Lähettäjä: Sussiunakkoon 
Päivämäärä:   21.7.24 11:13:50

Tuossa on terapeuttien oma keskustelu (englanniksi) siitä, miten järjettömiin mittasuhteisiin terapiakulttuuri on paisunut. Terapioilla yritetään hoitaa kaikki ongelmat, vaikka ongelmien todellinen syy olisi esimerkiksi köyhyydessä tai työelämän epävarmuudessa ja paineessa.

Suomessakin tällainen ajattelu voi hyvin. Sen sijaan että katsottaisiin olosuhteisiin, katsotaan yksilöön ja vaaditaan yksilöltä sopeutumista ja ratkaisuja. Silti mikään ei ratkea vaan terapian tarve on suurempi kuin koskaan.

https://t.ly/AsX7Q

Lähettäjä: Sussiunakkoon 
Päivämäärä:   21.7.24 11:23:05

Yksi kommentti tuolta käännettynä:

"Yksi professoreistani sanoi, että sosiaalityöntekijät ovat kapitalismin ambulanssikuskeja. Ajattelen tätä paljon. Uskon, että terapia tai jonkinlainen terapeuttinen työ kuten selviytymistaitojen opettelu ja häpeän vähentäminen on hyvin tärkeää. Mutta 1) terapia ei sovi kaikille, 2) se ei ole taikuutta, joka pelkällä olemassaolollaan johtaa parempaan, 3) se ei varmasti ole lääke yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ihmiset tahtovat esittää sen tuollaisena pitääkseen asiat sellaisena kuin ne ovat, mutta ilman todellista yhteiskunnallista muutosta liimaamme vain laastareita ongelmien päälle."

Lähettäjä: .- 
Päivämäärä:   21.7.24 11:43:28

Totta! Epävarmuudessa, pienellä palkalla pitäisi jaksaa pysyä positiivisena. Jos ei pysty, niin terapiaan vaan. Varsinaista ongelmaa, eli yhteiskunnallisia epäkohtia ei korjata.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.7.24 12:26:01

Ei ole sairautta olla pärjäämättä pienin tuloin ja stressata siitä selviytymisestä + päälle päätteeksi modernissa aivopesu+ markkinointi +kulutusyhteiskunnassa ja sen olla ihmiselle liikaa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.7.24 12:29:16

Olen just tällä viikolla ajatellut tätä "kaikille terapiaa, kaikki terapiaan, kaikesta tarvitsee terapiaa" -ihmettä. En ole näemmä ainoa sitä ihmettelevä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.7.24 12:43:19

ähettäjä: *
Päivämäärä: 21.7.24 12:29:16

Olen just tällä viikolla ajatellut tätä "kaikille terapiaa, kaikki terapiaan, kaikesta tarvitsee terapiaa" -ihmettä. En ole näemmä ainoa sitä ihmettelevä.

Täysin samaa mieltä!!!!!!!!!!!!!

Lähettäjä: Naatti 
Päivämäärä:   21.7.24 13:49:46

Samaa mieltä aloittajan kanssa. Terapia on kaiken lisäksi aivan järjettömän kallis hoitomuoto. Terapia ei sovi kaikille ihmisille lähtökohtaisesikaan, ja tosiaan tuntuu että kulttuuri kannustaa ihmiset uhriutumaan terapeutin vastaanotolla eikä itsestä tarvitse kuitenkaan ottaa vastuuta.

Ja oikein käytettynä terapiasta voi toki olla hyötyä, mutta onnistunut terapia vaatii paljon myös potilaalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 15:05:04

Sepä se. Minä ravasin vuosikaudet terapiassa. Mutta kas kummaa miten masennus ja ahdistusoireet paranivat kun muutin pois kaupungista ja lähdin opiskelemaan uutta alaa ja jätin vielä raskaaksi käyneen miehenkin siinä mylläkässä.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   21.7.24 17:46:47

Jos joku haluaa hakea botoxit otsaryppyihin niin yleisin kommentti keskustelupalstoilla on kehotus mennä terapiaan jotta oppisi hyväksymään vanhenemisen.

Lähettäjä: soni 
Päivämäärä:   21.7.24 17:57:17

Lähettäjä.-
Päivämäärä21.7.24 11:43:28

Totta! Epävarmuudessa, pienellä palkalla pitäisi jaksaa pysyä positiivisena. Jos ei pysty, niin terapiaan vaan. Varsinaista ongelmaa, eli yhteiskunnallisia epäkohtia ei korjata.

