Lähettäjä: nolot 
Päivämäärä:   23.7.24 16:51:30

Niin, mikä teko/tilanne saa painumaan maan alle?

Lähettäjä: Persikka 
Päivämäärä:   23.7.24 17:17:15

Ne kymmenen pahinta ovat vasta tulossa. Kaikki mokaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 17:23:59

Pissasin housuun kun en malttanut lähteä vessaan.

Lähettäjä: Dun 
Päivämäärä:   23.7.24 17:46:49

Aikuisena ei ole sattunut mitään kummempaa, mutta kerran 13-vuotiaana olisin kyllä halunnut muuttaa Timbuktuun.

Silloin yläasteella oli luokassa selvä arvojako: oli coolit, pidetyt tyypit ja ujot, nolot nörtit/heppatytöt/mistä tahansa "nolosta" kiinnostuneet. Luonnollisesti kaikkia "noliksia" pidettiin myös rumina. Itse olin ujo heppatyttö, jolla oli mummomaisesti leikattu tukka, silmälasit ja isot etuhampaat. Pohjasakkaa siis.

Olin viattomasti ihastunut yhteen suosittuun poikaan ja tietysti kavereiden kanssa puhuttiin ihastuksista, vaikka ei ollut mitään aikeitakaan paljastaa tunteita ihastuksille. Se oli vain sellaista haaveilua ja hihittelyä, niinkuin se tuon ikäisillä on. Haaveiltiin että voi kun saisi ihastukselta halin jne.

Nå. Toisessa koulussa oleva kaverini oli sitten keksinyt hienon idean ja laittanut tälle ihastukselleni Facebook-viestin ja kertonut, että "Dun tykkää susta ja toivoo että saisi sulta halin". Poika oli vastannut vaan että "hyi vttu" ja raportoinut asiasta kaikille kavereilleen. Voi jumaliste miten mehevä juttu siitä tulikaan, ja koko seuraava koulupäivä meni kuunnellessa härnäystä "uuuu Dun, tykkäätsä xxx:stä?" Tietysti pojan kaverit härnäsivät myös häntä ja hän toisteli hyivttua ja "en koskis pitkällä tikullakaan" -juttuja.

Häpesin. Massiivisesti. Huutelu loppui yhdessä päivässä, mutta ihastuksen paljastuminen ja herkimpien tunteideni loukkaantuminen sai minut välttelemään muita koko lopun yläasteen. Ajattelin, että jos edes vilkaisen jonkun pojan päälle, niin se huutelu saattaa alkaa uudestaan.

Tapahtuma sai minut vihaamaan ulkonäköäni ja inhoamaan itseäni. Muutuin tosi araksi ja hirveäksi jännittäjäksi. Vasta lukion jälkeen aloin päästä vähän irti siitä ajatuksesta, että olen niin ruma ja hirveä, ettei kukaan halua olla kanssani edes kaverimielessä. Itsetunto siis todella meni. Jo kotona oli iskostettu päähän että olen typerä ja huono, joten tuo julkisesti torjutuksi ja haukutuksi tuleminen kyllä silloin vahvisti paskaa mielikuvaa itsestä.

Näin aikuisena olen toki ymmärtänyt, että tuskin kenenkään oli tarkoitus murskata itsetuntoani. Me kaikki olimme epäkypsiä kakaroita, ja koko juttu oli todennäköisesti muille vain mehevää draamaa, joka unohdettiin päivässä. Otin asian liian raskaasti silloin, enkä tietenkään kertonut kenellekään aikuiselle. Onneksi sentään tajusin lopettaa kaveruuden sen kanssa, joka laverteli. Iso keskisormi hänelle, missä meneekään.

Lähettäjä: pottu 
Päivämäärä:   23.7.24 17:50:38

Dunin kuvaamaa lällätystä tapaa nyt myös nuorissa aikuisissa. Sääli :(

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   23.7.24 17:54:24

Höh, voi että Dun, olen pahoillani puolestasi.

Lähettäjä: Dun 
Päivämäärä:   23.7.24 17:59:51

Kiitos. Nykyään tuon muisteleminen jo vähän huvittaakin, mutta kieltämättä yläaste oli henkisesti raakaa aikaa. Myös monille muille kuin minulle. Silloin oltiin niin hirveän ajattelemattomia ja ryhmäpaine pisti osan tekemään ihan typeriä asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 18:34:41

Mulla oli kanssa ”kaveri” jonka mielestä oli mukamas hauskaa paljastaa kavereiden ihastukset. Opin siis itse kanssa ylä-asteella, että on olemassa kavereita ja ”kavereita” ja asioita joita et halua kulkevan pitkin kyliä jää vain omaan tietoon.

Sori meni ohi aiheen, mutta Dunin tarina oli melko lähellä osua omalle kohdalle :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 19:04:42

Pieru balettitunnilla hypyssä

Lähettäjä: Alexandra 
Päivämäärä:   23.7.24 20:38:17

Mulla kävi vähän samantapainen juttu yläasteella kun dunilla, en ihan niin raskaasti sitä ottanut, mutta kyllä se vaikutti pitkälle ja en vieläkään yli 30v ikäisenä halua sotkeentua siihen samaan porukkaan :D pidän itsestäni ja olen vasta nyt tajunnut, että olin jo lapsesta saakka kaunis ja kivan näköinen eikä minussa olut mitään vikaa. Mutta sen porukan lähellä tunnen oloni jotenkin epävarmaksi vaikken ole vuosiin niitä nähnytkään, mutta ajatuskin.

