Lähettäjä: Gigi 
Päivämäärä:   26.4.24 14:58:04

En kestä tätä häpeää, vieläpä ihan kotipihassa että naapurit varmasti katsoi ikkunoista ja arvosteli että kylläpä on surkea koiranomistaja. Toinen koirakko tuli siis äkisti kulman takaa ja yrittäessäni väistää vähän sivulle kompuroin omiin jalkoihin ja samassa laskin vahingossa irti hihnasta. Nuori villikko siitä otti pulttia ja lähti juoksemaan toisen koiran ympärillä mutta luokse ei mennyt. Pahoittelin varmaan tuhannesti mutta en kestä tätä häpeää, minusta tuntuu muutenkin että muutama naapuri katsoo jo muutenkin arvostelevasti niin entäs tämän jälkeen :/ Pihassa oli pari asukasta juttelemassa niin tästä saan varmaan kuulla vai tuleekohan lappua että vaarallinen koira.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   26.4.24 15:00:23

Eiköhän jokaiselle jolla on ollut koira saati useampi ole käynyt tuolleen. Naapurien ajatuksilla taas ei ole mitään väliä sitäpaitsi tuskin kukaan mitään ajattelee.

Vasta kun miettimällä miettii palaa mieleen todistettuja tapahtumia jotka on varmasti kohtelle ollut noloja, muuten ei kyllä muistele yhtäkään.

Lähettäjä: Aallokko 
Päivämäärä:   26.4.24 15:02:13

Noloa on, jos ei ainakin mielessään ajattele, että onpa hyvä ettei kaatunut pää edellä.

Lähettäjä: puuilo 
Päivämäärä:   26.4.24 15:03:14

no et kestäkään jos vellot siinä häpeässä että leuka ylös ja hyvillä mielin liikut jatkossa :)

Lähettäjä: Iso-D 
Päivämäärä:   26.4.24 15:03:26

Eihän siinä auta, kun ripotella tuhkaa päälle ja ehkä voisi miettiä ripittäytymistä... muutama avemaria, niin alkaa taas elämä sujua.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   26.4.24 15:05:11

Onko elämä muutenkin vähän vaikeaa sulla?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   26.4.24 15:07:09

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta jatkossa vika asia, mistä irrotetaan on se hihna.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 15:12:21

Minä peruutin pomon autoa päin maanantaina töistä lähtiessä eikä hävetä enää, hetkessä kyllä olisin halunnut kadota. Mutta vahinkoja sattuu eikä niihin pidä jäädä roikkumaan vaan tarpeen vaatiessa pahoittelut ja korvaaminen mikäli siihen on aihetta, mutta sitten vaan eteenpäin kuten se mummo siellä lumessa sanoo.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   26.4.24 15:14:40

Noh, minä päästin tarkoituksella irti hihnasta pihalla, koska koira aina juoksee iloisena mieheni luo, jos hän on tupakalla kun tullaan lenkiltä. Koira juoksi kadulle tekemään tuttavuutta vieraan koiran kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 15:16:19

Paras on, kun laittaa hihnan käsilenkin ranteen ympärille, ei irtoa vahingossakaan.

Toki itsellänikin on käynyt niin, että koira pääsi ”hyökkäämään” toista kohti, kun menin jotenkin solmuun ja kädestä lipes hihna. Ranteen ympärillä oleva lenkki pelasti, eikä koira yltänyt toisen koiran luo.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 15:21:55

Höpsis. Tuollaista nyt sattuu välillä kaikille. Jos tuosta naapurit motkottavat, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Itsehän lähdin kerran koiran kanssa ulos kokonaan ilman remmiä.
Koira pelkää hieman kerrostalomme liukkaita kierreportaita, joten kannan sen aina alas (pieni koira kyseessä). Yleensä hihna on valmiiksi kiinni valjaissa, mutta nyt valjaat olivat olleet kuivumassa ja hihna roikkui eteisen naulassa. Enhän minä sitä huomannut laittaa, ja koska tosiaan kannan koiran alas saakka, huomasin asian vasta pihalla laskiessani sen maahan :D Siinä vähän aikaa seisoimme ja ihmettelimme, kunnes nappasin koiran uudelleen kainaloon ja kävimme hakemassa ohjauslaitteiston mukaan.

Näitä sattuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 15:29:41

Älä huoli, minullakin koira pääsi vahingossa irti kotipihassa ja se juoksi suoraan naapuripariskunnan luo räkyttämään raivoisasti. Kyllä siinä nolotti ja oli naapureille varmasti hyvää viihdettä.

Lähettäjä: valko 
Päivämäärä:   26.4.24 15:33:51

"mutta jatkossa vika asia, mistä irrotetaan on se hihna."

