskittyä enkä niitä hurjasti tuntenut, joten vähän arpomalla ponnistin. Kaksi supistusta niin pää tuli, yksi vielä niin vartalo tuli perässä.
Ja hormonit on ihmeellisiä, nyt en nimittäin muista yhtään miltä tuo kipu tuntui! Muistan että olin kivuissa ja liikuin ympäriinsä, mutta itse kipua en muista yhtään.
Odotin paljon pahempaa siihen asti että pää oli ulkona. Ilman miehen väliintuloa vauva olisi syntynyt kotiin.
|