|
Lähettäjä: Veeras
Päivämäärä: 17.7.24 13:48:27
Oon nyt 40v, ollut pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä 10v ja ennen sitä olin 7v pois työelämästä saikulla/kuntoutustuella. Syynä oli alunperin selkä, pysyvään eläkkeeseen vaikutti myös mm näköongelmat ja masennus. Mun näköongelmia ei ole pystytty korjaamaan, ilmeisesti virus aikanaan tehnyt näkökeskukseen tuhojaan. Pientä tekstiä en pysty lukemaan, nytkin isolla läppärin näytöllä varsin isolla tekstit, että näen täältä lukea.
Aiemmin mulla oli oma hevonen, ja päivät kului tallilla ja kotona sekä sienestäessä sen mitä kroppa vaan kesti. Esim ratsastaessa oli päiviä kun ei pystynyt meneen satulalla, tai pystyi vain käveleen tai käveleen ja laukkaan jne. Ja paljon ehti 7 vuoden hevosenomistajuuden aikana tulla sellasia 2-3vko jaksoja etten päässyt tallille ollenkaan kun kunto romahti tms.
Sit 3v sitten sairastuin POTSiin ja me/cfs, ja jouduin liki heti vuodepotilaaksi. Nyt oon saanut lääkkeestä apua niin, että pystyn jopa olemaan hyvinä päivinä yhteensä parikin tuntia pystyssä, mutta toki tarvitsen edelleen täysin lepopäiviä ja pitää miettiä tarkkaan mitä tekee ja koska. Mutta tää on tosi suuri edistys jo siihen, missä kunnossa ollut 2,5 vuotta. Ja SE on ollut perseestä!!! Ei oo voinu puhuakaan paljoa, ja vaan joutunu makaan sängyssä, suureksi osaksi yksin ja hiljaa. Aivan hemmettiä! Avustajat tehneet ruuat ja hoitaneet kodin yms 1,5 vuotta, sitä ennen läheiset, koska vuosi meni ennenkö avustajat sain. Tallilla olen käynyt viimesen reilun 2,5 vuoden aikana yhteensä joku 6krt tms? Aiemmin kävin sen 5-6krt/vko.
Nyt on jonkinlainen toive, että ehkä voisin vielä päästä hevosen selkään edes käyntilenkeille. Mutta jo tää, että pystyn sentään käymään ULKONA ja vähän käveleen, on aika iso juttu.
Sarjoja lähinnä katselen, ja neulon jos kroppa kestää. Ja katson Clipmyhorselta ja Havenilta kisoja, jos jaksan vaan keskittyä.
|