Lähettäjä: Saavuttamaton 
Päivämäärä:   13.7.24 22:22:18

Oletteko viehtyneet jostakusta todella paljon, jopa ihastuneet tai rakastuneet? Mutta tilanne on ollut heti alkutekijöissään sellainen, että suhde olisi saavuttamaton, syystä tai toisesta? Koska ihastus on ollut esim julkkis, työkaveri, hän on varattu, hän on oma lääkäri.. Tai mitä vain muuta vastaavaa.

Mielenkiinnosta haluaisin lukea tällaisista tilanteista ja siitä, kuinka tunteet heräsivät, mitä tapahtui, kuinka kauan jatkui, menikö ohi jne? Mitä vain haluaakaan kertoa! Jos haluaa kertoa oman ja ihastuksen sukupuolen, niin sekin olisi kiinnostavaa kuulla.

Jään odottamaan :)

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   13.7.24 22:40:55

Olen ollut sinkku melkein koko aikuisikäni. Luulin jo etten pysty tuntemaan mitään kunnes ihastuin veljeni ystävään. Tapailtiin muutaman kerran, mutta hän ei ollut valmis sitoutumaan eikä varsinkaan ystävän perheenjäseneen. Itse kerkesin jo ihastua mutta minkäpä sitä voi jos toinen ei halua. Mutta kyllä se kirpaisi. Nyt en tiedä montako vuotta taas täytyy odottaa jotakin tunnetta...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.7.24 00:09:52

En tiedä onko tämä edes ihastuminen tai miksi tämä menisi. Ehkä vähän syvempää viehättymistä. Mulla on opiskelukaveri, josta ensin ajattelin, että voi luoja. Nyt on kyllä kauhein tyyppi ikinä ja että toivottavasti ei tarvitse kummemmin olla tekemisissä. Sellainen äänekäs ja mielipiteensä taatusti sanova, siis niin että ttatusti nolottaa. Aivan eri tyylinen kuin itse fyyiseltä ulkonäöltä ja olemukselta. Joskin voin myöntää, että itsessä samaa vikaa äänekkyydessä ja mielipiteiden ilmaisussa.

No, me kuitenkin jouduttiin sitten hänen kanssa samaan pienryhmään, jossa hoidetaan tietyt tehtävät. Nyt ollaan oltu vuosi opinnoissa ja mä ihastun tähän ihmiseen hetki hetkeltä lisää. Hän alkoi pitää minusta ja minä hänestä. Olemme molemmat naisia, molemmat heteroita. Mutta jokin hänessä vetää puoleensa. Hänessä on jotain ihanan välitöntä ja aitoa. Yksi päivä huomasin ihan hereillä ollessa miettiväni hänet kanssani ruohikolle istumassa, että heittäydymme taaksepäin siihen makaamaan, ihan vierekkäin, nauramaan. Sitten käännymme katsomaan toisiamme, hymyillen. Vähän vakavoituen ja yhtäkkiä kurotan hieman antamaan suudelman hänen huulilleen. Siitä molemmat kääntyvät kyljelleen syleilyyn ja uuteen suudelmaan.. Ja tähän havahduin, olin ihan silleen, että mitä??

Olen kuitenkin hetero nainen, minulla on mies ja kaksi lasta jne :D Mutta jostain tällainen saavuttamaton viehtymys. Tiedän kaverini myös olevan miehen kanssa suhteessa ja toivovan perhettä. Täysin saavuttamatonta, mutta symppiksen semivilli päiväkuvitelma. Hän on kyllä ihana tyyppi <3

Lähettäjä: Ra 
Päivämäärä:   14.7.24 00:14:10

Voi kuule, monta kertaa. Edellinen oli rautakaupan myyjä ja nyt on kierroksessa Cristiano Ronaldo. Uuh!
Naimisissa olen. En kummankaan edellämainitun kanssa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.7.24 00:15:35

hän on varattu ja elämäntilanteet on niin erilaiset ettei tulis mitään muutenkaan. ollaan onneksi ystäviä, pieni lohtu... tunteet on onneksi vähän laimenneet, muttei kokonaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.24 00:16:41

Työkaveri. Kumpikin ollaan sinkkuja ja paneskeltu ollaan aiemmin, kumpikin epävarma tulevaisuudesta. Tuleeko jotain vai eikö mitään, aika kai näyttää

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.7.24 00:30:20

Tapasin nuorena tyttönä sattumalta baarissa miehen, jonka kanssa kaikki oli ihan mieletöntä, kuin jostain elokuvasta. Silmät kohtaa huoneen eri puolilta, heti ihan mieletön jännite ja vetovoima. Meillä oli kiihkeä ja lyhyt suhde, jonka hän päätti koska ei ollut valmis mihinkään sen enempään.

