Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:30:01

Kaksi lasta ja kolmas tulossa. Päivät tuntuvat pitkiltä miehen ollessa töissä. Ystävillä ei juurikaan lapsia ja avoimessa päiväkodissa käydään satunnaisesti (paitsi kesällä), mutta sekin tuntuu vähän väkinäiseltä melko introvertti kun olen.

Muita jotka olleet pitkään kotona? Mikä auttoi jaksamaan? Mielelläni pidän lapset kotona, mutta valehtelisin jos väittäisin etten ole yksinäinen ja väsynyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.7.24 15:31:57

No mites olisi vaikka ehkäisy?? Mikä hitto siinä on, että tarttee niitä muksuja hankkia vaikka on väsynyt??

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:33:23

Kiitos vinkistä. Pikkulapsivaihe ei kuitenkaan kestä ikuisesti.

Lähettäjä: Nohomemama 
Päivämäärä:   19.7.24 15:34:22

No miten olis päiväkoti???

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.7.24 15:34:24

Missä päin asut? Minkä ikäiset lapset? Kuinka pitkää päivää isä tekee? Onko tukiverkkoa?

Lähettäjä: L. 
Päivämäärä:   19.7.24 15:35:05

Hienoa kun olet valinnut kotiäitiyden,lasten on hyvä kasvaa kaikessa rauhassa.
Tsemppiä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.7.24 15:36:03

No mee töihin. Ei siellä kotona ole pakko olla jos on niin väsyttävää. Kumma että tarttee vielä se kolmaskin hommata. Joku on niin laiska, että jaksaa hädin tuskin hoitaa sen yhden, joku hoitaa ongelmitta viisi. Ei me voida sua muuttaa.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:39:05

Ehkä muotoilin sitten mielestäni asiallisen viestin huonosti. Lähinnä ajattelin mitä muiden kotiäitien päiviin kuuluu? Mitä lasten kanssa touhutaan?

Jaksaa ihmetyttää aikuisten ihmisten ulosanti...

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:40:35

Lapset ovat 4 ja 2 v ja Uudellamaalla asutaan. Mies tekee ihan perus 8h päivää + matkat. Tukiverkkoja on jonkin verran.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 15:41:19

Ap:n ensimmäisellä ja viimeisellä kysymyksellä on aika suuri ero. Kannattaa heti kysyä sitä mitä on tarkoituskin kysyä.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   19.7.24 15:41:56

Ihania vastsuksia, se että on tylsää ei taida olla ihan sama kuin että ei jaksa...
Itse olin kotona 6 vuotta, mies teki onneksi vuorotyötä ja oli kotona jo klo 14. Päivät olisi olleet kyllä todella pitkiä jos olisi tullut kotiin vasta 16-17 aikaan.
Me käytiin kerhoissa, lenkillä, mun vanhemmilla, puistossa. Kerhoista löytyi myös puistoseuraa. Itse en paljon muuta keksinyt ja päivät oli välillä pitkiä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:43:56

Kiitos Maija. Niin juuri.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   19.7.24 15:44:15

Minulla sama. Meillä auttoi paljon että jatkoin tallilla käyntiä, se lohkaisi ison osan jokaisesta päivästä. Me käytiin vauvan ollessa ihan pieni paljon myös erilaisissa harrastuksissa, muskaria, uintia yms. Niissä kun on ohjattua tekemistä, ei ole mikään pakko väkisin seurustella muiden kanssa mutta voi jos haluaa.

Me ostettiin vuosilippu läheiseen eläintarhaan ja käydään siellä parin viikon välein. Vuosiliput on usein aika edullisia siihen nähden mitä yksi käyntikerta maksaa. Meillä on tavoitteena joka päivä käydä ainakin yhdellä pidemmällä vaunu lenkillä ihan oman kunnonkohotuksen takia, joskus mennään ihan lähialueilla, joskus ajetaan eri paikkoihin ihan vaan kävelyä varten. Ja joskus mennään ostoskeskukseen ihan vaan niin että haahuillaan ympäriinsä, käydään ehkä kahvilassa (jos vauva nukkuu, minä saan lukea rauhassa) ja joissain ostoskeskuksissa on myös leikkipaikkoja joissa vähän vanhemman vauvan voi päästää ryömimään ja tutkimaan ympäristöä.

