Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   19.7.24 22:57:47

Aina elämä ja arki ei ole sitä mitä ehkä haluaisi. Joku sanoo tähän, että "tee siitä sellaista". Noh, ei se aina noin yksinkeraisesti vaan mene. Paljon voi vaikuttaa mutta kaikkeen ei.

Miten oppia nauttimaan elämästä, hetkestä ja arjen pienistä asioista?

Lähettäjä: Mummotamma 
Päivämäärä:   19.7.24 23:02:13

Palastele sinun arki pienempiin asioihin. Löytyykö sieltä päivittäin mitään hyvää? Edes jokin pikku asia?

Mitkä asiat saavat sinut hyvälle tuulelle? Mitkä asiat saavat sinut hymyilemään?

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   19.7.24 23:09:56

"'Miten oppia nauttimaan elämästä, hetkestä ja arjen pienistä asioista?"

Olemalla kiitollinen kaikesta siitä mitä sinulla on.

Juokseva vesi, pääset suihkuun vaikka 5 kertaa päivässä, jääkaapissa on (edes jotain) ruokaa, sulla on ehkä auto joka toimii, ystävä jolle soittaa, lemmikki jota rakastaa? Puhtaita vaatteita kaapissa, pääset nettiin koska tahansa, luonto on käytettävissäsi kun haluat mennä lenkille...

Kun näitä oppii arvostamaan, elämästä ja arjesta alkaa nauttia ihan eri tavalla!

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   19.7.24 23:12:11

Ja lisäyksenä vielä: silloin kun on hauskaa, kivaa, ihanaa aikaa - niin nauti siitä täysillä!! Ota siitä kaikki ilo irti. Välillä kun tulee vaikeita hetkiä tai tylsiä ajanjaksoja niin muista, että nekään eivät kestä ikuisesti.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   19.7.24 23:30:43

Olen kyllä kiitollinen kodista, omasta tallista, hevosista, koirista ja miehestäni. Ystäviä on, mutta nähdään liian harvoin. Ei ole ketään ystävää, joka jakaa esim. tämän rakkauden eläimiin. Kaikki harrastaa muuta, perustaa perhettä, tykkää kauneuteen/ muotiin liittyvistä asioista jne. Ja minä olen yksin (miestäni lukuunottamatta) sellainen, joka tykkää ehkä enemmän muusta. Voi kun löytäisi vielä aikuisena ystäviä, jotka jakaa samoja ajatuksia.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   19.7.24 23:32:12

Ja sitten sen myötä arki tuntuu hölmöltä, kun olen niin yksinäinen. Vaikka rakastankin juuri miestäni, hevosia ja koiria yli kaiken. Monesti tunnen olevani ulkopuolinen, kun näen ystäviäni. Moni asia yhdistää, mutta ei silti tarpeeksi. Hankala selittää..

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   19.7.24 23:33:05

..plus työni on liian stressaavaa, mikä vaikuttaa arjessa jaksamiseen. Noh semmonen täältä tänään. Sori ja kiitos kun sain kertoa! :D

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   19.7.24 23:34:15

Päivämäärä19.7.24 23:12:11
Ja lisäyksenä vielä: silloin kun on hauskaa, kivaa, ihanaa aikaa - niin nauti siitä täysillä!!

^ yritän kyllä! Sitten alkaa usein se pohdinta että kohta tämä on ohi ja huomaan eläväni vaan odottaen seuraavaa kivaa juttua

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.7.24 23:41:20

Itsellä vähän samoja, mutta toisaalta eri mietteitä.
Lähinnä se, että elämä kuluu töihin! Se 37,5 tuntia viikossa on huomattavan paljon omasta elämästä.

Tykkäisin nukkua pitkään ja puuhastella kiireettä omia juttujani.
Tykkään kyllä työstäni, eli vika ei ole siinä. Turhauttaa vaan se runsas aika, joka menee vähän kuin hukkaan.

En pysty tekemään lyhyempää työviikkoa /vähempää töitä, koska sitten ei ole varaa tähän elämään, esim omaan hevoseen.

Eli joko on rahaa muttei aikaa, tai sitten on aikaa muttei rahaa.

Lähettäjä: ….. 
Päivämäärä:   19.7.24 23:41:42

Minulla auttaa, kun mietin historiaa. Kummasti on taas tyytyväinen elämän pieniin asioihin.