Tässä välissä kului 20v aikaa, eikä kenenkään kanssa vaan ole ollut samanlaista. Minulla on siis aviomies ja perhe, rakastan miestäni aivan älyttömästi mutta ei se vetovoima koskaan ole ollut yhtä mieletöntä. Noh saatiin tässä vähän aikaa sitten kutsu aviomieheni työkaverin tohtorikaronkkaan ja tää väitellyt työkaveri on tietenkin se nuoruuteni suuri rakkaus.....

Tällä ex- (vai nyx?!) ihastuksellani on tietysti ihan mielettömän kaunis julkkisvaimo ja lapsia, joten ei onneksi tarvitse pelätä että hän ikinä minusta kiinnostuisi, en edes tiedä muistaako minua ja koko juttua. Mutta en voi kyllä olla ajattelematta välillä että mitä jos.......

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.7.24 07:08:40

Kaikki ihastukseni ovat aina olleet saavuttamattomia. :D

Lähettäjä: Puhelin 
Päivämäärä:   14.7.24 07:15:28

Kuulun niihin, jotka syystä tai toisesta ihastuvat vain saavuttamattomiin. Onkohan taustalla jokin pelko? Tunne on parhaimmillaan ihana, mutta jos kävisikin niin, että sen ihastuksen "saisi" itselleen, että tunne olisi molemminpuolinen, sitä ei sitten kestäisikään? On turvallisempaa vain ihastua ja haaveilla, kun tietää, ettei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta ihastuksensa kohteeseen.

Olen ihastunut julkkikseen, lääkäriin, opettajaan ja erikoisliikkeen myyjään, muutamia mainitakseni. Pahimmillaan ihastus on kestänyt vuosia.

Silti olen naimisissa ja meillä on miehen kanssa hyvä suhde. Suurta ihastumisen tunnetta tässä ei koskaan ole ollut, jonkinlaista juurevaa rakkautta sen sijaan, ja näin on ihan ok. En kuitenkaan saisi sitä iik-ihanaa tyyppiä... :D

Lähettäjä: Juli 
Päivämäärä:   14.7.24 17:18:48

Ihan sama kuin edellisellä, pitkä hyvä liitto takana mutta välillä viedään..ihastun hulluna ja joskus kestää pitkää joskus vain hetken ja tiedän ettei koskaan toteudu mutta on kiva haaveilla! :)

Lähettäjä: Saavuttamaton 
Päivämäärä:   14.7.24 20:28:01

Onko nää teidän ihastukset aina esim naisena mieheen? Jos olette heteroita siis, siinä tapauksessa? Tai täysin vaikka lesbona/homona olisikin vastakkaiseen sukupuoleen?

Kiinnostaisi tietää, vaihteleeko näissä saavuttamattomissa ihastuksissa sukupuolet enemmän kuin ns. normaali-ihastuksissa?

- kertoikin, että on ihastunut nimenomaan naishenkilöön, vaikka mieltää itsensä heterona. Aika mielenkiintoista.

Onko ihminen sisimmässään kuitenkin avoimempi rakkaudessa, mutta tosipaikan tullen turvaudutaan yleensä sellaiseen rakkauteen, joka on biologista ja yhteiskunnassa normatiivisempaa.. :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.7.24 20:38:47

Mä olen ihastunut mun erääseen psykiatriseen hoitajaan, joka mulla oli joskus. Olen itse nainen ja hän on nainen. Lienee suht tavallista toki tällaisessa suhteessa, että tulee joitain tunteita, transferenssia.

Hän vaan oli niin ihana, niin aito. Hän puhui aina niin kauniisti mulle ja oli empaattisin olento johon olen törmännyt. Hänen hymynsä oli kaunis ja valloittava. Hänessä oli pehmeyttä ja tiettyä veikeyttä. Hän ei ollut mitenkään sellainen perinteisesti kaunis, mutta omalla tavallaan kuitenkin. Mun silmissä hän näytti aivan hurjan kauniilta kaikkineen.