Mutta jos vaan mitenkään mahdollista, yrittäisin etsiä edes yhden ihmisen jolla olisi saman ikäinen vauva, on kiva kun voi vähän jakaa taakkaa kun toinen ymmärtää ja saman ikäisen kanssa usein samanlaiset aktiviteetit toimii. Tosin olen minä käynyt paljon vaunulenkeillä ihan lapsettomien kavereiden kanssa ja tallilla juurikin vauva on kantorepussa mukana. Eli tavallaan oma elämä jatkui enemmän tai vähemmän ja vauva kulkee mukana joko repussa tai vaunuissa ja nykyään toki enemmän ja enemmän kävellen.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   19.7.24 15:46:50

Ja pisteelle: kyllä, muotoilin huonosti. Se ei mielestäni silti oikeuta töykeisiin vastauksiin. Kai sekin kertoo, ettei muillakaan mene sen kummemmin. Jokainen oirehtii tavallaan

Lähettäjä: Aina kotona 
Päivämäärä:   19.7.24 15:52:08

Meillä siivotaan ja leikitään silloin kun lapset ovat hereillä. Lapset osallistuvat mielellään siivoiluun, etenkin pienemmät. Tykkään, että koti on aina tiptop, kun siellä vietetään paljon aikaa. Sitten leikin lasten kanssa, nyt kesällä ollaan tietysti pihalla lähes koko ajan. Siellä saatan lukea kirjaa tai vaan katsella lasten leikkiä.

Lasten nukkuessa luen ja kirjoitan omaa kirjaa tai teen töitä. Meillä on säännölliset päiväunet tai ”lepohetki”, jolloin kaikki tekevät jotain omaa hiljaista hommaa. Käytännössä kuitenkin lapset ovat niin pieniä että nukkuvat.

Ruuanlaitto vie myös paljon aikaa, teen ruuat aina itse. Saatan aamulla valmistella koko päivän ruuat helposti tehtäviksi, tai viikonloppuna valmistella ruuat pakkaseen. Syödään aina koko perhe yhdessä, mies toki on lounasaikaan poissa.

Kolme kertaa viikossa on ”toimintaa”, eli perhekerhoa, uintia jne. Osallistutaan myös seurakunnan toimintaan. Siellä saa aikuiskontakteja. Kaveriperheitä tavataan lisäksi kerran-pari viikkoon. Muita tukiverkkoja ei ole.

Itsekään en oikein ymmärtänyt, onko aloittajan ongelma tylsyys vai jaksaminen?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.7.24 15:57:28

Eikös kotiäitien aika mee ruokaa laittaessa ja siivoamisessa sekä pyykkäämisessä? :D Ainahan näistä vitsaillaan ettei kotona muuta ehdi tehdäkään kun tenavat sotkee ja saa olla jälkiä siivoamassa ja pyykkiä pesemässä koko päivän ja sitten mies valittaa kun kotona on sotkuista eikä akka oo mitään saanut aikaiseksi päivän aikana vaikka koko päivän ollut kotona. :D

Lähettäjä: Äippäliini 
Päivämäärä:   19.7.24 16:14:30

Mä opetin nelivuotiaan kirjoittamaan, kauppalistaa tekien. Samalla annoin kaksivuotiaalle tarpeeksi hankalia palapelejä. Vauva meni siinä helposti.
Pahvilaatikosta tehtiin telkkarikehys, josta höpöttivöt omia ohjelmiaan ja lauloivat.
Pöydän alla oli ikuinen maja ja kotileikki, remonttihuoneen seinään sai piirtää ja lattialle oli maalattu "liikennematto".
Ruuan tein itse, siinä meni aikaa, kaikki nukkui päiväunia.
Kävimme "puuhakerhossa" kaksi kertaa viikossa.
Meille syntyi vielä neljäskin ja kotona olin 12 vuotta.
Elämäni parasta aikaa!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.7.24 16:20:14

