Lähettäjä: valinta? 
Päivämäärä:   16.7.24 13:57:34

Jos voisitte valita, ottaisitteko aikuisen n. 5-vuotiaan koiran vai pennun? Sama rotu ja ihan oikealta kunnon kasvattajalta molemmat. Miten tuollainen aikuinen koira oppii uuden paikan tavoille, yksinoloon ja olemaan ainoa koira, entä asumismuodon ja ympäristön muutokset verrattuna siihen, mihin on tottunut? Siihenhän on jo ohjelmoitu paljon asioita.

Kyse ei ole ensimmäisestä koirasta, joten pentuajan hommat on tiedossa. Sitä lähinnä pohdin, onko pentu "varmempi" valinta kuin sinänsä (ehkä) helpompi aikuinen koira, joka jo osaa paljon asioita? Jos jollakulla on kokemuksia molemmista, kumpaa suosittelet?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.7.24 14:01:03

"Miten tuollainen aikuinen koira oppii uuden paikan tavoille, yksinoloon ja olemaan ainoa koira, entä asumismuodon ja ympäristön muutokset verrattuna siihen, mihin on tottunut? Siihenhän on jo ohjelmoitu paljon asioita."

Koira on ihan oppivainen ja joustava eläin myös aikuisena. Jos kyseessä ei ole joku uskomaton ongelmakoira, siihen ei ole "ohjelmoitu" yhtään mitään vaan se on elänyt elämää ja nähnyt asioita ja oppinut juttuja. Se jatkaa oppimista myös sinun luoksesi tullessaan ja oppii uusille tavoille ihan samalla tavalla kuin nuorempanakin.

Ottaisin riemusta kiljuen ongelmattoman aikuisen koiran, niitä on niin harvoin saatavilla. Minulla on nyt ikivanha koira, joka tuli minulle aikuisena enkä erityisesti halua pentua sen jälkeenkään. Aikuisen koiran kanssa on niin paljon helpompaa.

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   16.7.24 14:11:36

"Ottaisin riemusta kiljuen ongelmattoman aikuisen koiran"

No se koira voi olla ollut ongelmaton siellä kasvattajalla jossakin maalla tai okt-alueella, päässyt pihalle halutesaan, ulkoillut vapaana, koirakavereiden kanssa, ei koskaan yksin vaan ainakin koiraseuraa ollut, haukkuakin on saanut, mutta voi olla että se ei enää ole ongelmaton kun uusi koti on taajamassa, lenkit hihnassa, ulos pääsee kun omistaja vie, asutaan taloyhtiössä, ainoa koira, joutuisi olemaan välillä yksin, haukkuminen ei toivottavaa koska naapurit jne.

Tavallaan pentu on sillä tavalla varmempi, että siitä saa tehtyä helpommin omanlaisensa kun sen opettaa heti sellaiseksi kuin sen haluaa olevan. Enemmän vaivaa siitä todennäköisesti on, mutta on aikuisestakin koirasta jos sille pitää opettaa paljon uusia tapoja vanhojen tilalle.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   16.7.24 14:32:42

Tottakai aikuinen koira olisi helpompi, JOS se vain sujahtaisi uuteen perheeseen ja arkeen.

Mutta mielestäni kuitenkin varmempi valinta on pentu.

Lähettäjä: murre 
Päivämäärä:   16.7.24 14:33:09

Mulla on ollut useampi aikuinen kodinvaihtaja ja useampi pentukin. aikuiset on helposti sujahtaneet laumaan ja oppineet uudet asiat nopsaan. Viimeisinkin on kodinvaihtaja, ei ongelmaa. Tosin näiden kanssa olen ollut tarkka, että ovat täyspäisiä, harrastuskoiria kun ovat minulle. kaksi vuotiaana opittu ottaa koulutuksessa noin vuodessa kiinni sellaisen, joka on tullut pentuna. Siis kun kodinvaihtaja on hyvästä paikasta ja "oppinut oppimaan"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.24 14:35:57

murre: Niin, sulle se aikuinen kodinvaihtaja on tullut lauman jatkoksi. Isoin ongelma yleensä aikuisilla kodinvaihtajilla on yksinolonhaasteet, JOS (ja aloittajan tapauksessa KUN) ne joutuvatkin yhtäkkiä olemaan yksin. Siis myös ilman koirakaveria.

