Lähettäjä: muuttaa? 
Päivämäärä:   22.7.24 11:01:17

Miksi ihminen ajattelee, että kaikki vastoinkäymiset on omaa syytä tai että tekemällä jonkin asian toisin, se olisi mennyt hyvin? On kyse sitten työstä, eläimen koulutuksesta, harrastuksesta, parisuhteesta tai asunnonostosta, jos homma ei suju, on hankalaa tai epäonnistuu, sen jälkeen jatkuva pohtiminen ja itsensä syyttely, että jos olisin tehnyt niin tai en olisi tehnyt noin, niin SILLOIN se IHAN VARMASTI olisi sujunut hyvin eikä niin kuin nyt kun EN tehnyt niin tai noin vaan näin. Todella rasittavaa kuunnella ja varmasti ihmiselle itselleenkin ajatella ja syyllistyä noin.

Onko tuo jotakin lapsuuden traumaa, luonteenpiirre vai mitä? Mistä tuollainen johtuu ja voiko sille tehdä mitään, koska ainahan asiat voi tehdä monella tavalla eikä etukäteen voi tietää, onko jokin toimiva ja kaikki asioita ei edes saa toimiviksi vailla tekisi miten?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.24 11:27:22

Traumaoirehan se. Jos on aina kuullut olevansa syypää kaikkeen, sen internalisoi. Sitä myös alkaa syyttää itseään ennen kuin kukaan muu ehtii ja kuvittelee sitä vastuunkannoksi.

Toisaalta se on myös defenssi, koska jos uskoo että kaikki on omaa syytä, uskoo samalla myös että jos vain olisi parempi, mitään pahaa ei koskaan tapahtuisi kenellekään.

Lähettäjä: Liina-Kaisa-Maria 
Päivämäärä:   22.7.24 11:32:06

"Miksi ihminen ajattelee, että kaikki vastoinkäymiset on omaa syytä tai että tekemällä jonkin asian toisin, se olisi mennyt hyvin?"

Joskushan vastoinkäymiset ovat omaa syytä, mutta terveellä ihmisellä siitä ei tule sellaista reaktiota, että minä olen huono. Terve ihminen osaa ottaa asiat asioina ja tapahtumat ja teot tapahtumina ja tekoina.

Minua auttoi psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luona kävin juttelemassa pari vuotta. Ihan vain se, että sain huomiota ihmiseltä, joka asetti asioita mittasuhteisiinsa, paransi itsetuntoa. Emme me kaikesta samaa mieltä olleet, mutta siitäkin oli suuri apu, kun sain kokea, ettei erimielisyys tarkoita sitä, että minä olen huono vaan että se on vain erimielisyyttä.

Ihminen tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä tukemaan. Yksin on vaikea pärjätä.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   22.7.24 12:57:24

Syyllistävä kasvatustyyli lapsena. Narsistinen kumppani. Huono itsetunto, joka on seurausta molemmista.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   22.7.24 13:00:08

Kypsymättömiä ihmisiä on kahta tyyppiä: toinen syyttää kaikesta itseään, toinen kaikkia muita paitsi itseään. Yleensä nämä vielä kohtaavat toisensa ja se onkin sitten match made in heaven. Ja kypsymättömällä en tarkoita tässä mitään syytöstä, vaan sitä kuinka ihminen näkee ulkopuolisen maailman omien silmälasiensa läpi sen sijaan, että pystyisi tarkastelemaan sitä objektiivisesti.

Lähettäjä: ja 
Päivämäärä:   22.7.24 13:03:34

Jotkut vanhemmat "kasvattaa" lapsiaan jälkiviisaudella; jos et olisi mennyt sinne, ei olisi ollut asiaa x. Jos olisit tehnyt niin, asia x olisi sujunut, mutta nyt kun teit noin, se meni v tuiksi. Jos olisit ajatellut aikanaan, nyt ei olisi tätä ongelmaa.

Se, miten olisi pitänyt tehdä, olisi ollut vanhemman mielen mukainen toiminta. Tuolla tavalla yritetään saada lapsi tottelemaan ja tekemään kaikessa vanhemman tahdon mukaan, kontrollointia. Lapsesta tulee joko epäitsenäinen muiden miellyttäjä joka tarvitsee kaikelle vahvistuksen joltakulta muulta tai aloituksen kaltainen omia tekemisiään ja ratkaisujaan kyseenalaistava syyllistyjä, joka kyllä tekee itse mutta syyllistää itseään.