Lähettäjä: Nelli 
Päivämäärä:   25.4.24 16:20:30

Eli kuinka pitkään olette uskaltaneet ratsastaa raskaana ollessa? Oletteko tippuneet? Entä esteratsastus, lopetitteko sen aiemmin vai samaan aikaan? Itse nyt 3. kertaa raskaana ja aiemmin olen ratsastanut n. 16 viikolle asti. Aiemmin en ole hypännyt esteitä ollenkaan raskausaikana. Nyt olen myös estetunnilla ja mietin, uskaltaisinko ekalla kolmanneksella käydä vielä estetunnilla. Estetunnillahan putoamisriski tietysti aina isompi.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   25.4.24 16:22:43

Itselle lapset sen verta tärkeä asia etten riskeeraisi. Tietysti menet jos sinulle asia ei ole niin tärkeä.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   25.4.24 16:30:16

Sama kuin Ö. Ratsastamaan ehtii sitten myöhemminkin.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   25.4.24 16:40:13

Itse ilmoitin raskaudesta heti ratsastuksen opettajalle. En tehnyt enään mitään vauhdikkaampaa, en todellakaan hypännyt. Opettaja otti tilani ihanasti huomioon ja muistutti aina etten tekisi mitään mikä tuntuu ikävältä. Lopetin tunneilla käymisen heti kun vyötärö alkoi kiristää eli aika pian. Raskaus kestää loppujen lopuksi niin vähän aikaa ja lapsi on tärkeä että hyvin malttaa olemaan ratsastamatta. Voihan sitä hevosten kanssa muutakin tehdä.

Lähettäjä: voi 
Päivämäärä:   25.4.24 16:49:21

Riippuu kuinka hyvin osaat ratsastaa ja kuinka hyvin tunnet hevosesi. Omien tuntemusten mukaan kannattaa mennä ja paljonko vatsa kasvaa, tuleeko tielle vai ei. Monet huiput ratsastaa tosi pitkälle omien tuntemuksien mukaan. Kouluratsastajat saattaa ratsastaa vielä seitsemännellä kuullakin.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   25.4.24 16:59:05

Itse en ratsastaisi ollenkaan. Kilteinkin hevonen on petoeläin, joka saattaa yhtäkkiä säikähtää ja pahimmassa tapauksessa saat keskenmenon. Meidän tallilla on muutamia "pommi varmoja" luottohevosia ja myös ne säikkyvät välillä ja joku saattaa tippua. Itse en ottaisi mitään riskiä.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   25.4.24 17:01:11

Olin ekaa odottaessa jopa kenttäleirillä alkuraskauden aikana. Leiri oli varattu aiemmin kun en tiennyt olevani raskaana ja siitä ei saanut rahoja takaisin. Pyysin varman hyppääjän ja sainkin jonkun luottoponin. Omalla hepalla en muistaakseni kovin pitkään hypännyt, ei ollut mikään kovin varma hyppääjä. Ratsastelin johonkin rv24 asti omaan tahtiin. Tokassa raskaudessa rv17 asti ja sen jälkeen alkoi ravin hölskyminen tuntua ikävältä.

Ekassa raskaudessa mun vatsa ei kasvanut vasta kun viimeisellä kolmanneksella. Kävin joka viikko zumbassa ja laskin kaikenlaisia hurjia vesiliukumäkiä kun en osannut pelätä. Ei ehkä kovin fiksua näin jälkikäteen ajateltuna. Toisaalta pysyin hyvässä kunnossa fyysisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.24 17:04:24

Vai hevonen on petoeläin? Niinkö?

Kyllä se nimenomaan on saaliseläin, joka voi singota minne vaan täysin hallitsemattomasti kun kuvittelee jossain olevan uhkaa joutua saaliiksi. Se ei itse voi sille mitään...

Lähettäjä: Ninnu 
Päivämäärä:   25.4.24 17:15:04

Lopetin todella aikaisin vaikka olen ratsastanut ”koko ikäni paljon”. En muista olisiko ollut viikolla 10, mutta jotain sinnepäin. Jostain syystä ravi ja laukka tekivät todella kipeää alavatsalle ja olin jo varma, että tulee keskenmeno. En todellakaan halunnut ottaa pientäkään riskiä ja raskaus on lyhyt aika elämästä. Muistan, että sain aika hysteerisen leiman tästä syystä ja moni paheksui päätöstäni kun eihän raskaus ole sairaus. Mutta ei se olisi ollut edes mielekästä kun kivut olivat niin kovat, että oli pakko seisoa jalustimilla ja siltikin sattui ihan älyttömästi. Kaksi kertaa kokeilin ja toisellakin kerralla kivut palaaivat heti ravissa niin pistin ratsastuksen tauolle.