Muutoin aikuiset kodinvaihtajat on ihan samalla tavalla mukautuvaisia kuin pennutkin. Mutta se yksinolo. Toki monet (tervepäiset) oppivat ajallaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.7.24 14:37:16

Se nyksinolon voi ihan helposti testata koeajalla. On eri asia, että koira on hetken aikaa hämmentynyt uudesta tilanteesta kuin että sillä olisi eroahdistus. Tervepäinen koira tottuu kyllä.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   16.7.24 14:41:09

"Mulla on ollut useampi aikuinen kodinvaihtaja ja useampi pentukin. aikuiset on helposti sujahtaneet laumaan"

Jos aikuinen koira tulee kasvattajalta ja siellä on ollut muitakin koiria, silloin se varmasti sopeutuu helpostikin uuteen kotiin laumaan, jossa myös on koirakavereita. Mutta laumaan tottunut koira voi olla hankala totuttaa ainoaksi koiraksi. Laumassa ollut koira on todennäköisesti saanut myös käyttää ääntään enemmän, joten voi olla hankalaa opettaa koira olemaan hiljaa jos se on tottunut haukkumaan milloin mistäkin syystä eikä ole kielletty.

Sanotaanko näin, että aikuinen koira voi olla hyvä valinta kaveriksi toiselle tai muille koirille, pentu parempi illoin kun on tarkoitus pitää vain yhtä koiraa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.7.24 14:47:45

Pennusta ei voi mitenkään nähdä, onko se eroahdistunut tai muuten heikkohermoinen jollain tavalla. Aikuisesta koirasta voi, jos vaan ottaa sen koeajalle käymään. Että riskinsä kussakin.

Moni ei myöskään siedä aikuiselta koiralta muutosvaiheessa mitään elämöintiä, mutta jaksaa pari vuotta riekkuvaa pentua ja kokee sen helpommaksi.

Lähettäjä: Sivusta 
Päivämäärä:   16.7.24 14:48:17

"Se nyksinolon voi ihan helposti testata koeajalla. On eri asia, että koira on hetken aikaa hämmentynyt uudesta tilanteesta kuin että sillä olisi eroahdistus. Tervepäinen koira tottuu kyllä."

Kauanko tuollainen koeaika pitäisi olla? Siis missä ajassa koiran pitäisi "toimia" uudessa kodissa? Entä jos muutama päivä sujuu hyvin ja sitten alkaa tulla ongelmia kuten haukkumista turhaan, yksinollessa vinkumista ja ravaamista eikä rauhoittumista, sisälle tekemistä, hermostuneisuutta, silloinko koira ei sopeudu? Joissain koira-artikkeleissa puhutaan viikoista ja kuukausista aikuisen kodinvaihtajan sopeutumisessa - harva kuitenkaan voi olla jatkuvasti kotona opettamassa yksinoloa tai kieltämässä haukkumista tai mikä nyt voikaan olla ongelmana. Taloyhtiössä jatkuvasti tai yöaikaan haukkuminen varsinkaan ei käy.

Samaa pohtinut kuin aloittaja.

Lähettäjä: Ao 
Päivämäärä:   16.7.24 14:55:51

Meille on tullut aikojen saatossa 4 aikuista koiraa. Kaikkien kanssa on sujunut loistavasti. Näistä yksikään ei ole ollut edellisesissä kodeissaan mitään ongelmakoiria, vaan täyspäisiä ja varsin hyvin koulutettuja ja kasvatettuja.
Viimeisin oli meillä 1 kk koeajalla. Tuli meille ainoaksi koiraksi kasvattajalta, eikä ollut tottunut kissoihin eikä ollut elänyt sisäkoirana. Oli 4 v tullessaan. Ja nyt on yhteiseloa takana jo 6 vuotta, eli hyvin meni tämänkin kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.7.24 15:05:07

"harva kuitenkaan voi olla jatkuvasti kotona opettamassa yksinoloa tai kieltämässä haukkumista tai mikä nyt voikaan olla ongelmana. Taloyhtiössä jatkuvasti tai yöaikaan haukkuminen varsinkaan ei käy."

Eipä tämmöisellä asetelmalla voi pentuakaan ottaa.

Parin viikon tai max kuukauden koeajalla selviää, onko koira patologisesti eroahdistunut vai onko sillä vain sopeutuminen kesken. Toki ensikertalainenhan ei tätä välttämättä osaa itse arvioida.

Ja tässä puhuttiin myös nyt hyvältä kasvattajalta tulleista koirista. Kasvattajallakin ollut aikuinen koira on joskus elämänsä aikana todennäköisesti ollut yksin autossa, eläinlääkärissä, kotona kun muut on treeneissä, erotettuna juoksujen ajan, hoidossa, trimmaajalla tai ylipäänsä _jossain_ ja sen kanssa on eletty jo vuosia ja kasvattajalla pitäisi ainakin sen pohjalta olla aika hyvä käsitys koirasta. On nähty uudetvuodet, irtokissat ja vieraat koirat.