Täysin saavuttamaton, totta kai. Ja hetero koen noin niin kuin muuten olevani.

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   14.7.24 20:50:05

Mulla on varmaan aina joku ihastus päällä ja se on tosi piristävää! Paitsi jos se tulee liian läheltä, saavuttamaton ihastus kuten joku näyttelijä on helpompi.

Muutama vuosi sitten ihastuin todella rajusti työkaveriin joka on myös nainen ja kuvittelin siihen asti olevani hetero. Tästä oli jo pakko kertoa kotona koska asia vaivasi ja vaikutti minäkuvaan. Tajusin etten olekaan pelkästään miehistä kiinnostunut ja oikeastaan moni asia omassa historiassa kävi järkeen kun asiaa aloin miettiä. Onneksi projekti loppui ja en ole tätä henkilöä nähnyt sen koommin, ihastus laimeni sitä mukaa kun aikaa meni :)

Ihastukset pysyy omassa päässä ja ne on hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä, niitä ei pidä lähteä ruokkimaan. Kotona on kuitenkin omassa parisuhteessa kaikki hyvin niin impulssien perässä ei pidä juosta.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   15.7.24 04:03:29

Peter Nymsn

Lähettäjä: Anonyymi 
Päivämäärä:   15.7.24 05:55:44

Olen ihastunut työpaikallani olevaan mieheen. Hän on herkkä, hellä, huomaavainen ja hauska, mutta meillä ei ole sellaista yhteistä kieltä, jolla voisimme puhua niin syvällisesti ja monivivahteisesti tunteista kuin mitä parisuhteessa kaipaan. Toisekseen mies tykkää matkustella ja käydä tapahtumissa siinä missä itse haluan vain sulkeutua kotiin, luontoon tai mökille.

Mies ei siinä mielessä ole saavuttamaton, ettenkö saisi häntä, jos vain tekisin aloitteen. Mutta olen järkeillyt tilanteen niin, ettei minun ihastumisen tunne kantaisi pitkäksi parisuhteeksi ja sen jälkeen olisi ennemmin kiusallista kuin kutkuttavan ihanaa käydä töissä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.7.24 06:16:02

Yksi miesystävän parhaista kavereista. Ei hän oikeasti edes ole mitenkään minun tyyppiäni :D Mutta muutama viikko sitten hieman humalassa keskusteltiin syvällisiä hänen kanssaan ja näin sitä mennään. Taidan ihastua kaikkiin jotka osoittavat jotain myötätuntoa minua kohtaan.

Kai tämä ajan kanssa ohi menee. Katseesta päätellen ei ole yksipuolista, mutta emme me kumpikaan ikinä oikeasti suostuisi satuttamaan miesystävääni niin että antaisimme tämän johtaa mihinkään. Eikä siitä edes luultavasti mitään pitkäkestoista voisi tulla vaikka antaisikin mennä.

Psyk. sairaanhoitajaani olin myös aikanaan ihastunut, vaikka olenkin (tietääkseni) heteronainen ja hoitaja oli nainen myös. Ja ihastuin myös kaikkiin niihin polin hoitajiin, joilla kävin esimerkiksi oman hoitajan lomien aikana :D Oli hankalaa ottaa apua vastaan kun jatkuvasti kamala tunnemyllärrys ihastumisten takia käynnissä.

Lähettäjä: I. Hastuva 
Päivämäärä:   15.7.24 06:23:41

Ihastuminen on ihanaa ja kamalaa. Se on hermostuttavaa. Itselläni on lukemattomia ihastuksia, joita en ole voinut saavuttaa enkä saavuta. Varmaan olen itsekin jollekin saavuttamaton. Syitä on miljoona: välimatka, sosiaalinen kynnys, kielitaito, ujous, muut suhteet sillä hetkellä, aikataulutus ei natsaa, ikäero, työt, muut asiat jotka sitovat väärään aikaan väärään paikkaan, jne.. Hankalia asioita.