Lähettäjä: uivelo 
Päivämäärä:   25.4.24 17:25:32

Ratsastin noin 6 kk normaalisti. En tosin hyppää. Mulla oli oma vakaa hevonen tuolloin, sen jälkeen ratsastin lähinnä käyntiä ihan loppuun asti. Maastolenkkejä kävin. Tästä kyllä keskustelin neuvolassa, mutta kehottivat tekemään asioita joita ole tottunut tekemään. raskaus ei ole sairaus.
Tietysti keho muuttuu ja painopiste ja selkään nousu penkiltä yms.

Lähettäjä: Lll 
Päivämäärä:   25.4.24 18:59:29

Itse lopetin ehkä 4kk kohdalla, kun alkoi tuntumaan fyysisesti ikävältä. Heti alkuun päätin, että vain omalla tutulla hevosella ratsastan raskaana ja lopetan jos alkaa tulemaan tuntemuksia. Kesällä syntyy siis vasta lapsukainen niin jo muutaman kkn ollut ratsastamatta. Juoksutan itse ja muuten on lähipiiri huolehtinut liikutuksesta kun hevosella myös ajetaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.24 19:50:27

Olen tavallinen tuntiratsastaja, mutta ratsastanut "koko ikäni". Lopetin melko aikaisin, ehkä joskus viikolla 10 tai jotain. Raskautta oli yritetty seitsemän pitkää vuotta ja kunmse vihdoin alulle saatiin raskaiden hoitojen ansiosta, en halunnut riskeerata yhtään. Huomasin olevani selässä jännittynyt ja hieman arka, joten ajattelin, ettei se ole enää minulle tai hevosellekaan mukavaa. En tiedä, olisinko ratsastanut pidempään, jos raskaus olisi saanut alkunsa helposti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   25.4.24 20:03:36

Ekassa raskaudessa ratsastin viikolle 30, tokassa 21 ja kolmannessa yhden kerran viikolla 10.

Ekassa raskaudessa jätin hölkkälenkit viikolla 26 eli vikat neljä viikkoa menin vain käyntiä.

Ratsastin siis ravureilla maastossa. Useamman kerran viikossa enimmillään viisi lenkkiä päivässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.24 21:04:57

En aio ratsastaa ollenkaan jos toivottavasti tulen raskaaksi. Ehtii myöhemminkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.4.24 21:48:02

"Vai hevonen on petoeläin? Niinkö?"

Eiköhän siinä pitänyt lukea pakoeläin.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   25.4.24 22:00:35

Esteet lopetin jo ennen plussaa kun oli tarkoituksena raskautua. Koulutunnitkin melko pian. Tutuilla hepoilla menin kyllä aika pitkälle ison mahankin kanssa puskissa, en kyllä muista viikkoja.

Lähettäjä: mmmmm 
Päivämäärä:   25.4.24 22:34:19

No, jos se lapsi on tärkeä niin silloin lopettaa. Jos ratsastus on tärkeämpää kuin oma lapsi niin eihän sitten ole niin väliä.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   25.4.24 23:38:26

Viimeisen kerran ratsastin 37+4. Mutta ratsastin vain omallani. Eikä todellakaan siksi että olisi pomminvarma tapaus vaan nimenomaan siksi että ei ole. Tunnen hevosen ja sen reaktiot ja tiedän milloin jutut toimii ja milloin ei. Ja hevonen on koulutettu pysähtymään säikähtäessään ja itse oli sen verran pieni koko ajan että pääsin helposti pois selästä nopeastikin. Minä ratsastin koko ajan maastossa, kentälle en mennyt 5kk jälkeen (meille tämä turvallisempi), maastossa menin joidenkin pienten puunrunkojen yli melkein loppuun asti, kentällä hyppäämisen lopetin 3kk kohdalla.

