Lähettäjä: Onneton 
Päivämäärä:   18.6.24 17:22:04

Erosta on jo neljä kuukautta ja edelleen itken lähes päivittäin. Välillä on parempia päiviä mutta sitten välillä romahdan kesken työpäivän tai ruokakaupassa. Hän on mielessäni aamulla kun herään ja illalla nukahtaessa. Uniinkin tulee monena yönä viikossa. Itsetuntoni on romahtanut ja tunnen itseni rumaksi ja kelvottomaksi lähes päivittäin. Ei ole auttanut keskustelutuki, ei ajatusten harhauttaminen kivaan tekemiseen tai läheisten kanssa ajan viettoon. En ole voinut näin huonosti koskaan :(

Lähettäjä: Minni 
Päivämäärä:   18.6.24 17:41:58

Missä olosuhteissa ero tapahtui? Olen pahoillani, raskasta aikaa. Mutta olet selvinnyt jo näin pitkälle, selviät varmasti eteenpäin!

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.6.24 17:50:57

Olitteko olleet pitkäänkin yhdessä? Onhan se aina kamalaa, jos oma rakkaus jatkuu, mutta toisella ei. :(

Olen pahoillani aloittaja, toivottavasti voit jossain vaiheessa nähdä asiassa valoisiakin puolia. Oliko exässäsi ikäviä tai ärsyttäviä puolia, tapoja tmv? Jospa miettisit niitä ja yrittäisit kääntää asian niin, että näistä ärsyttävistä asioista pääsit eroon?

Ja keskity omiin, kivoihin juttuihin, mihin sinulla on nyt aikaa.

Lähettäjä: Mipsu 
Päivämäärä:   18.6.24 17:54:36

Klassinen ja ärsyttävä, mutta vain aika auttaa. Neljä kuukautta on aika lyhyt aika, mutta ehkä ensi kesänä jo mielialasi on parempi.

Lähettäjä: Minni 
Päivämäärä:   18.6.24 17:57:57

Ja vinkkinä on että raivoa, juokse, huuda, kilju, hypi, tanssi...anna tulla ja päästele menemään. Älä vaan yritä tukahduttaa tunnetta, itke kokoajan! Ajattele oikein surullisia ja itke töysillä, sitten työnnä se tunne pois. Anna sen tulla, Anna sen sattua.

Aloita jokin uusi harrastus, mene tinderiin etsimään laastari. Pidä itsestäsi superhyvää huolta, syö hyvin, liiku ja lepää. Käy kampaajalla, osta salikortti, treenaa niin että levikset repee.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   19.6.24 17:27:00

Kiitos myötätunnosta ja vinkeistä, pakko oli purkaa johonkin. Nyt ei ole voimia vastailla enempää :(

Lähettäjä: Persikka 
Päivämäärä:   19.6.24 17:33:56

Hyvin harvoin ihmisille on olemassa vain se yksi ja ainoa joka ( muka ) on se oikea. Mukavia ja hauskoja ihmisiä on vaikka kuinka paljon ja se kaikkein tärkein näkyy peilistä. Pidä siitä huolta.

Lähettäjä: ai 
Päivämäärä:   19.6.24 17:35:55

Itsekö kuitenkin annoit lapikasta? Niin makaa kuin petaa.

Lähettäjä: ai 
Päivämäärä:   19.6.24 17:38:08

Mulla oli paha isäsuhde.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.24 17:54:35

Tiedän tasan tarkkaan tunteen, olen ollut samassa tilanteessa. Kyllä se kipu ja ikävä jossain vaiheessa hellittää. Minä itkin puoli vuotta joka päivä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   20.6.24 22:50:50

Lähettäjäai
Päivämäärä19.6.24 17:35:55
Itsekö kuitenkin annoit lapikasta? Niin makaa kuin petaa.

Meinasitko että jättäjällä olisi noin paha olla?

Lähettäjä: Kuutamo 
Päivämäärä:   20.6.24 23:11:29

"Meinasitko että jättäjällä olisi noin paha olla?"

Minulta ei kysytty mutta vastaan. Olen ollut jättäjä, ja edelleen usean kuukauden jälkeen aivan rikki. Jätetty sairastui henkisesti ja siitä seurasi niin rankat kaksi vuotta että yksinkertaisesti oli pakko laittaa suhteelle stoppi, olisin sairastunut pahasti muuten itsekin.