Lähettäjä: Maalta 
Päivämäärä:   15.7.24 07:14:39

Työkaveri. Periaatteessa ei tyyppiäni, on 12v vanhempi ja hyvin erakko. Ei käy muualla kun töissä ja metsässä. Minä viipotan aamusta iltaan missä sattuu.
Mies on huumorintajuinen, herkkä, arka, herrasmies. Saanut siipeensä niin pahasti ettei enää halua seurustella.
Ehkä ihastuikin, koska otti yhtäkkiä etäisyyttä?Minä käyn ihan kuumana edelleen, tässä on jo vuosi mennyt eikä loppua näy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.7.24 09:14:34

Olen sydänjuuriani myöden ihastunut erääseen artistiin. Hän on täysin tyyppiäni. Aito, välitön ja rehellinen, jalat maassa tyyppi. Kaipa se on jokin suojamekanismi, turvallista ihastua totaalisen saavuttamattomaan niin ei tavallaan tule torjutuksi?

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   15.7.24 17:36:11

Erääseen ihmiseen, jonka asiakas olen. Tämän asetelman vuoksi minusta on sopimatonta lähestyä häntä. Mutta olen kiitollinen että olen ylipäänsä kohdannut ihmisen, joka saa minut tuntemaan näin. Kun olen ollut hetken hänen seurassaan, olo on voimaantunut monta päivää. Hänen seurassaan olen paras versio itsestäni. Hänen vuokseen olen kehittänyt itseäni ihan eri tasolle, vaikka lähtökohtaisesti asiat olivat ihan hyvin.

Hän on henkireikäni. Ikävä kyllä en voi näitä asioita hänelle koskaan kertoa.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   15.7.24 21:15:44

Olisikin. En saa vain yhtä mielrstäni

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.7.24 21:25:19

Ihastuin oikeasti ensisilmäyksellä työkaveriin. Olen itse nainen ja hän 15 vuotta vanhempi mies. Ihastuminen muuttui rakkaudeksi. Mies on naimisissa ja välillämme ei ole tapahtunut mitään emmekä enää tee töitä yhdessä. Ihastumisesta puhuttiin ja sitä oli puolin ja toisin mutta arvostan miestä juuri siksi että on rehellinen ja uskollinen. Nyt emme enää näe enää kuin satunnaisesti. En ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan, kohtaamiset ja keskustelut ovat aina voimaannuttavia, hän piristää synkimmänkin hetken ja on tehnyt minusta paremman ihmisen. Vaikken voi häntä saada, olen onneksi saanut kokea tällaisen tunteen ja tuntea niin hienon ihmisen.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   15.7.24 21:51:34

Viimeksi tänään olen yksin ollessani itkenyt sitä lohduttomuuden tunnetta, jonka mahdoton ihastuminen saa aikaan. Tuntuu että sydän repeää. Pahinta tämä on näkemisen jälkeen, ja näiden tunteiden kanssa olen elänyt useamman vuoden. Sanottavaa olisi niin paljon, mutta en pysty hänelle tästä kertomaan. En kestäisi jos tulisin torjutuksi, nyt minulla on sentään unelmani.
Näennäisesti kaikki on hienosti, on ihana lapsi ja koti, mielekäs työ ja eläimiä ympärillä. Koen olevani lähes kiittämätön kun edes kehtaan unelmoida muustakin. Pidän unelmat visusti piilossa ja sisälläni, yritän elää arkeani ja vaalia niitä satunnaisia hetkiä kun näen hänet. Kenellekään ystävälle en tästä voi puhua, en voi ottaa riskiä että kukaan puhuisi asiasta eteenpäin. En olisi ikinä uskonut ajautuvani moiseen tilanteeseen. Parisuhteissani olen aina ollut hyvin realisti, usein miettinyt miksi en ole tuntenut enemmän ja kokenut itseni kylmäksi. Nyt olisi tunnetta, ja tuntuu että sydän repeää.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   15.7.24 23:44:19

Travis Kelce.