En suosittele tätäkään ihan joka tilanteessa! :D Itsehän onnistuin lentämään seitsemän rappusta alas koskematta yhteenkään rappuseen, kun en tajunnut päästää hihnasta irti. Tämä tapahtui ihan omassa pihassa omalla terassilla, en huomannut että pihassa oli jänis, ja kytkin ihan normaalisti koiran ovella pitkään fleksiin. 30kg painava koira ehti jäniksen huomattuaan kiihdyttää koko 8m fleksin matkan ja stoppi tuli juuri kun olin astumassa terassilta rappusille-> fleksi oli edelleen tiukasti kädessä kun nykäisy tuli, joten suoritin sellaisen ilmalennon alas maahan, että huhhuh!

Siinä maassa sitten itseäni keräilin ja yritin selvitellä sattuiko vai ei. Erittäin riistaviettinen koirakin jätti sen jäniksen ja tuli nuuskimaan, että miten kävi - ilmeisesti tajusi, että hetkinen, nyt ei ole enää emäntä perässä ja sille taisi käydä jotain. Onneksi selvisin mustelmilla, mikä oli kyllä suuri ihme kun miettii korkeuseroa ja sitä voimaa, jolla lensin kaikkien rappusten yli alas kyljelleni maahan ja vielä puoliksi rappurallin päälle.

Joten tämän stoorin tarkoitus on kertoa, että on todellakin tilanteita, joissa siitä hihnasta ON PÄÄSTETTÄVÄ IRTI, vaikka kuinka refleksit sanovat, että pidä kiinni. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.4.24 15:40:31

Vastaavia sattunut varmasti monelle muullekin. Olen ollut tilanteessa, kun teinikoira pääsi vetäisemään mut nurin, koska en huomannut vieressä olleita sorsia. Hihna pysyi kädessä, mutta itse lensin mahalleni ja sorsat pakenivat jorpakkoon. Hävetti järjettömästi siinä muiden ihmisten katseiden alla, kunnes joku iäkkäämpi herra (ihan tuntematon minulle) kommentoi pilke silmäkulmassa, että sulla on hieno mettäkoira ja alkoi kysellä nuoresta rasavillistä. Jäi lopulta vähän pahempi mieli, kun tämä yksi kohtaaminen todisti, että ihan kaikki eivät ehkä katsoneetkaan pahasti, vaikka omassa päässä tietenkin heti niin kuvittelin. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.4.24 15:46:57

Lisätäänpä vielä, että olenhan mä kerran myös kompastunut hihnaan (tai tullut koiran hihnalla kamppaamaksi) ja päätynyt siitä hyvästä magneettikuvaan. En tänäkään päivänä tiedä, että mitä siinä tapahtui, koska kyseessä oli rauhallinen aikuinen koira, joka ei edes mielestäni tehnyt mitään äkkinykäystä. Hihna päätyi kuitenkin jalkoihini ja minä takapuoli edellä selälleni. Järkyttävä kipu häntäluussa, mutta onneksi ei mennyt mitään rikki. Häntäluu toki muistutteli pitkään olemassaolostaan.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   26.4.24 17:27:20

Mun koiralla oli joskus ripuli, ja juostiin pikavauhtia lähimpään pusikkoon koska pidemmälle se ei olisi pystynyt pidättämään. No, näköetäisyyden päässä oli joku mummojen kokous grillaamassa ja sieltä joku tiukka täti tuli asiasta nipottamaan, ei saa koiraa kakattaa noin lähelle taloyhtiön pihaa. Koira riemastui tästä nipotädistä ja nyppäsi niin, että ihan laadukkaana pitämäni nahkahihna napsahti poikki. Tästäkös överisosiaalinen koira riemastui ja kävi kakkaperseensä kanssa hyppimässä kaikki mummelit läpi ennen kuin suostui tulemaan kanssani sisälle :'DD

Sellaista sattuu. Hetken se nolotti. Enää en käytä nahkahihnoja joissa se ohuemmasta tehty punos, koska se siitä napsahti poikki. Ja hihna oli suht uusi. Onni onnettomuudessa oltiin pihalla eikä siinä ole autoliikennettä, huonommassakin tilanteessa olisi hihna voinut sanoa sopimuksensa irti.

Nytkin on vähän hankala tilanne koirien ja naapureiden kanssa. Ovat alkaneet (kuulemma) haukkua yksinollessaan ja tämä ymmärrettävästi naapureita nyppii, tai siis ainakin yhtä. Syy mahdolliseen haukkumiseen on se, että alakerran lapset mekkaloivat illat niin, ettei aamuvuorolainen saa tarpeeksi unta ja siksi en jaksa koiria sitten riittävästi juoksuttaa. Osaavat kyllä olla yksin kotona jos ovat saaneet riittävästi tekemistä, mutta kun itse painaa kaikki päivät naapureiden takia jatkuvassa univelassa ja tekee fyysistä työtä niin hankalaa on. Olen vielä aika varma siitä, että valituslappunen oli tullut juurikin ko. melulapsien äityliltä. No, pitää nyt ensin selvittää haukkuvatko edes oikeasti niin paljon kuin naapuri väittää, hiljaa ovat aina kun lähden ja hiljaa ovat aina kun kotiin tulen. Äitini käytti ne yksi päivä normaalia aikaisemmin lenkillä ja silloinkin olivat kuulemma hiljaa kun hän niitä tuli hakemaan. Että tiedä sitten missä se jatkuva kaikki päivät kestävä haukkuminen on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 17:32:39

” Että tiedä sitten missä se jatkuva kaikki päivät kestävä haukkuminen on.”

