Lähettäjä: +11+ 
Päivämäärä:   18.7.24 10:50:26

...käsitys terapioiden vaikuttavuudesta?

Ihmiset ihan oikeasti kuvittelevat, että ongelmat voi hoitaa pois terapioissa, vaikka tilastojen mukaan terapioista saa avun vain pieni osa ja hekin vain vaillinaisesti.

Kaksi pitkää terapiaa läpikäyneenä koen hyötyneeni niistä jonkin verran, mutta ärsyttää ihmisten kuvitelmat siitä, että terapiat jotenkin kokonaan muuttaisivat ihmisen ja poistaisivat ongelmat.

Esimerkiksi huono itsetuntoni on vuosikausien jauhamisen jälkeen edelleen huono. Kaaosmaisen lapsuuden jättämä turvattomuus on niin syvällä aivojen yhteyksissä, että ei se aikuisiän tunnekäsittelyllä sieltä poistu.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.7.24 10:58:59

Minä kävin vajaa puoli vuoskymmentä 2x vko täysin turhaan. Ei siitä ollut mihinkään.

Eikä olisi voinutkaan sillä syy oli hormonitoiminnassa ja meidän systeemimme osaamattomuudessa.

Minä menin sekaisin hormonikierukasta.
Osalle se ei sovi, mutta kukaan ammattilaisista ei ymmärtänyt tällaista.

Se selvisi sitten kun sen vaikutus loppui.

Se terapia minulle oli sellaista, huoneessa osykiatrian polilla oli toinen henkilö joka käytännössä ei osallistunut mitenkään muuta kuin sanomalla päivää ja näkemiin.

Sanokaapa te ...
Ja tätä verovaroin ammattilaisittain.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 11:09:42

Ei ihmisillä, jotka eivät ole terapiassa käyneet tai muuten asiaan perehtyneet, taida olla mitään käsitystä siitä miten terapia toimii ja miten monimuotoista se voi olla. Ehkä ymmärretään joku freudilainen psykoanalyysi tai ihan vaan ongelmista jutteleminen, mutta sitten joku IFS tai somaattinen kokeminen ei kertoisi mitään, saati että voisi ymmärtää miten se voi auttaa jotain.

Lähtökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä että terapia on hyvä idea ihmiselle.

Ja en tiedä, kyllä noita lapsuuden ongelmia saa usein käsiteltyä nykyhetkessä pois tai lievemmiksi. Haastavaahan se on, etenkin alkuun.

Lähettäjä: Halo 
Päivämäärä:   18.7.24 11:39:14

Kyllä kun lukee keskusteluja, useimmat asiasta tietämättömät ihmiset luulee, että terapia parantaa, ja sitten on kaikki hyvin. Näinhän se ei mene. Eikä lääkkeetkään usein auta (tai auttaa placebona). Itsellä lääkkeet sai aikaan vain kauheita sivuvaikutuksia, ei mitään positiivista. En kyllä katso hyötyneeni psykoterapiastakaan, kun olin jo ajatellut kaiken moneen kertaan eri puolilta itsekseni. Jonkun mt-hoitajan kanssa höpöpttely puolestaan oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Voihan se jollekin auttaakin, mutta silloin kyllä auttaisi ihan kenelle tahansa puhuminen.

Lähettäjä: +11+ 
Päivämäärä:   18.7.24 11:50:33

"Jonkun mt-hoitajan kanssa höpöpttely puolestaan oli ihan yhtä tyhjän kanssa."

Minua taas auttoi juuri hoitajan kanssa jutustelu. Hän oli hyvin sivistynyt tuplamaisteri, joka osasi kohdata minut kokonaisvaltaisesti ja hahmotti maailman ja ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Jokainen kokeilemani terapeutti tuntui minusta hänen jälkeensä yksinkertaisesti tyhmältä ja sivistymättömältä. Jäin kaipaamaan hoitajan sivistystä ja viisautta. Sitä terapeutit eivät pystyneet tarjoamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.7.24 12:47:15

Kuinka montaa suuntausta te ”terapia ei auta” -ihmiset olette kokeilleet?

Lähettäjä: ööö 
Päivämäärä:   18.7.24 12:50:03

"Kuinka montaa suuntausta te ”terapia ei auta” -ihmiset olette kokeilleet?"

Se on niin pirun kallista lystiä, että monet eivät kokeile sitä ensimmäistäkään.

Lähettäjä: Hattara 
Päivämäärä:   18.7.24 13:25:35

Terapian tehokkuuteen vaikuttaa myös ihmisen oma motivaatio ja aktiivisuus parantaa tilannettaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 13:32:53

Menkää bariin, ajaa saman asian kun olette päässyt kanta-asiakkaaksi.

Verratkaa mielenterveysongelmia ja juodun alkoholin määrää. Alkoholin kulutus laskee ja mt ongelmat lisääntyy.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.7.24 16:38:31

"Verratkaa mielenterveysongelmia ja juodun alkoholin määrää. Alkoholin kulutus laskee ja mt ongelmat lisääntyy."

