Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 15:08:24

Näitä keskusteluita on vuosien varrella ollut paljon täällä. Surullista kyllä, minäkin joudun elämään nykyään tälläisen paineen alla. Muita?

Olen 24v, en ole ikinä ollut kiinnostunut lapsien hankinnasta. En lapsena tykännyt edes leikkiä kotia missä olin äiti. Arvostan äitejä ja ymmärrän miksi he ovat iloisia. Tykkään kyllä lapsista mutten koe, että edes persoonani olisi hyvä äidiksi. Olen herkkä, välillä äkkipikainen ja sellainen, että elämä jo 2 aktiivisen kissankin kanssa on välillä todella raskasta minulle. Suhteen alussa keskutelimme mieheni kanssa tulevaisuudesta, ja hän sanoi, että lapset ei ole ehdoton hankinta hänelle mutta kertoi että hän on ainoa mahdollisuus saada äidilleen lapsenlapsia, koska muut sisaruksensa eivät halua lapsia.

Olen lapsesta asti kertonut äidilleni, että en ole kiinnostunut äitiydestä. Minulla on isoja unelmia oikeastaan vain itselleni ja nykyään miehelleni (5v ollaan oltu yhdessä). Äitini on taas koko elämänsä kertonut, että mielipiteeni vaihtuu vielä.

Nyt 24v lapsienhankinta paineet tulee vähän joka ovesta. Mieheni äiti kuoli äkillisesti vuosi sitten ja sen jälkeen tuntuu, että mies haluaakin lapsia ihankuin äitinsä kunniaksi. Hän ei ikinä puhu, että itse haluaa lapsia vaan aina mainitsee äitinsä ja siitä, miten hän on perheen ainoa mahdollisuus saada suku jatkamaan. Olen kysynyt, että haluatko lapsia äitisi takia vai itsesi, josta hän hieman loukkaantui. Minusta tuntuu, ettei miehenikään ihan aidosti halua lapsia vaan elää äitinsä toiveen alla sokeasti.
Oma äitini vielä kertoo lisäksi, että olisi jo valmis mummoksi. Sadat kerrat kun olen hänelle kertonut, etten ole kiinnostunut äitiydestä, on ne mennyt kuuroille korville. "Kyllä sinä haluat lapsia et vaan tiedä sitä vielä". Hän myös vihjailee, että myynissä on mitä milloinkin kivoja poneja, jotka sopisi lapselle..

Ahdistaa oikeastaan aika paljonkin, että kaksi maailman tärkeintä ihmistä pistää painetta näinkin isoon asiaan, joka muuttaisi maailmani täysin lopullisesti. Minulla on niin paljon unelmia hevosiin liittyen, matkustamiseen, eläimiin ja erilaisiin harrastuksiin sekä uraan ettei lapselle vaan ole tilaa tai joudun luopumaan asioista, jotka on minulle paljon tärkeämpiä.

Olen viimeaikoina käynnyt läpi millaista lapsiarki olisi. Näen kivoja asioita siinäkin, mutta en niin paljoa, että haluaisin omia lapsia. Olisi täydellistä, jos lapsen voisi ottaa kerran viikoksi hoitoon, tehdä kaikkea kivaa ja sitten antaa muualle. Kummitädiksi olisin sopiva. Mutta äidiksi en. Ja kuten mainitsin, koen että persoonani ei kestä herkkyyteni ja paineen alla äkkipikaisuuteni takia äidiksi. Muita jotka kärsii samasta asiasta?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.7.24 15:11:37

Ympäristö kohdistaa yksilöön ihan kaikenlaisia paineita. Kannattaa opetella elämään omaa ja omannäköistä elämäänsä ja olla välittämättä muiden odotuksista.

Lähettäjä: Juu tuota 
Päivämäärä:   18.7.24 15:12:12

Olet vasta 24, älä ota paineita asiasta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.7.24 15:12:41

Kärsin nuotempana paljonkin samasta ja etenkin ex-anopille ärähdin aiheesta useammankin kerran. Joskus totesin yliuteliaalle kollegalle, että en voi saada lapsia ja kyselyt loppui hänen osaltaan siihen.

Nyt olen 40 v, kukaan ei enää kysele, että milloin hankin lapsia. Hyvä niin.

Lähettäjä: Nisu 
Päivämäärä:   18.7.24 15:12:55

Onpa ikävää. Jokainen tekee omat päätöksensä, eikä painostaminen (suuntaan tai toiseen) auta yhtään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 15:28:09

"Minusta tuntuu, ettei miehenikään ihan aidosti halua lapsia vaan elää äitinsä toiveen alla sokeasti."

Vai projisoitko omia tunteitasi mieheen?
Jos miehesi tällä "ja hän sanoi, että lapset ei ole ehdoton hankinta hänelle mutta kertoi että hän on ainoa mahdollisuus saada äidilleen lapsenlapsia, koska muut sisaruksensa eivät halua lapsia" onkin yrittänyt kertoa sinulle että vaikka muut sisaruksensa eivät halua lapsia, hän haluaa. Mutta ei halua sanoa sitä sinulle suoraan koska tietää sinun kantasi asiaan. Ja siksi naamioi puheessaan lapsitoiveet äitinsä toiveiksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 15:34:30

Itse olin samanlainen ikäisenäsi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin odotan ensimmäistäni, useamman vuoden haaveilun ja yli vuoden yrittämisen jälkeen.

Biologinen kello ei ole huuhaata. Myös oikea kumppani saa kellon tikittämään lujempaa.

Mutta mitä kyselyihin... Niitä minäkin sain kuulla koko ikäni. Usein jätin vain vastaamatta.

