Lähettäjä: hop
Päivämäärä: 12.7.24 16:20:27
Ei siihen mitään yleispätevää määritelmää ole. Oma kokemukseni on äidistä, joka kyllä huolehti kodista, meillä oli ruokaa, vaatteet ja kaikki sellainen ok, mutta äiti oli aika tunnekylmä ja hänellä oli selvästi mielenterveyshäiriöitä vaikka niistä ei saanut puhua. En oikeastaan koskaan muista että äiti olisi ottanut syliin, kehunut tai kannustanut. No, hän oli oman aikakautensa tuotos ja varmaan teki parhaansa. Äiti aloitti usein riidan isän kanssa, huutamista jopa keskellä yötä. Mykkäkoulua, uhriutumista ja kiukuttelua. Siitä oli pienen koululaisen mukava lähteä aamulla reippaana kouluun, kun oli yöllä kuunnellut huutoa... Isä yritti aina hyvitellä tilannetta mutta äiti ei koskaan. Päinvastoin, hän oli melkeimpä vahingoniloinen, että siitäs saitte. Sitä ei lapsi oikein ymmärtäny ja luuli tehneensä jotain väärin :( Sitten hiivittiin hiljaa nurkissa ettei äiti vaan suutu.
|