Rakastin, halusin olla tukena, mutta mikään ei riittänyt auttamaan toista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.6.24 19:45:33

Miten voit? Täällä samassa tilanteessa. En ole koskaan voinut näin huonosti vaikka pahemmastakin on selvitty. En saa edes nukuttua. En jaksa nyt kirjoittaa enempää, itkettää niin paljon mutta I feel you

Lähettäjä: sos 
Päivämäärä:   22.6.24 11:50:52

Aika auttaa, yritä olla itsellesi lempeä. Ei ole kiire, eikä ole takarajaa, minkä sisällä pitäisi toipua. Se ottaa sen, minkä tarvitsee. Mulla meni kaksi ja puoli vuotta, että pääsin yli, kun tulin jätetyksi hyvin lyhyen mutta todella merkityksellisen suhteen päätteeksi. Nyt olen asian kanssa sinut ja kiitollinen kokemuksista, enkä ole onneksi missään vaiheessa tuntenut katkeruutta toista osapuolta kohtaan. Edelleen toivon hänelle kaikkea hyvää. Elä päivä kerrallaan ja anna tunteiden tulla, olosi helpottaa kyllä vielä. Tsemppiä!

Lähettäjä: Onneton 
Päivämäärä:   22.6.24 22:18:03

Tänäkin aamuna heräsin ahdistukseen ja ikävään. Ei olla enää missään tekemisissä ja silti joka päivä kun puhelin piippaa, herää toive että olisipa häneltä tullut edes viesti. Mieli ei ole hyväksynyt että kaikki on loppu. Olen syönyt valmisaterioita nämä kuukaudet jotta tulee jotakin syötyä, en ole jaksanut laittaa ruokaa, en oikeen pystynyt pitämään itsestäni huolta tai siivoamaan kotiani. Kaunein kesä ulkona ja itsellä vain epätodellinen olo ja tuska. :(

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   22.6.24 22:45:02

No voi luoja. Eikö sinulla ole ollut muuta elämää kuin miehesi? Ei elämää saa rakentaa yhden ihmisen varaan!

Lähettäjä: Happo 
Päivämäärä:   22.6.24 22:48:33

Syöt nyt vaan niitä valmisaterioita ja lakkaat stressaamasta jos kämppä on vähän ylösalaisin. Jos siivoaminen ja ruuanlaitto ei tuota sulle onnea niin teet sitä mikä vähänki tuottaa. Teet mitä jaksat kunhan itse voit hyvin. Ei mitään stressiä noista.

Lähettäjä: JMTNT 
Päivämäärä:   22.6.24 23:06:41

Onneton, ymmärrän hyvin sun kaipuusi. Mutta elämä kulkee jokaisen ihmisen kohdalla omaa rataansa, kuten myös tämän miehen. Sitä en ole koskaan hyväksynyt, ettei vastuuta ole. Rakastutaan ja sitten jätetään aivan samoin, kuin ville-eläimet.Ihmisyys on kadonnut ihmisiltä oman itsekkyyden takia. Mennään sinne, missä luullaan olevan hyvin. Mutta vasta jälkeenpäin tulee ajatus, mitä tulikaan tehtyä.

Nyt aloittaja sulla uusi käänne ja oman itsesi ryhdistäminen. Ole ylpeä itsestäsi ja siitä mitä mies sinussa menetti. Varmasti löydät vielä sinun arvoisesi miehen, joten innolla kohti itsensä hoitamista ja sitä kautta kohti uusia kokemuksia.

Lähettäjä: Aika parantaa 
Päivämäärä:   23.6.24 00:07:43

Muistan tuon tunteen, vaikka aikaa siitä on jo 30 vuotta. Ei kokonaan edes tarvitse unohtaa, muisto muuttaa muotoaan, ja tulee vielä aika, jolloin huomaat, ettet ole ajatellut häntä kokonaiseen päivään, viikkoon, kuukauteen...