Mutta aina kaikilla on noita hetkiä, kun tuntuu vaikealta ja ei se haittaa! Tsemppiä, toivottavasti opit nauttimaan arjestasi, vaikkei se aina helppoa ole. Itse ajattelen, ettei arjen ja elämän kuulukaan olla aina helppoa ja mukavaa. Olen oppinut tykkäämään siitä, että selviän haastavista kausista.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   20.7.24 00:11:59

Näin hoitoalalla työskennellessä oppii kyllä arvostamaan ihan pieniä asioita. Näen kuitenkin töissä päivittäin hyvin sairaita ihmisiä ja esimerkiksi ihmisiä jotka ovat yrittäneet tappaa itsensä erinäisistä syistä. Ihmisten elämissä tapahtuu tosi rankkoja asioita, mistä minulla ei onneksi ole vielä suurempaa kokemusta. Itse koen olevani todella onnekas kun esimerkiksi saan harrasta eri urheilulajeja ja kroppa toimii. Pyrin siis joka päivä harrastamaan jotain liikuntalajia. Minulle yksi suurin intohimo on myös hyvä ruoka. Kaikenlaisten uusien vaikka kasvisruokien kokeilu on parasta. Ja yksi iloa aiheuttava asia on aamukahvin juominen. Lisäksi olen todella onnekas kun minulla on läheisiä ja perhettä. Monella tosiaan on asiat niin huonosti että minulla ei kyllä ole mitään varaa valittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.7.24 06:13:49

Aloittaja: sinulla on kaikkea ja olet kaiken keskellä yksin yksin yksin. Buhuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.7.24 06:17:21

Aloittaja on muidenkin tavoin vastuussa omasta elämästään. Eroa, myy hevoset ja puhu ystävien kanssa vaatteista ja meikeistä. Silloin ei tarvi ainakaan kitistä ystävien puutteesta ja yksinäisyydestä kaiken paljouden keskellä. Ja äkkiä pyöräytät muutamia kakaroita karkoittamaan yksinäisyyttä ja tyhjyyttä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.7.24 06:36:27

Minä olen ainakin aina tykännyt tehdä töitä. Nytkin oli pitkä kesäloma, ja jossain vaiheessa aloin jo kaipaamaan takaisin töihin. Saan töissä onnistumisen tunteita ja kiva päästä myös juttelemaan ihmisille.

Lempiasioita on ne kesäaamut, kun herään tosi aikaisin ja lähden koiran kanssa kävelylle. Sen jälkeen juon kahvit ja alan valmistautumaan töihin lähtöön. Talvella parasta on pimeällä koiran kanssa kävely, kun on satanut lunta ja lumi valaisee. Kaikki muut nukkuvat ja on ihanan hiljaista.

Hevoset ja ratsastaminen saavat mut unohtamaan kaiken muun ja keskittymään hetkeen. Kaikki lähimmät ystävätkin ovat hevosihmisiä ja olen heihin alunperin tutustunut hevosten kautta. Toki mulla on opiskelujen ja lasten kautta muitakin kavereita, mutta ei niin läheisiä sellaisia.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   20.7.24 08:28:12

Ei minulla ole kaikkea. En ole niin väittänyt.

Minulla on paljon ja olen siitä kiitollinen, kuten sanoinkin. Valitettavasti töissä kun on käytävä, jotta on varaa elää sitä elämää, mitä tahdon (hevoset, talo, koirat jne..) Mutta työ imee kaiken energian ja saa arjen tuntumaan puuduttavalta. Ehkä pitäisi vain ottaa se asenne, että teen työt töissä ja en mieti niitä vapaalla. Pitäisi ruveta heti töiden jälkeen tekemään jotain ihan muuta eikä pysähtyä pohtimaan sen enempiä.

En aio myydä taloa, hevosia enkä erota miehestä. Mistä moinen ehdotus nyt tuli? :D mikään noista ei ole ongelma.

Ja kyllä, vaikka minulla on paljon voin kokea silti yksinäisyyttä! Minulla ei esimerkiksi koskaan ole ollut ns. yhtä parasta ystävää, jonka kanssa kaiken jakaisin, olisin jatkuvasti tekemisissä jne. Ystäviä on, mutta usein nähdään porukalla missä tulee juuri se ulkopuolisuuden fiilis.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   20.7.24 08:46:29

Aloittaja, täällä yritetään siis kertoa sinulle että vaikkei sinulla ole kaikkea, sinulla on ihan tosi paljon.

Nauti siitä mitä sinulla on, älä keskity siihen mitä ei ole.

Itselläni on pitkälti sama tilanne, on mies, työ, oman unelman asuinpaikka, tärkeä harrastus, terveys, ok talous. Kavereita muttei sitä sydänystävää jolle kertoa kaikki. Suren sitä mutta yritän keskittyä kaikkeen tosi paljoon hyvään mitä on enkä yksinäisyyteen jota omat kyvyt eivät riitä muuttamaan.

Lähettäjä: Louisa 
Päivämäärä:   20.7.24 08:49:39

. Toivottavasti piste ei ollut tosissaan. Yksinäisyys ei parane sillä, että muokkaa itsensä toisten toiveiden mukaiseksi.

Oletko aloittaja koskaan laskenut paljon tekisi palkkaan lovea 80% työaika?
Voi olla, että yllättävän vähän. Voisiko jostain yrittää säästää, jotta se mahdollistuisi ja aikaa jäisi enemmän muuhun? Ehkä silloin elämästä löytyisi parempi tasapaino?

