Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.24 12:30:25

Minä olen avautunut tänne kaverini (tai ex sellaisen, mutta lapsemme ovat kavereita) käytöksestä ja nokkimisesta. Eilen ne lapset olivat taas täällä (kyllä, pikkuveli mukana) ja koska sää oli aivan hirveä ja meillä ei edelleenkään istuta nenä kiinni ruudussa, pelasimme ja lapset pelasivat keskenään lautapelejä.

Aika tasaväkisiä matseja oli, jokainen voitti, jokainen hävisi eikä siitä seurannut draamaa. Paitsi toki se pikkuveli marmatti kun ei ollut sitä ruutuaikaa.

No, tänään mulle oli tullut taas napakka viesti siitä että illalla oli ollut pahaa mieltä näistä meidän puuhista. Joo, en meinaa itsekään uskoa silmiäni. Ajattelin että nyt on parasta kun en vastaa mitään.

Minä en vain kestä! Ajatelkaa että tällainen suoraan pirusta oleva yhden lapsen mammeli on saanut kersansa oppimaan että peleissä voi välillä vaikka hävitäkin.

Minun pääni räjähtää kohta!