Jos yhtään mietityttää ja arveluttaa niin kannattaa lopettaa. Itsellä oli koko ajan sellainen asenne että katsotaan päivä kerrallaan, heti kun alkaa tuntua siltä niin lopetan mutta sitä tunnetta ei vaan koskaan tullut

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   26.4.24 09:56:13

Olen nyt vkolla 20 ja vielä pystyy käynnin, kevyen ravin ja laukan ratsastaa suht normisti. Harjoitusravia ei tee mieli enää istua kun ei pysty käyttää vatsalihaksia samalla tavalla kuin ennen niin hölskyy liikaa. Ja muutenkin kropan käyttö hankalampaa kkn ennen kun mittasuhteet muuttuu niin treenaaminen ei tunnu niin mielekkäältä. Olen myös huomannut että olen tullut vähän araksi nyt raskauden myötä, hevosen jännitys tarttuu heti itseen jne. Omalla hevosella vielä aion jatkaa ratsastusta niin kauan kun tuntuu hyvältä, vieraiden selkään en enää mene.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 10:07:45

Mä ratsastin vkolle 22 asti. Ajattelin että jos lapsi on terve se kestää sen. Jos tulee keskenmeno niin se ei sitten ollut elinkelpoinen.
Eipä tullut keskenmenoa ja nyt lapsi on jo 30v :)

Lähettäjä: Voi 
Päivämäärä:   26.4.24 10:57:39

Typerin argumentti ikinä, että raskaus ei ole sairaus. Ei tietenkään ole. Se on vain olotila, jossa olet vastuussa toisesta ihmishengestä.

Ei ratsastus itsessään välttämättä aiheuta keskenmenoa. Kyse lienee enemmän siitä, että eläinten kanssa et koskaan voi olla 100% varma, ettei käy jotain yllättävää.
Hevonen kompastuu ja horjahdat selästä. Normaalisti pikku vahinko, mutta raskaana ollessa voi vaatia vauvan hengen. Oliko sen arvoista?

Ja kyllä, vahinkoja voi sattua ihan arkielämässäkin, mutta esim.ratsastus on hyvin tietoisesti otettu turha riski.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   26.4.24 11:14:57

"Itselle lapset sen verta tärkeä asia etten riskeeraisi. Tietysti menet jos sinulle asia ei ole niin tärkeä."

^Tämä.

"Typerin argumentti ikinä, että raskaus ei ole sairaus. Ei tietenkään ole. Se on vain olotila, jossa olet vastuussa toisesta ihmishengestä."

^Ja etenkin tämä. Tietenkään raskaus itsessään ei estä kiipeämästä satulaan. Itse en vain olisi selvinnyt ajatuksesta että omilla typerillä valinnoilla aiheutin kuoleman tai vaikean vammautumisen lapselleni. Moni muu taas pystyy, ja se heille suotakoon. Kun on mennyt sillä luottoratsulla kuperkeikkaa hevosen kompastuessa ja tippunut pahasti suoraan hevosen jalkoihin sen sitten kuitenkin säikähtäessä. Molemmat tapahtui käyntilenkillä. Ei siinä kymmenet ratsastusvuodet ja hyvät taidot auta. Eikä pomminvarmaa hevosta ole. Nämä on toki päätöksiä jotka jokainen tekee itse. Minä lopetin myös tupakoinnin ja vähäisenkin alkon käytön, välttelin sikiölle vaarallisimmat mikrobit ja kävin neuvolassa säännöllisesti. Toisille nämä eivät ole niin justiinsa. Herra antaa ja herra ottaa, eikä kaikkia lapsia ole niin väliksi pitää elossa.

Lähettäjä: Ööh 
Päivämäärä:   26.4.24 11:59:01

Lopetin ratsastuksen noin 3,5kk jälkeen raskautumisesta kun kropan muutokset alkoi häiritä omaa olemista ja liitoskivut alkoivat vaivata.

Siihen asti ratsastin normaalisti tunneilla tutuilla vakihevosilla, jotka olivat ratsastuskoulutasolla sieltä herkemmästä ja säikymmästä päästä. En kokenut erityistä jännitystä näiden selässä, vaan osallistuin sekä este- että koulutunneille normaalisti.

Olin päättänyt, että kun alkaa tuntua fyysisesti tai henkisesti pahalle niin lopetan.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 12:06:05

”No, jos se lapsi on tärkeä niin silloin lopettaa. Jos ratsastus on tärkeämpää kuin oma lapsi niin eihän sitten ole niin väliä.”

Juuri tällaisen syyllistävän asenteen vuoksi nuoret naiset eivät halua enää lapsia.

Tämähän ei lopu siihen synnytykseen (ja senkin voi tehdä aivan väärin niin monella tapaa - muut äidit kyllä kertovat mielellään, miten esim. sektio ei ole ”oikea synnytys”).