Ystäviä on vaikea päättää saada, mutta aina voi toivoa. Ja voi uskaltaa tehdä enemmän hyviä valintoja, jotka auttaa tässä elämässä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   20.7.24 08:54:17

Harvalla aikuisella on mitään ”yhtä syddänystävää”, koko ajatus on minusta aika lapsellinen. Ihmiset kasvaa ja muuttuu, perhetilanteet muuttuu, mielenkiinnon kohteet muuttuu. Elämä on näissä muutoksista luovimista ja sopeutumista. Itse harrastan koiria, toisin kuin yksikään läheisemmistä ystävistäni, mutta eipä tuo ole minua ikinä surettanut. Heidän kanssaan puhutaan töistä, ihmissuhteista, elämästä. Koiraharrastuksissa tapaan koiratyyppejä, joiden kanssa puhutaan koirista. Minusta tämä on rikkautta.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   20.7.24 09:00:59

X, onko tosiaan näin? Uskoisin ettei syvempi ystävyys aikuistenkaan kesken ole mitään tuhottoman harvinaista. En itse tuomitse ystävyyden halua lapsellisuudeksi. Tai lapsellisuutta edes mitenkään pahaksi, ei se puoleen. Jokainen halutkoon mitä itselle tärkeäksi tuntuu, tässäkin voi antaa vinkkejä kauniisti eikä dissata toisen tunteita.

Koiria harrastan itsekin ja siellä on laaja kaveripiiri. Harva on silti sellainen jolle heti kertoo itselle isot asiat, varsinkaan yhtään koirajuttujen ulkopuolelta. Tai ainakaan ajattelee että ne heitä isommin kiinnostaisivat.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   20.7.24 09:02:18

"Aloittaja, täällä yritetään siis kertoa sinulle että vaikkei sinulla ole kaikkea, sinulla on ihan tosi paljon"

Vastasin tähän, kun sanoin että minulla ei ole kaikkea enkä ole niin väittänytkään:

"Aloittaja: sinulla on kaikkea ja olet kaiken keskellä yksin yksin yksin. Buhuu"

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   20.7.24 09:06:52

Ei ystävyyden halu ole lapsellista, vaan ajatus siitä, että pitäisi olla se joku ”yksi paras”. Se on ikäänkuin oman kopion hakemista, mikä on aika itsekeskeinen ajatus. Silloin juuri kieltäytyy näkemästä niitä ystäviään ”oikeanlaisina”, koska he eivät ole mielestäsi täydellisiä. Puhuvatkin vääristä asioista.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.7.24 09:16:37

Nykyään luksusta on rauhalliset aamut. Olen aina vihannut herätyskellon käyntiin hälyyttämää aamukiirettä. Aamuvirkun puolison avulla en juuri koskaan kuule koko herätyskelloa arkenakaan, vaan saan heräillä rauhassa puolison aamutoimien vaimeisiin ääniin kuin viikonloppuisin. Reippaaseen aamutoimille nousemiseen motivoi aamutee, jonka puoliso tuo minulle vuoteeseen, eli pitää ehtiä käydä kylppärissä ennen kuin tee on valmis, niin pääsee nauttimaan sen vielä peiton alla ja voi rauhassa löhniä siihen asti, että on aika siirtyä työpöydän ääreen. Etätyössä myös siirtymä tietokoneelle on rauhaisa, kun ei tarvitse ihmetellä säähän sopivia vaatteita ja auton kaivamista hangesta.

Päivän aikana nautin ikkunasta avautuvista näkymistä ja kodin sisustuksesta, työpäivän jälkeen puolison seurasta. Nautin hyvästä ruuasta.

Illalla nautin kuumasta suihkusta ja pehmoisista lakanoista, puolison unisesta tuhinasta.

Koitan noihin hyviin asioihin kiinnittää huomiota, sillä työ todellakin imee kaiken elämänilon ja vie kyvyn innostua tekemään mitään. Työttömäksi heittäytyminen sulkisi liian peruuttamattomasti vaihtoehtoja tulevaisuudelta, mutta toisaalta maailma ei juurikaan tarjoa mitään ostettavaa tällä tulotasolla, että edes raha motivoisi. Omasta hevosesta on turha haaveilla, jos töiden jälkeen ei saa aikaiseksi edes varata ratsastustuntia, ei ihan riittävää motivaatiota. Leipominen voisi kiinnostaa ja kaikenlaisiin herkkuihin voisi helposti käyttää rahaakin, mutta yhtään mitään ylimääräistä taas ei istumatyöläisenä vaan voi syödä lihomatta holtittomasti, joten sepä sitten siitäkin ilosta.

