Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   22.4.24 11:09:33

Olen ollut lapseni yh hänen syntymästään asti. Lapsi menee pian kouluun. Aloin seurustella vuodenvaihteessa lapsettoman miehen kanssa, jolla taas ei yh-äidin kanssa seurustelusta ole ollut mitään aiempaa kokemusta.

Meillä on ollut paljon haasteita asian kanssa. Nyt kiinnostaisi kuulla miten te, jotka olette onnistuneet saamaan yksinhuoltajuuden ohella uuden suhteen toimimaan, olette onnistuneet?

Netti on täynnä ikävää ryönää meistä yh-äideistä ja kun oma kumppanini mun kanssa juttuun ryhtyi niin haki sitten tietoa miten tällainen juttu toimii. Ikävästi vastaan tulee kuitenkin lähinnä neuvoja "älä ikinä tapaile yh-äitiä" ja kokemuksia kuinka kaikki on mennyt pieleen. Tuntuu että tämä on vaikuttanut hänen suhtautumiseensa ja hänessä on herännyt kaikenlaisia pelkoja joita ei heti aluksi ollut. Miehet kertovat netissä miten yh-äiti maksatti kaikki lapsen menot heillä ja sitten dumppasi heidät eivätkä saaneet enää tavata lapsia, tai kuvailevat yh-äidin kanssa seurustelua kuin "joutuisi istumaan linnatuomiota jonkun toisen tekemästä rikoksesta" (eli hoitamaan toisen miehen lasta). Ikävää.

Toki mies on silti vakaasti edelleen sitä mieltä että haluaa olla kanssani. Mutta pohdiskelee paljon onko hänestä kasvattamaan jonkun toisen lasta jne. Vaikka olenkin sanonut, etten etsi isän korviketta omalle lapselleni ja että tulen maksamaan jatkossakin lapseni kulut itse.

Mutta haluaisin nyt kokemuksia muilta. Miten hommat ovat onnistuneet? Mitä se on vaatinut sinulta ja mitä toiselta osapuolelta?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.4.24 11:35:47

Yhtä perseestä on seurustella yh-äidin kanssa kuin miehen kanssa, jolla on lapsia.

Täällähän neuvotaan jokaista noista, joka yrittää uusperhettä lapsellisen miehen kanssa, että "juokse".

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   22.4.24 11:56:14

Olin yh-äiti, lähivanhempi. Tapasin miehen, kahden lapsen isän, jolla lapset oli joka toinen vkl. Hyvin on mennyt, oltu nyt yhdessä 23 v.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   22.4.24 11:57:49

*, musta tuntuu että tuo kuitenkin on naisille harvemmin ongelma kuin miehille.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   22.4.24 12:04:56

Xxx: tuo varmaan johtuu siitä, että nainen kestää ja yrittää pitempään kuunnellen samalla lasten vanhempien moitteet. Miestä ei kukaan moiti ja hän elelee sitä omaa elämäänsä ja välillä ehkä menojensa mukaan kuskailee lapsia. Silloin hän on vuoden mies.

Aikoinaan seurustelin miehen kanssa, jolla on lapsia. En saanut puuttua enkä komentaa, joten en sitten osallistunut muuhunkaan. Toki olin ystävällinen ja kävimme esimerkiksi laskettelemassa ja ruokaa tein kaikille jos satuin olemaan kotona silloin kun ruokaa piti tehdä. Mutta voi sitä marmatusta kun isä halusi lähteä ryyppäämään ja äiti teatteriin ja yksille ja olivat sopineet että minä haen lapset diskosta ja vahdin heitä :D

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   22.4.24 12:08:59

Mä taas olen kuullut tätä ihan samaa valitusta kuin aloituksessa myös naisten suusta; kiinnyt lapsiin, vietät niiden kanssa aikaa ja teet asioita, teistä tulee "perhe". Sitten sut dumpataan ilman mitään oikeutta koskaan edes nähdä tai tavata lapsia enää, koska virallisestihan olit koko ajan täysin ulkopuolinen. Henkisesti melko raskasta joten ymmärrän täysin jos kerran nenille saatuaan ei halua kokeilla sitä uudestaan (tai riittävällä empatiakyvyllä varustettu ihminen pystyy näkemään tämän mahdollisuuden seuraamuksineen jo ennalta)

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   22.4.24 12:15:50

Mulla oli bonystytär jonka hoidin ku omani. Jälkeenpäin sain siitä pelkät haukut, kannattaa siis harkita pitkään mitä on valmis tekemään toisen lapsen eteen ettei tarvi pettyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.24 12:17:01

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=9622338&t=9622338

Näin siinä käy, jos vanhempipuolikkaalla on yhtään eri käsitys siitä, miten asunnossa pitää elää.

Usein homma toimii paljon paremmin kun ette muuta yhteen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   22.4.24 12:25:02

Minä olin yh heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Tapasin miehen kun esikoinen oli vuoden ikäinen. Ei mitään ongelmaa missään vaiheessa hoitaa kuin omaansa maksaa kulut niinkuin muillekin kahdelle yhteiselle lapselle. Lapsen biologinen ei ole ikinä edes nähnyt lasta. Eli meidän perheessä tämä ei näy tai vaikuta mihinkään millään tavalla.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   22.4.24 12:36:33

Mä toivoin niitä onnistuneita kokemuksia enkä lyttäystä :)

Lähettäjä: metodi 
Päivämäärä:   22.4.24 12:40:59

Jos jostain asiasta on vaikea löytää onnistuneita kokemuksia ja positiivista tietoa, niin voisiko se mitenkään johtaa siihen johtopäätökseen että ko. asia ehkä oikeasti on vaikea toteuttaa/tulee todennäköisesti epäonnistumaan/lyö näpeille/ei kannata vaivautua?