Muista sitten aloittaja, että kun lapsi on pieni, et saa silloinkaan käydä ratsastamassa, koska olet silloin Äiti ja Lapsi On Aina Tärkein. :)

Lähettäjä: Nelli 
Päivämäärä:   26.4.24 13:06:12

Kiitos asiallisesti vastanneille! Minulle ratsastus ei tietenkään ole tärkeämpää kuin oma lapsi, mutta mietin lähinnä sitä, onko vielä esim. ekalla kolmanneksella tuo keskenmenoriski kuinka todellinen. Olen lukenut varsin ristiriitaista tietoa siihen liittyen. Jossain lähteessä sanottiin, että sikiö on siinä vaiheessa vielä niin luisen lantion suojassa ja pieni, että hevosen selästä tippuminenkaan ei olisi niin vaarallista. Ihan terveydenhuollon lehdessä sanottiin, että 20 viikolle mennessä pitää lopettaa ratsastus, kun kohtu joutuu siinä hölskyvään liikkeeseen. Eli ei ohjattu heti lopettamaan. Niin lopetan toki, jos se hyödyttää, mutta jos riski on käytännössä teoreettinen, niin sitten katkaisin vielä ekan kolmanneksen. Yksi syy on se, että en haluaisi vielä kaikille tuntikavereille kertoa raskaudesta ennen ekaa ultraa ym., mutta täytyy varmaan kertoa, jos ihan seinään lopetan ratsastelut.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.4.24 13:19:11

Ratsastin viikolle 22, myös hyppäsin. Sen jälkeen alkoi vaan sattumaan vatsalihaksiin, ettei enää pystynyt (käyntiä joo, mutta ei yhtään lujempaa), joten lopetin. En mennyt enää ”hurjemmilla” hevosilla, vain niillä jotka koin turvalliseksi.

Lähettäjä: poo 
Päivämäärä:   26.4.24 13:22:02

Minä lopetin aika aikaisin ratsastamisen (n.viikolla 8). Lopetuspäätös ei ollut tietoinen valinta. Kärsin alkuraskauden niin pahoista migreeneistä, etten kyennyt muuta kuin lepäämään. Migreeni vaiheen mentyä ohi yritin palata satulaan, mutta kroppa tuntui oudolta ja kankealta, eikä ratsastaminen sujunut, joten päätin pysyä poissa hevosen selästä. Ilman terveysongelmia olisin voinut ratsastaa hyvinkin loppumetreille asti, kun periaatteessa olen sitä mieltä, että ratsastaa voi, jos hyvälle tuntuu, varsinkin sillä tutulla ja luotettavalla hevosella. Hyppäämiset ja maastoilun olisin kuitenkin jättänyt välistä, sillä esteillä nyt helpommin voi sattua ja oma hevoseni ei ole millään muotoa maastovarma, vaikka muuten onkin maailman rauhallisin koulupolle.
Toisesta lapsesta tässä haaveilen, joten nähtäväksi jää, miten ratsastusasiat toisessa raskaudessa sujuvat.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   26.4.24 14:55:23

“ Jossain lähteessä sanottiin, että sikiö on siinä vaiheessa vielä niin luisen lantion suojassa ja pieni, että hevosen selästä tippuminenkaan ei olisi niin vaarallista. Ihan terveydenhuollon lehdessä sanottiin, että 20 viikolle mennessä pitää lopettaa ratsastus, kun kohtu joutuu siinä hölskyvään liikkeeseen. Eli ei ohjattu heti lopettamaan. Niin lopetan toki, jos se hyödyttää, mutta jos riski on käytännössä teoreettinen, niin sitten katkaisin vielä ekan kolmanneksen. ”

Nämä on niin riskinsietoon liittyviä asioita. Mulle englannissa sanottiin että ei saa käydä saunassa, ei saa pyöräillä eikä nostaa mitään (siis tyyliin kauppakassejakaan). Täällä neuvotaan ihan yli jotta kukaan ei voi tulla sanomaan että ei kukaan kertonut. Keskenmenoriskiä putoamisen takia on käytännössä mahdoton arvioida koska riippuu niin paljon putoamisesta, etkä pysty kontrolloimaan miten putoat. Jos se arveluttaa edes teoreettisella tasolla, älä ratsasta! Jo pelkäästään oma huolesi asiasta vaikuttaa siihen että putoaminen on todennäköisempää koska reaktiosi tulevat viiveellä.

Muuten asiantuntijat kyllä ymmärtävät sen että kaikki ovat yksilöitä ja yleensä sanovat että omien fiilisten mukaan liikunta. Ratsastuksessakin hölskyntä riippuu monesta asiasta kuten mitä teet, vauhti, hevosen askel, vatsalihasten kunto jne. Ei voi sanoa että vko 20 eteenpäin hölskyy liikaa kaikilla. Itsellä ei kyllä hölskynyt mikään missään, laukka kevyessä istunnassa oli itseasiassa kaikkein miellyttävintä

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   26.4.24 16:38:30

"”No, jos se lapsi on tärkeä niin silloin lopettaa. Jos ratsastus on tärkeämpää kuin oma lapsi niin eihän sitten ole niin väliä.”