Ymmärrän myös puolisoasi. Itsekin menetin isäni vuosi sitten aivan yllättäen, juuri kun oltiin aloitettu yrittämään. Minusta tuntuu että tämä lapsi olisi uus alku viime vuoden menetykselle. Toivottavasti jatkossa osaat olla sensituivisempi hänelle aihetta kohtaan. Jos joku minulle olisi sanonut samoin isäni kuoltua että haluanko lasta itselleni vai isälleni, se ihminen olisi lähtenyt samantien elämästäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 15:34:43

Itsellä oli tuon ikäisenä kauhea paine tehdä uraa ja kansainvälistyä sun muuta. Sitten meni pari vuotta eteenpäin kun olin burnoutin partaalla ja tajusin että ura ja maine eivät rakasta minua takaisin eikä niistä saa samanlaista merkitystä kuin perheestä. Käänsin kelkkaa täysin ja perustin perheen. Sillä tiellä ollaan.

Ei kannata lyödä mitään lukkoon tuon ikäisenä.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   18.7.24 15:37:43

Äitisi mielipiteen voit jättää omaan arvoonsa, mutta miehen kanssa on sanotaan viiden vuoden sisään käytävä kunnon keskustelu ja päätettävä asiasta. Mikäli päätöksesi lapsettomuudesta pitää, mies voi sitten päättää, jatkaako sinun kanssasi vai etsiikö uuden, jonka kanssa elämän toiveet kohtaa.

Ja oikeasti olet vielä nuori. Siinäkin mielessä painostus läheisiltä on tosi typerää, varsinkin jos olet nyt sitä mieltä, ettet lapsia halua.
Ja sekin on typerää hokea, että mieli voi muuttua, mutta faktahan on, että se voi muuttua. Mutta jos et toistaiseksi halua lapsia, niin hyvä olisi, jos saat rauhassa elellä sen ajatuksen mukaan.

Lähettäjä: Easy 
Päivämäärä:   18.7.24 15:37:46

Siis miehesi muutkaan sisarukset eivät halua lapsia? Miksi juuri TE olisitte sitten niitä, jotka lapsen hankkivat? Painostaisi muita sisaruksiaan, jos on mukamas niin tärkeää jatkaa sukua! Valitettavasti tilanne on se, että saatatte joutua jatkamaan eri teillä. Teidän on käytävä nyt ihan rehellinen keskustelu jatkosta.

Olet muuten niin nuori vielä, että saat kuulla painostusta vielä ainakin 10 vuotta. Joten kannattaa jo tässä vaiheessa kasvattaa se nahka ja lyödä painostajille luu kurkkuun. Muutoin joudut kärsimään vielä pitkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.7.24 15:38:51

Mies kyllä tekee lapsen jonkin toisen naisen kanssa ja ap:kin osalta ympäristön kyselyt loppuvat kun ikää tulee.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   18.7.24 15:39:05

Piste sanoi sen mitä itsellä tuli mieleen. Mies voi myös kuulua niihin, joiden mieli on muuttunut iän myötä mutta ei välttämättä uskalla sitä myöntää edes itselleen, koska tietää ettei se kumppani halua.

"Ympäristö kohdistaa yksilöön ihan kaikenlaisia paineita. Kannattaa opetella elämään omaa ja omannäköistä elämäänsä ja olla välittämättä muiden odotuksista."
- Hyvin vahvasti myös tämä.
Ihmiset puhuu ääneen paljon omista toiveistaan ja haaveistaan, ilman että niitä on tarkoitettu toteuttamiskäskyksi kenellekään ja tajuamatta että samalla voi asettaa paineita toisille.
Ei niihin tarvitse aina reagoida mitenkään vaikka olisivatkin ristiriidassa omien ajatusten kanssa. Antaa höpöttää, ei niillä tarvitse olla sen kummempaa vaikutusta omaan elämään.

Oman elämän ratkaisut tehdään itse ja omien ajatusten mukaan, ei muiden, joten kommentoinnit voi jättää omaan arvoonsa. Ihmisiä kun ei juuri hyödytä kieltää puhumattakaan. Seuraavan kerran kun jutut ahdistaa, niin voit myös sanoa että koet nuo jutut jokseenkin painostavina, tarkoitti hän sitä tai ei.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   18.7.24 15:41:16

"miten hän on perheen ainoa mahdollisuus saada suku jatkamaan"

No minulla on sama juttu, koska sisareni on kehitysvammainen. Mutta lasta ei voi tehdä kenellekään muulle, eikä kenenkään muun toiveesta kuin omastaan. Ymmärrän, että voi olla kova paikka vanhemmille, että lapsenlapsia ei tule, mutta hehän eivät lapsia hoida vaan lapsen vanhemmat, eli eivät voi päättää kenenkään muun lasten hankkimisista.

Minusta on muuten törkeää, ettei uskota että joku ei ihan oikeasti halua lapsia. Aloittajallakin oli lueteltuna oikein hyviä syitä, miksi ei halua äidiksi. Ja nämä ovat käsittämättömiä juttuja, että puolisolle on kerrottu heti alussa että lapsitoivetta ei ole, ja silti tämä alkaa jossain välissä painostamaan asian suhteen. Ei tarkoittaa ei. Toki monet ovat mielensä muuttaneet asian suhteen, mutta monet eivät ole eivätkä tule muuttamaan. Se olisi ihmisten ymmärrettävä ja hyväksyttävä.