Eri asia on ottaa joku tarhakoira pystymetsästä.

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   16.7.24 15:05:27

Kun koira jää yksin kotiin, laittaa jonkun kameran videoimaan sitä. Jos koira tyyliin käy ovella tai minuutin-pari haahuilee ja sen jälkeen asettuu aloilleen, ei eroahdistusta. Jos se ravaa kämpässä edestakaisin, käy vähän väliä ovella, ehkä raapii sitä, vinkuu tai jopa haukkuu, ei rauhoitu paikalleen suht nopeasti, sillä on jos ei vielä eroahdistusta niin ainakin tulossa. Eroahdistushan on siinä mielessä hankala, että yksinolon totuttamiseen pitää olla aikaa ja jos työ vaatii työpaikalla olemista, se on hankala toteuttaa. Aikuisen koiran ottamisen suurimpana ongelmana ajattelisin just sitä yksinolemista, jos kasvattajalla on ollut koiraseuraa (niin kuin siellä yleensä aina on).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.24 15:24:12

Aikuinen koira on varmempi, pentu villi kortti. Koiraa ei "tehdä" vaan jo pennulla voi olla palikat siten että eroahdistus on vaikka mitä tekisi. Liian usein ihmiset ajattelevat eläinten olevan jotain savea, joka vain muotoillaan oikeaan muotoon ja käytöshäiriöt johtuvat vain ihmisestä. Eläin on aina itsenäinen olento, joka kokee ja tuntee yksilöllisellä tavalla. Vaikka olisit kuinka hyvä kouluttamaan, voi koira haukkua, olla eroahdistunut jne.

Aina eläintä hankkiessa pitäisi myös tiedostaa se ja olla siihen valmis ettei eläin ole toiveitteisi täyttymys ja käyttäydy kuin ihmisen mieli. Oletko valmis oikeasti toiseen persoonallisuuteen vai haluatko lelueläimen? Tämä siksi, että moni kuitenkin pettyy, kun eläin onkin "vääränlainen" vaikka olisi oikein kelpo yksilö. Omistaja vain olisi toivonut itsenäisemmän/ seurallisemman/ aktiivisemman....

Lähettäjä: Nappi 
Päivämäärä:   16.7.24 15:28:20

Sivusta: jos muutama päivä sujuu hyvin ja sitten koiralla alkaa näkyä ei-toivottua käytöstä, on kyse siitä ettei se saa riittävästi liikuntaa/aivotyötä/virikkeitä. Koira elää hetkessä, kyllä se näkyy päivissä sopiiko kyseinen perhe/ympäristö sille. Ei se viikon tai kahden päästä keksi että ahaa, en tykkää kerrostalosta ja alanpa eroahdistua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.24 15:34:18

Jokainen koira on yksilö, ihan mahdotonta sanoa. Yksi oppii ongelmitta ja heti, toinen ei milloinkaan.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   16.7.24 15:36:27

"Kasvattajallakin ollut aikuinen koira on joskus elämänsä aikana todennäköisesti ollut yksin autossa"

Se onkin erikoista, että koira joka ei viihdy kotona yksin, voi hyvin olla yksin autossa esim. kaupassakäynnin ajan ilman ongelmia.

"Aina eläintä hankkiessa pitäisi myös tiedostaa se ja olla siihen valmis ettei eläin ole toiveitteisi täyttymys ja käyttäydy kuin ihmisen mieli."

Tosiasia kuitenkin on, että koiran on hallittava tietyt käytöstavat, jotta sen kanssa voi asua taloyhtiössä, taajamassa, lenkkeillä paikoissa joissa on muita ihmisiä ja koiria jne. Ei voi olla valmis siihen, että koira ei voi olla kotona yksin, haukkuu turhaan eikä voi kohdata muita ihmisiä ja koiria.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.7.24 15:40:01

"Se onkin erikoista, että koira joka ei viihdy kotona yksin, voi hyvin olla yksin autossa esim. kaupassakäynnin ajan ilman ongelmia."

Siksipä siinä lauseessa oli aika monta eri esimerkkiä.

"Ei voi olla valmis siihen, että koira ei voi olla kotona yksin, haukkuu turhaan eikä voi kohdata muita ihmisiä ja koiria."

Tällaisia koiria on silti olemassa, otti sitten pennun tai aikuisen koiran. Se on ihan vaan kylmää todellisuutta.