Ja kaverit... kaikilla on ihan omat kuviot, kiireet ja huolenaiheet. Osa asuu useiden satojen kilometrien päässä, osalla kalenteri pursuaa omia ja lasten harrastuksia, osa on niin uppoutuneita omiin murheisiinsa, ettei heitä tavoita. En koe ongelmaksi muiden erilaisia mielenkiinnon kohteita, mutta on harmi miten vähän aikaa ihmisillä käytännössä on. Olen tyytyväinen jo siihen, jos ylipäätään onnistutaan näkemään porukalla, aivan sama mistä mahdollisesti epäkiinnostavasta kaikki muut haluaa keskustella. Osaan sujuvasti olla mukana monissa sellaisissakin keskustelunaiheissa, joihin en olisi koskaan törmännyt ilman lähipiirin kiinnostusta aiheeseen ja kuuntelen oikein mielelläni selostusta vaikka täydellisen primerin metsästyksestä ihan siitä ilosta, että kaveri on valmis investoimaan rajallista aikaansa ja energiaansa minun tapaamiseen. Arvostan kavereitani sellaisina kuin he sattuuvat olemaan, sen sijaan että haikailisin juuri kanssani samoin kaikesta ajattelemista, mutta ei sekään kyllä sosiaalista elämää takaa.

Lähettäjä: B 
Päivämäärä:   20.7.24 09:17:28

Mä saan ihan äärettömän paljon voimaa luonnosta, asun siksi keskellä metsää yksin. Se on mulle se miten nautin arjesta, menen ulos. Jos jaksan touhuta, touhuan mutta jos en niin vain kuuntelen hiljaisuutta tai lintujen laulua.

Oikeesti, ei tarvii mitään enempää.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.7.24 09:20:32

Kyllä kaikki lähtee siitä, että viihtyy itsensä kanssa. Jos ei viihdy, on huonossa seurassa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.7.24 09:35:30

"Oletko aloittaja koskaan laskenut paljon tekisi palkkaan lovea 80% työaika?"

Progressiivisen verotuksen ansiosta -20% työaikaa on karkeasti pyöristettynä vain n. -10% nettopalkkaa. Kaikki työnantajat ei kuitenkaan lyhennykseen suostu ja toisaalta joissain työpaikoissa palkanmaksutapa ja työjärjestelyt johtaa siihen, että lyhennetyllä työajalla päätyisi vaan tekemään palkatonta työtä. Lyhennetty työaika kannattaa ehdottomasti hyödyntää aina, jos siihen on realistinen mahdollisuus.

"Yksinäisyys ei parane sillä, että muokkaa itsensä toisten toiveiden mukaiseksi."

Itseasiassa koko ihmiskunta on kautta aikojen pyörinyt hyvin pitkälti sen mukaan, että oppimalla käyttäytymään yleisesti hyväksytyllä tavalla ei tule suljetuksi yhteisön ulkopuolelle kuolemaan viluun ja nälkään. On hyvin hento raja missä kohtaa kulloisissakin olosuhteissa muiden miellyttämisen priorisointi menee liian pitkälle. Nykyisen kulttuurin yksilökeskeisyys osaltaan vähentää sosiaalisuutta juuri siksi, että kaikkia ei ole pakottettu samaan muottiin ja selvästi iso osa ihmisistä, kuten aloittajakin, kaipaa hyvin äärimmäistä samanlaisuutta kokeakseen itsensä sosiaalisesti hyväksytyksi ja hyväksyäkseen muut omaan lähipiiriin. Mitä heikompi perusturvallisuuden tunne, sitä tiukemmin vaaditaan yleistä yksimielisyyttä ja heittäydytään "me vastaan muut"-moodiin. Vain äärimmäisessä yläkylläisyydessä elävät vakaat yhteisöt sietää ja arvostaa monimuotoisuutta ja erilaisuutta kokematta sitä uhaksi.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   20.7.24 09:37:02

N, tuo on varsin tosi. Eikä ihan helppo aina toteuttaa jos luonnostaan näin ei ole. Onko sinulla vinkkejä miten työstää tuota?

Lähettäjä: Lime 
Päivämäärä:   20.7.24 10:22:54

Veikkaan, että vain hyvin harva ihminen oikeasti nauttii työstään. Kyllä suurin osa käy siellä ihan vaan rahan takia, ja jos tulisi 5 miljoonaa tilille, ei edes katsoisi työpaikkaan päin.

Itse teen 40-tuntista työviikkoa ja kyllä se on paljon. Mua ei kiinnosta jos jotkut jaksaa tehdä 50-60 tuntia viikossa, mutta mä en jaksa. Juuri ja juuri tuo 8 h viitenä päivänä viikossa menee... kun on pakko.

Tuntuu niin turhalta tuhlata elämästään melkein 1/3 töihin, kun silti joutuu kituuttamaan. Tähän joku sanoo että no opiskele parempi ammatti - ai miten? Ei ole varaa heittäytyä opiskelijaksi eikä tosiaan jo olemassaolevan työn ohella JAKSA.

Ainoa vaihtoehto on vain selviytyä työpäivistä ja nauttia sitten 200 % vapaa-ajalla olosta.