Lähettäjä: Xxx 
Päivämäärä:   18.7.24 15:41:28

Sano mutsille ettet voi saada lapsia ja on erittäin loukkaavaa puhua lasten saannista niin vinkuminen loppuu siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 15:51:26

"Ja nämä ovat käsittämättömiä juttuja, että puolisolle on kerrottu heti alussa että lapsitoivetta ei ole, ja silti tämä alkaa jossain välissä painostamaan asian suhteen"

Ei oikeastaan ole käsittämätöntä että suhteen alussa hyvin nuorina molemmat ovat olleet sitä mieltä että eivät halua lapsia mutta iän karttuessa ja suhteen edetessä toisen tai molempien mieli muuttuukin asian suhteen myönteiseksi. Painostus on toki ikävää ja aloittajan tilanteessa kertoo vain sen että mies on alkanut haaveilla ja haluta perhettä ja aloittaja itse ei. Eli on aika nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta. Tilanne ei ole ihanteellinen kummallekaan näin. Lapsi on sen verran iso haave (oikeastaan isompaa haavetta ei ole) että ei ole mitään järkevää syytä kituutella suhteessa, jossa toinen ei halua jakaa sitä haavetta.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   18.7.24 16:09:24

"Ei oikeastaan ole käsittämätöntä että suhteen alussa hyvin nuorina molemmat ovat olleet sitä mieltä että eivät halua lapsia mutta iän karttuessa ja suhteen edetessä toisen tai molempien mieli muuttuukin asian suhteen myönteiseksi."

Totta. Toisaalta on myös paljon pareja, joissa toinen osapuoli ajattelee, että joojoo, kyllä se muuttaaa mielensä. Sitten loukkaannutaan kun ei muuttanutkaan, vaikka viesti on ollut selkeä koko ajan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 16:10:54

Lopeta kertomasta että et ole kiinnostunut lasten hankinnasta. Sano mieluummin, että "ei ole vielä aika sellaiseen" tai "tällä hetkellä emme halua lapsia" tms.

Faktahan on, että mieli VOI muuttua. En sano tätä sillä, että aloittajalla välttämättä muuttuisi. Ehkä ei muutu. Tai voi muuttua veilä suuntaan ja toiseen moneen kertaan.

Mutta kaikki lapsia hankkineet tietävät, että mieli voi muuttua. Harva lapsia haluaa koko elämäänsä (toki niitäkin on, jotka lapsesta asti ovat tienneet että haluavat oman perheen). Ihminen kehittyy ja muuttuu niin paljon. 24-vuotiaskin on vielä nuori ja kehittyy tuosta paljon. Parisuhteetkin vaihtuu, moni ei pysy sen nuoruuden rakkauden kanssa koko elämää, vaan on aika tavallista että se parikymppisenä alkanut suhde päättyy kolmenkympin tienoilla ja sitten tulee uusi puoliso ja kenties uuden puolison kanssa haluaakin lapsia vaikka edellisen kanssa oli varma ettei ikinä halua (näin kävi itselle 30-vuotiaana, olin se vannoutunut vela siihen asti....).
Ja nuo persoonallisuus asiat. Noh. Jos aloittaja on täyspäinen ja ns. normaali aikuinen joka kykenee tavalliseen elämään eikä ole vakavia mt-ongelmia, päihteiden liikakäyttöä tms. ei nuo luonteenpiirrekuvailut kerro siitä, etteikö vanhemmaksi kykenisi. Yleensä ihminen kasvaa vanhemmuuden myötä ja harva muutenkaan on 24-vuotiaana vielä se paras versio itsestään. Yleensä iän myötä ne piirteet tasoittuu ja lapsi kasvattaa paljon.
Saat toki käyttää noita luonteenpiirteitä selityksenä miksi et halua lapsia, mutta se saa tuon kuulostamaan enemmänkin selittelyltä. Ja saa vastareaktion, koska todennäköisesti jokainen sinut tunteva lapsen saanut ihminen ymmärtää, etteivät nuo sinun luonteenpiirteesi oikeasti olisi este vanhemmuudelle.

Tietenkin se on törkeää, ettei kuunnella toisen mielipidettä. En siis väitä, että äitisi toimisi oikein. Jos aloittaja sanoo, ettei halua lapsia, sen pitäisi olla sukulaisille ihan ok. Mutta voi olla että itse aloittaja pääsisit helpommalla, jos et selittelisi asiaa etkä olisi teinimäisen ehdoton.
Sopiva välinpitämättömyys ja "ei ole ajankohtaista" on todennäköisesti sukulaisille helpompi sulattaa.

--

"Hän ei ikinä puhu, että itse haluaa lapsia vaan aina mainitsee äitinsä ja siitä, miten hän on perheen ainoa mahdollisuus saada suku jatkamaan. Olen kysynyt, että haluatko lapsia äitisi takia vai itsesi, josta hän hieman loukkaantui. Minusta tuntuu, ettei miehenikään ihan aidosti halua lapsia vaan elää äitinsä toiveen alla sokeasti."

Parisuhteessa ei pidä olettaa eikä laittaa sanoja toisen suuhun. Se on tosi paha virhe ja sillä saa vaan kasan väärinkäsityksiä.
Jos mies ei ole sanonut haluavansa lapsia, älä oleta haluaako tai eikö hän halua.

Jos suhde on vakiintunut, olisi ihan hyvä keskustella tästäkin asiasta. Ilman ennakkoluuloja ja oletuksia. Tuollainen "haluatko lapsia vain äitisi takia" voi tuntua miehestä todella loukkaavalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 16:13:39

Ja siis aiemman viestini pointti oli se, että osin myös uran tekemiseen ja itsensä kehittämiseen tuleva draivi on ulkoa tulevaa painetta. Näkee mitä muut tekee, on näytettävä muille mihin pystyy jne. Itse kun jätin uran kv tehtävissä, tajusin etten edes nauti siitä. En nauti siitä hierarkiasta, työtavoista, ihmisistä. Mutta olihan se hienoa olla Hienossa Virassa töissä maailmalla!

Ei siis ole mitään väärää siinä, jos et koskaan muuta mieltäsi. Mutta on ihan hyvä tiedostaa että ainoat paineet ei liity perheen perustamiseen.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   18.7.24 16:14:51

No haloo, et sä nyt muiden toiveesta ala lapsia hankkimaan, etenkään noin nuorena.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   18.7.24 16:18:13

Olet vasta 24v ihan turha murehtia moisia. Palaa 10v kuluttua.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   18.7.24 16:19:46

Äh, aivot sulaa kun lukee näitä vastauksia. Aloittajalla on hyviä pointteja miksi ei halua äidiksi. Miksi tyypit alkaa täällä jankuttamaan että mieli saattaa vielä muuttua? Hyvin pienellä osalla muuttuu.