Lähettäjä: Maippi 
Päivämäärä:   23.7.24 20:41:46

Mä opin onneksi jo ala-asteen lopussa, että ihastuksia ei kannata kertoa kenellekään! Ei edes sille ns.parhaalle kaverille. Enkä kertonut koskaan, vaikka aika moni sitä yläasteellakin tivasi. Tiesin jo silloin, että ihmiset on kuspoja :D

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.7.24 20:45:51

Ihan oma moka, jota kukaan muu ei varmasti edes muista.

Mutta joskus elämäntilanteesta johtuen vaihdoin kaveriporukasta toiseen aika lennosta. Jotenkin en hahmottanut sitä, että vaikka yhdessä hengailu pintapuolisesti on hauskaa, niin en oikeasti tunne heitä eivätkä he minua. Jotenkin tunsin täysin sulautuneeni porukkaan parissa päivässä, enkä tajunnut, että esimerkiksi insidejutut muodostuvat hitaasti ja huonon huumorin kanssa pitää olla tosi tunnusteleva.

Joskus seikoskeltiin tuon uuden porukan kanssa ulkona ja heitin jotain natsiläppää. Siis tyyliin, että Hitlerhän oli mies paikallaan. Samalla sekunnilla tunsin kuinka tunnelma muuttui ja katseet kääntyi minuun. Yritin änkyttää jotain Hitlerin kasvissyönnistä, mutta sehän vain pahensi tilannetta.

Hävettää vieläkin ihan hirveästi. Ei edes se huono vitsini vaan se, etten tajunnut ollenkaan lukea tilannetta paremmin.

Lähettäjä: Juulia 
Päivämäärä:   23.7.24 20:46:14

Soitin papakokeen tulosta, ennen kantarekisteriä. No puheluun vastasi mies sukunimellä esim. Virtanen. Minä sitten selitin asiani nuorena tyttönä pikku paniikissa kun jännitti. Virtanen kysyi että mitä tulosta? Milloin oot käynyt jne. Sitten sanoi et ei meillä kyllä sellaista tehdä...
Selvisi että se Virtanen olikin autokorjaamo :-D

Lähettäjä: Poru 
Päivämäärä:   23.7.24 20:49:56

^ repesin!

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   24.7.24 08:09:47

Nuo nolot hetket kannattaa miettiä siltä kantilta, paljonko itse mietit kavereittesi ja tuttujesi mokailuja. Suunnilleen saman verran hekin ajattelevat sinun. Ei ihmisiä juuri kiinnosta kuin he itse ja omat tekemiset. Poikkeuksena jotkut luonnevikaiset jotka haluavat että muilla on huono olo, mutta heistä kannattaa välittää kaikkein vähiten.

Lähettäjä: ehh 
Päivämäärä:   24.7.24 09:14:10

Pieru keventäessä..

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   24.7.24 11:53:28

..no mä vein ns. väärän miehen kämpilleni. Pidin yhtenä toisena ja kutsuin sen toisen miehen nimellä tätä miestä, vaikka hän monta kertaa sanoi, ettei ole sen niminen. Vahva oli usko, että muuttuu siksi mun toivomaksi mieheksi, kun en anna hänelle suunvuoroa.

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   24.7.24 12:08:11

Yläasteella coolit tytöt näkivät minun hyppivän esteitä hevosta leikkien. Siitä sai kuulla pitkään, olin jo muutenkin kiusattu ja tuo tietysti pahensi asiaa.
Näin jälkikäteen ajatellen on kyllä kamalaa, että jo 13-vuotiaana pitäisi lopettaa leikit ja siirtyä ryypiskelyyn, mitä nämä coolit porukat harrastivat. Aivan kakaroitahan tuossa vaiheessa on oltu.

Sitten löytyy useampi nolo hetki liikaan alkon juontiin liittyen. Se, kun heräät kaverisi sängystä ja olet oksentanut yöllä viereesi. Järkyttävää! Onneksi sittemmin alkon liikakäyttö on jäänyt.

Viime vuosilta ei tule mieleen mitään kauhean noloa. Johtunee siitä, ettei ota itseään ja tekemisiään enää niin vakavasti kuin lapsena ja nuorena.

Lähettäjä: Miu 
Päivämäärä:   24.7.24 12:45:02

Arvostelin kaverilleni yksiä kenkiä satulahuoneessa, jotka olivat mielestäni rumat. Kävi ilmi, että ne olivatkin tämän kaverini. :/

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   24.7.24 22:21:48

Kypsässä 40v iässä eka kerran anaaliseksiä ja tuli sotkua. Miehellä järjettömän iso ja sattui paljon.
Hävetti. Mies kohautti olkiaan ja sanoi että näin käy joskus

Lähettäjä: Vainaja 
Päivämäärä:   24.7.24 22:33:31

Tapahtui vuosi sitten. Olin työn puolesta yhdessä tilaisuudessa, jossa sattumalta tapasin jonossa äitini serkun. Serkun äiti on edesmenneen ukkini sisko. Pari työkaveria ja pari serkun työkaveria oli siinä ympärillä jonottamassa ja kuulivat puheemme.

Kyselin ensin, mitä serkun puolisolle ja lapsille (joiden nimet onneksi muistin) kuuluu. Sitten serkku kyseli minulta, mitä mummulleni ja äidilleni kuuluu. Jono ei vieläkään liikkunut, joten kysyin, mitä serkun vanhemmille kuuluu. Serkku tuijotti minua hetken ja sanoi sitten ”niin, isähän kuoli muutama vuosi sitten”.

Todella nolo tilanne! Serkun isällä oli parkinson ja hänen liikkumisensa oli huonoa jo ukkini hautajaisissa. Serkun isä kuoli koronarajoitusten aikaan, niin minä, äitini tai mummuni emme osallistuneet hautajaisiin. Kyllähän minä sitten muistin, että äitini oli maininnut serkun isän kuolemasta, mutta koska hautajaiset olivat jääneet välistä, olin unohtanut koko kuoleman.