Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   16.7.24 12:40:02

Aina jossain välissä kesällä tajuan, että jos minulla ei olisi miestäni, niin olisin todella yksinäinen. Miehellä on päivystysviikko ja huomaan jumittuneeni tuijottamaan Netflixiä, kun ei muutakaan ole. Olisi kivaa lähteä vaikka jonnekin metsäretkelle tms kaverin kanssa, mutta totesin, ettei minulla ole ketään, kenen kanssa mennä. Joku on töissä, joku mökillä, joku viettää lomansa kokonaan perheensä kanssa jne. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen samassa tilanteessa. Ja minä olen muuten aina se, joka kyselee kavereita sinne tai tänne, minua ei yleensä koskaan kysytä...

Tiedän kyllä että voin mennä yksinäni sinne retkelle tai mihin tahansa, mutta teen muutenkin paljon asioita yksin ja välillä olisi mukavaa, jos olisi seuraa. Ehkäpä tämäkin kesälomapäivä kuluu sitten niin, että käyn nopeasti kaupassa ja sitten lenkillä tai salilla ja muun päivän löhöän sohvalla.

Mistä te ihmiset löydätte niitä kavereita lenkille, salille, kahville ym.? Minulla on monia kavereita, mutta en tapaa heitä paljon ikinä. Kaikilla on aina jotain ja tapaamiset pitäisi suunnitella viikkoja etukäteen. Kateeksi käy, kun toiset kertovat lähteneensä ex tempore kaverin kanssa rannalle tai vaikka mattopyykille.

Lähettäjä: sara 
Päivämäärä:   16.7.24 13:23:15

Vähissä on itselläkin ne ihmiset, joista olisi pieniin kesätekemisiin mukaan. Monet on jumittunut oman puolisonsa kanssa kotiin/mökille/sukulaisille, ja heidän kanssa on mahdoton mitään järjestää lyhyellä varoitusajalla. Usea on muuttanut muualle, omat sisarukset esimerkiksi asuu turhan kaukana. Osa kavereista taas vain laiskistunut iän myötä (ollaan 35 v. kieppeillä, nuorempana lähtijöitä riitti), eikä jaksa koskaan tehdä mitään. Aktiivisimpia on ne tyypit, jotka tykkää mennä ja tulla sekä sinkut, jotka ymmärrettävistä syistä haluaa tekemistä päiviinsä.

Lähettäjä: Erilaisuus 
Päivämäärä:   16.7.24 13:42:21

Kavereita on, mutta ollaan liian erilaisia yhteiseen tekemiseen.

Yksi kaveri kyselee juurikin metsäretkelle, poimimaan marjoja, sieniä tms. Lapsena pakotettiin metsään marjastamaan (sieniä meillä ei onneksi syöty) ja sain silloin metsäretkeilystä tarpeekseni. Lapsuudessa kiusana oli vain sääsket, nykyään metsissä on myös hirvikärpäsiä. Ei kiitos.

Toinen kaveri kyselee mukaan konsertteihin. Milloin ulkona, milloin sisällä. Milloin ilmaisia, milloin maksullisia. En kuuntele musiikkia ja kaveri tietää sen, mutta ei ”hyväksy”, että voi olla joku, joka ei pidä musiikista.

Meidän kirjastossa järjestetään usein kirjailijavierailuja. Tykkään käydä niitä kuuntelemassa, vaikka en ko. kirjailijalta ole mitään lukenutkaan. Ketään kavereistani ei kirjailijavierailut kiinnosta.

Ollaan todettu, että ainut sopiva yhteinen tekeminen, josta kaikki nauttivat, on kahvittelu toistemme luona ja jutteleminen.

