Lähettäjä: Minä 
Päivämäärä:   23.7.24 22:00:46

Oon ollu lomalla, jonka viettänyt ihan yksin. Ei yhden yhtäkään viestiä ei soittoa. Vaikka mulla on kavereita/ystäviä. Tai niin luulin. Joskus tuntuu että yksin ylläpidon näitäkin suhteita. Kun oon aina se joka soittelee ja kyselee. Nyt kun en kysele, ei kukaan kaipaa. Sitä alkaa taas miettiin etten kelpaa mihinkään. Ei ole edes parisuhdetta ollu vuosiin, enkä enää haluakaan kun mun ulkonäkö riittää seksiin, mutta ei mihinkään muuhun.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   23.7.24 22:13:31

Ihan sama mulla, onneksi on koirat. Ikääkin jo kohta 60

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   23.7.24 22:28:15

Sama täällä.. :(. Tosin puoliso löytyy, mutta ystäviä ei ole. Kukaan ei ole pitkiin aikoihin ottanut mitään yhteyttä, ei ollut tämä loma siis poikkeus. En pääse yli yksinäisyydestä ja tunteesta että minussa on joku valtava vika. Yritin pitkään pitää yhteyttä "kavereihin", mutta yhteydenpito oli täysin yksipuolista joten ymmärsin antaa periksi jossain vaiheessa. Nyt ei ole vuosiin kukaan pyytänyt mihinkään tai edes kysynyt kuulumisia. En tiedä miksi. Olen tottunut mutta edelleen yksinäisyys surettaa. Lämpimiä ajatuksia ap:lle, valitettavasti kohtalotovereita löytyy....

Lähettäjä: jee 
Päivämäärä:   23.7.24 23:08:02

Turha rypeä itsesäälissä. Monet ihmissuhteet ovat sellaisia väliaikaisia, todella harvat kestää läpi elämän. Jos yhteydenpito ollut yksipuolista, on ne ihmisuhteet parempi jättääkin taakseen.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.7.24 23:11:24

Tsemppiä teille.
Mutta nyt ihan oikeesti, kannattaisiko katsoa peiliin ja miettiä missä kohtaa on mennyt vikaan jos ei yhtään ystävää löydy ?

Itselläni on mies, aikuiset lapset, harrastuskaverit, entiset ja nykyiset työkaverit.
Sukulaisiakin löytyy ja yksi tosi bestis ystävä jota olen tavannut 30 vuotta.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   23.7.24 23:15:08

On mulla lapsuudesta pari ystävää, ei vaan pahemmin pidetä yhteyttä, jos en Soita niin menee useita kuukausia ettei kuulu mitään. Työkaverista olen saamassa ystävän, toivon näin. Harrastusporukoissa on ihmisiä ja tulen hyvin toimeen. Kolmivuorotöitä tehnyt kymmeniä vuosia, siinä ehkä yksi syy ykdinäisyyteen

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   23.7.24 23:18:15

Minua taas @!#$, kun perjantai iskee, niin puhelin soi ja pitäisi mennä ja tulla.
Olen @!#$ 46 vuotias yksityisyrittäjä, jolle on aika tärkeää se oma aika perheen kanssa.

Lähettäjä: Mai 
Päivämäärä:   23.7.24 23:19:34

Minulta kuoli juuri läheinen henkilö. Surunvalitteluja olen saanut, kukaan ei kysy miten voin. Ei edes perheenjäsenet. Itse olen heiltäkin kysynyt miten jaksatte, vastakysymystä ei ole tullut. Joku henkilö totesi, että pärjäile tai kyllähän sinä pärjäät.

Lähettäjä: Vattu 
Päivämäärä:   24.7.24 11:12:36

Sama yksinäisyys täälläkin, ikää 57 v.

Mistä tää johtuu?? Tai enkö mä vaan osaa ihmisten kanssa olla? Miksen?

Juu, peiliin oon kattonu, ei selviä sieltäkään. Tai siis juu, vika taatusti minussa, mutta mitä sitä enää voi täs tutus ympäristös muuttaa.

Arggg!! Kaikilla muilla on kavereita vaiks kuinka, mulla ei.

Lähettäjä: hi 
Päivämäärä:   24.7.24 11:18:50

Minulla ollut tuota varmaan jo 25 vuotta. En kyllä kaipaakaan ystäviä, joten en ole ollut sen suhteen aktiivinen.
Eläimet riittää minulle ystäviksi. Lomareissutkin sujuu mukavasti omassa seurassa.