Lähettäjä: Miehen pojan poika 
Päivämäärä:   19.7.24 22:19:19

...joka vie niin kokonaisvaltaisesti oman arvon, että tekee mieli kuolla?

Tämä on oman itsetuhoisuuteni perusvoima, enkä tiedä, mitä sille voisi tehdä, kun terapiaankaan ei ole rahaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 22:25:38

Aloita vaikka lukemalla Patricia DeYoung - Chronic Shame.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 22:37:24

Kyllä, hyvin paljon. Kiitos vanhemmille vaan.

Itsemyötätunto on paras ase tuota vastaan, ja aiheesta on paljon kirjallisuutta.

Hyvä että olet löytänyt ongelman juuren! Sääli että se on todella viheliäinen parannettava, mutta ei ollenkaan mahdoton.

Lähettäjä: Miehen pojan poika 
Päivämäärä:   19.7.24 22:43:35

"Itsemyötätunto on paras ase tuota vastaan, ja aiheesta on paljon kirjallisuutta."

Itsemyötätunto ei oikein auta, koska häpeä luo jatkuvaa alisuoriutumista ja syrjäytymistä, joka luo lisää häpeää.

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   19.7.24 22:44:38

Pienestä pitäen, koko ajan :(

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.7.24 07:14:31

Mieti ihan itse, mikä sen häpeä aiheuttaa, jos kyse on vain yhdestä ihmisestä. Miksi takerrut häneen, onhan maailmassa muitakin ihmisiä?

Lähettäjä: Giu 
Päivämäärä:   20.7.24 08:15:17

Eikös tää aloittaja ole taas sama tapaus joka kitisee tilannettaan vähän väliä tänne. Terapia eikä mikään muukaan ei kelpaa kun kuolee häpeään niin paljon koko ajan ettei muista ajatella muuta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.7.24 08:52:32

Noup.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.7.24 09:03:13

Kyllä, taistelen tämän kanssa. Olen löytänyt keinoja päästää irti, mutta se kokoajan yrittää hyökätä, valppaana pitää olla. Aloittaja, kiitos aloituksesta! Et ole yksin. Olet yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa, löydä vahvuutesi ja lahjasi, joissa suoriudut hyvin, elä elämää omana itsenäsi, olet aarre.

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   20.7.24 10:02:54

Todennäköisesti tuo on varhaislapsuudessa muodostunut ydinkokemus maailmasta. Minun lukusuositukseni on Juha Klaavu - Lapsuuden kehityksellinen trauma.

Itseäni on (hieman erilaisessa tilanteessa tosin) auttanut ainakin alkuun sellainen mielikuvaharjoittelu, että muistelen lapsuudesta todellisia tilanteita, joissa minua ei vanhempieni toimesta kohdeltu kunnioittavasti, ja sitten muutan tilanteen kulkua mielikuvassani astumalla itse aikuisena minänä puolustamaan, lohduttamaan ja suojelemaan muistikuvan lapsiminääni. Ihan siis esim vien lapsiminäni pois vanhempien riitatilanteesta ja kerron lapsiminälleni, että rakastan tätä ja olen hänen puolellaan, vaikka vanhemmat juuri nyt riitelee keskenään. Lisään siis muistoon sen, mitä olisin lapsena tarvinnut siinä tilanteessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.7.24 10:11:16

En koskaan. Sanon vain että toivoisin ettei kukaan muukaan kokisi. Varmasti se johtuu juuri kuten sanottu, jostain ikävästä tapahtumasta tai tapahtumista varhaisemmissa kehitysvaiheissa.

Tälläisen ns siltä osin normaalin näkökulmasta ajatus voimakkaasta häpeästä, kun ei ole edes mitään erityistä tehnyt, tuntuu tosi oudolta. Vaikka se on varmasti kokijalleen aivan todellinen tunne. Mutta sanon vaan siis ulkopuolisen näkökulmasta, että syytä lamauttavalle häpeälle ei ole, sellaisten joiden pitäisi moista kokea, kyky ylipäätään hävetä ei luultavasti ole ollenkaan olemassa. Tsemppiä. Muut ihmiset tuskin ajattelevat sinusta samalla tavalla kuin itse ajattelet. Mokailutkin on aivan inhimillisiä ja sallittuja, kuuluvat elämään ja monesti tekevät elämästä vähän värikkäämpää joten niitä ei ole syytä edes karttaa.

Lähettäjä: ´` 
Päivämäärä:   21.7.24 12:15:45

Tällaisen häpeän vuoksi lopetan hoitosuhteeni. Ei ole mitään järkeä istua vain hiljaa, kun ei pysty puhumaan.

Aluksi pystyin, mutta mitä enemmän olen puhunut, sitä suuremmaksi häpeäni on kasvanut. Nyt en pysty enää mihinkään.

Toinen ongelmani on se, etten uskalla myöskään enää kohdata lääkäreitä, joten minun vaihtoehdokseni jää itsemurha. Täytyy vain päästä pois.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   21.7.24 12:21:07

Puhutko nyt siitä, että yhtenään koet häpeää isoista ja pienistä asioista? Siihen auttaa se, että ymmärtää ettet ole muiden elämän keskipiste (ja tämän sanon hyvällä)

Vai tarkoitatko yksittäistä tapahtumaa, joka on niin Järkyttävän hävettävä, että olet lamaantunut täysin? Siihen voisi auttaa jopa kriisiapu, jos tilanne on tuore

Lähettäjä: ´` 
Päivämäärä:   21.7.24 12:25:50

"Puhutko nyt siitä, että yhtenään koet häpeää isoista ja pienistä asioista?"

Oma häpeäni ei liity suoraan mihinkään asioihin tai tapahtumiin. Se on pikemminkin kokemus täydellisestä omasta arvottomuudesta, joka johtaa päätelmään, ettei minulla ole oikeutta elää.

Tilannetta tietenkin vaikeuttaa se, että mikään ei ole nyky-yhteiskunnassa halveksutumpi kuin syrjäytynyt sossuloinen. Työttömyydestään kärsivät häpeää myös monet perustasapainoiset ihmiset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.7.24 12:29:14

Häpeääni on auttanut usko Jumalaan Hänen tahtonsa ei ole, että häpeät itseäsi, hänhän itse loi sinut. Samalla on hyvä tiedostaa myös pahan olemassaolo tässä maailmassa, se on selkeästi Raamattuun kirjoitettu. On paha, joka yrittää kaikin ovelin keinoin hyökätä, murentaa, aiheuttaa epävarmuutta ja alemmuudentunnetta, erityisesti heissä joita Jumala kutsuu. Isä meidän-rukous on hyvä, siinä Jeesus tuo selkeästi esille anteeksiannon itseä ja yhtälailla muita kohtaan jltka ovat loukanneet. Menneen voi antaa mennä, tulevaisuus on loistava. Jeesuksen nimi on voimakas ase joka päivä kaikessa. Itse en ole hyvä, mutta Jumala on.