Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 17:26:14

nyt vielä aikuisenakin mielellänne aikaa hänen kanssaan, millainen äitinne oli lapsuudessanne ja nuoruudessanne?
Tiktokissa näin tätä kysyttävän ja tuon myrkyllinen äiti- keskustelunkin innoittamana haluaisin tätä kysyä.

Minä aloitan. Minun äitini oli kyllä huolehtivainen, mutta ei mikään leikkikaveri tai huviautomaatti (kuten -70-80 luvulla tuskin moni muukaan). Hän oli salliva, lempeä ja piti puoliani kun isäni mielestä en olisi tarvinnut esim. ratsastustunteja tai mopoa ja maksoi ne minulle. Hän ei koskaan puhunut minulle rumasti tai korottanut ääntään (en ainakaan muista sellaista), ei kironnut tai arvostellut eikä rankaissut. Pahin rangaistus minulle olikin se jos tiesin tehneeni hänet surulliseksi tai pettyneeksi. Nuoruudessa tein tyhmiä valintoja opiskelujen, parisuhteen ym suhteen mutta hän ei arvostellut, oli vain aina taustalla tukena jos tarvitsin.
Lapsilleni hän oli oikea mummi, antoi aikaa ja huomiota. Tultuani äidiksi itse suhteemme muuttui vielä läheisemmäksi, kahden aikuisen ystävyydeksi. Käytiin reissuilla ja monesti istuttiin viinilasin kanssa parantamassa maailmaa. Varsinkin eroni jälkeen hän oli monella tapaa
lapsilleni se toinen aikuinen perheessä. Tiesin aina voivani luottaa hänen tukeensa ja apuunsa, ja toisinpäin myös. Lasten kasvettua ja lähdettyä maailmalle suhde jatkui entistä enemmän ystävyytenä, voin sanoa että äitini oli yksi parhaista ystävistäni. Aina siihen asti kun hän tänä keväänä menehtyi. Sitä edelsi parin vuoden sairastelu jolloin minä pidin hänestä huolta, samoin lapsenlapset.

Olen itse pitänyt muutaman saman periaatteen lasteni kanssa. En ole haukkunut enkä puhunut rumasti. Vain heidän tekemisensä ovat ehkä olleet "tyhmiä", eivät he. Tässä olen ollut ehdoton. Tyhmyyksistä en ole raivonnut, keskusteltu kyllä on vakavasti. Olen muistuttanut heitä siitä että minun ainoa motiivini sanoa tai tehdä jotain on heidän parhaansa. Jos olen kokenut että minun pitää puuttua asioihin jotka heillä ovat menossa pieleen olen tehnyt sen kannustamalla, antamalla toisia näkökulmia ja keskustelemalla vaihtoehdoista. Kuten oma äitinikin, olen pitänyt huolen että he tietävät että minä olen valmis auttamaan jos tarvitaan. Ja että minun kotini on aina heille turvapaikka jos sellaista tarvitaan. Toistaiseksi ainakin meillä on hyvät välit, ja tuntuu että haluavat viettää aikaa kanssani vaikka ovatkin jo omillaan ja kumppanitkin löytyneet.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   21.7.24 18:18:31

En oikeastaan muista millainen äiti oli lapsuudessani. Oletettavasti ihan hyvä äiti, sillä en muista lapsuudestani yhtään negatiivista muistoa, joka olisi liittynyt äitiini. Sen sijaan minulla on isästäni vain pelkkiä huonoja muistoja...

Nuoruudessani äidilläni oli kaksi pientä lasta, joiden hoitoon nyt luonnollisesti meni suuri osa hänen ajastaan.

Aikuisiällä äiti on ollut hyvä äiti. Hänelle on helppo kertoa asioita, ei tuomitse eikä tuputa mitään neuvoja. Antaa tukensa ja hyväksyntänsä mitä ikinä päätän elämässäni valita tehdä.

