Lähettäjä: ¿ 
Päivämäärä:   25.6.24 22:18:45

Kaikenlaiset kelpaa :)

Lähettäjä: Sila 
Päivämäärä:   25.6.24 22:25:34

Lapsivettä alkoi tihkua 40+5, pyyhkiessä siis tuli vaaleanpunaista paperiin. Käytiin synnärillä, vahvistivat lapsivedeksi mutta epäilys että tihkutti jostain ylempää kun oli niin vähäistä. Ei supistuksia. Sovittiin käynnistys seuraavalle päivälle jos ei lähde itse.
No seuraavana aamuna käynnistykseen, lääkkeet naamaan ja paljon käyrillä oloa eli sängyssä maksamista. Vasta iltapäivällä alkoi sitten tuntua kunnolla että mitään tapahtuu. Vetelin ilokaasua ja sain spinaalipuudutksen ja kun se vaikutti join varmaan litran mehua :D vähän oli jano. Sitten alkoi taas tuntua ja mentiin taas, päästiin ponnistamaan mutta ei vain edennyt tarpeeksi ja aloin olla jo väsynyt kun kello kävi melkein keskiyötä jo. Lapsi syntyi sitten imulupin avustamana ja kaikki oli hyvin.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   25.6.24 22:26:31

En viitsi kertoa kun joku herkempi jättäis lapset tekemättä.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   25.6.24 23:17:43

Sama eka synnytys oli niin rankka, toinen olikin nopea ja helppo. On järkyttäviä kokemuksia ja helppoja.

Lähettäjä: Helmikoru 
Päivämäärä:   25.6.24 23:37:57

Tammikuisena perjantai-iltana rv40+5 epäilin synnytyksen lähestyvän, kun wc-käynnillä paperiin jäi jotain ruskehtavaa vuotoa. Kuin kuukautiset olisivat olleet alkamassa. Menimme puolison kanssa nukkumaan, vaikka oma nukkuminen oli ollut huonoa jo useamman viikon. Sain unenpäästä kiinni 2 aikoina ja heräsin jo 4.30 vessaan. Vuotoa tuli edelleen ja epäilin limatulpan irronneen. Koitin vielä mennä takaisin nukkumaan, mutta nukahtamisen sijaan 5 jälkeen supistuksia alkoi tulla.

Nousin aamupalalle seurailemaan tilannetta ja kuluttamaan aikaa miehen vielä nukkuessa. Supistukset tulivat säännöllisinä 10-5min välein, mutta eivät vielä kovin kivuliaina. Kymmeneen mennessä supistukset olivat jo tihentyneet ja herättelin miestä vauvamme syntymäpäivään. Itsellä ei tehnyt mieli enää syödä mitään, mutta mies heräili aamiaiselle. Kotona vietettiin päivää normaaliin tapaan siinä missä pystyimme, mutta 13 aikaan kivut alkoivat jo olla sitä luokkaa, että päätettiin lähteä sairaalaan tsekkaamaan tilanne.
Supistusväli oli tuossa kohtaa 3-5min väliä ja vaikka sairaalaan oli matkaa vain 20min, mietin tuskaisena miten sinne asti olisi tarkoitus oikein selvitä. Omat muistikuvat automatkasta on melko hatarat, samoin sairaala-ajasta, mutta jotain väläyksiä muistan.

Sairaalaan saavuttiin 15 aikoihin ja päästiin kätilön tutkimukseen. Kipujen puolesta olin varma, että vauva syntyisi 2 tunnin sisään, mutta pieni epätoivo meinasi iskeä, kun kätilö totesi kohdun olevan auki vasta 3cm. Onneksi kipuun suhtauduttiin tarvittavalla vakavuudella ja meitä ei lähetetty pois sairaalasta vaan saimme jäädä tutkimushuoneeseen odottelemaan ja kätilö tuli pistämään kipulääkepiikin. Lääke itsessään ei vienyt kipuja, mutta päätä kyllä huimasi.