Mä en ole ollut kotiäitinä kuin ensimmäisestä lapsesta kolme vuotta, minä aikana syntyi toinen lapsi. Menin töihin kun toinen täytti 9 kk.
Mies oli sitten kahdella kotiäitinä siihen asti kun toinen täytti 3 vuotta.
Meillä molemmilla on päivä rytmi oli:
Kasin aikaan aamupesut- ja puurot. Koti siistiksi. Siis petaukset ja pyykinpesu päälle.
Lasten kanssa ulos.
Sisään noin klo:11. Lounas lämmitykseen, ja syönti. Lapset päikkäreille lukuhetken jälkeen.
Päikkärit noin tunnin-puolitoista.
Sillä välin päivällisen valmistus uuni- tai keittokuntoon, ja muuta kodin puuhaa.
Päikkäreiden jälkeen välipala, ja ulos tai seurakunnan perhekerhoon, tai vaikka kirjastoon tai kauppaan, tai minne ikinä nyt pitikään mennä.
Tämän jälkeen pieni ulkoilu, ja päivällisen tekoon.
Lapset osallistuivat kotihommiin ikätasonsa mukaan, tai leikkivät keskenään.
Sitten toinen vanhempi tulikin jo kotiin, ja syötiin päivällinen.

Lähettäjä: Aina kotona 
Päivämäärä:   19.7.24 16:20:57

Ja tuo 4v+2v on ihan paras kombo. Ulos vaan ja luontoon, lapset keksivät siellä vaikka mitä ja siinä oikeasti latautuu. Vaikeimpina päivinä itsekin kerään koko sakin ja mennään vaan ulos niin helpottaa.

Mikä arjessa tuntuu raskaalta? Paljonko saat unta? Miten päiväsi nyt kuluvat?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 16:23:32

"Jaksaa ihmetyttää aikuisten ihmisten ulosanti..."

Päävikaiset raivovelat täällä mellastaa joten jälki on sen mukaista :D

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   19.7.24 16:24:46

No tylsyys ja raskaana kokeminen voi hyvinkin mennä käsi kädessä. Itse koin etenkinalle 6kk ikäisen lapsen kanssa olemisen kyllä tylsäksi kun hyvin vähänkään se vauva tekee. Ja ei, mua ei kiinnosta ihmetellä jokaista uutta ilmettä koko päivää kun lapsi vaan on. Samaan aikaan koin raskaana sen että koko ajan tarvitaan, koko ajan kosketaan ja koko ajan pitäisi puhua (olen lapsen ainut suomenkielinen kontakti vieraskielisissä ympäristössä eli mahdollisimman paljon pitäisi yrittää sanoittaa kaikkea koko ajan). Tämän takia meillä ratkaisu olikin just kerhot, talli ja mahdollisimman paljon normaali elämän jatkuminen.

Katotaan miten käy jos hankitaan toinen, silloin toki lapsista on seuraa toisilleen. Ensimmäisen kohdalla kun sitä puolta ei ole vaan täytyyerikseen etsiä virikkeitä koska kotona kyllästytään heti. Ei mulla ainakaan onnistu ruoanlaitto tai siivoaminen pitkiä aikoja kun lahkeessa roikkuu kitisevä yksivuotias koko ajan. Hetken saa helpotusta kun pistää kantoreppuun mutta sitten hetken päästä taas kitistään kun nyt pitäisi päästä lattialle.