Katsokaa tämä video lapsuuden rakkaudesta, joka ei unohdu:
https://www.youtube.com/watch?v=xFSnkgyicVY

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.6.24 04:12:47

Hei täällä sama! 3 kk takana ja oman mielen kanssa on ollut tosi vaikeaa. Mutta siis koko aika on helpompaa eli oikeasti aika vaan auttaa. Tiedän entuudestaan, että mikään muu ei auta. Mutta voi kun aikaa voisi kelata eteenpäin. Ei kannata yrittää väkisin työntää asiaa pois mielestä, yritin senkin ja sitten tuleekin vaan isompia romahduksia. Se on vaan hyväksyttävä, että tällä hetkellä mikään ei tunnu miltään ja on kaikkeen kutakuinkin tyytymätön. Itselle vaikeimpia on kaikki vapaapäivät ja lomat. Työpäivät on hyviä, koska töissä niin kiirettä ja rankkoja päiviä.

Itsellä meni kanssa kauan etten jaksanut ruokaa tehdä tai siivota. Yksi mikä parantaa mielialaa on kyllä urheilu. Vaikeimman pätkän ajan kävin paljon lenkillä ja kyllä sen jälkeen oli aina parempi fiilis. Nyt vaan odotan,että pääsen taas urheilemaan niin varmasti taas menee paremmin. Ollut kipeänä pari viikkoa. Itselle tämä ero on ollut tosi kova paikka. Olen ollut tosi itkuinen,vaikken yleensä itke mistään.

Ja en muuten suosittele laastarin hankkimista. Itsellä vaan ylläpiti enemmän huonoa oloa ja lisäsi se, että yritin treffailla. Poistin kaikki sovellukset ja parempi olo kun totesin, että ei miehiä.

Ei muuta kun tsemppiä! Kyllä se lopulta helpottaa, vaikka odottavan aika on pitkä.

Lähettäjä: Onneton 
Päivämäärä:   14.8.24 20:57:48

Edelleen kärsin. Tuntuu että olen enää ihmisen kuori joka suorittaa ja mieli on jäänyt sinne eron hetkeen. Mikään ei tunnu miltään paitsi tuska, päivittäistä itkua edelleen. Pelkään jo että elämänlanka alkaa haurastua, laihdun vaikka syön enkä nuku edes lääkkeillä. Vielä ei ole psykoosi kai puhjennut mutta kohta varmaan sekin.

En ymmärrä miksei helpota kun aikaa kuluu vaan ennemminkin pahenee.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   14.8.24 21:19:45

Laastarin etsiminen Tinderistä tai mistään on aika törkeä ohje, ellei sitten jo profiilissa kerro etsivänsä laastarisuhdetta. Ei oma paha olo oikeuta kohtelemaan muita huonosti.

Miten aloittaja jakselee?

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   14.8.24 21:27:27

Aloitttaja, 4 kk on tosi lyhyt aika, olet toipumassa hyvää vauhtia, mutta vasta matkan alussa.

Minut jätettiin kaksi vuotta sitten ja surin vastaavalla tavalla. Olin varma, etten pääse miehestä koskaan yli. Sitten löysin YouTubesta eroasiantuntijoiden videoita ja sain avun ja lohdun niistä. Opin, että voin saada jopa exän takaisin jos työstän ongelmiani, kipukohtiani ja keskityn omaan hyvinvointiini.

Ja sehän toimi yli kaikkien odotusten. Rupesin harrastamaan pariakin eri liikuntalajia, skarppasin töissä ja aloin päivittää elämäniloisia juttuja someen perusmukavasta uudesta arjestani. Ostelin uusia vaatteita ja päivitin tyyliäni naisellisemmaksi. Sitten lähdin avartamaan mieltäni seksuaalisuuden saralla ja hakemaan uusia kokemuksia, koska mitä menetettävää enää oli - olinhan jo todennäköisesti elämässä loppuelämääni yksin mokattuani suhteen maailman viimeisen, minulle sopivan miehen kanssa.

Pikakelaus kaksi vuotta eteenpäin: seurustelen vakavasti minulle paljon sopivamman miehen kanssa, jonka löysin seksiseikkailuni kautta. :D Exä ottaa säännöllisesti yhteyttä, ehdottaa tapaamisia ja haluaisi nähdä, mutten ole enää kiinnostunut. En olisi, vaikka tästä taas sinkkuuntuisin.

Huuda, itke ja sure niin paljon kuin tarve on, mutta askella silti eteenpäin. Tuskin osaat vielä edes kuvitella, miten yllättäviä ja hienoja juttuja elämä voi tuoda tullessaan!