Kolmen tunnin jälkeen kätilö tuli siirtämään meitä osastolle, mutta totesikin synnytyksen edenneen siihen pisteeseen, että voitaisiin siirtyä suoraan saliin ja saisin epiduraalin. Siirryttiin saliin ja sain epiduraalin, joka oli kyllä helpottava. Tunnin tai parin ajan taas odottelimme salissa synnytyksen etenemistä ponnistusvaiheeseen. Lopulta vauva syntyi 30min ponnistusvaiheen jälkeen lauantai-iltana.

Kaikin puolin koin synnytyksen sujuneen hyvin ja itse selvisin pienenpienellä 3 tikin repeämällä. Oltiin kyllä puolison kanssa aivan pökerryksissä pitkän päivän jälkeen, eikä kyllä kovin paljoa unta tullut seuraavana yönäkään, kun aika kului vauvaa ihmetellessä.

Aika on varmaan kullannut muistot, mutta voisin koska tahansa elää tuon päivän uudelleen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.6.24 23:38:41

Yhdys sanoja

Lähettäjä: vipsu 
Päivämäärä:   26.6.24 00:48:40

Heräsin neljän pintaan, sanon miehelle että nyt tää on jo pitkällä, nyt on kiire. Sattui jo niin kamalasti että mies soitti ambulanssin joka vei mut onneksi ihan lähellä olevaan sairaalaan. 04.28 tyttö syntyi sairaalan aulaan, ei keretty synnytyssaliin asti.
Kävi niin nopeasti ettei pää meinannut pysyä perässä... ja pari päivää aikaisemmin olin kysynyt gyneltä voinko vielää lähteä mökille?
"Sinuna en kyllä lähtis."
ONNEKS uskoin lääkäriä.

Lähettäjä: Hiphei 
Päivämäärä:   26.6.24 13:39:14

Rv 40+1, vauva tukevasti kiinnittynyt jo kk aiemmin. Supistukset alkoivat harvoina klo 03. Odottelin supistusten tihenemistä ja soitin sitten Espoon sairaalaan klo 6 aamulla kysyäkseni olenko tervetullut. Tuolloin supistukset 10min välein. Kätilö empi puhelimessa ja odotutti hetken. Odotusaikana tunsin että supistukset napakoituivat. Kätilö sitten sanoi ettei mahdu, aja toiseen sairaalaan. Sanoin kätilölle että nyt taitaakin olla jo myöhäistä ajaa sinne n.tunnin päähän. Ja olin oikeassa. Puoliso soitti lanssin, tällä aikaa meni lapsivedet ja ponnistusvaihe alkoi. Siinä ensihoitajaa odotellessa yritin vastustaa ponnistusta, jotta olisi joku edes apuna (puoliso piti seuraa esikoiselle ja vahtasi lanssia). Siinä vaiheessa kun ensihoitaja pääsi paikalle, lapsen pää oli jo käytännössä syntynyt. Mukula karjui jo kun pää oli ulkona ja vartalo vielä syntymättä...Loppu hyvin, kympin muksu. Pihassa oli porukkaa kahden lanssin verran. Synnytyksessä avustaneessa lanssissa oli nuori ensikertalainen, mies mukana. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, ei ollut ehkä lempeimmän näköistä tuo synnyttäminen, vaikka oli itselle kyllä sujuva homma verrattuna esikoiseen. ( joka sekin kyllä oli nopea synnytys) no tämä lapsi syntyi siis klo7 aamulla.. Mentiin sitten lanssilla tarkastukseen sinne Espoon sairaalaan. Synnärin aulassa oli kätilö vastassa ja totesi hiukan kuivasti; " tulitte sitten tänne kuitenkin" :D
Btw lääkäri kysyi n.vrk synnytyksestä että mites se meni omasta mielestäni, vastasin että no ei ehkä kovin hyvin, johon lääkäri että tehän olette siinä terveinä, että hyvinhän se meni. No joo.. :)

Lähettäjä: Tiiu 
Päivämäärä:   26.6.24 14:05:36

1. Heräsin aamuyöstä siihen, että lapsivedet meni, rv 37+5. Yhdeksän pintaan olin synnärillä, ponnistusvaihe kesti jotain 20 minuuttia ja 11.30 vauva oli sylissä.

