Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.24 12:03:53

Ja perhe, ei kavereita? Ikäsi? Tunnetko yksinäiseksi itsesi?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   22.7.24 12:11:38

Ei oo kumppania eikä perhettä, on vaan pari kaveria. Välillä tuntuu yksinäiseltä ja välillä ei. Yksinolemiseen on niin tottunut jo, lähinnä ehkä juhlapyhinä on yksinäisintä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.24 12:14:36

25v ja toisinaan tunnen itseni yksinäiseksi. Pari kaveria mulla on, mutta nähdään erittäin harvoin. Kumppanilla sitten hirveä määrä kavereita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.24 12:22:02

Piste, missä päin asut?

Lähettäjä: Laikku 
Päivämäärä:   22.7.24 12:39:52

Minulla on mies ja lapsi eikä yhtään kaveria. Minua hävettää ettei minulla ole yhtään kaveria ja välillä harmittaa kun ei ole ketään kenen kanssa käydä jossain tai soitella. Esim harmitti kun lapselle voi pyytää ainoastaan miehen kavereita kummeiksi. Hävettää kun minulta kysytään mitä suunitelmia minulla on esim vapuksi tai juhannukseksi, ei ikinä mitään koska ei minulla ole yhtään kaveria jonka kanssa viettää tällaisia juhlia js mies ei juhli tai menee omien kavereidensa kanssa. Olen sopeutunut tähän tilanteeseen eikä asia kovin usein enää vaivaa. Eikä tätä oikeastaan auta harmitella koska en asialle voi mitään. Ei minulla ole mahdollisuutta lähteä mihinkään harrastuksiin ymv missä tutustuisi ihmisiin. Sitten kun lapsi on isompi niin ehkä sitten taas voi käydä muuallakin kuin töissä ja kaupassa. Mies ei ikinä tiedä työaikojasn ennakkoon joten olen yksin vastuussa lapsesta siinä mielessä, että en voi sopia mitään omia menoja edes muutaman tunnin varoitusajalla ellei sitten yöllä näe.

Vähän kyllä syytän miestäkin tästä ettei minulla ole kavereita. Hän uskotteli minulle lapsen ollessa pieni, että mikään ei ole säälittävämpää kuin tutustua ihmisiin joilla on samanikäisiä lapsia koska se on vain lasten kautta elämistä. En uskaltanut ottaa vastaan ulkoilukavereiden kyläily kutsuja tai tutustua paremmin vaikka puistossa tai perhekerhossa olisi ollut mukavaa viettää aikaa yhdessä. Vanhat lapsuuden aikaiset kaverit myös jäivät kun heidän kanssaan olisi pitänyt sopia matkojen takia näkemiset etukäteen ja aina miehelle tuli jotain tärkeämpää jos päivä oli sovittuna. Minua hävetti nämä jatkuvat tapaamisten perumiset enkä ole heidänkään kanssaan ollut enää missään tekemisissä noin 8 vuoteen. Tätä ennen näimme pari kolme kertaa vuodessa. Joten kai voi sanoa, että minulla ei ole yhtään kaveria koska en ole nähnyt yhtään kaveria tuohon 8 vuoteen ja sitäkin ennen näin heitä muutaman kertan vuodessa. Lapsella on lievää kehitysvammaa ymv joten hänen kanssaan ei oikein kyläilyt tai käyminen missään paikassa missä en keskity jatkuvasti lapseen onnistu.

Lähettäjä: Kelpo 
Päivämäärä:   22.7.24 12:45:07

Laikku, oletko miettinyt, että miehesi on tehnyt tuon tahallaan, että olet ainoa kotona ja hän voi mennä menojaan? Jotenkin kummallista, että sinä et voi harrastaa, mutta mies ei nyhjää kotona samaa aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.24 12:49:03

Laikun mies on eristänyt Laikun aika totaalisesti. Suunnitelmallisesti, tarkoituksella ja tietoisesti, ei tuon kaltainen käyttäytyminen ole vahinko.