24-vuotias on tarpeeksi aikuinen miettimään asioita itse ja osaa perustella ne hyvin. Toiset tietää jo nuorina ettei IKINÄ halua lasta!! Ei vaikka mieli voisi muuttua, ei vaikka kumppani haluaisi lapsia tai oma äiti haluaisi lapsenlapsia!

Se on hormonien aikaansaamaa, että vela päättää yhtäkkiä haluta lapsen. Silloin ei ole ollut vela alunperinkään, on ollut vain epävarma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 16:21:38

”No haloo, et sä nyt muiden toiveesta ala lapsia hankkimaan, etenkään noin nuorena.”

Ihana kuinka paljon asenteet on muuttuneet! Aikoinaan 24-vuotias lapseton olisi ollut ikäloppu. Toisaalta: ihan teiniksihän tässä itsensä edelleen tuntee, joten tällainen asennemuutos kyllä kelpaa :D

t. 25v

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 16:27:52

"Miksi tyypit alkaa täällä jankuttamaan että mieli saattaa vielä muuttua? Hyvin pienellä osalla muuttuu."

Itseasiassa suurimmalla osalla muuttuu. Hyvin harva vaikka 18-vuotias haluaa lapsia. Osa voi ajatella että haluaa lapsia joskus, osa ajattelee ettei halua, osa ei mieti koko asiaa.
Mutta jossain vaiheessa sitten tulee se tunne että ehkä voiskin haluta. Osalle se tulee hyvinkin nuorena, toiset herää siihen vasta lähempänä neljääkymmentä.

Ylipäätänsä ihminen muuttuu elämänsä aikana ihan hirveästi. Mielipiteet muuttuu, tavat muuttuu ja ne haluat muuttuu. Ei lapsiasia poikkea tästä mitenkään.

Mitä enemmän on ehdoton, sitä hankalampaa elämä on itselle. Jos ajattelet, että et ikinä koskaan halua lapsia, on isompi järkytys jos joskus se tunne tuleekin, kuin jos olisit alusta asti vaan todennut ettei ole ajankohtaista.
Ihan samoin jos aina ajattelet, että olet todellinen uratykki ja sinulla on jo lukioajoista lähtien luotu valmis suunnitelma miten aiot opiskella ja mihin haluat töihin, voi ollakin tosi iso järkytys ja pettymyskin, jos sitten se ala ei tunnukaan omalta tai esimerkiksi ei jaksakaan sellaista työelämää mitä kuvitteli.
Tai ihan sama se on toisin päin. Jos nuoresta asti hehkutat kuinka aiot olla suurperheen äiti, voi olla tosi iso järkytys, jos vaikka ei saakaan lapsia.

Siksi elämässä kannattaa antaa itselleen mahdollisuuksia. Ottaa vastaan se mitä tulee ja antaa mahdollisuus muuttaa mieltä. Tai joskus voi olla pakko muuttaa mieltä (esim. vahinkoraskaus tai tahaton lapsettomuus, burnout työelämässä, vakava loukkaantuminen joka estää jatkossa unelmien urheiluharrastuksen...).

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 16:33:31

Itse siis olen loistava esimerkki ihmisestä, joka muutti mieltänsä.

Olin ihan kuten aloittaja. Kerroin kaikille että en ikinä halua lapsia. Perustelin sitä monin tavoin: rakastan työtäni ja haluan panostaa töihin, olen liian introvertti enkä kestä hälinää, minulla on vaikeuksia välillä jaksaa lemmikinkin hoitoa.

10 vuotta myös täällä htnetissä puhuin siitä, kuinka en taatusti muuta mieltänsä ja kuinka typerää on, kun sanotaan että mieli voi muuttua. 10 vuotta haaveilin sterilisaatiosta, koska olin vainoharhainen siitä, että tulisin vahingossa raskaaksi.

Ja oho, niin se vaan ihminen muuttuu.

Burnout pakotti rauhoittumaan työelämässä ja löysin itselleni ihan uusia harrastuksia. Yhtäkkiä työ ei enää ollutkaan minulle elämä. Aloin viihtyä enemmän kotona puuhailemasas käsitöideni parissa. Parisuhde vaihtui ja uuden miehen kanssa viihdyttiin yhdessä kotona puuhastelemassa mieluummin kuin jatkuvasti kavereiden illanvietoissa, kuten exäni kanssa.
Ja kappas, 31-vuotiaana aloin miettimään, että ehkä sittenkin saattaisin haluta lapsia.

Ja se oli nimenomaan iso järkytys ja pitkään taistelin tunnetta vastaan, koska minua hävetti. Olin 10 vuotta selittänyt vanhemmilleni, että en ikinä aio saada lapsia. 10 vuotta olin ollut varma siitä ettei mieli muutu. En halunnut myöntää edes itselleni, että ehkä sittenkin mieleni muuttui.

Siksi en suosittele ehdottomuutta kellekään. Missään asiassa. Elämä on paljon helpompaa, kun ei ole liian ehdoton.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   18.7.24 16:43:34

-- : Syvä huokaus. Kun kaikki velatkaan ei ole mitään baareissa tai joka päivä jossain kulkijoita. Osa on aina kotihiiriä, ja rakastaa just sitä käsitöiden tekemistä kotona RAUHASSA. Ihan alunperinkin. Ei siinä mitään muutosta tarvita.