Ja silti vaikka on rankkaa ja tylsää molempia samaan aikaan, kyllä yleisesti ottaen on ollut sen verran kivaa että en minä tuota poiskaan antaisi

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   19.7.24 16:33:43

Kun odotat kolmatta, niin koita löytää odottajien faceryhmästä samassa tilanteessa olevia. Itse löysin paljon ystäviä tuolloin ja kiva, kun on lapsilla samamikäisiä kavereita ja itsellä vertaistukea. Mene mukaan kaikkiin perhekerhoihin yms., sieltä voi löytyä seuraa. :)

Lähettäjä: Aina kotona 
Päivämäärä:   19.7.24 16:55:35

Nelipiste, meillä on yksivuotiaana ollut kaikki lapset jo aikalailla siivouksessa ja ruuanlaitossa mukana. Lajittelemassa pyykkiä, ojentamassa narulle laitettavia, ”viikkaamassa”. Ruokaa laittaessa testimaistajina, leikkineet kipoilla ja lusikoilla, auttaneet kaatamaan jne. Ainoa mitä ei oikein voi tehdä on paistaminen ja keittäminen. Eikä ne toki aina koko aikaa jaksa, mutta kuitenkin.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   19.7.24 17:06:08

“ Nelipiste, meillä on yksivuotiaana ollut kaikki lapset jo aikalailla siivouksessa ja ruuanlaitossa mukana. Lajittelemassa pyykkiä, ojentamassa narulle laitettavia, ”viikkaamassa”. Ruokaa laittaessa testimaistajina, leikkineet kipoilla ja lusikoilla, auttaneet kaatamaan jne. Ainoa mitä ei oikein voi tehdä on paistaminen ja keittäminen. Eikä ne toki aina koko aikaa jaksa, mutta kuitenkin.”

No tuota tässä on yritetty. Mutta kun lapsi haluaa koko ajan nähdä, mitä aikuinen tekee. Jos on liian kaukana esim syöttötuolissa, kitisee heti. Jos antaa maisteltavaksi palasia, ne menee suuhun ja kanfen sekunnin päästä lentää olan yli lattialle ja sitten taas kitistään jotain muuta. Jos ottaa lähemmäksi niin lentää lattialle joko meidän ruokatarpeet tai yrittää laittaa sormet veitsen terän alle. Eli haluaa kokeilla ja osallistua hirveällä vaihdilla mutta ei yhtään ikätasollen sopivalla tavalla. Pyykkien laittamisessa ja tiskikoneen täyttämisessä tää on hyvä kun koneet on lattiatasolta eli pystyy osallistumaan koko ajan mutta valitettavasti noi on niitä nopeimpia hommia. Samoin siivoamisessa joku imurointi onkin kiva, sitä lapsi tykkää tehdä yhdessä mutta heti kun pitäisi käyttää yhtään mitään siivousaineita tai järjestettävä tavara on lapselle sopimatonta, alkaa kitinä kun ei saa koskea ja maistaa ihan kaikkea mitä äidin kädessä on. Ja nimenomaan äidin kädessä, ei toimi että lapsella olisi oma vastaava tavara vaan jos minä pidän jotain kädessä niin nimenomaan se pitäisi saada

Lähettäjä: Aina kotona 
Päivämäärä:   19.7.24 17:12:26

Nelipiste, lapsi tarvitsee vaan enemmän huomiota ja tavaroita. Joku lusikka ja kippo jolla voi sekoittaa, leikkiveitsi ja pehmeää leikattavaa. Myös se että vaan ojennat lapselle jonkun vastaavan tavaran ei auta, vaan se pitää oikein yli-innokkaasti sanallistaa ”tässä on sulle tällainen muki ja lusikka, voisitko vähän vatkata siinä kermavaahtoa sillä aikaa kun äiti tekee taikinaa”. Ja jutella koko ajan. Tällä keinolla on meidän yliaktiivisinkin jaksanut 45-60min kerrallaan.

Ja sitten koko ajan ottaa enemmän lasta oikeastikin mukaan juurikin sekoittamaan. Kestää kauan ja sotkua tulee, mutta niin se lapsi oppii.