Lähettäjä: X) 
Päivämäärä:   16.7.24 13:46:30

Täällä sama juttu. Iso joukko heppatuttuja, joiden kanssa puuhataan asioita hevosiin liittyen mutta kaipaisin myös jotain, kenen kanssa lähteä vaikka leffaan / jonkun sopivan bändin keikalle yms sillon tällöin ja kaikki lapsuuden &nuoruuden kaverit asuvat kaukana.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   16.7.24 14:06:48

Minulla on mies ja kaksi ystävää. Ei muuta. Työkaverit ja hevoset jäivät sairauseläkkeen myötä. Sukulaisiin ei ole oikein yhteyttä kun siellä on lapsiperhekeskeistä tapaamista, mikä on ihan ymmärrettävää.

Miehellä on onneksi omaa sosiaalista elämää. Ystäviä tapaan harvoin kun heillä on työt ja perheet.

Olen kyllä aina nauttinut omasta rauhasta, mutta sitä on liikaakin. Nyt on vaan liian myöhäistä rakennella seuraelämää. Eläimiäkään en uskalla ottaa, kun en niitä ehkä jaksaisi hoitaa. No on miehen seura, ulkoilu, suoratoistot, kirjastot ja lääkärikäynnit.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.7.24 14:10:15

Mistä päin olette? Jos joku Turun seudulta kaipaa seuraa, niin olen kolmikymppinen nainen, jolle myös kelpaisi seura. Kaverit on vuosien varrella muuttaneet, elämät eriytyneet jne. Nyt olisi mukava löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa käydä ulkoilmassa, teatterissa, kahvittelemassa tai vaikka mattopyykillä. Mies ja koira löytyy, mutta olisi kiva vähän useammin nähdä muitakin ihmisiä.

Lähettäjä: ltl 
Päivämäärä:   16.7.24 14:19:14

Eipä kavereita mistään löydä. Kenelläkään ei ole aikaa ja inspiraatiota tutustua uusiin ihmisiin. Täälläkin moni on sanonut "mulla on elämä niin täynnä kaikkee ja muita ihmisiä ettei ole aikaa ja kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin".

Ja aina sanotaan "hanki uusia kavereita" muttei kukaan kuitenkaan kerro, mistä niitä löytää. Vaikka itse tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, niin jostain syystä en ystävysty.

Pari viikkoa sitten olin siskoni kaverin luona illanistujaisissa. Paljon porukkaa ja osa minulle tuttuja nuoruudesta, mutta eipä heidänkään kanssaan saanut oikein juttua aikaan kun he hinkkasivat vain puolisonsa kanssa tai vetivät viinaa kurkusta alas, eivät olleet sosiaalisia ympäristöään kohtaan. Uusia ihmisiä ei huvittanut muuta kuin small talkata, ei heitä kiinnostanut tutustua minuun.

Kai tässä iässä ihmisillä on vain niin paljon muuta ja ihmiset ovat väsyneitä kuormittuneita. Ja silti tuntuu, että lähes jokainen valittelee yksinäisyyttä, tylsyyttä ja kaverin puutetta. Muttei heitä sitten kiinnosta olla yhteydessä tai tekemisissä, joten...

Lähettäjä: sara 
Päivämäärä:   16.7.24 14:27:20

ltl:llä kyllä hyvä pointti. Itsekin pakko myöntää, olen tullut valikoivammaksi seurani suhteen, vaikka ajoittain yksinäisyyttä koenkin. Ihmiset alkavat helpommin ärsyttää tai tulee olo, ettei kiinnosta tutustua pinnallista jutustelua enempää.

Onkohan syy juurikin tuossa kuormittuneisuudessa? Ei jaksa panostaa yhtään enempää kuin on välttämätöntä? Oman puolison kanssa on tietysti helpointa olla. Nuorempana kontakteja haalittiin ehkä eri syistä, toivottiin uusia hauskoja kokemuksia, jännittäviä keskusteluita tai potentiaalisia kumppaneita.

Itsellä on ainakin se olo, että nykyisin pitää valita, mihin kaikkeen energiaa riittää. Jos on elämässä yhtään mitään suurempaa meneillään, ei jaksamista riitä uusiin ihmisiin tutustumiselle. Toisaalta, kun uusien ihmisten tapaamisia on harvemmin, niihin suhtautuukin ehkä turhan vakavasti? Todellisuudessahan voisi vain jutustella, ja jos se vie pidemmälle niin hienoa!