Vela yleensä tuntee itsensä läpikotaisin ja TIETÄÄ, että vaikka elämäntilanne muuttuisi täysin ympäri - ei silloinkaan halua lapsia. Ihan vaikka mitä tapahtuisi.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   18.7.24 16:46:47

Ihminen, joka tietää ettei halua lapsia, ei jaksa kuunnella yhä uudestaan kyselyitä aiheesta. Mitä luulette, onko silloin parempi sanoa ihan tiukasti, että ei tule tapahtumaan, vai puhua ympäripyöreästi, että asia ei ole juuri nyt ajankohtainen ja katsellaan sitten myöhemmin? Se, että joku sukulainen loukkaantuu tästä järkyttävästä ehdottomuudesta, ei ole minun vikani eikä minun vastuullani.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 16:47:07

M: Ja mistä sen tietää? Minä ainakin olin 100% varma. Kunnes en ollutkaan. Sitä yritän tässä just sanoa, että et voi mistään tietää, onko se sinun tunne oikeasti varma. Sen tietää vasta, kun on elämänsä elänyt. Minun tunne ainakin oli erittäin vahva. Ihan kuten aloittajallakin. Olin niin varma, että olisin tehnyt sterin, jos olisin siihen alle 30-vuotiaana päässyt.

Ja jokainen ihminen muuttuu. Bilehileestä voi tulla kotihiiri tai toisin päin. Ihminen kehittyy. Kaikki toki eivät kehity, mutta useimmat kyllä.

Tämä ei nyt koske siis vain lasten hankintaa, vaan ihan kaikkea. Voit olla aivan varma, että haluat vaikka opiskella lääkäriksi. Koko lukioajan panostat siihen, että haluat lääkikseen ja lopulta pääset sisäänkin. Vain huomataksesi, että lopulta se ei olekaan oma juttu. Sitä tapahtuu.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 16:48:39

"Ihminen, joka tietää ettei halua lapsia, ei jaksa kuunnella yhä uudestaan kyselyitä aiheesta. "

Ongelma on siinä, että jos lähipiiriin kuuluu näitä utelijoita, he eivät lopeta vaikka kuinka sanoisit tiukasti. Pikemminkin se teinimäinen ehdottomuus voi heitä yllyttää yllämainituista syistä.
Epämääräinen "ei ole ajankohtaista" on neutraalimpi vastaus. Se ei samalla tavalla herätä "mutku kyllähän sun mieli muuttuu" -vastalauseita eikä saa vaatimaan perusteluja.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.7.24 16:58:20

Mieli voi muuttua tai olla muuttumatta, mutta on kohteliasta antaa toisten elää omien valintojensa mukaisesti eikä kyseenalaistaa niitä.

En minäkään ala kyselemään suurperheen äidiltä, että oliko tuo viides lapsi suunniteltu vai ei. Ihan samoin aloittajan lapset tai niiden tekemättömyys ei kuulu kellekään.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   18.7.24 16:59:56

-- Et sinä kyllä sitten täysin varma ollut, jos kerta muutit mielesi. Yksinkertaista. Toistan vielä: vela on yleensä miettinyt kaikki maailman vaihtoehdot läpi, ja tietää silti pysyvänsä lapsettomana. Vaikka kävisi vahinko, vaikka löytyisi unelmien isäehdokas lapselle, vaikka kaikki muuttuisi ympäriltä. Vaikka elämä muuttuisi täysin toisenlaiseksi.

Velalla ei ole sellaista vaihtoehtoa, kuin että "mitä jos". Se on ei, niin se on ei.

Mä uskon ettet sä ollut 100 % vapaaehtoisesti lapseton vaikka niin sanotkin. Eihän sulla nyt olisi lasta jos olisit vela. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 17:20:16

Minäkin tunnen veloja, jotka ovat olleet vannoutuneita ja 1000% varmoja ja käyneet kaikki skenaariot läpi. Kuitenkin ovat nykyään perheenäitejä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   18.7.24 17:22:42

"Minäkin tunnen veloja, jotka ovat olleet vannoutuneita ja 1000% varmoja ja käyneet kaikki skenaariot läpi. Kuitenkin ovat nykyään perheenäitejä."

Vela = vapaaehtoisesti LAPSETON.
Perheenäiti = ihminen, jolla ON LAPSIA.

Eli eivät olleet veloja.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 17:24:44

"Minäkin tunnen veloja, jotka ovat olleet vannoutuneita ja 1000% varmoja ja käyneet kaikki skenaariot läpi. Kuitenkin ovat nykyään perheenäitejä."

Tämäpä just. Ja toisaalta on ihmisiä, jotka katuvat lapsen hankintaa. Se on ehkä harvinaisempaa, koska sitä moni ei halua ääneen sanoa ja toisaalta biologia jo ohjaa rakastamaan lastaan. Mutta näitä katujiakin on.

Mutta mistä ihminen voi ikinä tietää olevansa varma mistään? Ihmiset muuttaa mieltään vähän kaikesta. Joku saattaa haaveilla siitä, että perustaa oman tallin ja haaveilee siitä vuosikausia. Käy koulut, ostaa maat, pyörittää tallia muutaman vuoden ja toteaa ettei homma ollutkaan se juttu mitä halusi.
Mutta mistäs sitä olisi voinut sanoa, että oikeasti et 10 vuoden päästä haluakaan pyörittää tallia. Joitain asioita ei voi edes tietää kokeilematta.

Mistä kukaan siis voi tietää, että haluaa tai ei halua lapsia. Ei oikein mistään. Pitää vaan elää sen tunteen kanssa joka on nyt.

Lähettäjä: Nisu 
Päivämäärä:   18.7.24 17:31:48

Miksi ihmisiä pelottaa se, jos joku toinen muuttaa tai sanoo muuttaneensa mieltään? Minä en nuorena uskaltanut kertoa, että haluan lapsia muutaman vuoden kuluttua. Entäs jos en olisi saanutkaan? Olisivatko nauraneet, miten mieleni on muuttunut?