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   22.4.24 12:42:35

metodi, tiedän kyllä monia pariskuntia, joilla homma näyttää aiemman suhteen lapsista huolimatta toimivan oikein hyvin. Eivät ole kuitenkaan niin läheisiä että kehtaisin mennä utelemaan heidän asioistaan.

Lähettäjä: Riesa 
Päivämäärä:   22.4.24 15:44:05

No, minun lapseni oli ekaluokkalainen, kun erosin isästänsä. Sen jälkeen lapsi on käynyt isällään joka toinen vklp. Nyt on jo kohta peruskoulunsa päättävä. 3 suhdetta on mulla ollut ja en ole huolinut lapsetonta miestä kumppaniksi, koska heidän on vain vaikeampaa käsittää lapsiperhe-elämää. Varsinkin, kun lapsi on niin paljon siinä arjessa. En ole myöskään edes harkinnut yhteen muuttamista, koska en vain jaksaisi sitä yhteensovittamisen palapeliä ja veitsen terällä taiteilua. Eri asia toki, jos lapsi olisi aivan taaperoasteella vielä.

Noin muuten parisuhteet ovat olleet ihan mahdollisia, nähty sen joka toinen vklp ja joskus arkena. Nykyinen suhde on sellainen, jossa muuttaisin vaikka heti yhteen, jollei miehellä olisi teini-ikäistä poikaa (on tämän yh) ja itselläni teini-ikäistä tyttöä. Jompikumpi lapsista joutuisi muuttamaan koulua herkässä elämänvaiheessa ja molemmat ovat herkästi kuormittuvia introverttejä. Vielä pitää malttaa siis ainakin vuosi tai pari.

Minä olen aina maksanut lapseni kustannukset ja isänsä on osallistunut elatusmaksun muodossa. Jos kumppanini on halunnut jotain extraa lapselleni joskus ostaa, niin on toki saanut niin tehdä. Nykyisellä miehelläni on todella hyvä suhde lapseni kanssa ja meillä on tosi kivaa yhdessä, teinikin odottaa kovasti aina miehen vierailuja. Edellisetkään suhteeni eivät ole kaatuneet lapsen vuoksi, vaan ihan muihin asioihin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   22.4.24 15:47:53

Olen kahden lapsen yh-äiti, tapasin yh-isän. Hyvin on elämä asettunut uomiinsa, molempien lapset on toisillemme kuin omia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.4.24 21:03:56

"Mutta voi sitä marmatusta kun isä halusi lähteä ryyppäämään ja äiti teatteriin ja yksille ja olivat sopineet että minä haen lapset diskosta ja vahdin heitä :D"

No vahditko? Jäitkö suhteeseen?

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   22.4.24 21:27:24

En vahtinut. Ja se vuoden isä lähti ryyppäämään ja se äiti raivosi sille seuraavana päivänä, en muista peruiko teatterinsa. Isin ryyppyretki kesti muutaman päivän kunnes se äiti ilmoitti lykkäävänsä lapset isälle kun on menoja. Ja isä vielä samassa humalassa ja taas ois minua tarvittu. Sitä en tiedä miten silloin järjestivät asiat, me emme siis asuneet yhdessä. Sen tiedän että lastensuojelusta saivat sitten apua... Ja en jäänyt enää pitkäksi aikaa tuohon suhteeseen, en ollut alun perinkään aikonut mitään vakavaa suhdetta tuon miehen kanssa.

Lähettäjä: oho 
Päivämäärä:   22.4.24 22:35:21

No nyt on meno aaaikas wt.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   23.4.24 04:20:11

Omia huomioita:
- pidä kaksi kotia eli lapselle ja itselle koti, uusi suhde omassa kodissaan
- tämä järjestely antaa aikaa tottua, harjoitella ja todeta, kotia voi leikkia jokaisen omalla tahdilla
- jos lapsen/lapsien toinen vanhempi on kuvioissa ja tapaamiset pyörii, elämä painottuu alkuun lähivanhemman vapaisiin viikonloppuihin. Silloin ei väliä kummassa kämpässä, mitä tehdään jne.
- puhu ja kerro, kuuntele. Ole rehellinen taloudellisesta tilanteesta, esim.
- jos toisella ei ole mitään kokemusta lapsista, ei omia lapsia tms, pidä edelleen tiukasti kiinni siis kahdesta kodista. Toistan, se antaa aikaa kaikille. Yhteen meno ei saisi olla taloudellinen peruste vaikka ajat on vaikeita. Jos vuosia asunut lapsen kanssa, mikä siis muuttunut nyt, taloudellisesti? Ei mikään, anna lapselle aikaa sopeutua, anna uudelle puolisolle aikaa sopeutua.
- tutustu ja anna tutustuttavaksi järkevää sisältöä nettisivujen kautta, esim. tämä:
https://supli.fi/jarjesto/supli/

"Erilaisten uusperheen kehityskaarta hahmottelevien tutkimusten mukaan uusperheen perheidentiteetin vakiintumiseen voi mennä 4-15 vuotta."

Eli uusperheet lähtee eri viivalta. Jos tähän ei ole valmis, se ihan ok, mutta perustiedot on hyvä olla hallussa.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   23.4.24 04:24:33

Eli kielillä puhutaan LAT-suhteista, living apart together. Ei koske vain lapsiperheitä, moni mm. keski-ikäinenkin valitsee tämän suhdemuodon. Eikä siinä ole mitään pahaa, tietenkään.