Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   16.7.24 13:51:18

Minkä ikäisenä

1. tunsit itsesi vanhaksi

2. miksi

3. miten reagoit

Oma vastaus

1. 60 v

2. Eka kerran huomasin selvästi, että iho on ryppyinen ja hiukset ohenneet puolella. Aiemmin luulottelin että vanhenen aika kauniisti, mutta ohuen ihon ja hiuksen geenit, auringonotot ja lihastreenistä laiskottelu näkyvät nyt. Vaikka ei ollut vaihdevuosioireita eikä vielä edes silmälaseja.

3. Masentaa vaikka pitäisi kai olla kiitollinen että on melko terve.

Lähettäjä: sama 
Päivämäärä:   16.7.24 14:39:31

1. 59 vuotiaana

2. nivelkipuja, väsymystä

3. olen liikunnallinen ja kivut rajoittavat elämää. Viikon vaellukset on jätettävä.

Lähettäjä: Felicia 
Päivämäärä:   16.7.24 14:39:35

1) 25 se iski ekan kerran
2) Tunne siitä, että olen jo liian vanha kaikkeen ja liian vanha ollakseni edelleen niin ”mitätön”. Ikäkriisiä laukaisi stressi siitä, että elämässä pitäis olla jo saavuttanut vaikka mitä, olla henkisesti ah niin aikuinen & kypsä, omistaa talot, sijoittaa rahat, ratsastajanakin ikäluokat oli ja meni, pitäisi olla tehnyt työuraa ja vaikka sun mitä. No en ollut. Enkä tiedä edes vieläkään näin 27v mitä musta oikeasti tulee isona, edelleen ajelehdin vaan yliopistossa jonnekin ja teen sivussa ns hanttihommia. Ja tällä hetkellä vasta vanhaksi itseni tunnenkin, myös siksi että vanhenemisen myötä perussairauteni oireet pahenee ja liikkuminen kankeutuu
3)Harmittaa ja olen pettynyt itseeni

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   16.7.24 17:29:34

Joskus parikymppisenä varmaan ekan kerran, liittyen siihen miten nopeasti vuodet oli alkaneet juosta ja velvollisuudet vieneet ajan kaikelta kivalta. Ikäkriisiä aiheutti myös ensimmäiset havainnot rintojen roikkumisesta, aikaikkuna viehättävän ulkonäön saavuttamiseen oli umpeutunut.

Ahdistuin kai lähinnä, eihän tuolle mitään mahda, että elämä on ohi, mutta vielä vuosikymmeniä joutuu kärsimään fyysisestä rapistumisesta.

Lähettäjä: Mp 
Päivämäärä:   17.7.24 07:00:35

Varmaan joskus 25 vuotiaana ja taas 30 vuotiaana mutta nyt 49 vuotiaana en niinkään :D

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   17.7.24 07:10:39

Kyllä tässä vähitellen, kun lääkärit, tuomarit, papit ym. alkavat olla omien lasten ikäisiä. Mummoni totesi yli 80-vuotiaana, että ei hän vielä vanha.

Lähettäjä: Suide 
Päivämäärä:   17.7.24 07:11:49

En ole vielä tuntenut, täytän tällä kuulla 53v. Takana ovat ne ajat kun minua luultiin ikäistäni nuoremmaksi vaan väliäkö hällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.7.24 07:46:58

en vielä, olen vasta 30v :) toki vähän ahdistaa kun olis aikuistuttava, mutta en silti koe olevani liian vanha.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.7.24 08:00:27

36v. Ihan yhtäkkiä huomasin valokuvasta, että olen kauttaaltaan rypistynyt. Myös harmaita tai oikeastaan valkoisia tullut tukkaan. Oli todell järkytys. Mulla on siis koko poski ihan täynnä pientä juonnetta tietty silmänympärillä rypyt ja laskeutuvat raskast silmäluomet, syvät otsarypyt ja ryppyinen kaula. Kaikki tämä tullut ihan hetkessä. Vielä vähän yli kolmekymppisenä kysyttiin aina paperit ja bussissa tarjottiin lastenlippua. Mutta BOOM yksi kesä ja näytän viisikymppiseltä.

Eipä mitään, aurinkosuojaa, kosteutusta iholle. Alkoa en käytä ja tupakkia pari vuodessa. Mutta täytyy sopeutua.

Kroppa tietty vihotellut jo kolmestakympistä, treenaan paljon ja urjeilujalla aina jotain kolotuksia ja vaivoja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.7.24 08:33:03

Taisin olla 26 kun tajusin että tästä ulkonäöllinen alamäki alkaa. Nyt 31 en ulkonäöllisestä vanhenemisesta jaksaa kovin ressata, mutta näin pienten lasten äitinä tuntuu että lapset vievät kaikki mehut ja mietin että saanko enää samaa parikymppisen energisyyttä enään takaisin sitten kun lapset vähän isompia. Nykyään tuntuu että täytyy elää vain päivä kerrallaan ja tuntuu että elämä on välillä yhtä suorittamista plääh. Onko muut kokeneet samaa kun lapset olleet pieniä ja onko tilanne helpottanut kun lapset kasvaneet?

Lähettäjä: N62 
Päivämäärä:   17.7.24 10:20:58

Nähtäväksi jää.

Lähettäjä: Vanha romu 
Päivämäärä:   17.7.24 10:24:08

54v

Lähettäjä: Vanha romu 
Päivämäärä:   17.7.24 10:30:28

Ai piti vielä kertoa miksi
No siksi kun olen aina ollut liikkuva ihminen ja nukkunutkin hyvin. Sitten romahtaa vaihdevuosissa muutamaksi vuodeksi ja lihookin vielä. Ei jaksa mitään. Sattuu selästä ja lonkasta. Ei nuku. Hikikohtauksia vähän väliä ym.kivaa

Reagoin masentumalla ensin mutta sitten yritin kaikkea mikä auttaisi paitsi hormoneja.
Helpotti muutamassa vuodessa kai itsestään pahin ja nyt taas jotenkin jaksaa mutta vanhennuin ei siitä mihinkään pääse. Kai se on jo luonnonlaki tässä iässä että jossain tuntuu.
Olen sentään ikäisekseni ihan nuorekas ainakin omasta mielestäni:)