On ihan ok muuttaa mieltään kun ei ole tehnyt mitään peruuttamatonta. Jos polttaa tahallaan talonsa ja kaikki rahansa sen mukana, niin voi voi. Turha muuttaa mieltään enää. Mutta jos sanoo, ettei enää ikinä ota koiraa/miestä/Volvoa tai tee joulupuuroa, niin voihan sitä mieltään muuttaa. Tyhmähän se on, joka siitä ennakkoon vinkuu.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   18.7.24 17:33:15

"Velalla ei ole sellaista vaihtoehtoa, kuin että "mitä jos". Se on ei, niin se on ei."

Ei olekaan. Vela on vela niin kauan kun on vela.
Ja kun mieli muuttuu, hänestä tulee entinen vela.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 17:38:36

"Miksi ihmisiä pelottaa se, jos joku toinen muuttaa tai sanoo muuttaneensa mieltään?"

Itse inhosin tätä pitkään. Ehkä eniten pelkäsin just sitä, että oikeasti itse voisi muuttaa mielensä. Kun sitä oli niin varma omasta mielipiteestään, tuntui että kaikki puheet siitä, kuinka moni on muuttanut mielensä, sotivat sitä omaa maailmankuvaa vastaan. Ja itsellä tavallaan oli aina pelko mielenmuuttamisesta. Sitä "tiesi" (luuli tietävänsä) ettei muuta mieltään, mutta kun siitä niin puhuttiin, se tavallaan myös pelotti. Sitä oli niin varma omasta kannastaan, että tuntui kauhealta että oikeasti jonain päivänä voisi ajatella toisin.

Samalla tavalla itsellä oli työuran kanssa. Monta vuotta ajattelin, että minusta tulee alani huippuammattilaisia. Sitten kun heräsi siihen, että en ehkä olekaan tarpeeksi kunnianhimoinen enkä niin innostunut työstäni, se ahdisti tosi paljon. Ja ajoi jopa burnoutiin. Sitä väkisin yritti pitää kiinni siitä, että tämä on sitä mitä haluan. Kesti kauan myöntää itselle, että olen muuttunut ja mielipide töistä on muuttunut.

Ja se on just yksi syy, miksi kannustan avarakatseisuuteen ja siihen, että ei ole liian ehdoton. Se tuo ihan turhia paineita itselle. Kun pitää ovet avoimena, ei asiat myöskään samalla tavalla ahdista.

Itselle oli esimerkiksi iso helpotus myöntää, että minun ei tarvitsekaan olla se alani huipputekijä, vaikka sitä monta vuotta yritin. on ihan okei muuttaa mieltä ja tehdä elämässä jotain muuta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.7.24 17:49:22

Ei se mieli kaikilla muutu.
Olen aina tiennyt etten halua lapsia.
Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä enemmän maailman menoa seuraan, sen varmemmaksi tulen, että tein oikean päätöksen.
Kai teoriassa voisin vieläkin saada lapsia mutta en halua. Biologinen kelloni kyllä toimi jossakin kohtaa, ja sai minut miettimään asiaa enemmän siinä kolmekymppisenä. Lähinnä ajatukset ”nyt on viimeinen mahdollisuus muuttaa mielensä” mutta järki pelasi :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 17:51:24

Olet tosi nuori, palaa asiaan 10 vuoden päästä. Itse olen nyt 36-vuotiaana valmis ja tuli vauvakuumekin, ja ensimmäinen lapsi tulossa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.7.24 17:52:26

Nimeonomaan kaikilla mieli ei muutu. Se voi muuttua tai sitten ei. Osalla se muuttuu moneen kertaan. Toisilla se voi muuttua, mutta ei saakaan lapsia ja on tyytyväinen tilanteeseen ja saattaa jopa ajatella että hyvä ettei tärpännyt. Mutta sitä ei voi tietää etukäteen. Ei vaikka ajattelisi olevansa niin varma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 18:03:33

Ihminenhän on oikeasti vela, kunnes on täysin lisääntymiskyvytön ikänsä puolesta, lapseton ja vielä silloinkin tyytyväinen tilanteeseen. Siihen asti parempi termi olisi toistaiseksi lapseton.

Lähettäjä: Non 
Päivämäärä:   18.7.24 19:02:43

Muistan kun 23-vuotiaana aloin seurustelemaan ja jossain vaiheessa parisuhteen vakiinnuttua tuli nämä lapsiasiat puheeksi. Minä kerroin, etten halua lapsia ja poikaystävällekin se oli sopiva valinta. Menimme naimisiin ollessani 26 ja erosimme ollessani 30. Kuinka ollakaan, emme halunneet enää samoja asioita. Pari vuotta eromme jälkeen exälle oli eka lapsi tulossa, minä olen edelleen 46-vuotiaana lapseton omasta halustani. Ero oli tietysti aivan kamala kokemus ja sydän siinä särkyi, mutta se oli ainoa vaihtoehto. En voinut mitenkään nähdä itseäni äitinä, en vaikka se tarkoitti eroa hyvin rakkaasta ihmisestä. Minulla ei edes ollut tälle mitään varsinaisia perusteita - ei siis urahaaveita tai suunnitelmia mihinkään - muuta kuin että minä en todellakaan halua lapsia, en vain kykene siihen. Ajatus oli täysin mahdoton. Olen nyt ollut uudessa liitossa 10 vuotta ja hyvin onnellinen ilman lapsia.

Ehkä aloittajalle haluan sanoa, että sinä saatat hyvinkin olla päätöksesi tehnyt ja se on täysin ok. Miehesi puolestaan on hyvinkin voinut muuttaa mielensä kasvettuaan kohti aikuisuutta viime vuosina ja se hänelle suotakoon. (Toki parisuhteen päättyminen on hirvittävän surullista enkä halua sitä vähätellä mutta totean nuo ihan vain asioina.) Äitisi sen sijaan saisi pitää suunsa kiinni. Olkoot valmis mummoksi, sinulla ei ole velvollisuutta hänestä mummoa tehdä.