Lähettäjä: Vichy 
Päivämäärä:   16.7.24 16:08:16

Onks tää nyt joku juttu että kaverit aina kyselee vääriin juttuihin jos joku jonnekin kysyy mukaan?

Mun kysellään nyt mökeillä käymään ja saunomaan, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Suurin piirtein kaikki muu tekeminen kävisi. Yksi kaveri on yrittänyt tavoittaa ja tiedän että taas mökkivierailulle haluaisi ja kuumeisesti yritän keksiä tekosyitä ettei tarvisi lähteä. Sit kun kaikki olettaa että sinkku pääsee lähtemään just heti nyt joka paikkaan. Periaatteessa pystynkin, mutta ehkä nyt on kauheasti kaikkea ettei mökille ehdi millään tänä kesänä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.7.24 16:18:23

Ketjulaisista useimmille ratkaisu voisi olla ne omien kiinnostuksenkohteiden ympärillä olevat tapahtumat tai vaikka nettiryhmät ! Ei ole pakko edes niin syvällisesti ystävystyä kun löytyisi jo niihin itseä kiinnostaviin juttuihin edes seuraa. Aikuisiällä se syvempi ystävystyminen kun ei niin nopeasti käy tai aina eri elämäntilanteissa pidä, siihen ratkaisu voisi juuri olla ne vähän väljemmät tuttavuudet kenen kanssa se yhteinen harrastus tai mielenkiinnon kohde yhdistää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.7.24 16:21:30

Minä viihdyn yksin, olen leski ja sinkku ja lomalla nautinkin yksinolosta sosiaalisen työn vastapainoksi. Mutta joskushan sitä seuraakin kaipaisi. Itselläni on joitakin kavereita, jotka on parisuhteissa ja yleensä tekevät kaiken sen puolisonsa kanssa. Minua pyydetään hätävarana seuraksi silloin, kun puoliso ei pääse. Se vähän ärsyttää minua kun se ihan siinä pyynnössä kerrotaan tyyliin lähdetkö raveihin kun pekka on matkoilla eikä pääse. Itse jos kysyn seuraksi niin eivät lähde. Ehkä senkin takia viihdyn yksin.

Lähettäjä: Tosi on 
Päivämäärä:   16.7.24 16:23:53


"Vähissä on itselläkin ne ihmiset, joista olisi pieniin kesätekemisiin mukaan. Monet on jumittunut oman puolisonsa kanssa kotiin/mökille/sukulaisille, ja heidän kanssa on mahdoton mitään järjestää lyhyellä varoitusajalla."

Kuulostaa niin nuoren sinkun paatoksella kuin vain voi olla.

Ei me olla jumissa vaan juuri siellä missä halutaan. Jos vuodessa on työviikkoja 47 niin totta hemmetissä mä ne loput 5 vietän mieheni ja lapsieni kanssa.

Ratkaisu on etsiä seuraa samassa elämäntilanteessa olevista.

Kyllä mäkin kavereitani näen, mutta jos parhaitakin kavereitani ehdin treffaamaan sellaiset 4-6 kertaa vuodessa illanistujaisissa niin kaikkia randomeita en välttämättä ehdi joka kesä näkemään.

Todelliset kaverisuhteet tämän kestää kyllä.

Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   16.7.24 16:59:47

Lohdullista ja surullista, että monilla on samat mietteet. No siis se olisi juuri sitä parasta, että löytyisi ihmisiä, joiden kanssa voisi tehdä fiiliksen mukaan lyhyemmälläkin varoitusajalla asioita yhdessä! Siis niitä pieniä juttuja, joita ei tarvitse niin kovasti suunnitella.