2. Heräsin supistuksiin puolenyön aikaan 40+2. Sairaalassa yhden maissa, 6 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi 4.30.

3. Heräsin päikkäreiltä 41+5 kun oli vähän epämukava olo, soitin ambulanssin. Synnytin kotinurmikolle 20 minuuttia puhelusta, ambulanssi ehti samaan aikaan vauvan kanssa pihalle. Ponnistusajaksi kirjattu minuutti. :D

4. Suunniteltu käynnistys edellisen takia 38+0, syntyi muutaman tunnin odottelun jälkeen.

Kaikki ilman kivunlievitystä, joko en ole halunnut tai sitten ei ole edes ehtinyt tai ollut mahdollista. :) Kaikki olleet 3-4,5kg.

Lähettäjä: Miina 
Päivämäärä:   26.6.24 14:32:37

Supistukset alkoi klo 02, klo 6 lähdettiin sairaalaan kun supistukset oli kipeitä ja tulivat n 5 min välein.
Synnärillä koronatesti kun oli ollut flunssassa ja eristyksiin.
Okin auki varmaan 2cm, supistukset kipeitä, joskus 10 aikaan sain epiduraalin.
Sitten rtenikin hitaasti. Välillä oli kuumetta, välillä vauvalla heikot sydän äänet, ei saanu syödä kun välillä oltiin menossa sektioon. Positiivista oli, että yhtään kipua en tuntenut puudutuksen jälkeen, en edes ponnistus vaiheessa.
27h synnytyksen alkamisen jälkeen sai alkaa ponnistaa, en enää jaksanut niin autettiin sitten imukupilla ulos.

Lähettäjä: Aikaa on 
Päivämäärä:   26.6.24 14:36:47

Heräsin klo 12 yöllä kun lapsivedet meni ja supistukset alkoi. Torkuin yön ja vielä aamupäivää seurailin kotona. Yhden aikaan lähdettiin synnärille, olin 5cm auki ja päästiin suoraan saliin. Siellä oltiinkin sitten 45 tuntia, kun aukeamiseni pysähtyi 8cm. minulle tuli infektio ja vauvan sydänäänet alkoi heiketä. Kiireellisenä sektioon. Myös vauva oli saanut infektion ja napanuora oli kaulanympärillä. Teho-osastolla oli vauva ensimmäiset päivät, mutta siitä lähtien sitten kaikki parempaan päin.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   26.6.24 15:55:54

Ensimmäinen syntyi 4 pv yli lasketun ajan, toinen 4 pv alle ja kolmas vkolla 38. Kaikki synnytykset kestivät 12 h "ensimerkeistä" syntymään. Epiduraali kaikissa, vain kolmannessa sain puudutusta "loppuun saakka", 2 ensimmäistä piti puskea ulos ilman kivunlievitystä.

Ensimmäinen synnytys alkoi lapsivesien menolla, toinen kovilla supistuksilla ja kolmas limatulpan irtoamisella. Ei ihmeempiä repeämiä tai jälkiseuraamuksia, itse kävelin salista ulos joka kerta ja kotona suoraan normiarkeen kotitöineen yms.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.6.24 16:14:58

Supistukset alkoivat ma-iltana ja tulivat käytännössä taukoamatta koko ajan. Oli tosi tukala olla, mutta heti ku lievitin kipua lämpimässä vedessä, supistukset loppuivat. Soitin sairaalaan, pyysivät näytille (olin pelkopotilas) ja sain jäädä jo osastolle kipupiikin kanssa. Piikki kuitenkin lopetti supistukset ihan kokonaan ja mut kotiutettiin seuraavana aamuna, koska kohdunsuulla ei ollut oikein tapahtunut mitään. Seuraavaan vuorokauteen ei tapahtunut taaskaan mitään, mutta ke-iltana sama rumba toistui uudelleen: jatkuvia supistuksia, mutta suihkussa supistukset loppuivat. Uusi reissu sairaalaan, sovittiin aamulle käynnistys, jos yöllä ei tapahdu mitään.