Lähettäjä: ***** 
Päivämäärä:   20.7.24 10:39:40

Mulla on ollut aiemmin tuo, että odotan vaan seuraavaa kivaa juttua, jonka on aina pitänyt olla joku isompi juttu (tyyliin reissu jonnekin, niin että niitä ei ole ihan joka viikko). Samoin huomasin joskus että eläin kaikki sunnuntait niin, että mietin jo että huomenna taas alkaa työt ja tänään ei voi sen takia tehdä oikein mitään ja pitää olla vähintään iltapäivästä asti kotona "valmistautumassa työviikkoon".
Sitten jossain vaiheessa havahduin siihen, että elämä on aika kurjaa jos arki on jotain pakkopullaa ja niitä kivoja juttuja tapahtuu vaan harvoin, ja että ihan turha sitä seuraavaa työviikkoa on odottaa koko sunnuntai, tulee se sieltä vastaan ilmankin.

Isoin vaadittava muutos on omassa ajattelutavassa, kun pitää opetella siihen että ymmärtää nauttia niistä pienistä kivoista hetkistä sen sijaan että odottaa aina jotain isompaa ja parempaa, tai että harmittelee sitä mitä ei ole. Kannattaa aloittaa siitä, että miettii mitkä asiat ovat niitä jotka voivat ihan perus arjessa tuoda iloa ja nautinnon hetkiä, ja sitten miettiä mitä pitää tehdä että niitä saa lisättyä päiviinsä. Ja etenkin alkuun pitää varmasti ihan tietoisesti myös opetella pysähtymään niihin hetkiin.
Niiden kivojen juttujen ei tarvitse olla mitään isoja, vaan oikeasti sellaisia pieniä kivoja asioita. Itsellä näitä voi olla esim. kirjan lukeminen omalla terassilla riipputuolissa, sauna, kävelylenkki luonnossa, iltatee takkatulen ääressä, joku peli yhdessä miehen kanssa, jne. Ja toki näiden lisäksi tykkään myös omista harrastuksistani ja niihin lähteminen on kivaa.

Isosti oma elämä on kuitenkin omista valinnoista kiinni. Jos tuntuu että ei ikinä ehdi tehdä mitään kivaa kun kaikki menee vaan sen pakollisen rumban pyörittämiseen, pitää miettiä, mitä siitä pakollisesta voisi hoitaa toisin jotta aikaa vapautuu myös kivoille asioille.

Lähettäjä: zam 
Päivämäärä:   20.7.24 11:05:43

Mä olen muutaman yllättävän elämänkäänteen jälkeen pyrkinyt muuttamaan arjen omannäköiseksi. Teen ihan minimimäärän töitä jotta saan sen verran euroja jotka pakollisiin maksettaviin asioihin menee.

Meidän perhe elää omassa talossa maalla, mahdollisimman pitkälti omavaraistaloudesssa. Arki on tahdiltaan leppoisaa, mutta fyysisesti rankahkoja tehtäviä on paljon. Mulle omien perustarpeiden täyttäminen omalla työllä ja tekemisellä on äärettömän palkitsevaa ja tyydyttävää, koen olevani onnellinen ja tyytyväinen. Kotona on työt, harrastukset, intohimot ja viihteet. Kuormitun paljon vilkkaasta sosiaalisesta kanssakäymisestä, ja olen rajannut sitä oman hyvinvoinnin vuoksi. En myöskään ole sosiaalisessa mediassa, ja ruuduille meillä annetaan vain vähän aikaa.

Olen huomannut että kun elää niukemmin ja tiukemmin, hyviä asioita alkaa arvostaa aivan eri tavalla. Asiat voi ottaa ja käsitellä yksi kerrallaan. Yritän panostaa kavereita ja ystäviä tavatessa tapaamisten laatuun ennemmin kuin niiden määrään. Vaikka tapaamisia olisi harvakseltaan, haluan olla niissä läsnä, valmistautua huolella ja tehdä niistä merkityksellisiä.

Haluan oppia koko ajan uusia asioita ja käytän arjessa päivittäin aikaa taiteen tekemiselle - se on minulle myös harrastus, intohimo ja osin lisätyökin: saan teosteni myynnistä vähän rahaa.

Näin minä nautin elämästäni ja arjestani.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   20.7.24 11:14:46

Olen terve samoin läheiseni. On katto päänpäällä, ruokaa ainakin jotakin joka päivä, puhdasta juomavettä,

Lähettäjä: Teija 
Päivämäärä:   20.7.24 11:17:30

Yksinkertaista: siten, että joka päivä teen vapaa-ajalla jotain mistä tykkään. Oli se sitten lukemista tai uimista tai ruuan laittoa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   20.7.24 12:54:39

I: Elän arvojeni mukaista elämää, teen mitä tykkään enkä mitä minun odotetaan tekevän siksi, että olen nainen, tietyn ikäinen ja tietyt rajoitteet omaava. Tämä on kaukana pelkkään omaan napaan tuijottelusta ja pakonomaisesta onnen etsimisestä, joista tutkitustikin tulee vain huono olo. Minun tärkeimpiä arvojani ovat luonnon ja eläinten hyvinvointi, enkä voi näiden enkä muidenkaan asioiden eteen mitään tehdä, jos en ole kunnossa. Tästä puolestaan seuraa, että minun on pidettävä itseni kunnossa (ne rajoitteet ovat hidaste, ei este) ja tämä tarkoittaa kuntoilua, terveellistä ravintoa (kasvisravinto kohdallani) ja itseni suojelemista toksisilta ihmissuhteilta. Kun olen kunnossa ja jaksan tehdä itselleni merkityksellisiä asioita, tykkään itsestäni, viihdyn nahoissani ja voin hyvin. Kenenkään kanssa en oikeastikaan osia vaihtaisi, minä ”vanha” (yli 60) nainen.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   20.7.24 18:58:58