Word!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.24 18:23:33

Tulen ehdottomasti komppaamaan tätä! Ja juuri tuo, että kuinka kallis terapiaprojekti onkaan - vaikka saisi kelan osakorvauksenkin. Silti terapian hinta nousee yksilölle itselleen korkeaksi ja voi helposti olla vuodessa 2000-3000e. Nimenomaan kelan korvauksen jälkeinen summa.

Sähköhoidon on huomattu olevan hyvinkin validi ratkaisu esim vakavaan masennukseen. Puolet(!!) masentuneista eivät hyödy lääkehoidosta. Sillä on myös ikäviä haittoja, kuten seksielämän täysi latistuminen (niin kuin masennus ei olisi tarpeeksi kova asia parisuhteelle, niin otetaan nyt vielä loputkin seksihalut pois ja annetaan kyvyttömyys saada orgasmia??) ja tunne-elämän latistuminen. Kokeilin kerran ssri-lääkitystä. Se latteus tunne-elämässä sai olon tuntumaan entistäkin turhemmalta. Olo oli mitäänsanomaton, vivahteeton. Aistin elämässä pieniä, hiuksenhienoja asioita, mutta lääkitys turrutti kaikelta siltä. Itkin normaalisti aina katsoessani esim synnytystä jossain ohjelmassa, se on kaunista ja siitä tulee aina tunteita suuntaan jos toiseen. Muutaman viikon lääkkeensyönnin jälkeen satuin katsomaan tällaista ohjelmaa, mutta tunne oli kuin olisin katsellut vaikka kaupan liukuhihnaa. Ei mitään tunnetta, siis. Se herätti.

Sähköhoito vaan on yhteiskunnalle kallista. Sitä ei tarjota kuin vasta äärimmäisissä tapauksissa ja monien lääkkeiden ja terapioiden jälkeen. Itsemurhayritysten jälkeen, luoja sentään.

Etenkin sähköhoidon ja terapian yhteinen vaikuttavuus on ilmeisesti ollut todella hyvää.

Lähettäjä: Sossu 
Päivämäärä:   21.7.24 19:21:00

Sossut ei anna terapiaa vaan sosiaalityötä. Terapiaan on eri koulutus. Mielelläni istuisin töissä pyörittäen peukaloita mutta kummasti niitä asiakkaita vaan tulee ovista ja ikkunoista, noin 90% ihan itse soittaa ja haluaa keskustella sossun kanssa että kaiketi ne siitä jotain hyötyy. Itse lähinnä mietin että on siinä pienet murheet joillakin ja syyhän löytyy ihan muualta kuin itsestään esim asunto menee alta, no meneehän se kun olet juonut, vetänyt huumeita, ostellut kaikkea kivaa tms kuin että olisi maksanut vuokran. Iso osa mt-puolen tyypeistä ei edes halua, tahdo kuntoutua koska se on heille edullisempaa eikä tarvitse tehdä töitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.24 00:05:13

Kukapa terapiassa haluaa kuulla, että sinun pitää itse tehdä omille asioillesi jotain: muuta, vaihda maisemaa, ole aktiivinen, koska yhteiskunta on mitä on.

Terapeutilta odotetaan jotain ihmeitä, vaikka se yrittää vain saada ihmisen toimintakysyiseksi reaalimaailmassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.7.24 01:31:44

Eiköhän tämä nykyinen terapiabuumi ole sitä, että keski-ikäiset ihmiset tukkii jonoja päästäkseen juttelemaan itsestään jollekin, joka jaksaa kuunella, koska kotona ketään ei kiinnosta ja kaverit voi oman kurimuksensa keskellä sanoa suoraan, että tee jotain, äläkä kitise.

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   22.7.24 04:29:22

Ei vika ole yhteiskunnassa, vaan yksilökeskeisessä kulttuurissa. Perhe ei tue eikä ole läsnä monille. Ei yhteiskunta ole sitä varten vaan perhe. Monissa maissa yhtriskunnan tukipilarit hyvin paljon heikommat, mutta perhe on kaikki kaikessa. Ihmisillä on jokin merkitys siten elämässään, olla tärkeä osa jotain yhteisöä, perhettä.