Lähettäjä: Laikku 
Päivämäärä:   22.7.24 12:49:20

Kyllä mies aina valittaa kun en harrasta ja kehoittaa tekemään jotain kodin ulkopuolella. En vain viitsi maksaa tai käydä harrastuksissa kun se on sitä, että pääsen ehkä joka 5. kerta paikalle kun miehellä venyy töissä tai on unohtanut ilmoittaa näkevänsä kavereitaan juuri samaan aikaan jne. On tyhmää maksaa harrastuksesta jonka joutuu perumaan niin usein ja harmittaa, että olen ihan pihalla kun pääsen niin harvoin ja muut useammin. Olennkyllä koittanut aloittaa harrastuksia muutamankin kertan lapsen syntymän kälkeen,

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   22.7.24 12:54:54

Useinhan se kaverittomuus johtuu siitä, että on itse jätetty pitämättä mitään yhteyttä omiin kavereihinsa kun on tehty siitä suhteesta ja miehestä (naiset tätä tekee, jos miehellä on ollut kavereita ennen suhdetta ne säilyvät suhteidenkin aikana) maailman keskipiste. Sitten kun mies kyllästyy moiseen riippaan (johon liittyy useimmiten myös kontrollointi ja vaatimus, että mieskään ei saisi käydä missään ja tehdä mitään ilman naista vaan naisen pitäisi olla koko maailman keskipiste ja kaikki tehdä yhdessä) ja pettää ja/tai jättää, naisella ei ole ketään ystävää kun itse aikanaan ei halunnut ja tarvinnut sellaisia kun oli se munmiesmiesmies. Miehellä edelleen on omat kaverit.

Itselläkin oli tuollainen kaveri, jolle kaverit kelpasi kun oli sinkkuna mutta heti jos oli edes jotakin säätöä, parisuhteesta puhumattakaan, ei kavereilla ollut mitään väliä. No meni naimisiinkin ja muutaman vuoden päästä erosi. Ei kiinnostanut vastata kun alkoi meidän entisten kavereiden puhelimet soida, eri asia jos olisi edes joskus pitänyt yhteyttä muutenkin kuin sinkkuna.

Lähettäjä: Kelpo 
Päivämäärä:   22.7.24 13:21:25

Jep jep, yhä kuulostaa sille, että sinut on tarkoituksella eristetty Laikku. Ei ne menot sattumalta osuneet niille päiville, kun sinulla oli sovittua menoa. Hyvähän se on kamnustaa harrastuksiin, mutta ei tehdä elettäkään, että moiset toteutuisi. Näyttääpähän vähän paremmalle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.7.24 13:31:40

"Useinhan se kaverittomuus johtuu siitä, että on itse jätetty pitämättä mitään yhteyttä omiin kavereihinsa kun on tehty siitä suhteesta ja miehestä (naiset tätä tekee, jos miehellä on ollut kavereita ennen suhdetta ne säilyvät suhteidenkin aikana) maailman keskipiste."

Tämä.

Jos mies taas on se, joka haluaa ettei nainen käy kavereiden kanssa missään tai aina sopivasti on jotakin "tärkeämpää" yhteistä tekemistä kun nainen on sopinut omien kavereidensa kanssa jotakin, niin sellaisen miehen kanssa ei olla. Varsinkin jos miehellä itsellään on vaikka mitä poikien iltaa ja harrastusta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.7.24 13:40:07

"Kyllä mies aina valittaa kun en harrasta ja kehoittaa tekemään jotain kodin ulkopuolella. En vain viitsi maksaa tai käydä harrastuksissa kun se on sitä, että pääsen ehkä joka 5. kerta paikalle kun miehellä venyy töissä tai on unohtanut ilmoittaa näkevänsä kavereitaan juuri samaan aikaan jne."