Hmmm.....: Suuremmissa kaupungeissa nuo ryhmät ovat varmasti hyvä ratkaisu, mutta pienemmillä paikkakunnilla ei oikein toimi. Edes tämmöisessä keskikokoisessa suomalaiskaupungissa ei samanhenkisiä ihmisiä vailla seuraa tahdo löytyä. Ja kun en kaipaa yhtään säännöllistä harrastusta lisää, vaan ihmisiä, joiden kanssa viettää silloin tällöin aikaa erilaisen aktiviteetin merkeissä!

Tosi on: Mä olen kyllä tosi pahoillani sun puolestasi. Nopeasti tuossa laskin, että sulla on yli kolmasosa vuodesta, 129-140 päivää vuodessa vapaata. Silti sulla on aikaa ystäville 4-6 (!!) kertaa vuoden aikana! Mitähän sitten, jos teillä tulisi miehesi kanssa ero, kenen kanssa sitten aikaasi viettäisit, jos olet noin laiminlyönyt muita ihmissuhteitasi? Tietysti jos tuolloin 4-6 kertaa vuodessa tapaat aina samoja ystäviä ja pidät heidän kanssaan yhteyttä myös muuten, niin ok, mutta jos keskimäärin tapaat yhtä ystävää kerran vuodessa, niin se on tosi vähän.

Lähettäjä: sara 
Päivämäärä:   16.7.24 21:59:34

Tosi on: sinkku en ole vaan itse myös pitkässä parisuhteessa, mutta en silti haluaisi jättää ystäviäni kokonaan suhteen jalkoihin.

Mielestäni ystävyys vaatii tapaamisia riittävän usein ja myös tarpeeksi "asiasta" keskustelua, eikä ihan pelkkää pintapuolista kahvittelua jossain kaiken kiireen välissä, mitä se monien vanhojen ystävien kanssa on. Toki, he pysyvät kyllä elämässäni tälläkin tavalla, mutta se ei ole ihan sitä, mitä ystävyydeltä toivon. Ei ole myöskään väärin haluta viettää kaikki vapaa-aikansa puolison kanssa, siitä vaan, mutta itse toivoisin elämääni enemmän ihmisiä, joille puoliso ei ole se ainoa tärkeä ihminen maailmassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.7.24 00:08:16

Minä en ymmärrä tuota, että haluttaisiin tehdä asioita, mutta koska ei ole seuraa ei voi mitään tehdä yhy yhy ja marinoidutaan itsesäälissä kotona kun ei osata tehdä asioita yksin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.7.24 00:44:29

Ympärilläni on joka stnan kesä näitä yksinäisiä ihmisiä. Ollaan yksinäisiä, vaikka on mies ja ollaan yksinäisiä vaikka on mies ja lapsia. Ja mikään yhdessä olo, joka helpottaisi sitä yksinäisyyttä, ei ikinä passaa, kelpaa jne.

Näillä ihmisillä tulee olemaan karu kohtalo, kun tulee se konkreettinen yksinäisyys ja ystävätkin on kyllästynyt ulinaan ja häipyneet paikalta.

Hommaa harrastus. Syksyllä alkaa harrastustoiminta. Mene sinne toivomaan että saat ystäviä ja sisältöä elämään.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   17.7.24 07:29:45

Mistäpäin (kesä)yksinäiset on?
Ite oon itäiseltä uudeltamaalta. Onko muita täältäpäin?

Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   17.7.24 09:35:47

Empaattiselle pisteelle tiedoksi, että en "marinoitunut itsesäälissä kotona". Pakkasin keitot ja kahvit reppuun ja lähdin koiran kanssa kaksin retkeilemään. Mutta retkellä meni noin kolme tuntia ja muun ajan olinkin sitten yksin kotona puhumatta kenenkään kanssa. Ja kuten sanottu, niin harrastuksia kyllä on! Ne eivät vaan ole mitenkään sosiaalisia, koska olen valinnut ne niin, että voin käydä silloin kun minun aikatauluihini sopii.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   17.7.24 10:21:39

Tsemppiä, jos tunnet itsesi yksinäiseksi <3 Samoja fiiliksiä itsellänikin joskus, varsinkin, kun puoliso on työnarkki jyväjemmari, joten hänen kanssaan ei tarvitse yhteisestä tekemisestä haaveilla ;)

Itse olen muuttanut elämäni varrella useasti työn ja viimeisimmäksi puolison perässä, joten kavereita on toki jäänyt ns. matkalle välimatkan tai elämäntilanteen takia ja moniin "jäljellä oleviinkin" on välimatkaa. En siis voi tavata kaikki niin usein kuin tahtoisin tai "tarvitsisin".