Lähettäjä: hilma 
Päivämäärä:   21.7.24 18:26:05

Oma äitini on ollut aina kannustava, keskusteleva ja tukenut minua vaikeinakkn aikoina, siltikin tilaa antaen. Meille on aina kerrottu ja näytetty, että meitä rakastetaan. Tiedän että hänen oma äitinsä js lapsuutensa oli aivan kaikkea muuta ja äitini on siksi halunnut tarjota meille senkin edestä lämpöä mitä häneltä on omassa lapsuudessa puuttunut. Arvostan suuresti, että hän on katkaissut sen kylmyyden ja tunteiden piilottamisen kierteen.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   21.7.24 18:26:09

Äiti oli aina luotettava. Ei haukkunut, vaan tsemppasi ja ohjasi järkeviin tekemisiin. Aloitti ratsastuksen minun kanssa yhdessä. Vaikka tein joskus jotain tyhmää, ei huutanut, mutta ilmaisi olevansa pettynyt tai kertoi miksi ko. teko oli tyhmä tai vaarallinen ja muisti aina kertoa, että välittää minusta ja siksi meillä on rajat. Kun muutin kotoa, hän muistutti, että kotiin olen aina tervetullut, vaikka keskellä yötä. Samoin kaverini olivat aina meille tervetulleita. Hän muisti myös kehua ja keksiä jotain pientä kivaa ylläriä, jos itsenäisesti olin vaikka keksinyt siivota tai tehdä jotain muuta fiksua, ilman pyytämistä tai kehottamista.

Äidin kanssa on pitkä välimatka, mutta soittelemme päivittäin.

Lähettäjä: Säästökuuri 
Päivämäärä:   21.7.24 18:35:55

Ihana lukea tällaisia kuvauksia äideistä. <3

Oma äitini on täysin eri maata.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.24 18:37:49

Kateeksi käy.
Vaikka oma äitini oli lapsuudessani kunnollinen ja aina oli koti ja turva eikä mitään väärinkäyttöä, äitini ei osannut tukea eikä neuvoa ja oli varsin etäinen. Vihasi hevosia ja aina muisti siitä sanoa. Lisäksi kasvatti minut pelkäämään ja varomaan ihan kaikkea sen sijaan että olisi luottanut ja tukenut.

Aikusena moitti haukkui ja mäkätti, aina oli vika minussa. Pitää edelleen itseänsä huonompana ja laiskempana, lapsen asemassa(olen hyvää matkaa yli 40v). Lapsieni halusi pitävän enemmän itsestään kuin minusta, ja osasi joka ristiriitatilanteessa tulla hätiin niin että minä näytin huonolta ja hän hyvältä. Moittii taloani ja siivouksen puutetta, lasten kasvatusta ja kaikkea mahdollista.
Minä olen kiltti ja siedän tuon kaiken ja sitten karjun lapsilleni ja miehelleni kun asia v*tuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 18:42:36

Ehkä tässä olisi myös nyt vinkkejä niille äideille jotka haluavat tulevaisuudessa olla hyvissä väleissä lapsiinsa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   21.7.24 18:48:25

Äitini on voimanainen, jäi leskeksi nuorehkona. Teki ja harrasti omia juttujaan ja kannusti meitä lapsia löytämään oman tiemme. Äitini toi elämääni useampia minulle rakkaita harrastuksia - kirjallisuuden, ruoanlaiton, taiteet, kirjoittamisen ja luonnonläheisyyden. Hän myös kannusti kokeilemaan omia siipiään ja uskalsin kasvaa omaksi itsekseni pitkälti äitini ansiosta.

Kaksi äitini opetusta on erityisesti jäänyt mieleen:
"Tapaile ihmistä, joka ärsyttää sinua vähiten. Jatkossa jokainen asia ärsyttää monin verroin enemmän."
"Jos jätät koulun kesken, menet joko töihin tai opiskelemaan, kotiin ei jäädä makaamaan.".

Erinomaisia oppeja ja näillä on menty.

