|
Lähettäjä: Kolmas täti
Päivämäärä: 24.7.24 08:55:37
Olen täällä paasannut omia kokemuksiani jo aiemmin, mutta kerrotaan nyt vielä. Itselleni kohdunpoisto oli parasta, mitä voi tapahtua. Takana 29 vuotta kuukautiskipuja, jotka kestivät kaikkien vuotopäivien ajan (7-8 pv). Vuodin niin, että "kaikki tuli läpi" (parhaimmillaan vessassa sai juosta 1/2 tunnin välein ja silti tuli yli ja ohi kaikesta). Kivut olivat sitä luokkaa, että taju saattoi lähteä.
Ja jep, kokeiltiin hormoneja ja kaikkea mahdollista. Kunnollista kipulääkitystä en sen sijaan oikein koskaan saanut, mitä jaksan edelleen ihmetellä. Joku Burana+Panadol oli tässä kohtaa sama kuin vetäisi nallekarkkeja.
Voitte uskoa, että ravasin vuosien saatossä jos jonkinlaisella lääkärillä. Julkisella ja yksityisellä, ja rahaa paloi tähän leikkiin ihan kiitettävästi ilman mitään apuja. Jossain vaiheessa kierto myös heitti häränpyllyä eli vuodin 3 viikkoa ja sitten viikon tauko. Lääkäreiltä jäi käteen lähinnä vähättelyä, erityisesti naislääkäreiden toimesta.
Työnteko tai arki ylipäätään on lievästikin sanottuna haastavaa tällaisen "vaivan" kanssa. Kaikki työn asiakaskäynnit piti miettiä niin, että pääsen vessaan joka välissä. Pukeudut vain mustaan ja löysiin vaatteisiin, jotta ohivuodot ja järkyttävä turvotus (olin kuin raskaana) ei näkyisi. Reissuun ei voinut kuukautisten aikaan lähteä, koska siitä ei vain tulisi mitään kipujen ja vessassa ramppaamisen takia. Eräänkin kerran olen maannut jossain motarin levähdyspaikalla tai työpaikan lattialla tajun vievän kipukrampin tullessa. Täällä jossain ketjussa joku joskus kuvasi "veret seinillä saakka", mikä kuvaa myös omia vessakäyntejäni kuukautisten aikaan. Seksistä oli turha haaveilla kipujen takia ja jälkinäky olisi muistuttanut teurastusta.
Tuurista taisi olla lopulta kiinni sekin, että sain apua. Minulla oireilee ajoittain myös selkä, ja aikanaan oli kovat selkäkivut sekä menkat samaan aikaan. Soitin terkkariin itkien, että nyt en enää pysty ja jaksa tässä yhtälössä, jotain pitää saada pois. Sain samalle päivälle ajan selkäkivun takia ja pidemmälle ajan menkkakipuihin.
Lääkärikin ehti vielä vaihtua ennen kuin pääsin vastaanotolle, jossa nuori naislääkäri kuunteli naama valkoisena "oireitani" (nukuin siihen aikaan lasteni vaipoissa ja siltikin piti nousta yöllä vessaan, ettei vuoda yli). Pääsin polille, jossa ei enää muuta ehdotettukaan kuin kohdunpoistoa. Itselläni se meni tähystyksellä ja 2 viikon saikulla. Olin tuolloin lasten kanssa kotona, joten ihan normaaleja kotitöitä oli pakko tehdä saikkuaikanakin soveltaen. Särkylääkkeitä en kotona enää edes tarvinnut leikkauksen jälkeen.
Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi sivulauseessa, että minulla oli adenomyoosi. Kvg kertoi sitten kotona, että "Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon kaltaista rauhaskudosta esiintyy kohdun lihaskerroksessa." Oireiltaan sekoitetaan kuulemma usein endometrioosiin, mutta eipä minulle kukaan vuosien saatossa edes endoa ehdottanut. Tämä siis selitti vuosien kipuhelvettini.
Pahoittelut paasauksesta. Edelleen toivon, että muut naiset oikeasti kohdattaisiin vastaanotolla ja heitä autettaisiin. Ei kukaan siellä huvikseen ramppaa, vaan kivut ja muut mahdolliset oireet ovat ihan todellisia. Omassa tilanteessani teki rehellisesti sanottuna mieli vetää lättyyn jokaista, joka ehdotteli kamomillateetä, liikuntaa, orgasmia, kalanmaksaöljyä tai viljatonta ruokavaliota.
|