Tämäkin on ihan tarkoituksellista mieheltä. Kyllä aikuinen mies osaa kertoa menoistaan ja kunnioittaa kumppanin aikatauluja jos haluaa. Ei voi joka kerta "unohtaa". Mutta hänhän on antelias ja kiva mies, kun kerta sanoo, että voit harrastaa, vaikka käytännössä estää sen aina...

Lähettäjä: Kyllä 
Päivämäärä:   22.7.24 15:24:48

Mulla oli tilanne noin, että oli vaan se kumppani eikä yhtään kaveria. Mies hääti kaikki pois. Yritti katkaista mun välit myös vanhempiani, mutta siinä ei onnistunut.
Kun pääsin miehestä eroon, kavereita on löytynyt. Ne joihin mies vaati katkaisemaan yhteyden, ovat tulleet takaisin.
Onneksi meillä ei ollut lapsia.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   23.7.24 08:05:22

Kumppani ja lapset. Ei oikeestaan kavereita. Yksi tallikaveri mutta ei ketään kenen kanssa käydä tapahtumissa, pyytää käymään tms. Oon kyllästynyt pitämään yksipuolisesti yhteyttä kun toisella on vaikeaa vastata viesteihin ja ei itse ota yhteyttä.
Koen yksinäisyyttä mutta näin aikuisena on vaikea löytää kavereita

Lähettäjä: Apu 
Päivämäärä:   23.7.24 08:38:02

Sama tilanne kuin K:lla. Kaveruus tuntunut aina olevan yksipuolista ja sellaista ettei kukaan viitsi ottaa minuun yhteyttä, tulemaan luokseni kahville yms. Vaan aina kaikki asiat menneet näiden kavereiden mukaan. Lopulta olen kyllästynyt ja lopettanut yhteydenpidon. Opinnoissakin tuntuu, että vapaa-ajan yhteydenpito on sitä, että minulta pyydetään apua. Se on hassua, että minulta kaivataan apua, mielipiteitä, kokemusta asioista, mutta muuten sitten kiinnostus tuntuu olevan nollassa.

Lähettäjä: Hiljainen kylä 
Päivämäärä:   23.7.24 09:01:10

Olen kohtalotoveri. Kymmenen vuotta vailla muuta kuin perhe. Paras ystävä erosi miehestä ja lähti tältä kylältä. Eipä täällä oikein ole samanhenkistä ihmistä eikä nykyään ketään näe edes ulkona. Kaikki katselee kai telkkaa sohvalla.
Tykkään olla yksin mutta liika on liikaa varsinkin kun mies on liikuntaesteinen eikä enää oikein lähde mihinkään edes vähäksi aikaa muualle. Haluaisi kyllä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   23.7.24 10:35:58

Vain mies ja aikuinen lapsi. Mies paras ystävä, ei tarvetta ollut koskaan muuhun. Naimisissa 30 vuotta. Ikä 58.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 17:50:13

"Kyllä mies aina valittaa kun en harrasta ja kehoittaa tekemään jotain kodin ulkopuolella"

Tämähän on ihan oppikirjaesimerkki siitä miten hallita kumppania. Siihen kuuluu olennaisesti se, että sumutetaan tuolla tavoin, että saadaan aikaan illuusio vapaudesta.

Tuo on törkeää henkistä väkivaltaa. Kai olet taloudellisestikin alistettu?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.7.24 18:05:32

34-v. Asun mieheni kanssa ja perheeni on 700 km päässä. En koe oloani yksinäiseksi. Minulla ei koskaan ole ollut pysyviä kavereita. Olen oppinut tekemään asioita yksin. Ei ole kiinnostusta harrastaa mitään. Alkuun mies ihmetteli kun oon aina yksin mutta sittemmin tottunut siihen että olen vain tällainen.

Kaverisuhteet on työläitä kun yhteydenpito on jäänyt aina minun harteille. Sitten kun testaa, pitääkö nämä yhteyttä jos en ole se aktiivisempi osapuoli, niin eivät pidä. Tai ottavat yhteyttä silloin kun tarvitsevat minulta jotakin. Pärjään ilman kavereita.