Lähettäjä: Kps 
Päivämäärä:   19.7.24 18:18:40

Meillä on 3,5v ja 1,5v ja kyllä tää vaan on ihan parasta aikaa, vaikka ehdottomasti myös raskasta ja kuormittavaa, etenkin taloudellisesti. Nyt pikkuhiljaa lapset alkaa leikkiä myös keskenään, vaikka siinä kääntöpuolena on se, että myös kinaaminen lisääntyy koko ajan.

Tosi monesti mulla on puhelimesta kuulokkeilla radio tai äänikirja. Siis nappikuulokkeilla, yhdessä korvassa kerrallaan. Se on oikeasti iso osa jaksamista, kun välillä tulee musiikkia, ja välillä ne samat tutut äänet kertoo "aikuisten juttuja". Meilläkin kaikki kotityöt hoidetaan lasten nukkuessa, ja päikkäriaikaan nyt tänä vuonna oon opiskellut ammattitutkintoa verkossa ja tehnyt etänä töitä vanhaan työpaikkaan. Sekin auttaa, että on välillä jotain oikeasti haastavaa ajateltavaa, lasten hoito kun on aika fyysistä varsinkin pienten kanssa.

Nyt jo ahdistaa ajatuskin syksystä, kun molemmat lähtee osa-aikaisesti hoitoon ja itse menen töihin. Ärsyttää se aamujen kiire, kun on tiettyyn aikaan ehdittävä johonkin, vaikka lapset käynnistyis kuinka hitaasti. Ja se, kun on koko päivän pois kotoa, niin se kotitöille ja lasten kanssa olemiselle jäävä aika on TODELLA LYHYT, verrattuna tähän kokopäiväiseen kotona olemiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 18:25:46

Puolensa kaikessa, itse nimenomaan en tee päikkäriaikaan kotitöitä ellei ole ihan pakko vaan silloin rentoudun, katson telkkaa, nukun. Auttaa jaksamiseen tosi paljon.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   19.7.24 18:57:35

Ensinnäkään lasten kanssa ei touhuttu kaiken aikaa. Lapset olivat mukana tavallisissa töissä: pyykinpesussa, siivouksessa, ruuanlaitossa. Varsinkin viimeksi mainitussa olivat innolla mukana, ja leipoivat. Maalla oli paljon puuhaa kotiäidilläkin. Tähän aikaan vuodesta lähdettiin metsäretkelle, poimimaan marjoja.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   19.7.24 19:58:30

Aina kotona: tiedän kyllä teoriassa että tuo toimii ja jossain määrin meillä sitä toteutetaankin, ongelma vaan on siinä että kun ei luontaisesti yhtään ole sellainen ihminen että koko ajan olisi äänessä ja hupsuttelisi niin se on henkisesti tosi kuormittavaa. Eikä sitä silloin pysty tekemään kamalan pitkiä aikoja. Myös jatkuva kielen vaihto väsyttää kognitiivisesti. Niinpä meillä tehdään ruokaa mutta mahdollisimman nopeasti ja sitten tosiaan lähdetään muskariin, puistoon, tallille tms jossa voin jopa nauttia lapsen kanssa olemisesta.

Kylpeminen on muuten meillä suosittu aktiviteetti myös, usein pistän kylpyammeen pohjalle ihan vaan viisi senttiä vettä, siinä lapsi läpsyttely ja leikkii mielellään pitkään. Jos ei ole kylpyammetta, olen nähnyt ihmisten muotoilevan puhallettavan ammeen suihkukaapin sisälle esimerkiksi

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.7.24 21:40:54

Oi se oli ihanaa aikaa kun oltiin lasten kanssa kotona. Koti pysyi kunnossa kun koko ajan tehtiin jotain kotihommaa, ulkoiltiin, käytiin muskarissa, vauvajoogassa, uimassa, tavattiin kavereita lapsineen, leivottiin, tehtiin pitkän kaavan kautta ruokaa jne. Kaikki päivät oli kivaa, rentoa touhua täynnä. Eli aloittaja, erilaisia aktiviteetteja vaan kokeilemaan!