Kipupiikki kuitenkin stoppas supistukset jälleen, joten aamulla laitettiin ballonki. Olin sen kaa osastolla koko päivän ja just ku olin ennen puolta yötä menossa nukkumaan, ballonki tippui ja pääsin saliin. Puhkottiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. Olin tosi kipeä, mutta supistukset eivät tehneet yhtään mitään. Sain epiduraalin (ballonki oli avannut mut neljään senttiin asti), mutta jokin meni siinäkin pieleen, koska epiduraali vain pahensi kipuja. Supistuskivut eivät olleet mitään verrattuna epiduraalin tuomiin hermokipuihin, ihan ku koko kroppa ois ollu tulessa. Epiduraalia säädettiin kaksi kertaa, mutta parhaimmassakin tapauksessa vain toinen puoli puutui ja toiselle puolelle jäi hermokivut. Kun epiduraali otettiin pois ja tilalle jäi enää pelkät supistuskivut, olo oli oikeastaan taas ihan hyvä :D

Vaikka olin ollut salissa jo 10 tuntia, kohdunsuussa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia. Olin tuossa vaiheessa valvonut kaksi vuorokautta max kolmen tunnin unilla + lääkäri epäili vauvan olevan avosuisessa tarjonnassa, joten tehtiin yhteistuumin päätös sektiosta. Venailin pari tuntia vapautuvaa salia ja vauva leikattiin vihdoinkin ulos.

Lähettäjä: Gsm 
Päivämäärä:   26.6.24 16:18:42

Tuo olisi ihan painajainen, että ensin synnytys kestää pitkään ja sitten leikataankin. Eikö sitä vauvan asentoa voinut tarkistaa aikaisemmin?

Lähettäjä: Helmikoru 
Päivämäärä:   26.6.24 18:45:12

Gsm - äidille kipujen puolesta, mutta vauva hyötyy supistusten aiheuttamasta stressitilasta, joka valmistelee häntä syntymään.

Lähettäjä: ¿ 
Päivämäärä:   26.6.24 19:53:25

Kiinnostaisi myös miten olette synnytyksestä palautunut?

Lähettäjä: Jalka 
Päivämäärä:   26.6.24 20:06:13

Sovittu käynnistys 40+6 aamulla. Ballongin laiton yhteydessä tuli lapsivettä ja piti jäädä suoraan saliin. Ballonki aloitti kevyet supistukset ja irtosi parissa tunnissa. Puhkottiin kalvot, säännölliset hyvin siedettävät supistukset jatkui, tilanne ei edennyt joten lisättiin oksitosiinitippa, jolla supistukset napakoitui reilusti mutta kohdunsuu ei oikein edennyt. Sain epiduraalin ja siitä jo tunnin kuluttua tuli ponnistamisen tarve, ponnistusvaihe kesti lähes 1,5h ja oli koko synnytyksen kivuliain vaihe. Ei repeämiä.

Lähettäjä: Hiphei 
Päivämäärä:   26.6.24 21:03:50

Esikoisen synnytyksestä vähän hitaammin, mutta ihan okei. Tein hevoshommia kotona n.viikko synnytyksen jälkeen. Tämän kuopuksen synnytyksestä erittäin hyvin, olin tallilla jo synnytystä seuraavana päivänä. Molemmat tulivat siis alateitse, ilman epiä tms ( kuopus täysin ilman kivunlievitystä) ja hyvin pienin nirhaumin. ( ei repeämiä)

Lähettäjä: Helmikoru 
Päivämäärä:   26.6.24 22:26:45

Minä koin palautuneeni hyvin. Synnytyksen jälkeiset kivut olivat pienempiä mitä olin odottanut. Kolmen viikon jälkeen olo tuntui kaikin puolin "normaalilta".