Voi olla, että juuri sinun asumismuotosi ei salli eroahdistunutta koiraa, mutta pennusta voi silti tulla sellainen ja sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin alkaa etsiä sille sopivampaa kotia. Nämä on ihan oikeasti niitä lemmikinomistajan ottamia riskejä. On mahdollista, että se täydellisesti valittu koira ei vaan yksinkertaisesti sovi siihen ympäristöön, johon se on otettu.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.7.24 15:44:37

"Kauanko tuollainen koeaika pitäisi olla? Siis missä ajassa koiran pitäisi "toimia" uudessa kodissa?"

Yleensä ja useimmiten olen kuullut noin kuukauden koeajasta, ennen muinoin puhuttiin kahden viikon "honeymoonista" ja sen jälkeen koiraa alettiin enemmän tarkkailemaan ja ominaisuuksia ja käytöstä arvioimaan. Toki sen kaksi viikkoa uuden talon tapoja jo opetettiin. Toiminut ja pitänyt paikkansa omien aikuisena tulleiden kanssa: joku oli helpompi ja joku "vaikeampi" ensimmäiset pari viikkoa, mutta sen jälkeen tuli jokaiselle jotain muutosta kyllä ! Puolisen vuotta niin on jo kokonaan kotiutunut ja niitä uuden kodin tapojakin oppinut.

Aikuisen koiran ottamisessa kannattaa haastatella omistaja koiran nykyisistä elinolosuhteista hyvin ja järkevä&vastuullinen myyjä myöskin katsoo, että myy koiran vain sellaisiin oloihin mihin todennäköisimmin helposti tottuisi. Kasvattajallakin voi olla yksinoloon opetettu koira, tavan lemmikinomistajalla voi olla ihan toiseen koiraan leimautunut koira jne., kaikki riippuu ja roikkuu. Ja aikuisen kanssa aina koeaika, kyllä alkuperäinen myyjäkin haluaa sille koiralle sopivan kodin ja haluaa mahdollisen uudenkin etsiä itse, jos kaikki on siis ok ja puhtaat jauhot pussissa ;) Sanon tämän siis useamman aikuisena tulleen koiran kokemuksella ja monta eri rotujen kasvattajaa ja harrastajaa kaveripiirissä.

Lähettäjä: Ja 
Päivämäärä:   16.7.24 15:44:40

"jos muutama päivä sujuu hyvin ja sitten koiralla alkaa näkyä ei-toivottua käytöstä, on kyse siitä ettei se saa riittävästi liikuntaa/aivotyötä/virikkeitä. Koira elää hetkessä, kyllä se näkyy päivissä sopiiko kyseinen perhe/ympäristö sille."

Toisaalta alussa koira ei vielä ole ns. oma itsensä kun paikka ja ihmiset on outoja. Parin päivän päästä alkaa huomata todellisen luonteen. Jos koiran kanssa on käyty lenkillä, ehkä reissattu jonnekin puistoon käymään ja muutenkin tehty muuta kuin oltu kotona sohvalla, ei-toivotun käytöksen syy tokko on virikkeiden puute. Sanoisin enemmänkin niin, että jos parina ensimmäisenä päivänä ei haittaa roskien vienti ja haukutaankin vain aiheesta, mutta viikon kuluttua ei voida olla yksin muutamaa minuuttia ja yölläkin pitää haukkua ilman aihetta, kyse on siitä että koira ei vain viihdy. Onko se sitten erilainen ympäristö, kavereiden puute vai mikä, mutta siksi viikon-parin koeaika on hyvä.

Periaatteessa olisi hyvä, jos aikuisen koiran uusi koti olisi mahdollisimman samankaltainen kuin kasvattajan luona, siis jos kasvattaja asunut maalla omakotitalossa ja koira saanut olla vapaasti ulkona ja jos ollut koirakaveri niin samaa olisi myös uudessa kodissa.

Lähettäjä: valinta? 
Päivämäärä:   16.7.24 16:21:09

Miten muuten sellainen homma jos uudessa kodissa on edellisen koiran tavaroita? Tai jos ostaa vaikka pedin tai häkin käytettynä? Haittaako tällaiset "vieraat" hajut aikuista kodinvaihtajaa? Vaikka kasvattajalla on ollut vaikka mitä muiden koirien hajuja, niin voiko uudessa kodissa haitata se jos kierrättää koiranpetejä ja muita tarvikkeita?

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   16.7.24 18:50:01

Meille on tullut koiria haitarilta 8vko-10v eikä niiden oppimisessa talon tavoille ole juurikaan ollut iän tai aiemmin opitun tuomia haasteita. Koiran perusluonne ja miten sen osaa itse huonioida vaikuttaa eniten, oli se sitten minkä ikäinen tahansa. Samanlaisia haasteita voi tulla niin pennun kuin aikuisen kanssakin.