Asuuko aloittaja syrjäseudulla, onko kaikki hevoset kotipihassa? Missäpäin suomea?
Itsellä tilanne elämässä että olis niiin kivaa päästä vaan käväsemään tallilla pienesti puuhastelemassa.
Etkö käy hevosten kanssa missään valmennuksissa tai missään jossa vois törmätä myös saman henkisiin ihmisiin?

Omalla kohdalla kans arki vähän pyörii paikallaan ja kovasti töitä tehden että se olis taas yhtä onnea päivästä toiseen :)

Lähettäjä: nnnnnn 
Päivämäärä:   20.7.24 20:56:17

Jäin puoli vuotta sitten eläkkeelle ja elämä on parasta ikinä. Kun olen vielä terve ja hyväkuntoinen, yritän nauttia siitä koska tiedän ettei se ikuisesti ole niin. Avioliittoa on takana 40 vuotta, lapset parhaita ja heillä elämä kunnossa, maailman ihanimmat lapsenlapset, kiva hevonen jonka kanssa on yhdessä vanhennuttu, mukava kesämökki, kiva koti, paljon ystäviä joista moni myös eläkkeellä.

Kun tietää että alkaa olla jo elämän loppusuoralla, niin osaa arvostaa jokaista hyvää hetkeä.
Teen vapaaehtoistyötä vanhusten (mua vanhempien) kanssa ja myös sairaaloissa. Kun kohtaa ihmisiä joilla todella vaikeita sairauksia ja ongelmiakin, arvostaa kaikkea hyvää joka itsellä on.

Ja ymmärrän että koska vaan voi sattua jotain, siksi arvostan tätä hyvää arkea.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   21.7.24 08:00:08

Aloittaja tässä. Itä-Suomessa. Hevoset on omassa pihassa eikä käydä valmennuksissa/kilpailemassa (sellainen ei kiinnosta minua). Tallilla käy sukulaiseni lapsensa kanssa silloin tällöin, mutta hän on vähän lapsensa myötä ns. "pakotettuna" hevosihminen, eikä oikeastaan niin kiinnostunut aiheesta. Muita tallilaisia ei ole ja mitään julkista paikkaa en tästä haluakaan. Siis että täällä kävisi porukkaa pörräämässä miten haluaa tallilla, sen vaihtuvuuden ja hälinän takia alunperinkin halusin vuoratallilta pois omaan rauhaan. Vanhat tallikaverit jäi aikanaan taakse, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja ostin tämän oman tallin/talon/tilan. Hetki pidettiin yhteyttä, mutta sitten se vaan jäi.

Olen myös intovertti, eli en ole mikään aktiivisin tutustumaan uusiin ihmisiin. Nämä ystävät, kenestä kerroin, on lukioaikaisia. Maailman ihanimpia ja rakkaimpia, mutta tosiaan porukalla nähtäessä olen usein ulkopuolinen. Minulla olisi hevoset kenestä jutella, he juttelevat uusimmasta kauneusboksin sisällöstä tms. Eikä se tee heistä huonoja eikä heidän tarvitse minua miellyttää (kuten joku varmaan ajatteli). He ovat ihania ja on meillä kaikkia yhdistäviä puheenaiheitakin! Joten älkää liian kirjaimellisesti ottako tuota yhtä esimerkkiä. Hankala selittää, mutta hevosmaailmasta/eläimistä tykkääviä ystäviä ei ole elämään jäänyt ja se harmittaa. Lapsuuden heppakaverit lopetti tämän harrastuksen yläasteella ja minä jatkoin. Aikuisiän tallikaverit sitten tosiaan jäi vaan matkasta.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   21.7.24 08:07:17

Ja tosiaan itsellä veikkaan, että työ rajoittaa minua liiikaa. Iso vastuu, iso stressi (ajoittain). Sitten kun olen tunnollinen, teen vähän siinä sivussa joskus työjuttuja kotonakin, vaikka pitäisi vaan jättää ne sinne töihin. Se auttaisi jaksamaan arkea ja nauttimaan. Nyt esim olen lomalla ja aivan eri fiilis touhuta hevosten ja koirien kanssa, kun mikään ei kiristä ja purista taustalla. Mutta tämä on niitä, mitä joudun opettelemaan. Joku kysyikin tuota osa-aikaisuutta niin ei ole meillä mahdollista se, selvittänyt olen. Eri asia toki, jos olisin esim pienen lapsen takia osa-aikaisena, sehän olisi pakko järjestyä. Mutta lapsia ei ole eikä hetkeen ainakaan tule. Joten täyttä työaikaa on tehtävä. Työelämän sovittamista muuhun elämään pitää yrittää minun parantaa. Työ ei saisi näin paljon haitata ja ahdistaa muuta elämääni. Työtä on kuitenkin tehtävä, jotta minulla on varaa ylläpitää tätä unelmaani hevosista/tallista/maalla asumisesta :)

