|
Lähettäjä: k4r
Päivämäärä: 12.7.24 10:58:07
En kertoisi. Ihan jo siksi, että hoidot voivat olla rankat ja silti tuloksettomat. Enkä haluaisi, että työkaverit alkaisivat kysellä miten menee ja joko on tuloksia tullut ja koska saa onnitella. Pitäisin hedelmöityshoidot salassa kokonaan ja raskaudenkin niin kauan, että olisin ainakin toisella kolmanneksella ja suurin keskenmenoriski ohi. Mieluiten puhuisin vasta rakenneultran jälkeen.
Liikaa tullut seurattua näitä, jotka ovat koko ajan todella avoimia ja sitten kipuilevat asian kanssa. Hirveää tikuttamista ovulaation kanssa, pakkon*ssiminen saman tien kun ovulaatiotesti näyttää plussaa ja sitten odotellaan miten meni ja tehdään raskaustesti heti kun menkkojen pitäisi alkaa ja itketään, kun ei onnistunut. Tai sama hoitojen kanssa, heti kun on mennyt tietty aika, tehdään testi ja itketään kun ei vieläkään plussaa vaikka jo eka yritys takana. Aivan hirveää seurattavaa. Ja tuohon kun lisää asiasta kyselevät sivulliset ja heidän kommenttinsa ja neuvonsa "kyllä se teilläkin onnistuu kun lakkaatte yrittämästä" ja "ei meilläkään lähtenyt toinen raskaus millään, mutta onnistui lopulta puolen vuoden yrityksen jälkeen ihan luomuna, kun eka ja kolmas lapsihan meillä oli vahinkolapsia, hihhihhih, kyllä se teilläkin onnistuu kun vai yritätte pidempään", niin ihan varmasti on ainakin sisäinen h*lvetti irti niin, ettei kykene töitä tekemään. Niihin lapsettomuushoitoihin kun ei pääse edes jonoon ennen kuin yritystä on takana vähintään vuosi, joten tuollaiset hihhittelyt siitä, miten vaikeaa joillakin on saada lapsi kun jopa puoli vuotta piti yrittää kahden vahinkolapsen välissä, ei paljon auta sitä, joka on hoidot jo päässyt aloittamaan tai päässyt pidemmälle eikä silti saanut mitään aikaan.
Ja sitten on näitä, jotka ihan small talkina töissä kyselevät päälle kolmekymppiseltä naimisissa olevalta naiselta, että "eikös teidänkin kannattaisi jo alkaa yrittämään, kun alkaa ikääkin jo olla", niin siinä on moni meinannut seota ja joko sanonut suoraan tai sitten meinannut sanoa, että yritetty kyllä on, mutta kolme keskenmenoa on vain saatu aikaan. Tuotakaan kun ei kannata sanoa, kun siitä sitten alkaa niitä hyviä neuvoja tulvia, jolloin pää räjähtää.
Ei koske itseäni, koska olen vela. Mutta olen silti sanut hyviä ohjeita siitä, miten minun mieleni kyllä muuttuu, sterin voi purkaa (ei voi), kyllä minä yksityiselle puolelle pääsen hedelmöityshoitoihin ja ainahan voin adoptoida. Kun jostain syystä niitä neuvoja ja valistamista tulvii, vaikka en ole niitä pyytänyt. Enkä ole mainostanut asiaa, vanstannut vain "onko sinulla lapsia" -kysymykseen "ei ole", josta seurannut rääkyminen, että pitäisi kiirehtiä kun olen jo niin vanha, johon olen vastannut joko "en voi saada lapsia" = lohduttaminen, neuvominen ja hedelmöityshoitovalistus tai "olen teettänyt sterin" = valistus siitä, miten mieleni muuttuu, olen väärässä kun sanon että steri estää lasten saannin kun "sterin voi purkaa", ja kyllä sterin jälkeenkin pääsee yksityiselle hedelmöityshoitoihin vaikka julkiselle ei pääsekään, ja aletaan kertoa adoptiomahdollisuudesta.
Pidä siis asia itselläsi ja puhu siitä vasta kun olette saaneet tuloksia aikaan ja tiedätte, että kaikki on hyvin. Sekään ei ole kivaa, että rakenneultrassa selviääkin jotain vakavaa, ja sitten saatte neuvoja siihen liittyen suuntaan tai toiseen.
|