Joidenkin mielestä jatkuvaa haukkumista on se, että koira haukahtaa kaksi kertaa kahdeksan tunnin aikana. :D

Lähettäjä: Aivovamma 
Päivämäärä:   26.4.24 18:24:26

Älkää missään tilanteessa ainakaan laittako sitä lenkkiä ranteen ympärille. Itse loukkaisn kun irtokoira juoksi takaa ohi ja oma lähti perään niin että löin naaman katuun. Nenä ja pari hammasta murtui.

Lähettäjä: ihio 
Päivämäärä:   26.4.24 18:38:31

Minä olin joskus kaverini kanssa rivarin takapihalla istumassa. Viereisen asunnon takapihalla oli koira (joku spanieli? sellainen metsästyskoiran näköinen) hihnassa. Pihalla oli kävelemässä joku nainen ehkä 2 v pikkulapsen kanssa, ja tällä lapsella oli jonkun hirvikoiran hihna kädessä. Kun tuo hirvikoira näki se meidän lähellä olevan kiinniolevan koiran, se ampaisi tätä kohti kuin raketti. Pikkulapsi lensi voimalla naamalleen sepeliin. Kiinni olevan koiran kimpussa on joku irtokoira, todella epäreilua sille kiinni olevalle. Pihojen välissä ei ollut aitoja, joten irtokoiraa ei mikään estänyt pääsemästä mihin halusi. Minä yritin mennä irrottamaan sitä hirvikoiraa spanielin kimpusta ja äityli vain lässyttää sille lapselle, välittämättä ollenkaan siitä, että hänen irtokoiransa repii kiinniolevaa koiraa. Kaveri karjuu sille äitylille että tule nyt j*malauta hakemaan tuo rakkisi pois. Hän sanoi ,että hänellä on nyt vähän tärkeämpää tekemistä kuin joku koira.

Sinä sentään edes häpeät. Tuo äityli tuskin edes häpesi sitä, että antoi totlemattoman ja vahvan koiran parivuotiaalle talutettavaksi, lapsi kaatuu naamalleen sepeliin ja lisäksi irtioleva koira raatelee kiinni oleva koiraa.

Tapahtui aikana ennen älypuhelimia joten emme saneet tuosta äitylistä kuvaa. Kävimme kuitenkin koputtamassa kyseisen asunnon ovelle ja kertomassa, että irtokoira oli hyökännyt heidän koiransa kimppuun.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.4.24 18:49:13

Hyvä että pyytelit anteeksi ja ymmärrät tilanteen. Vahingolle ei mitään voi.

Mun k*sipää naapurini veti pultit siitä, että en päästänyt hänen irtipäässyttä rähisten täysiä kohti tulevaa rakkiaan mun leikkauksesta kuntoutuvan koirani päälle vaan pysäytin sen karjumalla ja huitomalla. Tänä päivänäkin eukko tekee kiusaa ja laskee rakkinsa mm. hyökkimään mun koirani persukseen ohitustilanteissa.

Lähettäjä: eue 
Päivämäärä:   27.4.24 12:31:31

Minä olin joskus pankin aulassa ja sinne tuli joku mummo jolla oli pieni koira flksissä. Istui aulaan odottlemaan ja villi nori koira otti jonkun miehen sylistä lapasen ja retuutti sitä ympäriinsä Mummo tokaisi vain "se on nuori" kun mies yritti otta lapasta koiralta pois. Hän selkeästi vähän pelkäsi koiraa joten ei onnistunut, ja minä sitten otin lapasen ja annoin miehelle.

Joskus tuntuu, että ihmisillä ei saisi olla koiria. Ainoastaan jotain koulutettuja työkoiria, mutta kaikki harrastajen piskit voisi kieltää, kun ei niitä kouluteta ja päästetään irti tai annetaan reuhtoa flexissä miten sattuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.4.24 12:34:58

” Joskus tuntuu, että ihmisillä ei saisi olla koiria. Ainoastaan jotain koulutettuja työkoiria, mutta kaikki harrastajen piskit voisi kieltää, kun ei niitä kouluteta ja päästetään irti tai annetaan reuhtoa flexissä miten sattuu.”

Koiraharrastajien koirat on kyllä koulutettu. Näiden, jotka koiran ottavat ottamisen ilosta, ei monestikaan ole. Tuskin tuokaan esimerkkisi mummo harrasti koiran kanssa mitään.

Lähettäjä: Up 
Päivämäärä:   6.5.24 13:18:21

Ohio: äityli äityli äityli äityli rakki. Minä sanoisin että melkoista wt-rupatusta.