-Kyllä kieltämättä eilen mielenterveys voi paljon paremmin helteessä terassilla nautittujen 5 viinilasin jälkeen kuin normaalina arki-iltana selvinpäin. Tästä ehdottomasti vaan yleistämään, mikään ei voi mennä pieleen :D

Omat kokemukset työterveyden kallonkutistajasta oli kyllä todella hyödyttömät, mutta oletan olevan pätevämpiäkin tapauksia. Ja toisaalta voi olla hyvin erilainen lähtökohta, kun kyse ns. terveestä reaktiosta ulkopuoliseen paineeseen, jota ei vaan työelämässä pääse pakoon, verrattuna sairaan mielen reaktiosta normaaliin arkeen. En ole mitenkään vakuuttunut terapian hyödyistä, mutta mahdollisuus kokeilla pitäisi olla kaikilla, joiden vaivaan siitä voisi olla apua. Mielen ongelmille on kovin vähän tehtävissä ja pienenkin osan saama hyöty voi tuoda positiivisia kerrannaisvaikutuksia. Kun ihmisellä itsellään on helpompi olla, hän on myös helpompi kaikille ympärillään eläville vähentäen heidän henkistä kuormaa.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   18.7.24 16:42:15

Itse olen kokenut saavani paljon hyötyä terapiasta. Takana on kaksi yksilöterapian jaksoa sekä pariterapiaa usean eri terapeutin kanssa. Myös lääkkeistä (SSRI) on ollut apua. Eihän mikään traumaattista lapsuuttani muuttanut, mutta nykyisin koen olevani tasapainoinen ja onnellinen siitä huolimatta. Ajoittain haamut nostavat päätään, mutta olen opetellut keinoja näistä tilanteista selviytymiseen ja eteenpäin menemiseen.

Lähettäjä: Se Hep 
Päivämäärä:   18.7.24 17:45:56

Terapeutti vaikuttaa kokemukseen myös paljon. Kävin itse puolisen vuotta yhdellä terapeutilla, vuoden toisella, kahdella muulla vain tutustumiskäynneillä, kunnes sitten viides terapeutti jäi pidemmäksi aikaa, kun hänen kanssaan hommasta tuntui saavan oikeasti jotakin irti. Kyllä se auttoi mielen solmujen kanssa ja terapeutti osasi ohjata oikeiden asioiden äärelle ja luomaan yhteyksiä joidenkin asioiden välillä, ym. Olisi varmasti mennyt paljon kauemmin saada käsitellyksi ja oivaltaa asioita omatoimisesti - josko joitain asioita olisi koskaan oppinut ymmärtämään sillä tavalla ylipäätään.

Eli ei kannata välttämättä tyytyä ensimmäiseen vastaan tulleeseen terapeuttiin, jos hommasta ei tunnu olevan hyötyä.

En toki väitä, että aivan kaikki terapiasta hyötyisivät, mutta tuttava- ja lähipiirin kokemusten, lukemani, sekä omien kokemuksieni kautta uskaltaisin väittää, että valtaosa hyötyy. Ja kuten mainittu edelläkin, toki siinä täytyy olla omakin halu edes pienesti mukana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.7.24 17:47:58

Mistä te saatte rahat terapiaravaamiseen? Ei ole syrjäytyneellä varaa omalla rahalla maksella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.7.24 19:09:59

Tämä on syy, miksi itse en uskalla terapiaa aloittaa. Ei ole rahaa. Ihmiset, jotka kipeiten sitä tarvitsee, joita on haavoitettu syvästi lapsesta asti.. ovat siinä tilanteessa monet, että ollaan mahdollisesti sairasrahalla tai työttömänä. Hyvällä tuurilla matalapalkkaisella alalla. Sitten pitäisi kuntoutua, niitä töitä varten. Mutta kun terapiassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa ja kela-avun jälkeenkin itselle jäävä summa on 100-200e/kk, niin on se melkoinen raha. Monien olisi hyvä käydä alkuun pari kertaa viikossa, jolloin hinta ois 200-400e/kk.

Ja tosiaan sitä taetta ei ole, että siitä olisi apua edes. Vaikka jotkut niin luulee. Hyviä terapeutteja ei ole joka oksalla. Sekin on tuurissa, että millaisen löytää. Tutustumiset on myös maksettava täysin itse.

Itse törmäsin myös ihanaan psyk sh, jonka kanssa olisin voinut edistää asioita pitkällekin. Olisin voinut saada apua, koska hän tuntui siltä, että näkee mut. Mutta koska byrokratia, hyvinvointialue ja säännöt, niin ei onnistu jatko hänellä. Ehkä mä jään ilman apua nyt vaan. Avun hakeminen sattuu niin paljon kaikkine rasitteineen, että helpompi olla ilman.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   18.7.24 20:16:41

En ole koskaan käynyt terapiassa. Veli kävi joskus kuukauden hoitojaksolla päihdeongelman vuoksi. Itse ajattelen terapiasta juurikin niin että siellä annetaan ihmiselle keinoja selviytyä asioista. Keinoja että voisi elää elämisen arvoista elämää. Kyllä siinä ihmisen pitää itse tehdä paljon töitä oman päänsä kanssa, kukaan ei terapiassa anna valmiita ratkaisuja. Joskus ihmisillä ei ole ketään muuta kenen kanssa puhua ja voi tehdä hyvää saada ns. vieraan ihmisen näkökulma asioihin.