|
Lähettäjä: ÅL
Päivämäärä: 5.8.24 13:53:27
Meillä kävi näin:
Ostettiin puhdasrotuinen, rekisteröity noutajanpentu terveistä vanhemmista ja se hoidettiin ja ruokittiin kasvattajan ohjeiden mukaan.
Noin puoli vuotiaana poika alkoi ontua vasenta etujalkaa ja kun se ei mennyt ohitse levolla niin vietiin aluksi tavallisiin röngtenkuviin joista ei ilmennyt mitään oiretta selittävää, ainoastaan jotain "sumua" kyynärnivelessä.
Saatiin kehotus viedä tarkempiin kuvauksiin ja näin teimmekin.
Koiralle tehtiin etujalkojen kyynärnivelien cbct-kuvaus jossa ilmeni molempien kyynärnivelien irtopalat varislisäkkeissä. Samalla reissulla koira tähystysleikattiin.
Vasemmasta poistettiin irtopala mutta oikeaa ei tarvinnut operoida kun irtopala oli jo tukevasti kiinnittynyt paikoilleen.
Kotiin toipumaan ja aluksi parin viikon täysi liikuntakielto; ulos vain lyhyellä hihnalla tarpeille ja sisällä häkkikomennusta jos meno menee riekkumiseksi/juoksenteluksi.
Liikuntaa rajoitetusti pikkuhiljaa ja uittamista/vesikävelyä.
Fysioterapeutilla käytiin kaksi kertaa josta saatiin ohjeita kuntoutukseen. Kotiin hankittiin ulos iso uima-allas jonka vesi yltää koiraa olkiin, siinä on harrastettu vesikävelyä ja pari kertaa viikossa on käyty uittamassa järvessä.
Leikkauksen jälkeinen toipumisaika on ollut yhtä @!#$ä enkä enää toiste (eikä mieskään) lähde samaan rumbaan.
Tämän kanssa on mennyt koko kesä, edes kesälomareissulle ei päästy kun ei uskallettu viedä koiraa mihinkään hoitoon ettei sitten hoidossa käy mitään vahinkoa.
Totta kai rahaakin on kulunut ja tulee vielä kulumaan paljon (me pöljät kun ei ajoissa hankittu pennulle kattavaa vakuutusta) mutta suurin ongelma tässä on se kuntoutumisen haasteellisuus nuoren koiran kanssa joka on täynnä energiaa.
Miten pidät sen riekkumatta kun se on täynnä purkamatonta virtaa rajoitetun liikkumisen takia?
Vaikka ulkona on liikuttu vain hihnassa niin silti se onnistuu välillä saamaan hepuleita ja tekemään yllätysloikkia lentoon lähtevän linnun yms. perään.
Ollaan järjestetty sille älytehtäviä ja nenätyöskentelyä mutta silti se haluaisi välillä juosta ja leikkiä fyysisemmin, paikoillaan ja rauhassa oleilu ei vaan riitä tuollaiselle energiselle nuorelle koiralle.
Leikkauksesta on nyt 3 kk ja tilanne on se että koira ontuu vieläkin vasenta etujalkaa.
Ensi viikolla mennään uudestaan otattamaan ne kalliit tietokonekuvat ja leikanneen lääkärin kontrolliin jotta saadaan selvyys onko mitään parantumista tapahtunut vai onko pahimmassa tapauksessa tullut jotain vikaa lisää.
Nyt kamppaillaan sen kanssa että jos koiralla on esim. uusi irtopala tai jotain muuta ongelmaa jalassa joka vaatisi uutta leikkausta niin mitä teemme?
Rahallisesti se olisi taas tosi kallis juttu ja olisiko se kannattavaa, toipuisiko koira siitäkään?
Ja toipuminen olisi taas edessä kaikkine haasteineen (tämä on siinä se vaikein asia) joka on myös koiralle rankkaa henkisesti kun ei saisi liikkua ja leikkiä normaalisti.
Ollaan mietitty sitäkin että jos huonoja uutisia kuvista paljastuu niin jätetäänkö poika nukkumaan, ei herätetä enää rauhoituksesta...
Se tuntuu vaan niin hirveän pahalta kun nuori, ihana koira kyseessä.
Tätä tulee niin paljon surtua ja pohdittua, mikä on oikein mikä väärin. Annammeko liian nopeasti periksi, pitäisikö seurata vielä tilannetta, ollaanko tehty jotain väärin, miksi näin kävi, entä jos sitä ja entä jos tätä jne.
Haluan vaan tällä kirjoituksella tuoda esiin sen että ilmeisesti tätä kyynärnivelien perinnöllistä sairautta esiintyy vaikka koira olisi saanut nollan kyynärlausunnot Kennelliitosta (leikanneen ell:n mukaan varislisäkkeen sairaus näkyy huonosti tai ei ollenkaan tavan rtg-kuvissa).
Jotkut kasvattajat ilmeisesti käyttävät sellaisia koiria jalostukseen siitä huolimatta että on esim. irtopalat operoitu joskus. Facebookissa on ryhmä jossa on näistä olka- ja kyynärnivel ongelmaisista koirista joista on siellä paljon juttua ja hyödyllistä tietoa.
Ja etenkin vertaistukea, oli lohdullista lukea muitten toipumistarinoita ja huomata ettei olla ainoita ketkä kamppailee tämän hankalan asian kanssa.
Mutta älkää kasvattajat käyttäkö jalostukseen sellaisia koiria joiden taustalla on näitä perinnöllisiä nivelsairauksia.
Se on kärsimys koirille ja se on sitä myös omistajille, toipumisaika leikkauksista on niin vaativaa ja henkisestikin raskasta kaikille osapuolille, puhumattakaan rahallisesta menosta, että pitäisi ajatella niin että pentuja teetetään vain täysin terveillä koirilla ettei sairaat geenit siirtyisi eteenpäin.
|