Lähettäjä: 12345# 
Päivämäärä:   15.7.24 19:35:21

Luin yhtä vanhempaa ketjua ulkonäön merkityksestä ja tuli mieleen seuraavaa: Onko teillä ollut hetkiä/ajanjaksoja kun puolison ulkonäkö inhottaa/ällöttää tai hävettää? Vai onko oma puoliso se kaikista upein koko ajan? Mitä asialle teitte vai teittekö mitään?
Vai onko ollut tilannetta, missä olette ihastunut johonkin, mutta ulkonäkö tökkii? Jatkoitteko tapailua?

En varsinaisesti tiedä mitä hän, mutta edellisessä ketjussa tuli niin paljon uusia näkökulmia ulkonäköön liittyen niin kiinnostaa nähdä tuleeko tähän liittyen samantapaisia.

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   15.7.24 19:39:24

Olen ollut ihastunut mieheen, mutta hänen nenä oli minulle liikaa. Yritin aikani oppia sietämään mutta Lopetin suhteen.

Oman mieheni, pitkät hiukset kausi oli vähän liikaa, pyysin häntä leikkaamaan. No siihen meni useampi vuosi, en sitten niin katsellut häntä kun ei miellyttänyt silmää. Jotain tällaista muutakin on ollut, esim.wr partatyylit.. jotkut ei vaan oo olleet mieleeni.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   16.7.24 08:35:10

No ei ole kaikista upein ehkä mutta silmää miellyttävä ja siisti. Ulkonäkö vaikuttaa. Ei saa ällöttää koska sellaisen vierstä herää joka aamu mutta ei tietty tarvitse olla itse rakas komeista komein. Pitää olla sellainen ettei tarvitse tuttujen seurassa hävetä.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   16.7.24 08:40:18

Joskus ihan huippukiva mies oli todella ihastunut minuun. Olisi varmasti ollut kaikin puolin hyvä mies. Ulkonäöllisesti sinällään tavallinen, mutta ei miellyttänyt minun silmääni yhtään. Yritin treffeillä käydä muutamia kertoja et josko kiinnostuisin, mutta lopulta miehen naama alkoi suorastaan ällöttää. Ja kaikki maneerit yms. Ei tullut mitään.

Nyt kolmatta vuotta seurustelen nykyisen mieheni kanssa. Hän on aina ollut silmissäni maailman komein mies. Ihastelen aina häntä edelleen. Onneksi kaikki muukin natsaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Tässä suhteessa on hyvä olla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   16.7.24 09:16:46

Exäni oli urheilullinen, mutta hänen ryhtinsä oli ihan kamala. Siis kaula osoitti suoraan eteenpäin. En ikinä tottunut siihen ärsytykseen, vaikka ero johtuikin muista syistä.

Nykyisessä miehessä häiritsee vain se, jos joskus kausittain ei jaksa katsoa mitä päälleen laittaa tai siistiä partaansa. Mutta yhtälailla itse olen joskus niin väsynyt, että näytän epäsiistiltä

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   16.7.24 09:31:00

En ajattele puolisoani maailman komeimpana, mutta on kuitenkin ihan miellyttävän näköinen minun silmääni. Ihastuin ensisijaisesti hänen käytökseensä ja olemukseensa, mutta myös kivaan hymyynsä ja meillä vaan oli jotain selittämätöntä kemiaa, vaikka (pelkästään) ulkonäön perustella en ehkä olisi häntä tai ketään muutakaan valinnut. Ei inhota tai ärsytä ulkoiset asiat, enemmän merkitsevät ihan muut asiat.

Olen huomannut, etten tosiaan ihastu mihinkään yleisen standardin mukaisesti komeisiin miehiin, vaan se on joku kemiajuttu. Käytös, olemus, tuoksu, kokonaisuus. Se, miten toinen katsoo, ottaa vastaan ja kohtelee. Toki ulkoisilla seikoilla on sen verran väliä, että omaan silmään vastenmieliseen tuskin kukaan ihastuisi, mutta itse ihastun helpoimmin aika tavallisen näköisiin, jotka kuitenkin ovat omaan silmään ihan miellyttävän näköisiä. Käytös ja kemia tai sen puute tosin vaikuttaa myös siihen, miten vetävänä toisen ulkoisesti näkee. Se voi siis muuttua helposti ja äkkiä kumpaan suuntaan tahansa; toinen voi alkaa näyttää vähemmän tai enemmän viehättävältä kys. asioista riippuen.

Lähettäjä: Tietoa 
Päivämäärä:   16.7.24 09:46:31

Kun seurustelua aloittaa on katsottava etten tyttö / nainen on sen verran nätti ettei tulevat Lapset pelkää ....

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.24 10:03:03

Aina käynyt niin, että mies on viehättänyt aluksi silmää, mutta sitten kun suhteeseen on tullut ongelmia ja lähtölaskenta eroon alkanut, myös miehen ulkonäkö on alkanut oksettamaan.