Ja jottei kukaan ymmärrä väärin, niin nautin kyllä elämästäni hevosten, koirien ja mieheni kanssa. Olen toteuttanut yhden unelmani ja siitä olen kiitollinen. Kun vaan vielä saisi oman jaksamisen ja arjen rullaamaan niin, että osaisi nauttia kunnolla eikä murehtia töitä, ajoittaista yksinäisyyttä jne. Ja ei elämä voi murheetonta olla ja pieniä nämä murheet on. On minulle tapahtunut pahojakin asioita, mutta ne ei tähän liity (kun kumminkin tulee joku sanomaan että mitä valitat siinä) :D

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   21.7.24 08:18:02

JA ennen kun joku tulkitsee väärin niin kyllä meidän tallilla saisi käydä :D mutta en ole tätä mitenkään mainostanut ja esimerkiksi naapurin lasten täällä ramppaamiseen piti jo heti alussa puuttua. Tulivat tallille pörräämään kun ei oltu kotona ja se ei meille sopinut. Suuttuivat sitten siitä niin, että eivät tulleet enää ollenkaan, mutta meidän kotona mennään meidän säännöillä :)

Olisi kivaa löytää joku aikuinen hevosista kiinnostunut kaveri, jonka kanssa jutella, nähdä ja toki saisi täällä käydä niin usein kun haluaa (jos ei ole esim omaa hevosta). Mutta joo, se siitä. Ehkä joskus löydän vielä jostain sellaisen. Pitääköhän laittaa joku ilmoitus jonnekin :D vitsi vitsi

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   21.7.24 08:58:09

Työ kuuluu olennaisena osana ihmisen elämään, ei se ole "hukkaan mennyttä" aikaa vaan sitä elämää ihan itseään.

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   21.7.24 09:09:22

No: en ole sanonutkaan, että työ olisi hukkaan mennyttä aikaa? Enkä niin ajattele. Töissä on käytävä ja pidän työstäni kyllä. En vaan pidä siitä, että työ syö myös paljon vapaa-aikaa ja jaksamista vapaalla. Siinä olisi siis opeteltavaa, että näin ei kävisi jatkuvasti.

Lähettäjä: Sumutar 
Päivämäärä:   21.7.24 09:12:39

Yritän olla tietoisesti läsnä ja arvostaa ympärillä olevia ihania asioita kuten lapset, perhe, eläimet, luonto, koti, puutarha ja oma rauha.

Pysähdyn nauttimaan pionin tuoksusta, kahvinkeittimen porinasta ja kahvin tuoksusta.

Kirjoitan muistettavat asiat pöytäkalenteriini ja säästän sillä muistikapasiteettia ja epämääräiseen stressaamiseen kuluvaa aikaa. Ei tarvitse miettiä onko unohtanut jotain, katsoo kalenterista ja se siitä.

Lähettäjä: Sylvia 
Päivämäärä:   21.7.24 09:41:18

Mä tunnistan tuon ajatuksen siitä, että haluaisi jakaa elämäänsä samanhenkisen ystävän kanssa. Itse muutin miehen perässä maalle 15v sitten elämään unelmaani, mutta tosiaan tuo yksinäisyys hevostellessa vei siitä unelmasta aika paljon pois. Tuo ilmoitus ei ole mitenkään tyhmä ajatus, itsekin olen etsinyt aikanani hevosteluseuraa esim Facebookissa tai muissa kanavissa ja löytänytkin ihania ihmisiä kanssani ratsastamaan. Ihmisten elämäntilanteet muuttuu, ja kaverit tässä on välillä vaihtuneet, mutta olen löytänyt myös pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa harrastaa. Ehkä oleellista on ollut, että on täytynyt suhtautua avoimin mielin ja olla lannistumatta, vaikka joskus ei natsaakaan tai ekat tyypit on kadonneet kuin tuhka tuuleen. Nyt olen vuokrannut työtä vastaan yhden tallipaikan ihanalle nuoremmalle, parikymppiselle tytölle jonka kanssa on ollut tosi kiva harrastaa, itsekin löytää taas vanhaa innostusta takaisin :)

Jos ystävystyminen on toiveissa, niin olen huomannut, ettei kannata vuokraajaa maksua vastaan etsiä, koska silloin helposti suhde jää jotenkin vähän erilaiseksi. Ei sillä, tänne korpeen on vähän vaikea maksavia vuokraajia etsiäkään, mikä aluksi tuli pk-seudulta muuttaneelle yllätyksenä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.7.24 11:01:34

No kyllähän työ kuuluu elämään, mutta on se myös vähän hukkaan mennyttä aikaa.
Etenkin kun teet töitä ulkopuoliselle, joka kerryttää siinä omaisuuttaan, nostaa osinkoja ja kunnon palkkaa, sekä lomailee kun itse haluaa.