Oma ratkaisu on vaan ollut se, että menen sitten yksin. Toki lapset jo kouluikäisiä, että heitäkin voi raahata moneen paikkaan seuraksi. Olen alkanut ajan saatossa nauttia yksin menemisestä, ei tarvitse säätää aikataulujen, rahojen, kyytien tms. kanssa. Nykyisin, jos eteen tulee kiva teatteriesitys, konsertti tai leffa, niin varaan liput enkä kysele ketään seuraksi. On sitten kiva yllätys, jos joskus pääsee menemään kaverin kanssa.

Kapakat on varmaan ainoa paikka, minne en haluaisi mennä yksin, mutta enpä niissä (onneksi) halua käydäkään. Jossain terassilla voisi vielä alkuillasta yhden lasillisen siemailla ja katsella maailman menoa.

Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   17.7.24 10:41:38

Kolmas täti: Minä olen myös tottunut olemaan paljon yksin ja osaan kyllä löytää itselleni tekemistä. Liikun mielelläni ja puuhastelen pieniä asioita kotona ja siinä aika kuluu mukavasti. Näin kesälomalla vaan ei puuhasteltava riitä. :D

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   17.7.24 10:49:53

Teillä parisuhteessa oleville yksinäisille haluaisin muistuttaa, että me ystävät lähdettäis vähän useammin näille extempore-reissuillekin, jos meitä ystäviä arvostettais edes hitusen ja pidettäis yhteyttä muutoinkin kuin silloin kun kumppani on päättänyt lähteä omille reissuilleen kavereittensa kanssa. Ei kukaan halua olla kenenkään "varaystävä".

Mä olen ikisinkku ja vuosien varrella ystävät on kyllä käyneet tosi vähiin. Ei puhettakaan että perheelliset tai edes parisuhteessa eläjät lähtisivät mihinkään reissuille tai kahville tai edes pystyisivät puhumaan hetken puhelimessa, kun ollaan niin siinä omassa kuplassa sen kumppanin kanssa. Ja jos joskus jossain nähdäänkin, niin vähintäänkin on muksulauma mukana ja kaikki huomio on niissä lapsissa.

Ja joo, mä viihdyn myös yksin, teen paljon reissuja yksin, on paljon harrastuksia jne. En mä siltikään tahdo olla kenellekään vaan varalla, jos mitään mielenkiintoisempaa ei elämässä tapahdu. Ihan samalla tavalla, kun se parisuhdekin vaatii välillä jotain panostusta, niin kyllä nämä ystävyyssuhteetkin. Enkä sano, että sitä tarvitsisi olla joka viikko, mutta että jos edes kerran vuodessa jätettäis se muksulauma kumppanille ja mentäis ystävän kanssa vaikka syömään. Olisko se ihan liikaa vaadittu?

Lähettäjä: Annukka 
Päivämäärä:   17.7.24 10:54:15

Tähtirivi: Mä olen tosi pahoillani, että sua on kohdeltu noin! Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että itse en tee samoin. Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja olen yleensä aina vieläpä se aktiivisempi osapuoli. Ja siis tunnistan tuon, että vain silloin tehdään kavereiden kanssa jotain, kun puoliso on pois. Mun eräs kaverini on semmoinen, että jos suunnittelemme tapaamista, niin hän sanoo jotakuinkin "no miehellä on treenit keskiviikkona 17-19, niin silloin voitais nähdä!". Ja asuvat siis yhdessä ja ovat jo kymmenen vuotta olleet yhdessä. :D

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   17.7.24 13:55:03

Tuttua on, harrastan koirieni kanssa ja liikun niiden kanssa. Jos en itse Soita, en kuule kenestäkäänkuukausiin. Viihdyn kyllä yksin kun on pakko. Kaikkeen tottuu. Kohta lähden mökille koirien kanssa yksin. Vähän on tylsää kun olen lomilla.