Mä luulin jonnekin ehkä 18-19-vuotiaaksi saakka, että kaikki vaan tekee lapsia enkä osannut "haastaa" sitä tai ajatella, että saisin valita toisin. Kai minut oli kasvatettu ajattelemaan, että elämä menee just sellasen kaavan mukaan, jossa valmistutaan ammattiin, mennään naimisiin ja tehdään lapsia. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin huomata, että sellaiset puheet alkoivat todella ahdistaa ja ekoja kertoja mietin, että ei kai kaikkien ole pakko mennä samaan muottiin. Ja niin sitten vähän päälle parinkympin tajusin, että ei muuten ole pakko :D !

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.7.24 22:45:16

Minusta kuulostaa siltä, että miehesi haluaa lapsia. Sinäkin saatat haluta myöhemmin, tai sitten et. Minäkään en halunnut lapsia 24-vuotiaana. En osannut lainkaan kuvitella itseäni äitinä, ja kammosin katsella muiden lapsiperhe-elämää. Joku päivän viettäminen hoplopissa kuulosti hirveältä. Kappas kummaa, kuitenkin 30-vuotiaana olin suunnitellusti raskaana, ja elämä lapsen kanssa kaikkine hoploppeineen on ollut parasta aikaa elämässäni.

Teidän kannattaa nyt odottaa muutama vuosi. Aikaa on vielä reilusti tehdä päätöksiä. Mutta sinun pitää olla valmis päästämään mies menemään, jos hän lapsen haluaa ja sinä et, viimeistään siinä vaiheessa, kun 3-kymppiset alkaa lähestymään. Äidillesi voit todeta, että asia ei ole vielä ajankohtainen.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   19.7.24 01:58:10

"Voiko mieli muuttua toiseenkin suuntaan, esimerkiksi nuorempana on vakaasti sitä mieltä että vielä jossain vaiheessa haluaa lapsia, mutta sitten jonkun aikaa aikuis- ja parisuhde-elämää koettuaan tuleekin siihen lopputulokseen ettei se olekaan fiksu vaihtoehto?"

- Tietenkin. Ja vaikka useampaan kertaan molempiin suuntiin.

"Entä onko tahdikasta sanoa ihmiselle, joka jo nuoresta asti puhuu ja haaveilee lasten hankkimisesta, että "Kyllä se vielä sunkin mieli vielä muuttuu, etkä haluakaan lapsia"?"

- Kuten selkeästi tiedät ja moni on täällä yrittänyt sanoa, niin tahdikastahan tuo ei ole koskaan. Siksi kommenteissa on yritetty korostaa sitä että mieli VOI muuttua. Ei sitä että asiasta on sopivaa jankuttaa jollekin joka ajattelee eri tavalla kuin itse.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   19.7.24 01:58:57

Ällö tiivisti oleellisen:

"Mieli voi muuttua tai olla muuttumatta, mutta on kohteliasta antaa toisten elää omien valintojensa mukaisesti eikä kyseenalaistaa niitä.

En minäkään ala kyselemään suurperheen äidiltä, että oliko tuo viides lapsi suunniteltu vai ei. Ihan samoin aloittajan lapset tai niiden tekemättömyys ei kuulu kellekään."

Lähettäjä: Beauty 
Päivämäärä:   19.7.24 02:06:10

Sanoja kokenut, mutta 39 vuotiaana maailmani muuttui. Ihaninta oli saada oma lapsi. Maailman ihaninta edelleen, mitä olen ikinä kokenut.

Älä ota paineita. Sinulla ei ole kiirettä mihinkään, äläkä tee lasta toisen mieliksi. Mieluummin vaikka eroatte. Mies voi olla tosi katkera jos noin iso osa elämää jää häneltä kokematta.

Mun mies ei ikinä painostanut, mutta oli haaveillut isyydestä jo parikymppisenä. Yhtäkkiä mulle tuli vaan tunne, että nyt haluan vauvan. Oli pelko, ettei raskaudu. Monet yli kolmikymppiset ystäväni jäivät ilman lasta, hoidoista huolimatta. Itse olen kiitollinen kun raskauduin heti.

Usein mietin, että tuleeko meille ero joskus jos en halua lasta. Mieheni aina korosti, että haluaa ensisijaisesti olla kanssani, sen jälkeen lapsen. Ikinä ei painostanut. Jos olisi painostanut, olisimme varmasti eronneet minun aloitteestani.

Mutta minulle, miehelleni ja meidän parisuhteelle on maailman onnellisin asia yhteinen lapsi.

Enkä edelleenkään tykkää muiden lapsista. Kunnioitus kaikille jotka sosisaalialla ovat lapsien tai vanhusten kanssa. Itsestäni ei olisi.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   19.7.24 07:14:08

Voi olla, että miehesi haluaa lapsia ja sinä et. Olin itse pitkässä parisuhteessa parikymppisenä ja mies halusi kovasti lapsia, minä en. Erottiin ja sain yllätyksenä uuden kumppanin kanssa pari lasta kolmekymppisenä. En ole ikinä ollut lapsirakas ihminen, toki omista lapsista tykkään. Ehdin myös ennen lapsia toteuttaa kaikki lapsuuden haaveet ulkomailla asumisesta, omista hevosista, opiskeluista jne.

Monesti käy niin, että mies ei lapsia halua, tulee ero ja kohta miehellä on lapsia uuden kumppanin kanssa.

Mun sisko taas on ollut pienestä pitäen tosi lapsirakas ihminen, mutta omia lapsia ei ole. Sisko on luonteeltaan aika hankala ihminen niin parisuhteet ei ole kestäneet ja ei hänellä hermotkaan kestäisi omia lapsia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.7.24 07:32:26

Epäreilua on myös pitää lasta toivovaa löyhässä hirressä "ehkä, ehkä joskus, ei ole vielä ajankohtainen" monta vuotta.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   19.7.24 08:55:17

"Vela yleensä tuntee itsensä läpikotaisin ja TIETÄÄ, että vaikka elämäntilanne muuttuisi täysin ympäri - ei silloinkaan halua lapsia. Ihan vaikka mitä tapahtuisi."

