Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.7.24 20:33:52

Vaikka olen ikäni (26v) puolesta jo reippaasti aikuinen ja aivojenkin pitäisi olla jo "kypsät", minua kirjaimellisesti ahdistaa se, kun minun odotetaan hoitavan aikuisten vastuita ja velvollisuuksia. Vaikka ne tunnollisesti hoidankin, eikä ulospäin minusta mitenkään arvaisi, miten hukassa oikeasti olen.

Minusta tuntuu, että minä vain päivästä toiseen esitän todella pystyvää ja pärjäävää vaikka oikeasti olen kuin hätäinen lapsi. Esimerkiksi se, jos/kun aletaan hirveästi udella joitakin lapsiasioita ja puhumaan siitä, miten kohta on jo kiire lastentekoon. Ahdistaa ajatuskin jostakin äitiydestä, kun tuntuu, että olen kykenemätön olemaan vastuussa pienestä ihmisestä. Koen itsekin todella vahvaa tarvetta esim. huolenpitoon. Vedän myös tällaisia huolehtivaisia ihmisiä puoleeni.

Esimerkiksi jokaisella työpaikalla ei on aina ollut joku kaksi kertaa itseni ikäinen mies tai nainen, jonka kanssa on ollut vähän sellainen äiti-tytär tai isä-tytär -dynamiikka. Enkä usko, että se on sattumaa: ehkä alitajuisesti haen näitä äiti- ja isähahmoja, koska se sisäinen, huolenpitoa kaipaava lapsi minussa on niin vahva.

Tuntuu, että koen sellaista hätää ja huolta joka kerta, kun joudun olemaan yksin vastuussa asioista. Tuntuu, että koko elämä on pelkkää esittämistä. Miten kasvaa oikeasti aikuiseksi? Mikä minua vaivaa, kun tunnen näin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 20:37:01

Lapsuustraumahan tuo, jos on ns. kokoaikaista. Itsellä on jo omia lapsia ja silti tuo tunne tulee aina satunnaisesti. Sellainen tunne, että nyt tarvitsisi aikuista, sellainen tyhjyys että en tiedä mitä oikein teen. Mutta en kyllä normaalistikaan hirveästi ajattele, että nyt olen aikuinen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.7.24 20:38:37

Ehkä olet vain loistava ryhmäpelaaja ja vastuunkanto ei ole sun juttusi?

Uudet asiat jännittävät ujoja ihmisiä, voisiko kyse olla vain siitä?

Lähettäjä: Leia 
Päivämäärä:   23.7.24 20:41:13

Hei mulla on ihan sama! Olen vajaa kolmekymppinen, mutta tuntuu kuin olisin 10 vuotta nuorempi. Ei ole omaa kotia, en seurustele, en haaveile lapsista jne. Yhtäkkiä havahduin kuinka ikäiseni tutut ovat jo suunnittelemassa perhettä ja osalla on jo. Itse seikkailen milloin missäkin ilman päämäärää. Välillä tuntuu, että käyttäydyin kuin teini ja se hävettää. Pitäisi käyttäytyä ja ajatella kuin aikuinen. Tuntuu että en ole valmis kasvamaan aikuiseksi vaikka olen jo..

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   23.7.24 20:42:40

Ehkä vain olet tavallista epäkypsempi. Kypsyyshän voi näkyä monella tavalla ja voit muissa asioissa käyttäytyä kypsästi, mutta aikuisille ominaiset velvollisuudet pelottavat ja haluaisit edelleen, että sinua kohdeltaisiin enemmän lapsena. Eiköhän se siitä iän myötä, kunhan vain teet niitä aikuisten asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 20:51:23

Tuo vaikeuttaa asiaa, että ympärilläsi on ihmisiä jotka kohtelevat sinua "lapsena".
Vähän samaa olen huomannut lähipiirissä, kun olen yrittänyt astua esiin ja ottaa vastuuta eri asioista kuin yleensä ja olla "aikuisempi" muut ovat sivuuttaneet yritykseni täysin. Se näkymätön lasikatto.

Huvittavaa on myös se, että nämä "aikuiset" osaavat itse olla _todella_ lapsellisia ja tulkitsevat sanomisiani kuten itse olettavat ja haluavat asian kuulla. Ei suinkaan siis siten miten olen asian tarkoittanut. Konsepti vaihtuu lennossa :D

Lasten hankinta ja naimisiin meno ei tarkoita aikuistumista. Teini-ikäisetkin saavat lapsia, naimisiin mennään viidesti jne...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 20:53:13

Feminismi on pilannut teidät ja teidän mahdollisuudet hyvään, rentoon elämään

Lähettäjä: Manteli 
Päivämäärä:   23.7.24 22:57:08

Minäkin täytin jo 30v enkä tunne itseäni aikuiseksi. Ja siis juurikin tuntuu siltä, että esitän vain aikuista (esim töissä ja muualla vastuutehtävissäni kyllä siis pärjään hyvin) ja muut hölmöt uskoo sen :D

Lähettäjä: Vss 
Päivämäärä:   23.7.24 23:46:32

Miksi postaat tätä samaa uudelleen? Eikö viime ketjuun tullut tarpeeksi hyviä vastauksia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 23:55:04

No eipä tuohon varmasti löydy mistään mitään ratkaisua ja elät omanlaisesi elämän ikuisena peter-pan-puolisona/ystävänä/sukulaiselle jollekin.

Lohtuna se, että maailman tasapainon takia on kaltaisiasi aikuislapsia ja teille löytyy ne huolenkantajiksi syntyneet/ kasvaneet / kasvatetut.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   23.7.24 23:58:20

En mäkään koe olevani aikuinen. T: 36 v, 3 lasta