|
Lähettäjä: <3
Päivämäärä: 24.4.24 09:51:55
En olisi uskonut, että joskus tänne parisuhdeasioissa avaudun, mutta nyt pitää johonkin päästä avautumaan.
Mieheni tekee väliaikaisesti (n. vuoden ajan) reissutyötä erään ison kansainvälisen hankkeen avausvaiheessa. Vaihe on jo hieman yli puolivälin. Pääasiassa työmatkat ovat olleet 1-2 viikon pituisia ja välissä on ollut sitten aina suurin piirtein saman ajan kotona ennen seuraavaa matkaa. Nyt tämä viimeisin matka oli kuitenkin 7 viikkoa ja mies palasi viikonloppuna kotiin.
Olin aivan pähkinöinä koko viikonlopun, kyttäsin lentoja ja odotin malttamattomana milloin miehen lento laskeutuu ja voin hakea hänet lentokentältä. Tervehdyshalaus tuntui ihanalta ja olin aivan onneni kukkuloilla, että sain miehen kotiin. Kuitenkin jo autossa olo oli jotenkin vähän kiusaantunut ja keskustelu ei lähtenyt mitenkään käyntiin. Mies oli tietenkin todella väsynyt, 24h matkustusta takana ja iso aikaero, ja laitoinkin oman oudon oloni sen piikkiin.
Nyt mies on ollut kotona yli kaksi vuorokautta, eikä arki ainakaan omassa päässäni ole vieläkään loksahtanut paikoilleen. Hetkittäin mies tuntuu suorastaan tunkeutujalta _minun_ kodissani ja jotkin ihan pikkuasiat ärsyttävät. Läheisyys on tuntunut oudolta, ei pahalta, mutta ei nyt ihan kauhean hyvältäkään. Eilen meillä oli seksiä ja ihan kivalta tuntui, mutta tuntui kuin siitäkin puuttuisi jotain. Keskustelut miehen kanssa tuntuvat pinnallisilta ja enemmän hyvänpäiväntuttujen juttelulta. Mies on osoittanut rakkautta ja onneaan kotiinpaluusta sekä sanoin että teoin tässä parin päivän aikana ja tunnen itseni huijariksi, kun yritän olla näyttämättä miten ristiriitaiselta itsestä tuntuu.
En tiedä mikä on muuttunut vai onko mikään??! Meillä on takana 10 vuotta yhdessä asumista jo ja sitä ennen seurustelua jonkin aikaa. Naimisissakin jo 6 vuotta. Ei lapsia mutta yhteinen talo, lainat, lemmikit ja elämä. Voiko rakkaus näin vain kuolla? 7 viikossa noin vain? En rehellisesti sanottuna tiedä mitä tunnen. Hetkittäin olen tosi iloinen, kun näen miehen vaikka keittiössä kahvia keittämässä ja sitten hetkittäin vain odotan hänen seuraavaa työmatkaansa, että saan taas olla rauhassa.
Saisko ulkopuolisen näkökulmaa asiaan? Olen ihan hukassa. Ikävöin miestä niin paljon, kun hän oli pois, mutta nyt en tiedä haluanko häntä tähän kuitenkaan. Tai haluankai, en tiedä?? Lyhyempien työmatkojen jälkeen ei ole ollut tälläistä, vaan arki on solahtanut hyvin paikoilleen.
|