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   15.7.24 23:55:28

Koko elämän ajan on ollut saavuttamattomia ihastuksia; saman harrastuksen omaavia, puolijulkkiksia ja työkavereita.
Ei ole miestä eikä perhettä, että ehkä täytän jotain aukkoa elämässäni näillä ihastuksilla. On niin ihana tuntea edes jotakin...
Mutta onhan se vähän surullistakin, eikä niin vähänkään... :-(

Lähettäjä: 00 
Päivämäärä:   16.7.24 13:19:17

Mies ketä tapailin alkuvuodesta.
Mahtava tapaus mutta se legendaarinen ” en ole valmis”.
Silti aina kun nähdään hänkin on kun tulisilla hiilillä.
Joku energia meidän välillä on mutta ei kai mitään tule tapahtumaan.
Koitan unohtaa ja aina kun nähdään se ryöpsähtää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.7.24 13:24:06

Joo: sama asetelma ja kerroin. Helpotti. Ilmeni että mies on naimisissa mutta meistä tuli kavereita ja vaikkei tunne helpota niin eipähän tarvitse vatvoa ihastumista.

Lähettäjä: Poika 
Päivämäärä:   16.7.24 18:45:30

Sama juttu kuin Kukalla. Pelkään torjuntaa ja sitä pystynkö sanomaan sanaakaan jos vaikka vahingossa joutuisi kohtaamaan. Olen kyllä huomannut että kohtalo on yrittänyt ajaa meitä kohtaamiseen mutta nyt ei vielä ole ihan natsannut.Läheltä pitää kuitenkin.

Lähettäjä: Saavuttamaton 
Päivämäärä:   16.7.24 23:05:20

m, tää oli hauska ja ihana :D joko on tunteet hellittänyt vai vieläkö lepattaa perhoset muistaessa?

Lähettäjä: Saavuttamaton 
Päivämäärä:   16.7.24 23:11:47

Aivan ihania vastauksia muutenkin. Mä kyllä luulen, että jos aina tosiaan ihastuu vain saavuttamattomiin, joissa selvästi olemassa siis esim joku ammatillisuuseste tai kaukaa ihastunut julkkikseen tmv, niin jos se ihan aina on tätä, niin silloin se voi olla tiedostamattoman tietoista käytöstä. Ettei uskalla ihastua "oikeaan" ihmiseen, vaan luo lähinnä haavekuvia sellaisista joita todella ei tunne.

Näitä oli jotenkin todella koskettavaa lukea, tuli jotenkin aivan hellä mieli monen puolesta.

Lähettäjä: Fantom 
Päivämäärä:   16.7.24 23:13:48

Itse tapasin nopeasti erään henkilön. Hän töissä. En siinä tilanteessa ymmärtänyt edes ihastuneeni, mutta tunne iski kotona myöhemmin. Kuin pommi olisi iskenyt enkä saanut tyyppiä pois mielestä. Molemmat samaa sukupuolta ja itse olen ajatellut olevani ihan hetero. Kaikki merkit olisi viitanneet, että tämä toinen on kiinnostunut samasta sukupuolesta.
Noh, ilmeisesti ei kuitenkaan ole, vaan luulen hänen olevan heterosuhteessa.
Toivon vain unohtavani tyypin ja jatkavani omaa elämääni. Oli aikamoinen tunnemyrsky koko kuvio.

Lähettäjä: Niomi 
Päivämäärä:   16.7.24 23:28:17

Jep. Työkaveri, joka ei ole kiinnostunut naisista...

Lähettäjä: psyko 
Päivämäärä:   16.7.24 23:28:23

Anonyymipalstalle voin tunnustaa. Muuten en uskaltaisi ja tunnen toimineeni hölmösti tilanteessa. Älkää kivittäkö, sillä tuntuu niin musertavalta sekä itseni että asiakkaan puolesta.

Olen itse auttaja-asemassa psyk. hoidossa, en tarkemmin kerro omaa koulutusta, jotta pysyn mahdollisimman anonyymina. Sain yhden asiakkaan, joka alusta asti tuntui jotenkin häkellyttävältä. Katse oli aivan uskomattoman riisuva. Tämä asiakas romahti ja jatkoin vielä hetken hänen hoitotiimissä, mutta oma viehättyminen oli niin suurta, että kun tuli tilaisuus luopua asiakkaasta toiselle työntekijälle, niin nappasin heti kiinni siitä. Hän oli niin ihana, kaunis, herkkä ja erityinen. Olisin vain halunnut koskea häntä, hänen hiuksia. Olisin halunnut sanoa vaikka mitä kaunista hänestä. Olemme molemmat naisia. Pelkäsin omia tunteitani, joten oli parasta luopua asiakkaasta. Silti hävettää, miksi jouduin niin tekemään ja etten voinut asiakkaalle antaa kunnon selitystä, vaan se liittyi lähinnä byrokratiaan. Muistan hänet elävästi edelleen, vaikka yritän unohtaa. Miten joku voikaan kolahtaa niin kovaa ja niin väärässä tilanteessa.

