Lähettäjä: Kasvattelija
Päivämäärä: 19.7.24 17:53:35
Olen kasvattanut elämäni aikana muutaman pentueen ja vielä paljon enemmän nähnyt monenlaista kasvatusta vierestä katsoen niin Suomessa kuin ulkomailla (jossa itsekin asuin pari vuotta). Koirien kasvatusta on kaiken kaikkiaan niin monenlaista. Siinä missä yksi haluaa keskittyä tiettyyn rotuun ja viedä sitä eteenpäin, haluaa toinen teettää vain paperittomia kivoja perhekoiria. Tiedän, että niin Suomessa kuin ulkomailla on kasvattajia, joilla on paljon enemmän koiria kuin mitä ostajille näytetään. Eräskin kasvattajaperhe (myös hevosihmisiä) pitävät isoa koiralaumaa hevostallilla kilometrien päästä kotoa mutta tuovat aina pentujen luovutuksen ajaksi pennut, emon ja pikkukoirien kohdalla usein isänkin kotiinsa ja antavat ymmärtää, että tässä on heidän perhe ja heidän koirat. Seuraavien pentujen kohdalla taas eri koirat kotona. Mistäpä sitä voisi ostaja tietää, että niitä koiria on paljon suurempi määrä ja ne asuvat muualla? No ei mistään. Onko tässä jotakin väärää sitten? En minä ainakaan keksi. Osa koirista on ollut ihan Kennelliittoon rekisteröityjä rotukoiria (ilmeisesti emännän nimissä) ja osa sekarotuisia (näitä kai sitten "isäntä myy").
Ulkomailla on tullut vastaan paikkoja, joita voisi kutsua ihan pentutehtaiksi. Olosuhteet ovat riippuneet paljon paikasta. Jossakin ne koirat on oikeasti minimikokoisissa häkeissä, jossakin sitten taas on hyvät tilat, suuret tarhat ja siistit petipaikat. Narttuja pennutetaan, mutta kenenkään ulkopuolisen on täysin mahdotonta edes arvailla, tuleeko niitä pentuja joka juoksuun ja kuinka monet elämän aikana. Näistä paikoista pennut on yleensä myyty välikäsien kautta maailmalle. Välikäsi voi olla ystävä/tuttu tai vaikka perheenjäsen, jolla sattuu olemaan saman rotuinen koira itsellään. Todistinpa itsekin kerran tapausta, kun pentujen emoksi esiteltiin uroskoiraa, eikä ostaja huomannut asiassa mitään erikoista.
Rescuebisneksessä pyörii isot rahat. Sitä pidetään laillisena pentutehtailuna. Usein rescuekoiriksi päätyy ne koirat, joille ei enää ole käyttöä pentukoneina ja joilla ei oikeastaan ole suurta rahallista arvoa kotimaassa. Hölmöt suomalaiset maksavat useita satoja, jopa tonnin siitä romanialaisesta rescuekoirasta. Uroksia myydään enemmän, nartusta niitä, jotka eivät tiinehdy tai joilla on jo ikää.
Kaiken tämän nähneenä jotenkin huvittaa, että paperittomia koiranpentuja myyvä suomalainen kasvattaja nähdään pentutehtailijana.
Meni vähän aiheen vierestä, mutta omalla kokemuksellani voin sanoa, että kasvattamalla koiria on kyllä mahdollista tienata (rodusta tai roduttomuudesta riippumatta) ihan hyvä summa rahaa työhön nähden (ei kai kukaan kuvittele elävänsä sen enempää yhtä hevosta kuin yhtä koiraakaan hoitamalla), eli jos normaalisti sanotaan, että vaikka 15 hevosen talli riittää elättämään yhden ihmisen, niin varmaan niitä koiriakin tarvitaan yhtä suuri määrä, ja ehkä kymmenet pennut vuodessa, niin alkaa olla kelpo vuositulo. Yksittäisen pentueen kohdalla voi myös tulla raskaasti takkiin. Emo voi kuolla, pennut voivat kuolla, molemmat voivat kuolla ja kaikki nämä voivat tapahtua vaikka pyhäyönä siellä päivystävällä klinikalla, jolloin käteen jää kasa haudattavia koiria ja muutaman tonnin lasku.
|