Lähettäjä: Bo 
Päivämäärä:   21.7.24 19:06:16

Ap, tuo oli niin kauniisti kirjoitettu sun äidistä. Juuri noin sen pitäisi ollakin. Olen iloinen sun puolestasi, millaisen äitisuhteen olet saanut kokea. Ja surullinen siitä, että olet hänet nyt menettänyt. Paljon voimia suruun, se on varmasti oma prosessinsa ja voi jatkua pitkäänkin ja pätkittäin <3

Jos on tuollainen äiti, niin eväät olla myös itse hyvä äiti, ovat erityisen hyvät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 19:06:20

Lapsena ja teini-iässä tuntui, että äidin huomiota sai hakea, mikä näkyy mun käytöksessä edelleen. Aina kun joku on käymässä, mulla on hirveä esittelyn halu. Se ei ole leuhkimista, vaan halu jakaa asioita jonkun kanssa. Äiti oli paljon poissa etenkin iltaisin, koska hän oli siivooja ja kävi paljon paikoissa, joissa työt oli pakko tehdä sulkemisajan jälkeen. Elettiin lamavuosia ja alkoholisti-isästä ei perheen elättäjäksi ollut, joten kaikki työ lankesi äidille. Toki mä ymmärrän tämän kuvion nyt ja nostan äidille hattua kaiken sen urakoinnin takia, enkä ole tippaakaan katkera. Vielä kun tälle omalle käytöstavalle osaisi tehdä jotain... :D

Myöhäisteini-iässä sairastuin masennukseen, josta en osannut puhua äidille, tai paljon kenellekään muullekaan. Parikymppisenä olin toksisessa parisuhteessa, joka päättyi miehen käydessä käsiksi ja silloin äiti oli ensimmäinen, jolle edes ajattelin kertoa.
Se puhelinsoitto muutti todella paljon meidän välisessä suhteessa. Äidin tuki siinä tilanteessa oli mittaamatonta ja sen jälkeen musta on tuntunut, että me voidaan puhua aivan mistä tahansa. Ei meillä varsinaisesti hankalat tai etäiset välit olleet sitä ennen, mutta jokin muutos siinä tapahtui ja ehdottomasti parempaan päin.

Näin keski-iän kynnyksellä olen tajunnut, miten samanlaisia me ollaankaan ja siksi varmaan teini-iässäkin oli niitä hankalia hetkiä. Koskaan en ole silti epäillyt, etteikö äiti rakastaisi tai etten olisi tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Äidin kanssa voi ihan hyvin viettää vapaapäivän niin, että toinen on kirjan kanssa sohvalla ja toinen kirjan kanssa kamarissa, ja illalla katsotaan telkkarista leffa tai tv-sarjaa, jossa on joku hyvännäköinen miesnäyttelijä. Eikä kumpikaan koe, että olisi pitänyt päivän aikana olla jotenkin sosiaalisempi tai tehdä jotain oikeaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 19:31:13

Bo, kiitos sanoistasi. Vaikka äiti oli eri ihminen viimeisinä aikoina, sairaus aiheutti vakavia fyysisiä oireita ja mm. sekavuutta, niin onhan tämä uuden elämän opettelua. Ilman sitä ystävää ja ihmissuhdetta joka on niitä elämän ainoita pysyviä ja pyyteettömiä. Ja nyt vasta oikeastaan ymmärtää miten hyvä äiti minulla on ollut. Monesti sairastellessaan äiti sanoi ettei minun tarvi häntä hoitaa tai olla hänen kanssaan "kun sinulla on varmaan muutakin". Ei tarvinnutkaan, mutta mitään muuta en halunnut kuin olla hänen vierellään. Onneksi sain tilaisuuden kiittää häntä ja kertoa miten tärkeä hän on ollut. Kuoleman hetkellä vielä sanoin hänelle etten olisi mitään ilman häntä.

Te joilla on vielä se menetys edessäpäin, sanokaa niitä asioita vaikka tänään. Se on äidille niin tärkeää kuulla olevansa kaikkea mitä ylempänä on kirjoitettu.