Kukaan 24-vuotias ei tunne itseään läpikotaisin. En väittäisi sitä edes 30-vuotiaasta. Ehkä joku 50 v alkaa olla siinä tilassa. Ehkä.

Eli tuollaisen määritelmän mukaan vasta sitten 50-vuotiaana voi julistautua velaksi. 40-vuotiaaksi ja siitä ylikin voi muuttaa mielensä. Se on vaan fakta.

Kaikenlainen ehdottomuus yleensä vähenee, kun ikää tulee lisää. Mistään ei voi elämässä aivan varma, ei yhtään mistään. Silti on annettava toiselle mahdollisuus elää omien valintojen mukaan, eikä jankuttaa mistään mielenmuutoksesta, oli kyse mistä tahansa. Lapsista, ammatinvalinnasta, harrastuksista..

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   19.7.24 09:03:44

Mä olen tiennyt melko nuoresta asti etten tule lapsia ikinä hankkimaan enkä ole kyllä kokenut minkäänlaista "painostusta" asian tiimoilta. Tai sitten olen mutta en ole ymmärtänyt sitä painostukseksi kun olen tiennyt että niitä lapsia ei missään tapauksessa tule. Vaikka löysinkin sen "elämäni rakkauden" jonka kanssa ollaan seurusteltu jo 14 vuotta. Ikinä ei ole tullut sellaista fiilistä että "vau olisipa kaikki tää paljon ihanampaa kahden muksun kanssa".
Mä luulen että ne on noi aidalla istujat kun kokee ympäristön paineita lisääntymiseen.
Teet minkä päätöksen tahansa niin toivottavasti se on oikea.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   19.7.24 09:25:58

Aloittaja ja kuka tahansa muu vielä kaksikymppinen on varsin nuori ja elämässä alkamassa mahdollisesti tiukka itsensätoteuttamisjakso. Silloin on monella vaikea ajatella muuta.

Suurin osa kavereistani oli kaksikymppisinä niitä jotka tiesivät etteivät ikinä halua lapsia. Itseni mukaan lukien. Suurimmalla osalla mieli kuitenkin muuttui kolmikymppisenä ja kun oikea mies tuli kuvioihin. Minullakin on alkanut vaaka kallistua. On tässä saatu jo matkustella ja tehdä. Nyt voisi olla aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Ennen tavoitteellinen hevosharrastuskin on pikkuhiljaa jäänyt. Ei ole varaa eikä aikaa panostaa niin että pääsisi enää eteenpäin ja toisaalta kroppakaan ei enää meinaa kestää kovaa treeniä. Nuorempana saadut ratsastusvammat alkavat painaa päälle. Osa kavereistani on siirtynyt hevosharrastuksessaan poniäiti-vaiheeseen, eikä se nyt niin kamalalta näytä.

Muiden painostuksella mieli ei muutu, mutta tuskin he pahaakaan tarkoittavat.

Lähettäjä: Hupsista 
Päivämäärä:   19.7.24 09:31:16

Älä alistu painostukseen. Lapsiperhe-elämä ei houkuttele millään tavalla ja olen kyllä näin yli nelikymppisenä tyytyväinen etten oli alistunut mihinkään painostukseen hankkia lapsia. Elämä on hyvää näin. Kyselytkin on viime aikoina loppuneet :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.7.24 09:40:28

Ei se painostus tarkoituksellista ole vaikka varmasti osa kokee painostavana.

Lapset ja lapsenlapset on vanhemmilleen ja isovanhemmilleen se elämän suurin ilo, joten tottakai sitä samaa iloa haluaa myös muille, jolloin tulee monen "tuputettua" lastenhankintaa muillekin.

Kannattaa elää juuri niin kuin haluaa, mutta avoimena asioiden, ettei lukitse liikaa itseään myöskään vastareaktiona täysin vastakkaiseen elämään. Päivä kerrallaan ja elää sellaista elämää kuin itse haluaa.

Lisättäköön tähän että pienten lasten vanhempana tosiaan tiedän että tuleehan siitä pikkulapsiarjen rankkuudesta usein myös valitettua, mutta ei ne lapset ole se rasittava tekijä vaan ne sen elämänvaiheen muut pakolliset tekijät kuten oman ajan puute, työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen, aina odottavat loputtomasti pyykkivuoret ja tiskivuoret, univaje jne. Ne lapset on silti se päivän pelastus ja paras asia. Viimeinen ajatus illalla ja ensimmäinen aamulla.

Lähettäjä: piiste 
Päivämäärä:   19.7.24 09:43:04

Olet vasta 24, ei tuollon tiiä mitä elämältä haluaa. Ehdit vielä helposti 10 vuoden päästä tehdä niitä lapsia, jos mieli on muuttunut :)

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   19.7.24 10:08:51

"Kun pitää ovet avoimena, ei asiat myöskään samalla tavalla ahdista."

No minulle itselleni on tuonut mukavaa selkeyttä elämään se päätös, että lapsia en halua. Ei tarvitse panikoida että mistä löytyisi edes jotenkuten kelvollinen mies. Ei tarvitse suunnitella isompaa kämppää eikä rahojen riittämistä. Ja minua kyllä ahdistaa muiden ahdasmieliset kommentit enemmän kuin mikään oma lukkoonlyöty päätökseni.

Lähettäjä: Hupsista 
Päivämäärä:   19.7.24 14:25:51

En minä ainakaan painosta ihmisiä tekemään jotain mitä he ei halua. Joten en ymmärrä lapsipainostusta ja kyselyjä millään muotoa, jos on sanottu että EI kiinnosta. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta ettei kaikki pidä samoja asioita tavoiteltavana?!