Lähettäjä: K
Päivämäärä: 24.7.24 14:00:04
Minerva: kannattaisi ainakin muuttaa sellaiseen asumismuotoon ja sellaiselle paikkakunnalle, jotta omassa kodissa asuminen luonnistuu pitkään ja olisi lähellä sukulaisia (jotka usein muuttaneet pois syrjäkyliltä töiden takia). Omassa lähipiirissä on valitettavan monta vanhusta, jotka asuvat isoissa omakotitaloissa maalla, jotka eivät pysty huolehtimaan paikoista, osa on jopa vankina kodissaan kun ei pysty kulkemaan ulkorappusia enää. Mutta kun eivät halua muuttaa. Toki se oikeus heille suotakoon, mutta hieman vaikea on läheisten auttaa, oikeasti.
Näiden muistisairaiden kanssa tähän on tultu. Meidän mummo asuu keskustassa ja karkailee, muistisairaus edennyt tosi nopeasti (vaikka lääkkeet) ja ei tunnista enää ketään sukulaisiaan. Vaaramomenttia on noissa karkureissuissa, mutta kun ei löydy muka hoitopaikkaa. Fyysisesti on hyvässä kunnossa ja on varsin nuorikin vielä, 65v, mutta muisti prakaa pahasti. Kotihoito käy monta kertaa päivässä ja kaikennäköistä etäyhteyttä ja hälyytintä on lisätty. Lapset käy kukin pari kertaa viikossa moikkaamassa, mutta mummo kokee nämä lähinnä pelottavina (koska vieras ihminen tunkee hänen kotiin ja on kovin tuttavallinen). Lapset eivät pysty ottamaan luokseen (pieniä lapsia, työt, pienet asunnot) ja mummo on tietysti hämmentynyt, peloissaan ja aggressiivinen kun ei tunnista ketään tai mitään. Omaisuutta ei ole siinä määrin, että voisi laittaa yksityiseen, asuntokin on vuokralla. Ja yksikään perheellinen ei tässä taloustilanteessa laita omiaan kiinni mummon hoitopaikkaan, pitäisi lapsetkin ruokkia ja asua jossain.
Meidän veikkaus on, että mummo kuolee tuohon asuntoon jossain kohdin, tätä menoa muistisairaus vie ja ilmeisesti hoitopaikka vaatisi jotain fyysistä kremppaa, mitä ei siis ole. Toivottavasti ei kuitenkaan satu mitään pahempaa, loukkaa itseään tms. Huoli-ilmoituksia on tehnyt suku ja varmaan koko taloyhtiö, on palaveerattu kaupungin ja kotihoidon kanssa jne, ei ole ollut apua. :( Että mitähän tässä nyt sitten voisi tehdä...
|