|
Lähettäjä: Väsynyt
Päivämäärä: 23.4.24 18:59:35
11 v lapsi ja läksyjen tekeminen on aina ollut enemmän ja vähemmän tervan juontia. Vaatii edelleen aikuisen viereen varmistamaan, että osaa tehdä oikein ja lähes poikkeuksetta pitää käydä tehtävänannot yhdessä lapsen kanssa läpi, että ymmärtää mitä pitää tehdä tai lapsi itse uskoo ymmärtävänsä varmasti. Muutamasta aineesta on sovittu, opettelemme asiat kotona ja opettaja toimittaa meille materiaalit koska lapsen ja näiden aineiden opettajan yhteistyö ei vain jostain syystä suju ollenkaan.
Lasta ei tunnu kiinostavan koulun käyminen ylipäätään yhtään vaikka mielellään kouluun meneekin. Koulussa vaeltelee tunnit käytävillä ja sitten kotona kiukkuaa ettei ymmärrä ja ei kiinosta. Kokeista kuitenkin tulee paljon ysejä, joskus 7-8 ja hyvin harvoin 10. Eli en nyt oikein usko siiihenkään, että lapsi ei osaa mitään vaikka sitä aina karjuukin.
Reilu vuosi on siitä kun pyysimme psykologin arvion ja se toteutui hyvin verkkaiseen tahtiin. Psykologin testien mukaan lapsella on selvästi adhd ja hyvin vahvoja autistisia piirteitä. Psykologi ei ole kuitenkaan saanut kirjoitettua kahdesta muistutuksesta/ pyynnöstä huolimatta lausuntoa jonka tarvitsemme lääkäriä varten. Palautekeskustelu testeistä oli noin kuukausi sitten ja silloin lupasi tehdä lausunnon parin päivän sisällä.
Sitten on kaikki muu arjen isompi ja pienempi sähellys ja säätäminen päälle. Esim lapsella on neljät ulkohousut, iso kasa myssyjä ja pipoja ja silti hyvin usein aamulla ongelma, että kaikki ulkovaatteet takkia lukuunottamatta ovat koululla. Jatkuvasti milloin mikäkin on hukassa. Illat kuluvat etsiessä avaimia, eväsrasiaa, seuraavana päivänä tarvittavia tarvikkeita jne. Lapsella riittää ideoita ja yhtään ei vielä osaa ajatella mikä on fiksua ja mikä ei vaan kaikki päähänpistot toteutetaan. Katastrofien selvittely alkaa puhelimen välityksellä jo yleensä siinä vaiheessa kun olen töissä. Joko opettajan toimesta tai minun ja lapsen välillä jos lapsi on ehtinyt jo kotiin. Ylipäätään ihmettelen ettei talo ole vielä palanut ja lapsi on hengissä. Koulussa koheltaa niin, että usein tarvitaan lääkärikäyntejä kesken koulupäivän jne.
Itse halusin lapsen ja välitän lapsesta todella paljon, mutta huomaan yhä useammin olevan niin väsynyt tähän kaikkeen, että tekisi mieli vain mennä yksin itkemään. Yleensä kotitöitä ymv välttämätöntä ei ehdi lapsen ollessa hereillä joten minun yöunetkin usein jäävät lyhyiksi kun hoidan ne lapsen mentyä nukkumaan. Aina ei voi ihan kaikkea siirtää seuraavaan päivään esim eilen huomasin, että lapsen kaikki kolme paria säähän sopivia kenkiä ovat edelleen märkiä sisältä, puhtaat vaatteet ovat vähissä jne.
Tuntuu, että läksyasia kuormittaa arkea eniten. Lomilla on ihanaa kun ehdimme tehdä kaikkea kivaakin eikä arki ole vain sitä, että miten käytämme illan tunnit kaikkein tehokkaimmin ja kuitenkin niin ettei lapsi kuormitu kohtuuttomasti. Minulla on konstit lopussa miten läksyasiat saisi sujumaan. Ei auta ajankohdan tai paikan muuttaminen, ei auta se minkä verran olen läsnä, palkinnot ymv. Minulla on konstit ja kohta voimatkin loppu. Mies on luovuttanut jo monta vuotta sitten. Jakelee kyllä ohjeita miten lapsen kanssa pitäisi toimia, mutta ei osallistu mitenkään muuten. Sekin ärsyttää enkä vain osaa antaa mennä toisesta korvasta ulos samantien vaan loukkaannun.
Joten jos jollain olisi jotain hyviä vinkkejä arjen sujuvoittamiseen ja etenkin läksy asioihin niin olisin onnellinen. Näin ei enää voi jatkua kun tuntuu, että en vain jaksa. En ymmärrä miten ihmiset pärjäävät useamman lapsen kanssa kun minun voimani ja energiani eivät tunnu riittävän edes yhden kanssa. Koulus on vielä huomattavasti enemmän edessä kuin takana.
|