Lähettäjä: Gaer
Päivämäärä: 23.4.24 13:58:56
Itselläni on tänään ns vapaapäivä, pistin ainoat collarit pesuun joten jos kotoa pitää poistua täytyy laittaa ainoat farkut mitkä omistan.
Asuminen on siitä mielenkiintoinen asia, että pitäisi asua halvalla. No ne halvat asunnot ovat yleensä kaukana kaikesta.
Pitäisi kuitenkin asua lähellä kaikkea, että voi etsiä töitä mihin pääsee kulkemaan.
Mutta kuitenkin halvalla!
Kulkea voi sinne mihin kävellen pääsee, eihän siinä nyt ole mitään ongelmaa!
Toiset pääsee kävelemään 10km ja toiset esimerkiksi rikkinäisen jalan kanssa 500metriä.
Ruokana makarooni on aika kätevä, yksi pussi maksaa 0,39€ ja periaatteessa sillä elää päivän = viikon ruuat n. 3€. Suolaa saa myös onneksi halvalla niin on hiukan makua.
Peruna ja riisi on myös halpaa, mutta olen todennut makaroonin menevän alas "liukkaimmin".
Hygieniaan nyt ei välttämättä paljoa mene, kun ostaa aina vaan halvinta (katsoo riittoisuutta ja litrahintoja) ja jaksaa raapia päänahkaa.
Puhelin ja netti ei ole tietenkään välttämättömiä, mutta kyllähän ne elämää aika paljon helpottaa.
Jos on omaisuutta mitä ei ole saanut myytyä syystä tai toisesta, ei saa toimeentulotukea, eli kaikki tämä maksetaan esim asumistuesta, työttömyystuesta tai sairaspäivärahasta.
Itse tein laskelmia, että joka kuukausi rahaa jää säännöllisten laskujen jälkeen 175€/kk käytettäväksi ruokaan ja muuhun ylimääräiseen.
Tähän ylimääräiseen kuuluu ne terveydenhuolto laskut + lääkkeet + hygienia + koiran kulut. Varmaan unohdin vielä jotain, mutta parempi kunnen ajattele asiaa.
Mieli ja kroppa on rikki, mutta kuitenkin sen verran ehjä, että "jotain työtä pystyy kyllä tekemään". Varmasti pystyy, jos jostain löytyisi sellainen työnantaja, joka palkkaisi kaltaiseni mieluummin kuin terveen.
Halvalla voi kyllä elää, mutta kuinka kauan sellaista pitää jaksaa? Onko elämä elämisen arvoista, jos elämä on päivästä toiseen, viikosta seuraavaan, kuukaudesta kuukauteen ja jopa vuosia pelkkää laskemista ja selviytymistä.
Kannatan eutanasiaa.
|