|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 17.7.24 13:33:22
"
Voin sanoa sen, että kaupungin äänet on huomattavasti pienempiä kuin maaseudun. Jonkun lintujärven läheisyys niin se meteli on korvia huumaavaa, edes pikatien varrella ei ole niin meluisaa.
Tosin sydäntalvella on hiljaista, ainoa ääni on kun puut pamahtelee pakkasen takia."
Se on eri asia.
"Luontosuhde käsitteen absurdius
Luontoon mennään etsimään kosketusta omaan sieluun. Yhteys sieluun tarkoittaa myös yhteyttä kaikkeen elolliseen ympärillämme, yhteyttä itseemme ja muihin eläimiin, ystääviin, kumppaniin, työ-yhteisöön.
Luonnollisia ääniä?
Aivomme reagoivat kaikkeen poikkeaviin aistiärsykkeisiin ympäristössämme. Ajattele vaikka marketin parkkipaikkaa josta saavutaan kappaan. Kaupunkiympäristössä aistiärsykkkeitä riittää, autojen moottorien äänet, renkaiden äänet, kirskahdukset, parkkipaikalla auton käynnistymisestä ja sammuttamisesta tulevat äänet, ikkunoiden säätö, ovien aukominen ja kiinni paiskominen, ostoskärrien kolina, puhelimet soivat, kaupan eteisesttä puhaltaa kova ja kovaääninen tuuli. Kaupan kylmäkoneet pitävät ääntä, pullokone kolisee, kassa piippaa ostoksia... Kaikki nämä ovat "poikkeavia" ääniä sillä mittapuulla, mikä on ihmisen historiassa ollut sitä normaalia arkea.
Luonnossa, ihmisluonnon omassa ympäristössä poikkeukset ovat tarkoittaneet mahdollista vaaraa, tai saaliseläintä. Jokin liikkuu puiden lomassa, jokin ääni kiirii metsän halki. Avaralla tunturilla on nähnyt kaukaa kaiken liikkeen. Silmämme hakeutuvat luonnostaan (pun not intented) liikkuvaan kohteeseen, oli se sitten metsässä vilahtava hahmo tai lapsi juoksemassa kaupan käytävällä.
Metsässä ei silmä kuitenkaan lähde ihan jokaiseen liikkeeseen mukaan, vaan linnut saavat puuhastella ihan omassa rauhassaan niin kauan, kun aivomme eivät niistä saa uhkaavia signaaleja.
On tutkittu, että luonnossa oleskelu tuo positiivisia terveyshyötyjä. Eikö tämä siten tarkoita sitä, että kaupunkiympäristömme ja myös nykyasuminen metsän keskelläkin on meidän terveydellemme haitallista?
"
|