Lähettäjä: ¿ 
Päivämäärä:   17.7.24 07:13:24

Lisää olisi kiva kuulla

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   17.7.24 07:29:55

tarinoita
Lähettäjä***

Päivämäärä25.6.24 22:26:31

En viitsi kertoa kun joku herkempi jättäis lapset tekemättä.

Liekö tämä vitsi, vai joku hullu haluaa toisillekin yhtä ikävät kokemukset

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   17.7.24 07:30:41

Meille syntyy juuri kolmas lapsi. Yksi kylpyhuone, jossa ainut vessa. Hyvin pärjätään. Ja veikkaan, että pärjätään lasten tullessa teini-ikäänkin. Alueella kaikissa taloissa tämä, rakennettu 50-luvulla. Luulen teinien valitsevan mielummin tututkaverit, kuin toisen suihkun uudella alueella.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   17.7.24 07:31:09

Oho.väärä topa. :D

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   17.7.24 07:51:19

Esikoisen synnytys 41+5 supistukset alkoivat illalla. Olin aamulla käynyt vielä tunnin kävelylenkillä, kun aloin olla kypsä koko raskauteen. Soitin synnärille ja myöhemmin sain kuulla, että samaan aikaan oli sulku Naistenklinikalla, Kättärillä ja Jorvissa. Pääsin käyrille ja pistivät sen jälkeen ulos kävelemään. Muistan sen kävelyn kyllä edelleen hyvin, teki meinaan kipeää. Sieltä pääsin saliin ja kätilö laittoi petidiinipiikin. Se auttoi ihanasti. Mulle sattui ihana vanha kätilö, joka naureskeli että olen hilpeä synnyttäjä. Sain ilokaasua ja epiduraalin. Ponnistusvaihe kesti 10min. Lääkkeet auttoivat tosi hyvin ja synnytys eteni nopeasti. Ei tullut repeämiä tms. Menin synnytyssalissa suihkuun kun lapsi oli jo ulkona ja sinne meinasin pyörtyä. Sairaalassa olin neljän hengen huoneessa yhden yön, enkä saanut nukuttua yhtään. Päästivät onneksi kotiin ekan yön jälkeen. Olin viikon päästä oman hevosen selässä synnytyksen jälkeen.

Toka synnytys käynnistyi nopeasti illalla supistuksilla, tämä oli rv 41+3. Olin varma, että syntyy ajomatkalla yöllä Porvooseen. No ei onneksi syntynyt. Sairaalassa laittoivat taas pihalle kävelemään ja sieltä saliin. Kätilö vaihtui aamulla ja tässäkin sain ilokaasua (huonompaa kuin Naistenklinikalla) ja epiduraalin. Ponnistusvaihe kesti 20min ja se teki hiton kipeää. Kätilö oli ärsyttävä nuori oravannaamainen tyttö, ja mun teki vain mieli tirvaista sitä naamaan. Lapsi syntyi kasvotarjonnassa ja se kätilö oli vaan että ohhoh tämä tulikin näin. Selvisin taas ilman tikkejä ja repeämiä luojan kiitos. Muistan, että olin yön ainoa synnyttäjä koko sairaalassa ja osastollakin nuorin vaikka olin yli kolmekymppinen silloin. Sain oman huoneen ja oli ihana rauha osastolla verrattuna Naistenklinikkaan. Muistan kun sektioäidit käveli siellä etanavauhdilla kipeän oloisina ja jotkut istuivat syömässä uimarenkaiden päällä. Itsellä oli vointi onneksi hyvä ja helpotus oli päästä siitä mahasta eroon.