Juuri tällaisen syyllistävän asenteen vuoksi nuoret naiset eivät halua enää lapsia."

Jos syyllistyt siitä että joku kertoo ettei itse halua ottaa turhia riskejä raskausaikana, ehkäpä et taida olla ihan sinut oman toimintasi kanssa. Minä en esim. syyllisty lainkaan siitä että joku ajattelee että sektio ei ole oikea synnytys. Tällä henkilöllä on ihan täysi oikeus omaan mielipiteeseensä, eikä se hetkauta minua suuntaan tai toiseen.

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   26.4.24 17:57:44

”Jos syyllistyt siitä että joku kertoo ettei itse halua ottaa turhia riskejä raskausaikana, ehkäpä et taida olla ihan sinut oman toimintasi kanssa.”

Eihän tuossa kukaan kertonut, ettei ITSE halua ottaa riskejä, vaan sanatarkasti sanottiin: ”No, jos se lapsi on tärkeä niin silloin lopettaa. Jos ratsastus on tärkeämpää kuin oma lapsi niin eihän sitten ole niin väliä”.

Kyllä tuo minun mielestäni aikamoista syyllistämistä on. On ihan eri asia sanoa esim. ettei itse ratsastanut plussan jälkeen ollenkaan.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   26.4.24 18:39:21

Ratsastin viikolle 13 asti, sitten lopetin. Kaverille toisessa neuvolassa oltiin sanottu, että ekan kolmanneksen voi vielä hyvin ratsastaa, omassa neuvolassa suositeltiin lopettamaan jo aiemmin. Perusteluna oli, että hölskyntä tai putoamisesta aiheutuva tärähdys ei tee hyvää istukalle.

Menin pelkästään tutulla vuokrahepalla, jota olin vuokrannut yli 5 vuoden ajan ja joka oli tosi rauhallinen ja luotettava ollut aina, en siltä ikinä esim. tipahtanut. Toki olisihan sekin voinut kaatua tai pelästyä jotain, mutta pidin tippumista todella epätodennäköisenä. Ratsastus oli kyllä kevyttä höntsäilyä vaan. Kärsin aika paljon huonovointisuudesta ja turvotuksesta, esim. harjoitusravi tuntui ikävältä jo melko varhaisilla viikoilla. Tunneilla en olisi voinut käydä, mutta itsenäisesti höntsäillen tuo meni.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   26.4.24 18:46:36

Kävin istumassa hevosen selässä n 4kk kohdalle. Eli tuttu hevonen kyseessä ja hevosen liikutus juoksuttamalla ensin ja sitten vähän selästä käyntityöskentelyä. Jälkeenpäin olen katunut että niin pitkälle ratsastin. Omistaja tarvitsi apua hevosen kanssa ja itsekin oli ratsastanut pitkään raskauksissaan. Hyvin meni, mutta en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi sitä, jos jotain olisi sattunut.

Lähettäjä: Nou 
Päivämäärä:   26.4.24 22:16:32

Satakunnassa yks ratsastaja putosi raskauden puolivälissä ja lapsi kuoli kun istukka irtosi. Mietin että kyllä tyhmä riski.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   26.4.24 22:48:06

Onhan näitä jotka ovat lähteneet tyyliin esteratansa jälkeen synnyttämään. Sitä kun hevoset ovat elämäntapa niin ei se ole niin helppoa keskeyttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 22:51:52

Jaa, no mulla kyllä hevoset olivat kolmenkymmenen vuoden ajan ihan elämäntapa, mutta silti lapset menivät edelle jopa silloin. Onneksi enää on vain noi omat neljä.

Lähettäjä: Viiva 
Päivämäärä:   26.4.24 23:16:17

D, syyllistämistä on sanoa että olet huono äiti jos ratsastus on sinulle tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi. Se että toteaa ratsastuksen jatkuvan jos se lapsi ei ole niin tärkeä on ihan vaan tilanteen toteaminen. Joillekin omien harrastusten jatkaminen on tärkeintä, ja mikäs siinä jos on sinut riskien kanssa. Äitejä on monenlaisia, ja kun jokainen itse tekee omat päätöksensä niin niillä mennään.

Lähettäjä: zäkä 
Päivämäärä:   26.4.24 23:31:04

.: Voi, haluatko nyt oikein mitalin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.24 23:35:26

Sinusta on kyllä tullut vanhemmiten aika ilkeä ja katkera. Koitahan pärjäillä.