Sinä saat sen saman palkan aina ja olet töissä sen 37,5 h viikossa.
Lomia on rajattu määrä ja saat pitää ne sitten kun työnantajalle sopii.

Kyllä omassa elämässä tekisin mieluusti paljon muutakin kuin vaan töitä, jos olisi taloudellisesti mahdollista.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   21.7.24 13:46:39

Sylvialle, mua kiinnostais tällainen hevostelu. En oo vaan ehtinyt mitään ilmoitusta mihinkään väsätä, tallille mieli tekisi takaisin harrastukseen kiinni asteittain, asun vain Etelä-Pohjanmaalla, niin aloittaja on aika kaukana ja siitä samalla olis kiva saada juuri hevoshenkisiä ystäviä tänne uudelle seudulle joiden kanssa tehdä asioita :)

Lähettäjä: uiugiug 
Päivämäärä:   21.7.24 13:55:01

Mun mielestä ihminen tekee valinnan jos siinä vaiheessa kun muuttaa jonnekin takahikiälle. Koska siinä valitsee myös sen jonkinlaisen yksinäisyyden. Varsinkin jos muuttaa kylälle, josta ei tunne ketään. Koska sua pidetään siellä ulkopuolisena vaikka asuisit 20 vuotta. Vaikka olis mies ja lapsetkin, voi olla tosi yksinäistä.

Mutta siis valintoja nämä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.24 14:12:09

"Koska sua pidetään siellä ulkopuolisena vaikka asuisit 20 vuotta."

Maaseudulla on tosiaan vielä voimissaan tämä, että vain syntyperäiset ovat varsinaisia asukkaita ja vieraampien maakuntien kasvatit ikuisesti vähän ulkopuolisia.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   21.7.24 16:23:15

"
"Koska sua pidetään siellä ulkopuolisena vaikka asuisit 20 vuotta."

Maaseudulla on tosiaan vielä voimissaan tämä, että vain syntyperäiset ovat varsinaisia asukkaita ja vieraampien maakuntien kasvatit ikuisesti vähän ulkopuolisia."

Maalla asuessani en kyl tämmöseen törmänny. Otettiin mukaan kyllä, itsestäkin varmasti kiinni että onko sosiaalinen vai ei, ehkä. Mut siinä mielessä joo, maalle kun muuttaa niin eihän siellä ole niin paljoa mistä "valita" niinkuin kaupungeissa

Lähettäjä: Ei omalla tätä 
Päivämäärä:   21.7.24 19:35:45

Joo kyllä tietoisesti halusin maalle muuttaa pois kaupungin hälinästä ja pois vuokratallilta, missä porukkaa tuli ja meni. Minä ja hevonen oltiin siellä molemmat stressantuneita, kun tallikaverit vaihtui ja oli paljon väkeä. Nyt maalle muuttaessa omassa tallissa mahdollista pitää useampaa hevosta sillä rahalla, mitä maksoin yhden tallipaikasta aikonaan. Naapureidenkaan kanssa meillä ei kauheasti ole yhteistä, kun muut on tässä lähellä vanhempaa väkeä verrattuna meihin. Yhden vähän nuoremman naapurin kanssa hetki pidettiin yhteyttä, mutta taisi yhteydenpito loppua siihen kun ei hänelle myyty maita :(

Ehkä joskus vielä sattuu löytymään joku, joka haluaa olla kaverina ilman muita isompia oletuksia!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 21:42:19

Harjoittelemalla. Monesti me harjoitellaan vaan sitä miten ikävää kaikki on, sääkin on mitä on ja yhy vttu yhyy.

Harjoittele olemaan tyytyväinen, iloinen ja kiitollinen sen sijaan. Ihanaa kun sataa ja ilma puhdistuu. Pysähdy hellimään lemmikkiä, leivo kaikessa rauhassa pullaa, mieluiten sovussa jonkun toisen kanssa. Vaihtele arkireittejäsi ja kulkuneuvoja. Jos liikut julkisilla, jää edellisellä pysäkillä ja kävele kotiin, katso tunnistatko kaikki pientareen kasvit, lähteekö tieltä metsäpolkuja, mitä puita metsässä kasvaa.

Kiitollisuusharjoitusten kautta on kaikkein helpoin varmaan lähestyä elämän hyvyyttä. Kirjaa joka ilta 3 kpl asioita joista olet kiitollinen. Lämpimästä kodista, siitä että muistit uusia kirjaston lainat ajoissa, siitä että sinulla on astioita mitä tiskata.

Jooga ja meditointi toki muutenkin auttaa myös karsimaan sitä kaikkea ylimääräistä. Elämä ja onnellisuus on hyvin helppoa ja se on meille kaikille mahdollista, olla onnellinen.

Jos jotain ihan perustason opusta kaipaa niin kannattaa Ilkka Koppelomäen Onnelisuusminuutti lukaista, ehkä muuttaa ajattelua. Tai mennä hänen luennolleen/valmennukseen.