Toki vastaanottotilanne pysyi asiallisena ja pidin ammatillisuuden viittaa päällä. Ehkä liiankin tiukasti, koska pelkäsin, että muuten lipsahtaa.

Lähettäjä: Omalla 
Päivämäärä:   17.7.24 07:23:27

Minulla on myös kokemus, jossa ihastuin vahvasti asiakkaana. Mikä hulluina, jo puhelimessa ennen kuin näimme! Minulle ei ole koskaan käynyt näin, hän on nainen ja minä myös.

Käyttäydyn aina korrektisti hänen seurassaan, niin upea ja kaunis nainen saa varmasti ärsyttävyyteen asti iskuyrityksiä. Ja mikä olisi ärsyttävämpää kuin että yrittää tehdä työnsä ja asiakas on siinä silmät sydämminä?

Koin kuitenkin että vahvat tunteet välillämme olivat molemminpuolisia. Näillä kilometrillä sanoisin, että en vaan voinut tulkita väärin. Hän myös mainitsi täysin tarpeettomasti jossain random-keskustelusta miehestään, minkä otin vinkkinä siitä että on varattu ja hetero.

Tapaamme vieläkin säännöllisesti. Koen, että olemme nykyään kuin kavereita. Tai sitten hän on vain avoin ja jakaa samat asiat kaikkien asiakkaiden kanssa. Viime aikoina olen huomannut sen, että hän ei enää puhu vapaa-ajastaan "me" vaan "minä"-muodossa. Esim kertoessaan loma suunnitelmistaan.

En tiedä. Tätä on jatkunut jo todella pitkään. En ihastu muihin kun huomaan alitajuisesti vertaavanin kaikkia tapaamiani ihmisiä häneen, mikä ei ole tietysti reilua.

Lähettäjä: Kari Taalasmaa 
Päivämäärä:   17.7.24 07:28:10

Mä olen aina ollut kova pyöräilemään ja vuosia sitten, sinkkuvuosien aikaan työmatkalla musta polki ohi lähes joka aamu kivan näköinen naisihminen, jota en koskaan tavoittanut. Hän siis ajoi niin lujaa, ettei mulla ollut kuntoa ajaa samaa vauhtia, saati ajaa kiinni. Hän jäi siis saavuttamattomaksi ihastukseksi, jonka henkilöllisyyskään ei mulle selvinnyt koskaan.

Lähettäjä: Saavuttamaton 
Päivämäärä:   18.7.24 12:04:05

Voi miten sydäntä läpättäviä kertomuksia täällä taas. En voi tälle mitään, että kaikki tällainen kielletty ja salattu rakkaus saa mun vatsassa jotain mutkalle. Siinä on jotain niin ahdistavan ja piinallisen kaunista. Psykon ja Omalla kertomukset sai kyllä jotain taas liikahtamaan isosti.

Kari onpa ihana, sun ois sillon pitänyt kaukaa jo vilkuttaa vastaantullessa "hei sinä, oot ihana, pysähdytkö" :'D

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   18.7.24 18:47:34

Tunteet ovat niin ristiriitaisia. On sydäntäsärkevää tietää että tuolla on olemassa ihminen kenen eteen olisit valmis tekemään kaikkesi. Jonka ajatukset ja arvot osuvat niin lähelle omiasi, ja jonka läsnäolo saa omat sisukset kuplimaan onnesta.
Toisaalta nyt tiedän miksi aikaisemmat parisuhteet eivät ikinä olisi voineet toimia, tunne ei ollut koskaan edes promillea tästä. Yli kymmenen vuoden liitossa ajoittain sätin itseäni omasta tunnekylmyydestäni, ja olin varma että minussa oli jotain pielessä koska en tuntenut syvemmin huolimatta täydellisestä sitoutumisesta ja suhteeseen panostamisesta.
En usko pääseväni näiden tunteiden yli. Mutta ehkä joskus tulee päivä jolloin voisin puhua tunteeni auki. Olisipa siihen rohkeutta.