|
Lähettäjä: Q
Päivämäärä: 24.4.24 19:22:37
Erosin viime syksynä pitkästä yli 10 vuoden parisuhteesta. Aloimme seurustelemaan teineinä, ja suhteen alussa muutamat ensimmäiset vuodet paneskeltiin kuin nuoret puput missä vain ja milloin vain.
Sitten seksi alkoi vähitellen hiipumaan. Oli jatkuvia tekosyitä molemmin puolin, lopulta sitä ei ollut enää kuukausiin. Jatkuvaa torjumista, mikä alkoi syödä jo itsetuntoakin. Jotenkin sitä alkoi vain turtumaan, ja lopulta sitä ei enää ns. kaivannut puolison kanssa, kun se oli samaa vanhaa kaavan toistoa ja tylsää. Yritin asioita ehdotella, johonkin lähti mukaan ja oli kivaa, mutta sitten taas samaa tylsyyttä.
Näin jälkeen päin ajateltuna on ollut ikävääkin ja miten olen sietänyt, ettei mies antanut minulle kuin ehkä 5 orgasmia, 10 vuoden aikana.. Yhdyntä loppui aina hänen tulemiseen, eikä enää halunnut/jaksanut/osannut hoidella minua, vaikka otinkin asioita puheeksi.
Olin hänen ensimmäinen seksikumppani, minulla oli muutama teinipano, muttei niistä varsinaisesti mitään irti saanut.
Viimeisinä yhdessäoloaikoina aloin jopa baarissa katselemaan joka kerta muita miehiä kiinnostuneena ja olisin varmaan lähtenyt jokaisen matkaan, jos minulla ei olisi omatuntoa. Muiden kehut ja imartelu sai innostumaan, mutta koskaan en suhteessa pettänyt tms. tehnyt mitään flirttiä pahempaa.
Nyt sitten sinkkuna ollessa muutama tapailusuhde on ollut, mutta itse seksi on ollut jotenkin tosi vaivaannuttavaa. Kumppanit ovat olleet todella mukavia ja huomaavaisia, mutta omassa päässäni kamppailen tuon aiemman suhteen huonojen kokemusten kanssa. Lisäksi tuntuu, kuin olisi ihan ekaa kertaa hommissa, en osaa mitään, enkä osaa jollain tavalla nauttiakaan, kun pelkään seksin olevan sitä samaa vanhaa tylsyyttä.
Onko tässä tulossa hulluksi vai miten tuosta aiemmasta suhteesta pääsee eroon? Haluaisin vain nauttia ja ”elää hetkessä” pitkästä aikaa, mutta menneisyys vain kummittelee. Vai pitääkö tässä mennä johonkin terapiaan?
|