Lähettäjä: Asterix 
Päivämäärä:   22.4.24 20:44:25

En onnistunut pitämään kiinni elämäni rakkaudesta. Jahkailin ja tuskailin tilanteen kanssa niin kauan, että toinen luovutti.

Syynä tietenkin lapset, joiden en halunnut kärsivän. Nyt ne lapset kuitenkin kärsii, kun katselevat alkoholin voimalla henkisestä väkivaltaa harjoittavaa isää ja onnetonta äitiä viikosta toiseen.

Voi miksi en vaan ollut rohkeampi silloin? Ja miksi en ole yhtään sen rohkeampi nyt, vaan raahustan samaa harmaata elämääni eteenpäin. Tässäkö tämä yksi elämä oli? Ja minkälaisen pohjan lapset saavat omalle elämälleen?

Lähettäjä: Tara 
Päivämäärä:   22.4.24 20:53:17

Miksi nyt et ajattele niitä lapsia? Ehdit myöhemmin ryypätä ja erota.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   22.4.24 21:06:13

Nyt ei kyllä saanut mitään tolkkua. Siis mies on elämäsi rakkaus, paitsi että hän ryyppää ja harjoittaa henkistä väkivaltaa ja lapset ja sinä kärsitte? Missä mielessä hän nyt sitten on niin rakastettava? Ja mitä ihmettä jahkailit ja tuskailit ja mihin se johti?

Lähettäjä: Asterix 
Päivämäärä:   22.4.24 21:10:06

No jäipä tosiaan olennainen lause pois.

Eli aviomies, lasten isä, on se ongelmallinen tyyppi;
Se elämäni rakkaus oli toinen mies, mutta en uskaltanut erota ja hypätä pois nykyisestä elämästä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   22.4.24 21:36:41

Niin siinä käy jos miettii liikoja

Lähettäjä: toteemi 
Päivämäärä:   22.4.24 22:17:09

Eroa. Annat lapsille paremman mallin, sillä oppivat ettei kaikkea tule sietää.

Lähettäjä: ydin 
Päivämäärä:   22.4.24 23:04:14

Ongelmana tässä ei ole suinkaan se "elämäsi rakkaus", vaan se että olet jäänyt tuohon tilanteeseen lasten kanssa. Siihen ei pitäisi jäädä, vaikkei elämässäsi olisi koskaan ollut ketään muuta miestä eikä koskaan tulisikaan. Tunnista ja tunnusta se. Paskinta mitä voit tässä kohtaa sekä itsellesi että lapsillesi tehdä on ajatella että no, se elämäni rakkaus sitten meni siinä, joten eipä ole mitään syytä pyristellä tästä irti, kärsitään tässä kaikki porukalla vaan...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.24 01:14:08

LAPSET KÄRSIVÄT. SINÄ KÄRSIT. Eroa. Olet sairas, kuten miehesikin. Eroa ja hanki yksinhuoltajuus äläkä traumatisoi lapsiasi enempää. Toivon, että maksat lastesi terapiat ja hankit heille apua viimeistään sitten kun olette päässeet miehestä eroon ja jonnekin turvaan.

Lähettäjä: mm 
Päivämäärä:   23.4.24 08:37:26

"Ongelmana tässä ei ole suinkaan se "elämäsi rakkaus", vaan se että olet jäänyt tuohon tilanteeseen lasten kanssa. Siihen ei pitäisi jäädä, vaikkei elämässäsi olisi koskaan ollut ketään muuta miestä eikä koskaan tulisikaan. Tunnista ja tunnusta se"
Komps.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   23.4.24 08:44:33

Kannattaisiko nyt miettiä niitä lapsia, eikä omaa napaa ja kuviteltua rakkautta? Kitiset itsesäälissä ja altistat lapsesi väkivallalle ja alkoholismille. Et tarvitse ketään muuta eroon. Kasvata pallit, ja ajattele lapsiasi. Tai tee edes itsestäsi lasu.

Olet aikuinen, vastuussa omasta ja lastesi hyvinvoinnista. Käyttäydy sen mukaisesti.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   23.4.24 09:13:34

Hae ammattiapua. Ei ole normaalia että tuollaiset ajatukset rajoittavat elämää.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   23.4.24 09:13:56

"Ongelmana tässä ei ole suinkaan se "elämäsi rakkaus", vaan se että olet jäänyt tuohon tilanteeseen lasten kanssa. Siihen ei pitäisi jäädä, vaikkei elämässäsi olisi koskaan ollut ketään muuta miestä eikä koskaan tulisikaan. Tunnista ja tunnusta se. Paskinta mitä voit tässä kohtaa sekä itsellesi että lapsillesi tehdä on ajatella että no, se elämäni rakkaus sitten meni siinä, joten eipä ole mitään syytä pyristellä tästä irti, kärsitään tässä kaikki porukalla vaan..."

Tämä !

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   23.4.24 09:31:21

Ehdottomasti haet ammattiapua. Sinun pitäisi asettaa lapsesi nyt oman etusi edelle. Lapsilla on koko tulevaisuus edessään ja kaikki mahdollisuudet.
Älä pilaa lastesi elämää, heille tulee kalliiksi hoidattaa myöhemmin näitä traumoja.
Nyt järjestät oman elämäsi paremmaksi ja lapset kiittää myöhemmin.

Lähettäjä: Oldie 
Päivämäärä:   23.4.24 09:39:28

Mihin sinä yhtäkään MIESTÄ tarvitset ollaksesi onnellinen? Mutta yksikin voi sinut - ja lapsesi tehdä onnettomaksi - joten EROA ja ala elää omaa elämääsi ja anna lapsillesi mahdollisuus onnellisuuteen.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   23.4.24 19:32:20

Olen 52v, psyykkisiä diagnooseja 6 ja työkyvyttömyyseläkkeellä kuudetta vuotta. Nuorena vakava itsemurhayritys. Terapiaa ainakin 7v, KAIKKI NÄMÄ SIKSI KOSKA ISÄNI OLI AGRESSIIVINEN ALKOHOLISTI. Aloittaja, anna lapset huostaan jos et eroa ota, ne kärsii.