Lähettäjä: Novotta 
Päivämäärä:   17.7.24 14:02:21

Miksi sinkut saa ehdottaa extemporereissuja silloin kun heillä on tylsää ja heille sopii, mutta parisuhteessa olijat eivät saa ehdottaa extemporereissuja kun heille tulee kalenteriin tyhjää?

Vai pitääkö sitten salata se että nyt olis meillä käty kun mies ja lapset lähti viikonlopuksi anoppilaan.

Noh, onneksi suurin osa kavereistani alkaa olla perheellisiä ja ymmärtää oikein hyvin että miksi juuri silloin ehdotetaan illanistujaisia lyhyellä varoitusajalla kun on saatu mies ja lapset pois kotoa ja voi kerrankin emännöidä siistissä kodissa :D

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   17.7.24 19:04:11

Mä olen myös erityisesti tänä kesänä kärsinyt tästä kun olin jalka kipsissä kotona 6 vko. Normaalitilanteessa teen ja puuhaan yksin mutta kun ei kotoa yksin päässyt mihinkään ja olin täysin avustettava, tajusin miten vähän minun muutaman ystäväni ovat minuun päin yhteydessä. Jos haluan jonkun tavata niin minun on aina otettava yhteyttä, ja silloinkin on suuri todennäköisyys että jollekin saattaa sopia ensi keskiviikkona mutta tiistaina se sitten perutaan kun tulee jotain kivempaa tekemistä kun avustaa invalidi kahville johonkin, ja vielä eritoten jopa viereisessä kaupungissa eli joutuu lähtemään ihan omasta kuplastaan ulos. Terveenä minä yleensä aina menen heidän suuntaan kun minähän se olen pois muuttanut. En mä viitsi enää edes kysyä kun tulee vaan paha mieli koko ajan.

Miehellä on päivätyönsä ja omat harrastuksensa niin en mä viitsi senkään lahkeessa koko aikaa roikkua ja uikuttaa elämäni paskuutta.
No, neljän viikon päästä pääsee edes töihin takaisin ja ehkä harrastuksiinkin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.7.24 19:38:54

Tutulta kuulostaa. Muutin reilu vuosi sitten enkä täältä tunne muita kuin miesystävän ja työkaverit. Välillä olisi kivaa tehdä jotain jonkun muunkin kuin miesystävän kanssa. Toki yksinasuvana koirat tuovat omat rajoitteensa menemisiin, etenkin nyt kun molemmilla on iän tuomia terveyspulmia joiden takia esim. kimppalenkkiseuraa ei oikeen viitsi enää etsiä. Aikaisemmassa kaupungissa tutustuin uusiin ihmisiin juuri koiraharrastusten ja kimppalenkkien kautta. Mutta voi noita nyt välillä työpäivienkin jälkeen yksin joksikin aikaa jättää jos on tarvis ja saa niille välillä hoitajaakin, että ei ne nyt täysin kotiin sido. Ja toisaalta tykkäisin esim. laavuiluseurasta, siellähän koirat voi hyvin hengata seurana myös.

Lähettäjä: Nti 
Päivämäärä:   17.7.24 20:21:08

Laitat tinderin laulaa. Kyllä sieltä kaveriakin löytyy, kunhan asian esität selvästi.
Mä voisin lähtee, mut hommasin miehen 20 vuoden jälkeen, kun niin kuulemma kuuluu tehdä.

Lähettäjä: starsky*** 
Päivämäärä:   17.7.24 22:06:03

T, missäpäin asut/mökkeilet?

Lähettäjä: yj 
Päivämäärä:   18.7.24 08:45:35

Kohtalotoveri täällä, mulla tosin ei ole edes sitä kumppania ja kun taas kaikki kaverit ovat suhteissaan niin meno välillä yksinäistä. Onneksi on työ ja harrastus, viikonloput on kaikkein pahimpia kun niin paljon pitää aikaa viettää yksin, toki itsekin käyn usein yksin jossain, mutta ei niihin menoihin mene montaa tuntia. Tänä vuonna mulla ei ole kesälomia ollenkaan ja olen oikeastaan aika tyytyväinen siihen, ei tarvitse keksii niin monelle päivälle yksin tekemistä.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   18.7.24 09:35:23

"Miksi sinkut saa ehdottaa extemporereissuja silloin kun heillä on tylsää ja heille sopii, mutta parisuhteessa olijat eivät saa ehdottaa extemporereissuja kun heille tulee kalenteriin tyhjää?"

Tottakai saa, mutta jos mikään muu ajankohta ei koskaan sovi, vaan aina on kurkattava ensin sinne miehen kalenteriin, niin ymmärräthän yskän? Jos ystäville on aikaa VAIN ja ainoastaan silloin kun mies on omilla riennoillaan, niin se ei mitään oikeaa ystävyyttä ole.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   18.7.24 19:10:05

Itselläni on kyllä ennemminkin niin päin, että sinkuilla ja lapsettomilla kavereilla ei ole koskaan kalenterissaan tyhjää ;) minulla se on yleensä tyhjempi, kun elämää sekä lompakkoa sanelevat työ ja lapset. Ilman lapsia olisin kotona vähemmän ja toki rahaakin jäisi enemmän omiin rientoihin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   18.7.24 21:32:32

Samassa tilanteessa minäkin. Vaikka kavereita on periaatteessa paljon, ei kauniina kesäiltana kukaan kerkeä mihinkään. Eikä kukaan muu edes kysy ja ehdota, itse pitää olla lähes aina aktiivinen osapuoli, jos koskaan ketään haluaa nähdä talvellakaan. Ymmärrän aivan hyvin että kaikilla on omat kiireensä, mutta onhan se absurdia, jos koko kesänä kukaan ei ehdi kertaakaan edes jätskille/drinkille.

"Silti sulla on aikaa ystäville 4-6 (!!) kertaa vuoden aikana! "
-Jos onnistuisin näkemään lähimpiä ystäviä edes sen 4krt vuodessa, niin olisin tyytyväinen! Osan kanssa pitkä välimatka vaikuttaa siihen, että 1-2krt on jo hyvin. Osa asuu samassa kaupungissa, jopa kävelyetäisyydellä, mutta ei silti saa järjestettyä aikaa edes pikaiseen kahvitteluun.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   18.7.24 21:41:46

Täällä myös. Pidän itseni kiireisenä töissä, treeneissä ja harrastuksissa. Näissä tulee kyllä sosiaalisia kontakteja mutta vapaa-ajalla minulla on viimeisetkin kaverit pikkuhiljaa kaikonneet. Nuoruudesta asti tähän asti pysynyt ystäviä mutta yksi sairastui skitsofreniaan ja katkaisi välit. Yhden kanssa olen nyt väsynyt siihen että suhde on täysin yksipuolinen. Ravaan jatkuvasti häntä kiinnostavissa paikoissa. Sitten olen yksin omat syntymäpäivät ja muut pyhät, koska hän keksii jatkuvasti tekosyitä miksi pitää perua samana päivänä. Minulle on jo hieman utopiaa se mistä ihmiset löytävät ystäviä jotka oikeasti haluavat viettää aikaa yhdessä. Itse en jaksa roikkua missään sosiaalisissa medioissa. Toisaalta on ihanaa kun omassa seurassa on niin hyvä olla ettei se oikeastaan haittaakaan. Yritän nyt kuitenkin suunnitella uusia harrastuksia tai vaikka ulkomaanreissua, josko onnistuisin löytämään uusia tuttavuuksia.